Näin ainakin itsestä on tuntunut viimeiset puoli vuotta.
Aikaisemmin parisuhde voi hyvin,taloudellinen tilanne oli paljon parempi,pääsi käymään ulkonakin välillä,oli pirteämpi ja parempi mieliala.
Nyt tuntuu että mihinkään ei voi mennä,ilman että itku alkaa.Illat ovat jatkuvaa itkua ja yöt nukutaan parin tunnin pätkissä.
Hermot ovat kireät molemmilla väsymyksestä ja rahatkaan eivät enää tunnu riittävän.
Olo on kuin olisi vankina kodissaan ja pahempaan suuntaan vain mennään päivä päivältä.Miksi kukaan ei varoittanut että elämästä tulee tällaista.Yksi asia on ainakin varma,ei enää koskaan lisää lapsia.
Aikaisemmin parisuhde voi hyvin,taloudellinen tilanne oli paljon parempi,pääsi käymään ulkonakin välillä,oli pirteämpi ja parempi mieliala.
Nyt tuntuu että mihinkään ei voi mennä,ilman että itku alkaa.Illat ovat jatkuvaa itkua ja yöt nukutaan parin tunnin pätkissä.
Hermot ovat kireät molemmilla väsymyksestä ja rahatkaan eivät enää tunnu riittävän.
Olo on kuin olisi vankina kodissaan ja pahempaan suuntaan vain mennään päivä päivältä.Miksi kukaan ei varoittanut että elämästä tulee tällaista.Yksi asia on ainakin varma,ei enää koskaan lisää lapsia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
nuoria? Tässäpä hyvä syy hieman lykätä lapsen tekoa, ehtii sisäistämään nuo realiteetit, joiden ei kyllä kenellekään pitäisi tulla yllätyksenä. Jos yhtään lohduttaa, niin tuo ei kestä ikuisesti. Koittakaa jaksaa.
älä välitä, kyllä se vauvakin kasvaa ja alkaa nukkumaan yönsä eikä muutenkaan enää itke niin paljoa!
kasvaa en tiedä minkä ikäinen hää on mut et voitte jättää sit johki hoitoon jos mahollista ja lähtee ulos rentoutuu, mistä sit tykkäättekin baariin tai johki tms. ajan kanssa helpottaa.
Oih, se on niin vaikeeta sisäistää, ettei kaikki tässä maailmassa olekaan vain itselle ja itseä varten.Lapsi on aika hyvä kasvattaja tuon itsekkyyden poistossa, mikäli yleensä pystyy oppimaan mitään.
niin ihanaa kuitenkin. Niin olen itse kokenut lasteni kanssa ja toivoisin, että kaikki voisivat nauttia omista vauvoistaan, olematta itse rättiväsyneitä.
Vaikka kuinka lastaan rakastaisi, niin kun väsymys iskee jatkuvan valvomisen vuoksi, niin se ei ole kovin ihana olotila.
Minusta pitäisi tässä äidin ja isänkin miettiä, että onko kaikki kohdallaan, jos vauva liikaa valvottaa. Koliikkikin kestää vain kolme kuukautta ja tässä puhuttiin jo puolesta vuodesta.
Vauvojenkin kanssa on paljon tehtävissä. Jos lapsi itkee paljon, niin jotain on pielessä.
On joko ilmavaivoja, tai ei saa riittävästi ruokaa kerralla, tai muuten tuntee itsensä turvattomaksi, jos vanhemmat
ovat kovin stressaantuneita.
Riidelläänkö teillä esim.? Soitatteko musiikkia liian kovalla? Oletteko muuten vain hukassa, ettei oikein ole kunnollista päivärytmiä? Monta hyvin mitättömältä tuntuvaa asiaa vaikuttaa vauvan hyvinvointiin.
Lasta pitää aina käsitellä hyvin rauhallisesti ja pitää jutella lapselle rauhottavasti. Vaikka olisitte kuinka väsyneitä yrittäkää peittää se lapselta ja hymyilkää kun hoidatte häntä.
Kertoisitko miten teidän päivät yleensä menee, ehkä voitais löytää jotain helpotusta. ei välttämättä vaan tarvi alistua nykytilanteeseen, ehkä vois löytyä jotain apua.
Yleensä vauvojen kanssa on ongelmia satunnaisesti, mutta jos tilanne vain jatkuu, niin jotain tarttee tehdä. Tarkoitus kuitenkin on, että oikeesti voisitte nauttia lapsestanne. Joskus nuoret vanhemmat ovat ihan hukassa ja lapsi vaistoaa sen ja kierre on valmis.
..niin huomaat kuinka paljon moni asia jo helpottuu. Tunnelmasi ovat tosi tuttuja, mutta nyt kun poitsu vuoden ikäinen, on tilanne jo hyvin paljon parempi. Ei tässä rahassa tietenkään uida, mutta lapsen kanssa elämä on huomattavasti nautittavampaa, ja kun unirytmit ovat vihdoin selkiytyneet, pystyy tuon parisuhteensakin ottamaan huomioon, ja meillä on ainakin siinäkin asiassa tapahtunut paljon positiivista muutosta.
Voimia! Tiedän todellakin, että tuo hetki on raskas, mutta loppujen lopuksi se on aika pieni aika koko elämää ajatellen. :)
Todella tuttuja tunteita.
Poika on nyt vasta neljä kuukautta, mutta välillä mielessä käy jopa ajatus, että miksi helvetissä vapaaehtoisesti lähdimme tähän. Miehen kanssa juuri puhuttiin siitä, miten pettyneitä olemme tähän tilanteeseen. Poika tuntuu vaativan kaiken, mutta mitään ei saa takaisin. Parisuhdekin rakoilee, ja molemmat olemme vain väsyneitä ja turhautuneita.
Monet sanovat, että vauvavuosi on raskas, ja todella toivon, että se alkaa sitten helpottamaan.
ette saa mitään takaisin?
Tuli tehdyksi huono sijoitus, vai?
Eikö hinta- ja laatusuhde ollutkaan kohdallaan?
Toivottavasti nyt ymmärrätte ainakin omia vanhempianne ja annatte heille anteeksi kaiken mahdollisen.
Kyllä minunkin parisuhteeni rakoilisi, jos mies ilmoittaisi olevansa pettynyt yhteisen lapsemme olemassaoloon.
että noin koette. Tiedätkö, että ongelmat siitä vain lisääntyy, kun vauva vaistoaa, että olette pettyneitä.
Sinullekin haluan sanoa, että pitäisi kyllä olla myös niitä ilonaiheita. eli jos teillä on itkuinen vauva, niin jotain pitää tehdä, että voitte nauttia vanhemmuudesta ja vauvasta kuten muutkin. Ei kaikilla todella ole niin vaikeaa ja se miksi teillä on, voi johtua todella monesta asiasta.
Ehkä ette ole vielä hokanneet miten vois tilannetta helpottaa, koska olette liian väsyneitä ja liian lähellä siinä omassa jutussanne.
Todella surullista, jos koko ajan koette, että olis pitänyt jättää lapsi tekemättä.
Kerroppas sinäkin, et miten teidän päivät ja yöt menee ja mikä tuntuis olevan vaikeinta ja mikä mahdollisesti aiheuttaa vauvan itkuisuuden.
Jospa täällä keksittäis yhdessä jotain. Ainakin varmaan saisitte monta vinkkiä, miten toiset ovat saaneet lapsensa rauhottumaan jne.
Minä voin heti kärkeen kertoa, mitä tein oman esikoiseni kanssa, kun en jaksanut häntä kannella t. mitään, koska olin tosi huonossa kunnossa.
Huomasin, että lapsi nukkui tosi hyvin, kun imuroin. Niinpä käynnistin joka aamu imurin, sen jälkeen kun olin huoltanut lapsen, siis vaipat vaihdettu ja syötetty, röyhtäytetty jne. eli ei mitään hätää enää . Sitten nukuttiin pojan kanssa imurin suloisesti hyrrätessä sängyn vieressä. Parin tunnin unet saatiin kevyesti.
Naapurit kyllä vähän ihmetteli, et kyllä on siivoushullu äiti siellä, kun 30 neliön kämppää piti imuroida joka päivä monta tuntia.
Monia muitakin lasten rauhotteluvinkkejä on, joten jos kiinnostaa oikeesti, niin kirjottelehan lisää ja kerrot teistä.
Tämä ei tarvitse olla mikään kuoleman vakava asia, myös huumoria voidaa ottaa kehiin mukaan. Sillä muuten saa pelastettua monta juttua, kun kääntää kaiken huumorin puolelle.
Meillä kaikilla on ollut jotain ongelmia lasten kanssa jossain vaiheessa, että älkää ainakaan tunteko itseänne mitenkään huonommiksi, jos uskallatte ongelmistanne puhua.
Luulet vaan, että helpottaa, kuule nyt ne huolet on vielä tosi pieniä, kuten lapsikin.
Kun lapsi kasvaa, niin huoletkin sitä myöden.
Te nyt olette "kusessa" loppuelämänne, kuten kaikki me muutkin vanhemmat. Mulla on omat jo 35 ja 27, mutta aina vain jaksan olla heistäkin huolissani vaikka ovat muuttaneet jo vuosia sitten pois kotoa. Nyt on sitten lisäksi huolehdittavana jo lapselapsetkin. Tämä on tyttö elämää.
Tällästä on olla aikuinen.
ennenku rupee lapsia hommaan. Onko aivoja? Osataanko niitä käyttää? Meillä yksi (rakas) lapsi, mutta lisää ei kaivata. Ollut raskasta ja välillä ei nukuttu lainkaan. Kyllä minä osasin silti varautua, mutta vaimo kai kuvitteli sen olevan ruusuisempaa. Kyllä mä sitäkin varoitin, että se tulee olemaan raskasta, nauroi sille silloin, mutta eipä naura enää kun totuus kävi ilmi!! :)