Kun en käy kuin kaksi-kolme kertaa vuodessa katsomassa kummipoikaani. En osta tälle leluja tai karkkia, käyn vain katsomassa, minkälainen ihminen siitä on varttumassa. Tämän teen uteliaisuuttani ja osin velvollisena. Ja minulle se sopii.
Todennäköisesti useampia vierailukertoja ei tarvitakaan, eiväthän kummipojan vanhemmatkaan ole halukkaita vierailemaan pojan kanssa minun luonani. Poika on jo viisi-vuotias, mutta vasta kerran nähnyt missä kummi asuu.
Mikä on koko kummisuhteen idea? Sekö, että kummi juoksee ja välittää toisen puolen suhteessa odottaen almujaan. Mitä kummina kuitenkaan annan lapselle, jos hän näkee minut silloin tällöin ja joutuu tutustumaan minuun joka kerta uudestaan? En ymmärrä enään tämän tittelin velvollisuusksia ja hyötyä. Joten en säti itseäni vaikka vierailuni vielä entisestään vähenee.
Todennäköisesti useampia vierailukertoja ei tarvitakaan, eiväthän kummipojan vanhemmatkaan ole halukkaita vierailemaan pojan kanssa minun luonani. Poika on jo viisi-vuotias, mutta vasta kerran nähnyt missä kummi asuu.
Mikä on koko kummisuhteen idea? Sekö, että kummi juoksee ja välittää toisen puolen suhteessa odottaen almujaan. Mitä kummina kuitenkaan annan lapselle, jos hän näkee minut silloin tällöin ja joutuu tutustumaan minuun joka kerta uudestaan? En ymmärrä enään tämän tittelin velvollisuusksia ja hyötyä. Joten en säti itseäni vaikka vierailuni vielä entisestään vähenee.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olen aika tuore kummitus, mutta jotenkin mä olen kyllä asiasta innostuneempi kuin sinä. vaikka tytteli on vasta vuoden, on meillä jo ollut omia juttuja, joihin vanhempia ei huolita mukaan. vaikka asuvatkin yli sadan kilsan päässä niin vierailuja suuntaan ja toiseen on runsaasti.
keksi sinäkin teille joku oma hässäkkä, vaikka kerran kuussa yökylään, retkelle olkkarin lattialle eväiden kanssa. siihen ei tarvitse paljoa satsata ja luulen että retket on kiva muisto myöhemmin. jossain vaiheessa retket voi vaihtaa vaikka festareihin tai muihin tapahtumiin. me alotettiin ainakin heti alkuun jo ankkarock-traditio. onhan se reteetä yläasteella brassailla ankkarock2007-pipolla kun on paikalla ollut alle vuotiaana :)
Et tainut nyt oikein ymmärtää....
Yritetty on, mutta ongelmana on se, että toinen puoli ei toimi mitenkään tai mihinkään muuhun suuntaan kuin kotiinsa. Kyllä lapsen pitäisi vierailla ensin vanhempiensa kanssa ennenkuin tätä voi raahata yksin retkeilemään ja kaikkeen kivaan puolituntemattoman ihmisen kanssa. Kun välimatkaa on reilu pari sataa km:ä, yksin tämän kulkeminen alkaa jo kyllästyttämään.
Mutta kivahan tuo, että sinulla toimii...
ei ole välittänyt tavata lasta vaikka ollaan sielläpäin kyläilty. Yksi heistä muistaa jouluisin ja synttäreinä kortilla ja pikku rahalahjalla, kaksi ei muista edes kortilla. Pienikin muistaminen on minusta ok ja kivempi olisi jos viitisisvät tavata. Ovat siis sukulaisia.
Toisella lapsella on myös sukulaiskummit, asuvat lähellä, mutta eivät juuri kyläile eivätkä kutsu, eivät välitä tutustua lapseen. Se harmittaa. Jos heitä kutsuu eivät yleensä pääse tulemaan.
Mutta semmoista se on, eli pitäisin itse edes kerran pari vuodessa muistamista/käymistä ihan kivana. Lapselle on tärkeää kun joku kodin ulkopuolelta pitää häntä tärkeänä.