Pakko myöntää, että olen yllättynyt, kuinka rankkaa tulee olemaan lapseni huostaanotonpurku ja kotiutus.
Ensinnäkin jo byrokratia, kaikki tulee olla kirjallisesti ja todella tarkkaa on se, mitä paperille laittaa. Keskustelin soskun kanssa siitä, voiko kotiutusajalle tehdä jotakin alustavaa pohjaa, esim että jos kaikki sujuu hyvin tapaamisia lisätään ensin verran x ja siitä tietyn ajan kuluttua taas x verran jne ja jos tulisi jotakin takapakkia tai muita syitä, niin siitä seuraisi taas tapaamisten vähentyminen tai uusi suunnitelma, mutta sosku sanoi, että sellaista ei voi kirjata.He eivät voi laittaa päivämääriä huoltosuunnitelmaan, tämä on asia jota en täysin ymmärrä. Ymmärrän täysin sen, ettei tarkkoja päivämääriä voi laittaa paperiin kun on kyse ihmisistä ja näin isoista asioista, mutta sitä en ymmärrä, miksi ei voi tehdä jotakin kehystä/suunnitelmaa kuinka edetä.
Nyt etenemme niin, että maaliskuussa tapaamisia lisättiin yhdellä vrk:lla (ennen 2 x viikonloppu kuussa, nyt 2x vkonloppu pe-ma) ja nyt syyskuun huoltosuunnitelmassa tapaamisia lisätään taas, vielä en tiedä kuinka paljon. Etenemme siis huoltoneuvottelusta neuvotteluun, joskin neuvottelut tihenevät. En tiedä vaadinko liikaa tai olenko jotenkin epärealistinen, mutta toivoisin pidemmän ajan suunnitelmaa, jotta ei tarvitsisi koko ajan elää epävarmuudessa ja epätietoisuudessa paljonko ja milloin tapaamisia lisätään ja kestääkö kotiutus vuoden vai kaksi vuotta jne. Nyt olemme siinä pisteessä, että sosku on pyytänyt sekä lääkäriltäni että terapeutiltani lausunnot terveydentilastani seuraavaa neuvottelua varten. Juttelin lapseni sijaisäidin kanssa tästä tilanteesta ja hän sanoi sitä, että se myös vapauttaa että tarkkaa suunnitelmaa ei ole, koska silloin voidaan edetä myös nopeammin kuin että olisi tarkka suunnitelma. Hän sanoi myös siitä, että vaikka tämä kiukuttaa kauheasti, että tarkkaa suunnitelmaa ei ole ja täytyy sietää epävarmuutta, niin soskut ajattelee ennenkaikkea lapseni etua ja heidän täytyy olla 110% varmoja, että lapsen on hyvä olla luonani, sen takia hitaasti edetään ja kaikki tehdään varman päälle. Se kyllä tuntui hyvälle, kun sijaisäiti ymmärsi täysin kiukkuni ja sanoi että on oikein odottanut että antaisin tulla ulos kaiken turhautumisen ja kiukun joka tässä on tullut matkan varrella.
Yksi asia, mikä mulla sitä kiukkua tuo, on se että joudun todisteleen koko ajan että ajattelen lapseni parasta ja että minuun voi luottaa vaikka koko nelivuotisen sijoituksen ajan olen aina sanonut rehellisesti jos olen ollut liian huonossa kunnossa lastani luokseni ottamaan ym.( tätä oli alkuaikoina) Minulle ei koskaan ole tullut sanomista soskusta lapseni hoitoon liittyen tai etten olisi pitänyt sopimuksesta kiinni tai olisin salannut jotakin. Alusta asti olen toiminut yhteistyössä sijaisvanhempien kanssa ja itse pyysin lapseni huostaanottoa aikoinaan. Silti joudun siihen päivään saakka kun huostaanotto puretaan kerta toisensa jälkeen todistamaan sitä, että minuun voi luottaa. Ainut mikä mua jaksaa sitä kestämään ja miltä kannalta sen ymmärrän, on se että kaikessa tässä jokainen osapuoli ajattelee lapseni parasta. Soskut ei tee sitä kiusatakseen vaan varmistaakseen kaikilla tavoin lapselleni turvalliset puitteet.
Olen ajatellut, että minulla on ainoastaan yksi tapa tätä asiaa hoitaa ja siihen suhtautua, eli teen kaiken mitä vaaditaan, jatkan rehellisellä ja avoimella linjalla ja ensi huoltoneuvottelussa kerron soskuille miltä tämä tilanne silti musta tuntuu.
Kuinka väsyttävää ja turhauttavaa toisinaan tää sijoitus ja kotiutuksen kesto ja ikävä ja kaikki on. Välistä hyökyy kaikki yli eikä haluaisi muuta kuin itkeä ja kiukuta.Lapseni sijoitus on kestänyt sen vajaa neljä vuotta ja kaikki nämä vuodet olen tehnyt töitä parantuakseni ja saadakseni lapseni kotiin. En tarkoita kuulostaa siltä kuin rypisin itsesäälissä vaan jotta ymmärtäisitte kuinka rankkaa ja väsyttävää tämä joskus on.En aina jaksa olla positiivinen ja vahva, ei minua aina lohduta että ajan kanssa lapseni on kotona, kun joskus haluaisi että tämä kaikki olisi jo ohi ja lapsi kotona.Välistä olen täysin kuitti kestämään enää yhtään eroa, olen väsynyt pidättelemään kyyneliä kun lapseni jää itkemään perääni, väsynyt siihen kuinka pahalta tuntuu nähdä lapsen sänky tyhjänä, niin väsynyt kaikkeen tähän.Kyllä olisi kamalaa jos aina tuntuisi tältä, kiukuttaisi,surettaisi ja väsyttäisi.Mutta onneksi nämä hetket menee ohi, ei kait sitä jaksaisi jos aina näin olisi.
Ensinnäkin jo byrokratia, kaikki tulee olla kirjallisesti ja todella tarkkaa on se, mitä paperille laittaa. Keskustelin soskun kanssa siitä, voiko kotiutusajalle tehdä jotakin alustavaa pohjaa, esim että jos kaikki sujuu hyvin tapaamisia lisätään ensin verran x ja siitä tietyn ajan kuluttua taas x verran jne ja jos tulisi jotakin takapakkia tai muita syitä, niin siitä seuraisi taas tapaamisten vähentyminen tai uusi suunnitelma, mutta sosku sanoi, että sellaista ei voi kirjata.He eivät voi laittaa päivämääriä huoltosuunnitelmaan, tämä on asia jota en täysin ymmärrä. Ymmärrän täysin sen, ettei tarkkoja päivämääriä voi laittaa paperiin kun on kyse ihmisistä ja näin isoista asioista, mutta sitä en ymmärrä, miksi ei voi tehdä jotakin kehystä/suunnitelmaa kuinka edetä.
Nyt etenemme niin, että maaliskuussa tapaamisia lisättiin yhdellä vrk:lla (ennen 2 x viikonloppu kuussa, nyt 2x vkonloppu pe-ma) ja nyt syyskuun huoltosuunnitelmassa tapaamisia lisätään taas, vielä en tiedä kuinka paljon. Etenemme siis huoltoneuvottelusta neuvotteluun, joskin neuvottelut tihenevät. En tiedä vaadinko liikaa tai olenko jotenkin epärealistinen, mutta toivoisin pidemmän ajan suunnitelmaa, jotta ei tarvitsisi koko ajan elää epävarmuudessa ja epätietoisuudessa paljonko ja milloin tapaamisia lisätään ja kestääkö kotiutus vuoden vai kaksi vuotta jne. Nyt olemme siinä pisteessä, että sosku on pyytänyt sekä lääkäriltäni että terapeutiltani lausunnot terveydentilastani seuraavaa neuvottelua varten. Juttelin lapseni sijaisäidin kanssa tästä tilanteesta ja hän sanoi sitä, että se myös vapauttaa että tarkkaa suunnitelmaa ei ole, koska silloin voidaan edetä myös nopeammin kuin että olisi tarkka suunnitelma. Hän sanoi myös siitä, että vaikka tämä kiukuttaa kauheasti, että tarkkaa suunnitelmaa ei ole ja täytyy sietää epävarmuutta, niin soskut ajattelee ennenkaikkea lapseni etua ja heidän täytyy olla 110% varmoja, että lapsen on hyvä olla luonani, sen takia hitaasti edetään ja kaikki tehdään varman päälle. Se kyllä tuntui hyvälle, kun sijaisäiti ymmärsi täysin kiukkuni ja sanoi että on oikein odottanut että antaisin tulla ulos kaiken turhautumisen ja kiukun joka tässä on tullut matkan varrella.
Yksi asia, mikä mulla sitä kiukkua tuo, on se että joudun todisteleen koko ajan että ajattelen lapseni parasta ja että minuun voi luottaa vaikka koko nelivuotisen sijoituksen ajan olen aina sanonut rehellisesti jos olen ollut liian huonossa kunnossa lastani luokseni ottamaan ym.( tätä oli alkuaikoina) Minulle ei koskaan ole tullut sanomista soskusta lapseni hoitoon liittyen tai etten olisi pitänyt sopimuksesta kiinni tai olisin salannut jotakin. Alusta asti olen toiminut yhteistyössä sijaisvanhempien kanssa ja itse pyysin lapseni huostaanottoa aikoinaan. Silti joudun siihen päivään saakka kun huostaanotto puretaan kerta toisensa jälkeen todistamaan sitä, että minuun voi luottaa. Ainut mikä mua jaksaa sitä kestämään ja miltä kannalta sen ymmärrän, on se että kaikessa tässä jokainen osapuoli ajattelee lapseni parasta. Soskut ei tee sitä kiusatakseen vaan varmistaakseen kaikilla tavoin lapselleni turvalliset puitteet.
Olen ajatellut, että minulla on ainoastaan yksi tapa tätä asiaa hoitaa ja siihen suhtautua, eli teen kaiken mitä vaaditaan, jatkan rehellisellä ja avoimella linjalla ja ensi huoltoneuvottelussa kerron soskuille miltä tämä tilanne silti musta tuntuu.
Kuinka väsyttävää ja turhauttavaa toisinaan tää sijoitus ja kotiutuksen kesto ja ikävä ja kaikki on. Välistä hyökyy kaikki yli eikä haluaisi muuta kuin itkeä ja kiukuta.Lapseni sijoitus on kestänyt sen vajaa neljä vuotta ja kaikki nämä vuodet olen tehnyt töitä parantuakseni ja saadakseni lapseni kotiin. En tarkoita kuulostaa siltä kuin rypisin itsesäälissä vaan jotta ymmärtäisitte kuinka rankkaa ja väsyttävää tämä joskus on.En aina jaksa olla positiivinen ja vahva, ei minua aina lohduta että ajan kanssa lapseni on kotona, kun joskus haluaisi että tämä kaikki olisi jo ohi ja lapsi kotona.Välistä olen täysin kuitti kestämään enää yhtään eroa, olen väsynyt pidättelemään kyyneliä kun lapseni jää itkemään perääni, väsynyt siihen kuinka pahalta tuntuu nähdä lapsen sänky tyhjänä, niin väsynyt kaikkeen tähän.Kyllä olisi kamalaa jos aina tuntuisi tältä, kiukuttaisi,surettaisi ja väsyttäisi.Mutta onneksi nämä hetket menee ohi, ei kait sitä jaksaisi jos aina näin olisi.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Olen lukenut aina sinun kommenttisi ja kunnioitan sinua ja sinun vanhemmuuttasi valtavasti. Nyt on pakko purkaa omaa kanssaturhautumista tänne, vaikka mitään järkevää ei olekaan sanoa.
Eipä sinua tosin opastaa tarvitsekaan, Viisaus taitaa asua sinussa ;). Kirjoitit, että aiot ottaa olosi ja ajatuksesi esille seuraavassa hoitoneuvottelussa, hyvä. Suoruus ja rehellisyys on ainoa tie, ainakin useimmiten, joka vie asioita eteenpäin.
Itse pidän tärkeänä juuri tuon peräämäsi kehyksen saamista paperille, sehän jäsentäisi kaikkien osapuolten työskentelyä selkeää päämäärää kohti.
Meidän kotiutuksissa sellainen on ollut, joten kyllä se ainakin mahdollista on. Miksi ihmeessä se ei teillä käy?!
Ymmärrän paremmin kuin hyvin, että kiukkusi kiehuu, kun tarinasi herättää näin kovaa kiukkua ja turhautumista sivusta seuraajassakin!
Toivon sydämestäni voimia ja rauhaa jokaiselle askeleellesi ja Ihmettä kotiutusasiaan!
Kiitos Voax kovasti ihanasta ja myötäelävästä viestistäsi! Tuntuu niin hyvälle kun ymmärretään miltä tää kaikki tuntuu. Ei se viisaus mussa asu :) , kyllä on pitänyt kantapään kautta ja kysellen asioita oppia.
Siitä kehyksestä. Kysyin soskulta siitä pariinkin otteeseen puhelimessa viime viikolla, mutta en oikein päässyt samalle aaltopituudelle hänen kanssaan. Sosku moneen otteeseen sanoi, että ymmärtää, kuinka turhautuneelta musta tuntuu, kun ei voi antaa selkeää päivämäärää, koska lapsi kotiutuu ja vaikka sanoin moneen kertaan, että se ei ole pääasia, vaan se että olisi se kehys, miten edetään, niin silti puhui vaan siitä, kuinka jokainen tapaus on yksilökohtainen eikä voi edetä minkään tietyn mallin mukaan kun ollaan ihmisten kanssa tekemisissä. Eli vastaukset oli ympäripyöreitä.Lisäksi sanoi, että kun mulla on muutto tulossa jossakin vaiheessa ( haen asuntoa sijaisperheen asuinpaikan lähistöltä, nyt asun kuuden kilometrin päästä heistä) ja opiskeluunlähtö, niin haluavat nähdä kuinka ne vaikuttavat minuun nuo muutokset. Sanoin, että viime maaliskuun huoltoneuvottelun jälkeen mulla ei ole psyykkinen tilanne muuttunut käytännössä mitenkään vaikka aloitin kurssin ja jatkoin työharjoittelua sekä oli terapiasta lomaa , niin siihen sanoi vaan että hyvä, juuri tällaista näyttöä me haluammekin.Okei, ymmärrän tämän, mutta en pääse soskun kanssa samalle aaltopituudelle siitä, mitä tarkoitan sillä kehyksellä. Mulla kun ei ole siinä päätarkoitus tietää tarkkaa päivämäärää vaan juuri tuo, minkä sanoit: "jäsentäisi kaikkien osapuolten työskentelyä selkeää päämäärää kohti". Meillä on se päämäärä kyllä selkeä, siinä ei ole enää epäselvää etteikö lapsi kotiin tulisi, mutta se työskentelyaika ja selkeät raamit puuttuu.
Meillä on jokin kommunikaatio-ongelma, sijaisäidin mukaan se johtuu siitä, että soskut ei ole tottuneita tällaiseen tilanteeseen että tasaista etenemistä tulee koko ajan, huoltosuunnitelmassa sovitut asiat ja tapaamisajat pitävät, yhteistyö pelaa ja suhde lapseen on niin hyvä ja tasapainoinen. En tiedä, millaisia tapauksia soskuillamme on, mutta soskun mukaan olemme poikkeus jo tapaamistiheyden suhteen, harvoin on heillä ollut asiakkaita joilla on alusta saakka ollut yhtä tiheät tapaamiset. Tässä tulemme asiaan, joka ärsyttää suunnattomasti, nimittäin soskun jatkuva vertailu siihen, kuinka paljon parempi meidän tilanne on verrauttuna muihin. Hän sanoi puhelimessa, että mun ei pitäisi miettiä näitä asioita niin paljoa vaan antaa mennä painollaan. EN mä näitä asioita aina mieti,onhan mulla elämä ilman lastanikin,vaikka monet asiat hänestä muistuttaakin, mutta vaikea sitä on olla miettimättä näin isoa asiaa! Toinen outo piirre kommunikoimisessamme on siinä, että heti jos sanon jotakin kritiikkiä tai valitan jostakin ihan asiastakin tai en ymmärrä jotakin, sosku ottaa ihmeellisen asenteen.Moneen kertaan vakuuttaa sitä mitä tarkoittaa ja yleensä menee aina sen asian vierestä mitä itse tarkoitan, ihan kuin sosku kohtelisi kuin pientä lasta etten asettuisi hankalaksi.Tämä on oma tulkintani asiasta, en tiedä mitä sosku tarkoittaa. Mua suututtaa se ettei asioista voi puhua kuin joukko aikuisia vaan olen altavastaajana koko ajan. Sanoin puhelimessa, että mulla välillä herää epäluottamusta joistakin asioista heitä kohtaan, kun oon lukenut keskustelupalstoja joissa on puhuttu näistä asioista. Tarkoitin sellaisia asioita, joita mun kanssa ei ole koskaan käyty läpi, esim jälkihuolto ja valmistelevat toimenpiteet kotiutumisessa. Tähän sosku sanoi, että mun ei pitäisi tällaisilla palstoilla käydä, että näistä on vaikea mun kanssa nyt keskustella kun näyttää että mulla on luottamus heihin aivan nollassa jne. Yritin sanoa, että ei ole kyse siitä, että mulla on mennyt koko luottamus, jos mua ihmetyttää jotkin asiat, jotka aiheuttavat epäluottamusta.Puhuin asioista en kokonaistilanteesta.Jos en heihin luottaisi kokonaisuudessa, en kai olisi hänelle sanonut mitään? En tiedä osaanko ymmärrettävästi tätä asiaa selittää, mutta pääpointti on jokin sellainen, että haluaisin mulle puhuttavan kuin aikuiselle eikä aina tulisi rivien välistä sellainen tunne,että puhumme aidasta ja aidan seipäästä ja yhtä pihalla olen edelleen,ihan kuin mut olis hyssytelty hiljaiseksi. Suurimman osan tiedoista ja neuvoista olen saanut lapseni sijaisäidiltä! Minusta mulla on oikeus asiallisiin vastauksiin, siihen että selvitetään asiat kanssani.Minusta mulla on oikeus esittää asiallista kritiikkiä, jos siihen on aihetta.Enkä minä ole koskaan huutanut tai puhunut epäkohteliaasti joka selittäisi ehkä hyssyttelyn vaan ihan tavallisesti.Sama kuin se, että sosku voisi käydä kanssani läpi raha-asiat, kuinka ne missäkin vaiheessa menee. Mun on vaikea puhua heidän kanssaan niistä, kun pelkään että he ajattelevat mun olevan jotenkin rahan perään vaikka haluan selvittää ne, jotta tiedän millä rahalla tulen lapsen kanssa milloinkin syömään ja elämään.Täytyy löytää sanat kuinka selittää nää kaikki asiat soskuille neuvottelussa, sijaisäiti onneksi lupasi auttaa jos en sanoja löydä.
kaikki menisi kohdallasi oikein hyvin.
Tuo, ei kyllä pidä paikkaa, jotta ei kannattaisi tälläisillä palstoilla olla.
En varmaan mistään muualta olisi oppinut tosiasiassa niin paljon, en noilta jonnin joutavilta sanojilta, jolla ei oikeastaan ole mitään sanottavaa.
Mutta yleensä ottaen, jos täällä jokin asia ilmenee, jotta sitä ei tiedä oikein hyvin kukaan, se laittaa tutkimaan ja miettimään, ja silloin moni asia lonksahtelee hyvästi kohdalleen, näkee mistä asioista on puute omalla kohdalla ja mitä on jo selvillä.
Tuo sos.virkailijan sanoma, jokainen on yksilökohtainen ja mitään kehyksiä ei sen takia voi niinkään olla. Siitä näkee, jotta olisi ollut hänen parempi sanoa, jotta sinä olet asioinesi oikein hyvin huomioituna ja kaikissa yksilöityneissäkin asioissasi ja erityisongelmissa, jos sellaisia on otetaan sinut yksilökohtaisesti huomioon.
Kyllähän peruspuitteet pitää olla lainmukaiset, jotta minua kyllä ihmetyttää se jos jälkihoidon suunnitelmat eivät ole jo paperilla ja sinua ja lasta/lapsiasi/nuoriasi, (en ole tarinasta ihan tietoinen) ei ole selvitettynä/selvitettynä, mitkä ovat teidän perheen tarpeet, sillä niistäkin pitää olla lain mukaisesti kirjattuna kirjallisesti jälkihuollon asiakassuunnitelma, josta huomioituna lapsen/nuoret tarpeet, tuet, ja myös samaten koko perheen tuki, vanhempia myöden. Ja jälkihuollon pitää selvittää myös itsenäistymisvarojen kertyminen.
Jälkihuollossa pitää olla kirjattuna miten lapsia tuetaan esim. harrastustoiminnassa ym. mitä tarpeita heillä on, ja tuen tarve, taloudellinenkin tuki, ja etenkin, jos se on jotenkin liittynyt huostassa asioihin, joten kysy rohkeasti vaan.
Nuo ovat sinun oikeutesi, jotka ovat velvollisuus sosiaalitoimelle.
Ihmettelen tuolla alempana eräs, joka sanoi, jotta ei ole jälkihuoltoa, tai sitä ei ainakaan näytä heidän kohdalla olleena mitään puhetta? Onko niin, jotta Suomen sosiaalihuolto, ei hoida joissakin paikkakunnissa heidän velvotteitaan huostassaperheelle.
Samat asiat eivät saisi ainakaan taloudellisten puutteitten sekä tuettomuuden takia toistua, joten kaikki tarvittava tuki, jotka ovat kirjattuna loppusuunnitelmaan pitää olla kirjattu!
Laita ylös paperille, asiat joissa virkailija välttelee, ja jossa hän alkaa mennä asian vierestä.
Pyörittele asiaa eri kulmilta, "ota asiasta "kiinni", ja vaadi häntä selittämään tarkemmin. Niin kauan jotta pakotat hänet puhumaan siitä asiasta joka mieltäsi kaivertaa, sillä takaan sen, jotta se kaiverrus meinaa juurtua, jos alkaa tuntea vääryyttä. Ja kun asia on ajankohtainen sitä pitää käsitellä.
laita ne käsittelemään. Eivät ne siitä mihinkään pääse. Joten tsemppiä Sinulle, Maj-lii, "otetaan kantaa", se kannattaa. t:piilipuu
Kiitos Piilipuu asiallisesta ja selventävästä vastauksestasi.
Ajattelin laittaa tosiaan kaiken paperille seuraavaan huoltosuunnitelmaan. Kaikki kysymykset, joihin haluan selvän vastauksen.Olisi hyvä, jos sossulla olisi antaa vaikka erikseen aika, jolloin katsoisimme tällaiset asiatiedot.Minusta on aika ihmeellistä, että sain tietää vasta tänä kesänä, että huostan purun voi tehdä sosiaalityöntekijä/työryhmä/sosiaalijohtaja, eli sitä ei tarvitse viedä sosiaalilautakunnalle purettavaksi, jos sossu hakee purkua eikä kukaan vastusta. En tarkoita sillä, että kritisoin sossun toimintaa jollakin osalta, etteikö he kokonaisuudessaan olisi toimineet hyvin ja pitäneet lupauksensa, mutta tällaiset asiat ovat mielestäni sellaisia, joista kuuluu saada tietää.Laitan tähän joitakin asioita, joita ajattelin paperille laittaa neuvotteluun;
* Mitä velvollisuuksia ja oikeuksia lapsellani ja minulla on kotiutuksen aikana ja huostaanoton ja tkuessa lapsen ollessa sijoitettu luokseni?
* Jälkihuolto. Mitä jälkihuolto käytännössä lapseni kohdalla on huostaanoton päättyessä ja kauanko se kestää? Kestääkö jälkihuolto huostaanoton purusta (lapsi on nyt 5-vuotias) sinne 21 ikävuoteen saakka vai loppuuko se jossakin kohdin jatkuen silloin kun lapsi tulee täysikäiseksi? Näihin toivon sellaista vastausta, mitä siihen voi kuulua, eihän sitä vielä voi tarkalleen tietääkään.
* Huostaanoton jatkuminen lapsen ollessa sijoitettuna luokseni. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Mitä siihen kuuluu?
* Sijaisperheen jääminen tukiperheeksi. Ensinnäkin, että se kanssa on mahdollista.
*Raha-asiat. Miten esim asumistuki menee, koska lapsen voi sisällyttää siihen.Miten lapsilisä menee? Nythän se maksetaan sijaisperheelle, tuleeko se jossakin vaiheessa minulle vai periikö sen sossu ja minulle tulee lapsen elämiseen lapsen sossusta raha? Millaista rahallista apua voin saada esim harrastuksiin? Tulen kuitenkin opiskelemaan seuraavat vuodet joten olisi tärkeä, millä lapseni elätän.Samoin loma ja virkistys, mitä se käytännössä voi olla?
*Milloin jälkihuoltosuunnitelma tehdään?
Tässä joitakin asioita, joissa minulla on puutteita tiedoissa.Mietin eilen illalla sitä, kuinka tärkeää sossujen olisi kertoa asiallisesti ja selkeästi tällaisista asioista, ensinnäkin jo sen takia, että kun ajatellaan sitä, kuinka herkkä suhde sossun ja biovanhemman/vanhempien suhde on ja kuinka helposti siihen tulee säröjä, nämä ovat sellaisia asioita jotka lisäävät sitä luottamusta.Sehän mullakin on sitä heikentänyt ja suututtanut, kun pyydetään luottamaan, mutta silti jätetään tärkeitä asioita kertomatta.
Vasta ollessamme biovanhempien ja lasten leirillä kesällä, jossa juttelin siellä olleiden sossujen kanssa, sain asiatietoa todella paljon, jolloin huomasin kuinka ylimalkaisesti lapseni sossu on niistä puhunut. Toiseksi kun ajatellaan sitä, että olen lapseni vanhempi ja minulle on siirtymässä takaisin vastuu hänen kasvatuksestaan ja elatuksestaan, nämä ovat elintärkeitä tietoja taatakseni hänelle mahdollisimman hyvän kasvupohjan aikuisuuteen. Jo tässä vaiheessa minua tulisi mielestäni kohdella aikuisena, jonka kuuluu nämä asiat saada tietää, se on velvollisuus ennen kaikkea lasta kohtaan, jotta se hyvä, mitä huostaanotto ja sijoitus on tuonut ei heikentyisi lapsen palatessa kotiin.Se ei ole kenenkään parhaaksi eikä sen velvollisuuden hoitamista joka sossulla on, että puhutaan asioista ylimalkaisesti, jotakin jätetään kertomatta tai sanotaan että se ei ole tämän hetken asia.
Ajattelin asiallisesti sossuille puhua neuvottelussa siitä, että kun sossu kehottaa minua olemaan ajattelematta näitä asioita niin paljon, kuinka vaikea niitä on olla ajattelematta kun ne vaivaavat mieltä eikä niihin ole saanut vastausta. Kun pystymme puhumaan nämä asiat selkeiksi, minulle vapautuu paljon enemmän energiaa keskittyä rauhassa lapseeni ja tähän paljon voimia vievään prosessiin.Jos sossu esim sanoisi, että rehellisesti sanoen hän ei tiedä kuinka tämä asia kohdallamme tulee menemään, sekin rauhoittaisi minua.Olisin kuitenkin silloin saanut selkeän vastauksen ja tietäisin että tästä asiasta on puhuttu ja vielä parempi olisi jos sossu voisi kertoa esimerkkejä, kuinka jokin asia voitaisiin hoitaa tai mitä siinä pitää miettiä jne.
On todella suututtavaa, että kun monen vuoden terapiassa olen vihdoin oppinut ottamaan vastuun elämästäni ja kasvanut aikuiseksi, niin sossu ei tue sitä vaan ehkä tiedostamattaankin laittaa mua lapsen paikalle. Minä olen valmis todistamaan aikuisuuttani ja kykyjäni olla äiti lapselleni,valmis seisomaan sanojeni takana.
Lapseni sijaisäiti on myös sosiaalityöntekijä ja saisi kyllä monessa asiassa sossu ottaa mallia ja oppia siitä, kuinka meille on syntynyt niin vahva ja luottamuksellinen suhde.
Sijaisäiti on ollut suurin tukijani näissä asioissa ja hyvästä suhteesta kertoo sekin, että me olemme pystyneet puhumaan suoraan hiertävistä asioista.Kun kerroin heille hakevani asuntoa heidän vierestään,kerroin ettei heidän tarvitse pelätä,että tulisin norkoilemaan heille tms jolloin sijaisäiti ei edes ajatellut minun toimivan niin.Hän sanoi heti sen olevan tosi hyvä ajatus ja he ovat auttaneet minua saamaan selville mistä voisin asunnon saada.Silloin kun suhteessa säilyy luottamus ja kunnioitus toista kohtaan, suhde voi hyvin. Käyn sijaisvanhemmilla kylässä, joko itse kysyen tai he pyytävät ja nykyään he pyytävät minua omien lastensakin synttäreille kun olen heihin saanut tutustua.Sijaisäiti on aina kunnioittanut minua lapseni äitinä ja minä häntä sijaisäitinä.Tällaista suhdetta toivoisin myös sossuun,niin paljon kun se on mahdollista. En siis sitä että kyläilisimme sossujen kanssa keskenään :) vaan tuota kunnioitusta ja avoimuutta.Pakko vielä sen verran kirjoittaa vaikka tuleekin pitkä teksti, kuinka mahtavasti sijaisperhe on tukenut äitiyttäni esim siinä, että olen viimeisen vuoden, jonka he ovat lähellä asuneet, saanut hoitaa lapseni kaikki lääkäri ja neuvolakäynnit, päiväkodissa kävimme tutustumassa yhdessä ja yhdessä täytimme lapseni paperit.Viime juhannuksena lapsellani kävi pieni onnettomuus kun heidän poikansa vahingossa raapaisi häntä silmään. Sijaisisä soitti minulle heti aamulla kun se oli tapahtunut, että lähdenkö mukaan viemään lasta lääkäriin.Hän tuli hakemaan minut ja menimme yhdessä lääkäriin, sijaisisä, lapseni, minä ja heidän kaksi lastaan.Hoidimme yhdessä kaikki lapset ja minä käytin lapsen lääkärissä ja sairaalassa jonne lapsi sai lähetteen.Minä sain hoitaa myös jälkitarkastuksen ym. Nämä voivat jostakin tuntua pieniltä asioilta, mutta minulle ne eivät sitä todella ole.Eikä lapsellenikaan.Tämä juuri on sitä jaettua vanhemmuutta, milloin tällaista pystyy järjestämään.Ja tällaiset kokemukset sekä lapselle että minulle vahvistaa suhdettamme.
Pikaisesti..
Kirjoitat niin hyvin jäsennellen, selkeästi perustellen ja omat ajatuksesi ja tunteesi esiin tuoden, että huomasin juuri ajattelevani, että toivottavasti sinun sossusi seurailee tätä palstaa.
Siispä seuraava ajatus oli, että voisitkohan hyödyntää näitä kirjoituksia -siis jotka olet tähän ketjuun kirjoittanut- alustukseksi sossun kanssa käytävää keskustelua varten kokoamalla näiden pohjalta hänelle jonkinlaisen kirjeen? Johon siis pyytäisit myös kirjallisen vastauksen?
Ehkä tyhmä idea, mutta sanonpa "ääneen" kun kerran moinen juttu päässäni pyörähti!
Voimaa taas! t. voax
Hienoa, että olet saamassa lapsesi takaisin. Kaikki varmasti sujuu hyvin, kun pystyt ilmaisemaan itseäsi näin selkeästi ja rauhallisesti.
Ainoa pointti, joka minua jäi kaihertamaan ja hämmästyttämään oli se, kun kirjoitit raha-asioista. Lapsilisät tietysti alkavat jossain vaiheessa tulla sinulle. Mutta tämä sai jossain määrin vereni kiehumaan:
"Millaista rahallista apua voin saada esim harrastuksiin? Tulen kuitenkin opiskelemaan seuraavat vuodet joten olisi tärkeä, millä lapseni elätän.Samoin loma ja virkistys, mitä se käytännössä voi olla? "
Eli olet nyt huolissasi miten pystyt elättämään lapsesi. Huostaanoton aikana olet suhtautunut kriittisesti sossuun mutta nyt sossun apu kyllä kelpaa kun tarvitset rahaa. Olisiko korkea aika alkaa miettiä miten *itse* pystyt elämättämään lapsesi, ilman yhteiskunnan rahallista tukea? Monilla opiskelijoilla on lapsia ja he pärjäävät ilman sossua. Sijaisperheen jatkaminen tukiperheenäkin on hieno juttu, eikä maksa sinulle mitään. Jos tavallisessa perheessa ei ole rahaa harrastuksiin, silloin ei harrasteta, vai olisiko tällainen ajatus ihan outo ja vieras.
"Loma ja virkistys", pitäisikö lomillekin päästä yhteiskunnan piikkiin? Oon hiukka hämmästynyt.
Todella hyvää työskentelyä! Laita vain paperille ylös asioita, jotka vaivaavat. Sinulle on varmasti hyvä, kun ne tulisi sinulle selväksi, lakkaisivat vaivaamasta. Sossu monasti väistelisi töitään, mutta kun tiedät mitä pitää olla tehtynä, ja missä kohtaa jälkihuollon suunnitelmaan on merkittynä, jokun selville tullut asia, jonka haluat kirjattuna olevan, on se sinulle ajatuksiasi vapauttavaa, ja tukea antavva, sekä terapeuttiseltakin kannalta tärkeää, jotta voit saada listaltasi poistettua mieltä painavia asioita. S
Heille se on velvollisuus, mutta sinulla on oikeus siihen kirjaukseen. Asiat pitää olla sossulla kirjattuna, ethän muuten voi valvoa niiden toteutumista.
Tuohon lapsilisä asiaan, jos lapsi asuu ruokakunnassasi kokonaan, sinunhan on silloin oikeus tottakai saada lapsilisä.
Ja jos sossu ei muutosilmoitusta ilmoita, ilmoita itse, jotta "tälläinen "poika-lii" tai "tyttö-lii" asuu nyt luonasi. Kyllä Kela sitten itsekin ottaa selvää kellä on oikeus saada lapsilisä. kirjoittelen myöhemmin jotain lisää. t:piilipuu
Niin, mikä oikeus sinulla olisi evätä Maj-lii`lta jälkihuollon laissa mainittu: taloudellinen tuki, sekä lastensa/nuortensa taloudellinen tuki harrastuksiin, sanoohan se laki ja lisää liudan vielä listaaan vielä muitakin tukeja, jotka kuuluvat JÄLKIHUOLTOON!
Tärkeintä on jotta Maj-lii tulee pärjäämään perheensä kanssa, ja sossulle se on velvollisuus, jonka laki velvoittaa!!
miten voi olla mahdollista, että huost.otto jatkuu, jos lapsi on palautettu sinulle?
En ole kuullut vastaavasta. Eikös se mene niin, että lapsi muuttaa luoksesi, kun huost.otto on purettu?
Tietysti sitä edeltää ns. pidemmät kotilomat, mutta
lopullinen kotiin muutto edellyttää huostan purkua.
sitten, kun huosta on purettu, olet yksin vastuussa lapsestasi. Eli astuu voimaan tilanne mikä edelsi huostaa. Ainoana erona on, että sulle jää tukiperhe tueksi, jonka yhteiskunta kustantaa.
Korjatkaa viisaammatjos olen väärässä, mutta käsitykseni mukaan myös ns. jälkihuolto purkautuu samalla. Jälkihuollon alaisia ovat vain huost.otetut lapset, jotka ovat täyttäneet 18 v. mutta jatkavat vielä esim. opiskelua, silloin on perusteltua jatkaa lapsen tukemista jälkihuoltosopimuksella aina 21-ikävuoteen asti, edellyttäen tietysti, ettei nuori vielä pärjää omillaan.
Lapsilisä ym. asuntotukiasiat siirtyvät sulle siinä vaiheessa, kun lapsi ei ole enää huostassa, vaan asuu sinun, siis huoltajansa taloudessa.
Siinä vaiheessa sulle kuuluu lapsesta saatavat tuet. Muutoin olet tavallaan omillasi, ellet sitten tee jotain erityissopimuksia sossun kanssa ja samalla tavallaan myyt osan itsenäisyydestäsi.
En kyllä edes tiedä minkälaisia sopimuksia voisit tehdä. Joko lapsi on huostassa ja asuu muualla, kuin omilla vanhemmillaan, tai sitten huosta puretaan ja huoltaja vastaa lapsen asumisesta ja elämisestä ja saa vain ne samat lapsiperheille kuuluvat tuet, kuin kaikki muutkin. Mieleeni tulee nyt siis lapsilisä, asumistuki, jossa lapsi uutena perheenjäsenenä, ilmainen päivähoito, jos opiskelet jne. Ne yleisimmät.
ja se että olisi varmaan sossunkin kannalta hyvä
antaa hänelle aikaa etukäteen tutustua ja vastatikn noihin kaikkiin Sinun mieltäsi painaviin kysymyksiin ja asioihin.
Sinullahan on jatkossa huolehdittavana pieni lapsonen
jonka parasta ja hyvää Sinun ajateltava,
joten hänen tulevaisuuden vuokseenhan
nyt perheenne asioita sossusikin kanssa hoitelet!
Tuolla alempana ketjussa on lakipykälää
myös sosiaaliviranomaista koskevasta hyvästä asiakaspalvelusta.
Sosiaaliviranomainen saa palkaansa siitä
että hän hoitaa työkseen lasten ja perheiden asioita.
Sinulla on asiakkaana oikeus saada myös tätä
hyvää ja asiallista palvelua
niin ettei Sinun tarvitse kokea lapsesi ja omien asioidesi hoidon vuoksi
häpeää taikka syyllisyyttä.
Mukavaa syyskesää Sinulle ja lapsellesi.
Toivotaan että sosiaaliviranomainen hoitaa asianne mallikkaasti ja asiallisesti jatkossa
niin ettei Sinun tarvitse sosiaaliviranomaisen toimimattomuuden vuoksi enää stressata
näinkin tärkeän perheenne elämän merkkipaalun kohdalla:
kun lapsi pääsee kotiinsa asumaan ja oman Äitinsä luokse.
jälkihuolto koskee myös alle 18 vuotta täyttänyttä lasta, jonka huostaanotto puretaan ja kotiutetaan kotiinsa.
Jälkihuolto on lakisääteinen
kaikille huostaanotossa olleille lapsille!
ja myös 18 vuotta täyttäneille 21 ikävuoteen saakka! Siitä on erillinen maininta lastensuojelulaissa.
Huostaanotettuja lapsia ja nuoria on sijoitettuna myös omiin koteihinsa.
Se mihin tämä perustuu ei ole missään lainkohdassako(?) taikka asetuksissa...
(täytyy tarkistaa).
olipahan ihan uutta tietoa mulle. Jotenkin tuntuu myös aika omituiselta toi, että joku voi olla sijotettuna omaan kotiinsa.
Samoin toi jälkihuoltojuttu oli ihan uutta. Koskeeko se ihan kaikkia kotiin palanneita, vai vain näitä ns. kotiinsijoitettuja? En ole kuullut keltään muulta mitään vastaavaa.
Sen verran selvitystä, että noi puhumani raha-asiat kuuluvat jälkihuoltoon, johon lapseni on oikeutettu.Olen sen verran realistinen, että tiedän raha-asioideni olevan aika huonolla tolalla vielä pari vuotta ennenkuin olen päässyt ammattiin.Minulla on vain peruskoulupohja, joten haluaisin ammatin.Voisinhan mennä töihin vain,mutta mielestäni olisi hyvä olla ihan tutkintokin,joka mahdollistaa paljon asioita.Luultavammin tulemme soskun asiakkaita olemaan, mitä olen asioista selvää ottanut, niin huonosti opiskelija rahaa saa.Olen kyllä miettinyt, että olisin osa-aikaisesti töissä opiskelujen ohella, mutta mielestäni tässä asiassa minun on laitettava lapseni sen edelle.
Tuosta kriittisyydestä.Lapseni on ollut neljä vuotta sijoitettuna ja nämä taitaa olla ensimmäiset viestini, joissa olen kritisoinut sossun tapaa JOISSAKIN asioissa toimia. Meillä on yhteistyö sujunut hyvin ja lupaukset on pidetty, ei ole kyse siitä että haukkuisin sossun täysin epäkelvoksi jos joistakin asioista en tykkää.Mielestäni mulla on oikeus niistä sanoa, enkä minä sano niitä vaan täällä, vaan kerron ne myös sossulle, ASIALLISESTI.
En todellakaan ole "lypsämässä" yhteiskuntaa, jos kysyn etuuksia, jotka lapselleni kuuluu lain mukaan.En minä niitä ole itselleni penäämässä vaan lapselleni.En minä voi mitään sille, että kuntoutumisessani on kestänyt useita vuosia ja vielä menee jonkin aikaa ennenkuin pystyn täysin itse lapseni elättämään. En haluaisi joutua enempää sitä häpeämään, etten kaikkeen pysty heti.
Laitan tähän nyt kaiken mitä muistan sossun puhuneen kotiin sijoittamisesta ja miten meillä ne asiat menee. ELi meidän kaupungissamme on tapana jokaisessa( ? ) huostanpurussa, että lapsi vähitellen siirtyy omaan kotiin lomia pidentämällä jolloin lopuksi on kokonaan kotona, mutta huostaanottoa jatketaan vielä vuodesta-kahteen vuoteen sen takia, että varmistetaan asioiden sujuvuus.Silloin säilyy linkki vielä sijaisperheeseen ja asiakkuus lastensuojelussa, jolloin jos tulisi tilanne että huosta täytyisi uusia,lapsi ei voisi kotonaan asua, huostaanottoa ei tarvitsisi tehdä uudestaan.Tämä on mielestäni hyvä ratkaisu,sillä turvataan ja varmistetaan että lapsen etu todella toteutuu.Lapsen ollessa sijoittuna luokseni, lapsen sossu vastaa hänen kuluistaan.Sen takia kysyin sitä lapslisääkin, kun en tiedä kuinka ne sitten menee kun tietääkseni saan lapsesta sen vähän yli 8 euroa päivä, eikä häntä oteta omassa sossussa laskelmiin mukaan.Summa on kuitenkin sama kuin lapsen osuus toimeentulotuessa.Hävettää kirjoittaa sossun asiakkuudestani, mutta toivon että ihmiset ymmärtäisivät, että joskus siinä on pakko olla jonkun aikaa.Kyllä mulla on ollut halu sijoituksen alusta asti saada korvata yhteiskunnalle kaikki ne summat joita se on pistänyt lapseni ja itseni hoitoon.Siihen en pysty, mutta lapseni kasvattaminen parhaan taitoni mukaan ja itseni kouluttaminen jotta pääsisin töihin toivottavasti siitä murto-osan korvaa.
Jälkihuollosta. Sain informaatiota jälkihuollosta kesällä toiselta sossulta eräällä leirillä.Itsekin olin ennen olettanut, että lapselleni se ei kuulu, koska hän tulee kotiin ennen täysikäisyyttä.Sossu selvitti, että jokainen lapsi joka joskus on ollut huostaanotettuna on oikeutettu tuohon jälkihuoltoon vaikka huosta purkautuisikin ennen täysikäisyyttä.Sen takia minua kiukuttikin, kun oma sossuni ei ollut näistä asioista kertonut vaikka näin iso asia on kyseessä. Sitä en tiedä montako vuotta jälkihuolto jatkuu sijoituksen loputtua,keskeytyykö se vuosiksi ennnenkuin alkaa taas läpsen täytettyä 18-vuotta vai jatkuuko koko ajan sinne 21-vuoteen saakka. Se kuitenkin on myös varmaa, että lapselleni kuuluuu tuo täysikäisyyden jälkeen oleva jälkihuoltokin.Tämä jälkihuolto koskee siis muitakin kuin kotiinsijoitettuja.
on todella hyvä ajatus.Kiitos voaxille ja sinulle ideasta. Silloin mun ei tarvitsisi niin hermoillakaan kuinka löytäisin kaikki sanat ja miten ne muotoilisin kasvotusten kun voisin ensin kirjeellä lähestyä ja kertoa tunteistani ja noista mieltä painavista asioista.
Samoin hyvää syyskesää sinulle ja kiitos kannustuksestasi! Uskon että kaikki nämä esiin tulleet hankaluudet sossun kanssa kommunikoinnissa kyllä selkenee, niin monta kertaa asiaan palaan heidän kanssaan, että saadaan solmut aukenemaan.
mistä olet kirjoittanut ja kertonut ovat eduskunnan vahvistamissa laieissa päätettyjä.
Et ole missään kohden vaatimassa enempää kuin laissa on määrättynä!
Jo se ettei Sinulle ole sosiaaliviranomaisesi taholta kerrottu tästä jälkihuollosta
kuulostaa todella huonolta ja epäasialliselta kohtelulta ja vielä lapsesi lastensuojeluviranomaisen taholta tehtynä.
Laissa on määrättynä asialle kuin asialle
"se minimi", jonka viranomainen niin halutessaan voi jopa ylittää.
Mutta se että joutuu vaatimaan asioita, tuntemaan häpeää taikka syyllisyyttä siitä
että on esimerkiksi olosuhteiden vuoksi sossun asiakas
se ei kuulosta ollenkaan hyvältä.
Sivistynyt yhteiskunta huolehtii aina kaikista yhteiskuntansa jäsenistä!
yrittää lohduttaa sinua, että sij.äiti oli oikeassa sanoessaan, että on parempi, ettei sellaisia ainakaan tiukkoja raameja ole, koska todella olen huomannut, että yllättäen asiat saattaakin edetä tosi nopeasti.
Nyt sulla on se vkonloppu lisäys. Seuraavaksi saat jo varmaan useamman päivän ja jos kaikki on mennyt hyvin, niin monissa tapauksissa on ollut lapsi seuraavaksi jo enempi kotona, kuin sij.perheessä ja sit lopullinen muutto. Se, että pidetään vielä ovea raollaan sij.perheeseen mahd. pitkään on lähinnä muodollisuus, eikä sen enää luulisi sinuakaan häiritsevän, jos lapsi on suurimman osan ajasta kuitenkin sinulla. Se on vaan sitä varmistelua. Se on varmasti todella turhauttavaa sulle, jos itse tunnet jo täysin pärjääväsi, mutta ulkopuoliset, siis sossut ei voi olla niin varmoja, kun liian hätäisiäkin päätöksiä on tehty ja se on enempi lapsen kannalta katastrofaalista.
Kärsivällisyyttä toivon sinulle paljon ja tee todella nyt kaikki kuten sulta odotetaan, ehkä sillä pystyt osottamaan sen luotettavuutesi ja kotiutus tapahtuu luultua nopeammin, niin toivon.
Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi.
Hyvä kuulla tuo noista raameista.Voitko tarkentaa sen verran kuinka nopeaa aikaväliä tarkoitat jossa on tapahtunut kotiintulo? Itsellä kun ei ole tietoa tarkoittaako nopea kotiutuminen puolta vuotta vai vuotta vai mitä.
Ei mua häiritse vaikka lapsi huostassa vielä olisi kauankin, kun luonani asuu, joka tapauksessa sijaisperhe jää tukiperheeksi ja sen jälkeen jossakin muodossa ihan lapsen aikuiselämään saakka. Olemme jotakin siitä sijaisperheen kanssa puhuneet,mutta sen näkee sitten ajallaan mihin he haluavat sitoutua ja mitä lapsi haluaa ja tarvitsee yms.
niin mun mielestä meiltä kotiutuneen lapsen kanssa meni niin, että kerran tai kaksi oli ensin pidemmällä lomalla ja samoihin aikoihin oli "vanhempien" siis tulevien, joista toinen bio, haastattelu perheneuvolassa vai mikä se nykyään on, kuitenkin olivat tavallaan kai arvioitavana. Siis yksi muodollinen käynti, koska lapsi oli ollut siellä asiakkaana, ihan toisen jutun takia, mut koska ne tunsi lapsen, niin kai siksi nää paikalliset teki sen arvion. Sen jälkeen ei mennyt enää kuin ehkä pari kuukautta kaikkinensa korkeintaan.
Kun se ikäänkuin pyörähtää käyntiin, eikä mitään mutkia matkaan tule, voi päätös tulla nopeastikin.
Eli siis kuukausissa ennemmin kuin vuosissa.
arvio?
tarkotatko ehkä vanhempien arviointia tai vast. kirjoituksestani.
En siitä itsekään sen paremmin tiedä, mutta
luulisin, että etenkin tässä "meidän" tapauksessa se oli tarpeellinen, koska nämä lapsen tulevat vanhemmat eivät kumpikaan olleet koskaan aikasemmin vanhemman "tehtävässä" olleet. Eli joutuivat lapsen kotiinmuuton myötä myös itse opettelemaan. Kait heitä yritettiin arvioida, et onko heistä vast.ottamaan sen suuren haasteen.
Hyvin kai arvioinnista selvisivät, koska pian sen jälkeen asia ratkesi ja kotiutus toteutui.
Onneksi ovat myös käytännönelämässä pärjänneet hienosti. Heidän kohdallaan siis vir.omaisten tekemä arvio osui nappiin.