Haluttomuus kertoo paljon

Mulla nyt ei juuri ole alkanu suorastaan etomaan, mutta ei vaan vois vähempää kiinnostaa.
Seksiä ei ole ollu hänen kans yli vuoteen. Minä tein silloinkin sen alotteen - naida napsautettiin - minä en lauennut - siinä se.

Aloitteen tein kun arvelin että "seksiä kuuluun olla", ja tällaisia putken katkaisuja on ollut jo usean vuoden ajan. Että vuoden- kahden välein vain, ja sekään ei mistään kotoisin.

Suhteen alussa yli 10v sitten oltiin kuin kanit. Sitten mentiin avioon parin vuoden päästä.
Hommaan liittynyt vuosien saatossa viinaa, väkivaltaa, nimittelyä, vähättelyä. Lyödä olen osannut kyllä joskus vähän minäkin.. mutta että hän tekee sen, iso karski ukko. Hän on kauhea vänkäämään, aina olevinaan oikeassa (myös selvänä), saattanut huoritella selvänä kuten kaikkea muutakin. Viinaa ei noihin asioihin tarvita.

Nyt on rauhallisempaa, mutta vähättely ja ärinä on hällä herkässä. Ja mitätöinti. Omia virheitä ei myönnä, toisten virheet aina vuoren korkuisia.

Ei tee mitään aloitteita seksin suhteen, on sanonutkin ettei aio enää koskaan tehdä niitä, hoitaa homman omatoimisesti. Olen nähnytkin.
Nukkumaan ei laita käteen vetämättä. Nukumme myös erillään, enimmän osan liitosta ollut niin. Alkuperäinen syy oli kuorsaus, sitten se hellitti ja minä yritin paluuta yhteiseen vuoteeseen - hän saattaa olla jonkin aikaa mutta lähtee sitten jossain välissä..
On kuulema tyytyväinen tilanteeseen, sanoo että passaa hälle. Kertoo joka suuntaan, kuinka liittomme on onnellinen! ..

Kuulema olen minä syypää että seksiä ei ole, että tein kaiken jossain vaiheessa mahdottomaksi, ettei uskaltanut lähestyä millään tavalla.
No, tosi on se että yhteen aikaan ois pitänyt olla jatkuvasti housut nilkoissa, ja jotain vain meni pieleen sitten.. en tiiä.
Seksiterapeuteille tms hän ei lähde missään tapauksessa. Eikä he enää voikaan auttaa. Kukaan ei voi enää.

Nyt mulla on suhde, voisi sanoa. Ehkä enemmänkin. Mentäisiin yksiin, mutta monet asiat estää sen vielä. Lapsia ei ole kellään.

Nautin joka hetkestä hänen kanssaan, muustakin yhdessäolosta kuin seksuaalisesta. Hän on turvallinen, luotettava, hellä, sävyisä, ei kehu jatkuvasti itseä, ei vähättele ja mitätöi. Kunnioittaa.
Mies ei tiedä asiasta, ei osais kuvitellakaan!

Olen mielessäni - ja osin myös paperille - listaillut tyyliin "arvostan, kunnioita, rakastan" - asioita, ja vain arvostus-sarakkeeseen voin laittaa jotain mieheni osalta.

Itsekäs ei mieheni omasta mielestään ole, mutta kyllä minun mielestäni. On myös holtiton esim rahan suhteen, ja jäänyt jotenkin kehittymättömäksi sen suhteen. Ei ole turvallinen olo ei ollenkaan. Raha-asiat panee rempalleen, ei niinkään juoden, mutta muuten kylläkin.

Kunnioitus kadonnut sanoisin.
Ja saadapa sellaista takaisin!