Millaisset välit teillä on lapsenne isään/äitiin? Minä haluaisin olla edelleenkin ystävät lapseni isän kanssa, ja ollaanhan me väleissä, mutta hän on aika ajoin kylmä minua kohtaan jostain syystä.. Ei tee lapselle hyvää kun hajoan aina säpäleiksi kun hänen isänsä on lähtenyt meiltä. Toisaalta voisi olla parempi että en enään tapaisi häntä, se taas saattaisi sattua vielä enemmän.. Mitä ihmettä teen?
Yksinhuoltajat!
kysymys:
121065
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Meillä lasten isä ei halua nähdäkään naamaani, eikä kuulla ääntäni. Tämä taas on aiheuttanut sen, ettei lapsiin liittyviä asioita voida hoitaa. Lapset sen verran jo isoja,etteivät oikeastaan halua isäänsä edes tavata. Kaamea katkeruus hänellä. Hän ei myöskään halua hoitaa asioita viranomaisten kautta eli ei tule ehdotettuihin palavereihin. Oikeuden kautta olen nyt sitten joutunut hoitamaan yhteishuoltajuuden purkua, sillä eihän yhteishuoltajuutta voi hoitaa edellä kerrotuin tavoin.
Jos oikein muistan, niin ensin oltiin kyllä aika paljon toisistamme tietämättä, näkemättä ja kuulematta, mitä puhelimessa juteltiin. Sittemmin välit ovat olleet ihan hyvät, viime aikoja lukuunottamatta. Käytännössä olisin voinut olla kaiken aikaa yksinhuoltaja, vaikka paperilla ollaan yhteishuollossa. Lapset sentään asuvat minun luonani ja näkevät isäänsä milloin näkevät, säännöllisiä tapaamisia tai pitempiä oleskeluja ei ole voitu sopia exän töiden takia. Nyt vanhemmiten minusta on alkanut tuntua, että tulen entistä välinpitämättömämmäksi hänen suhteensa, mitä vähemmän ollaan tekemisissä niin ihan sama mulle.
Eikä lapsetkaan mitenkään hingu häntä tapaamaan, pikemminkin pakon edessä menevät...
Meillä melko hyvät välit. Melkeinpä voisin sanoa, että ollaan hyvät ystävät. Soitellaan päivittäin ja liikutaan muutenkin lapsen (lapsi on vielä pieni) kanssa yhdessä. Olen nauranut monesti sitä kuinka ulospäin varmaan näyttää siltä, että tuossa menee pariskunta mutta näin se ei ole. =)
Meillä välit korjaantu kun saatiin asiat puitua monien keskustelujen avulla eikä jäänyt mitään enää "hampaan koloon". Vaatii kyllä molemmilta yrittämistä ja halua saada asiat selviksi, ihan lapsenkin kannalta.
Hyvät välit. Eron jälkeen oli tietysti vihaa ja katkeruutta, mutta nykyään menee oikein hyvin. Pystytään puhumaan kaikista lapseen liittyvistä asioista.
Vanhemmuus jatkuu eron jälkeenkin. On tärkeä erottaa parisuhteen katkeaminen ja vanhemmuus toisistaan.
Meillä ei ole ollut mitään asiaa toisillemme vuosikausiin. Yhteishuoltajuus tietyin rajoituksin on olemassa, mutta isältä ei ole kysytty mitään, ei olisi vastannut. Mihinkään ei osallistu rahallisesti, ei hanki mitään ja elareista haluaisi eroon.
Muutaman kerran on yrittänyt sossun kautta nostaa erorumban aikan käytyä sählinkiä udelleen mutta huonolla menestyksellä.
Lapsiaan tapasi ensin sopimuksen mukaan, mutta lasten kasvettua lasten ehdoilla. En ole pitänyt sopimuksesta tarkasti kiinni, vaan olen antanut tapaamisten soljua sen mukaan kun se on lasten ja isän kanssa järjestynyt.
Lapset ovat olleet vuosia suoraan yhteydessä isäänsä, mutta isä kirjottelee loukkaavia haukkuma viestejä ja tapaamisissa haukkuu, joten tapaamiset ovat rajoittuneet minimiin.
Aluksi yritin usuttaa lapsia kirjoittelemaan ja soittelemaan, mutta kun aloin saada vastaukseksi "mene itse kun niin kamalasti tunnut haluavan" jätin asian sikseen.
Isän ja lasten suhde on nykyään täysin heidän oma asiansa ja jos se ei toimi en voi mitään. Minun puolesta tavatkoon kun tahtovat ja isän kanssa sopivat. Tapaamisille en voi enkä halua lähteä vahtimaan miten isä lapsiaan kohtelee.
Jos isän suhteen rakentaminen menee niinkuin hänen muutkin ihmissuhteensa se vain on niin.
Lasten täyttäessä yksi toisensa jälkeen 18 kiitän luojaa siitä, että pääsen siitä kaverista lopullisesti eroon. Lapset kokeilevat isäänsä vielä joitain kertoja ja muodostavat oman aikuisen suhteensa häneen tai sitten eivät.
Exään on hyvä suhde, ollaan ystäviä, puhutaan paljon muustakin kun lapsista. Esim se kysyy joskus neuvoa uuden vaimon toilailuista ja sen pilalle hemmotellusta lapsesta.
Mutta exän uusi vaimo on omituinen. Ikään kuin yhä (erosta 12v) mustasukkainen eikä halua olla missään tekemisissä. Sitä ihmettelen.
Vai ruokkiiko meidän hyvät välit mielikuvitusta liikaa??? En kuitenkaan usko että ex on paljastanut meidän väleistä mitään...
Isukki tahtoo tehdä selväksi ettei halua yhtään mitään enää kanssasi!!
Anna tilanteen rauhoittua. Ei kaikki vaan tahdo pitää välejä yllä exiinsä! Ehkä hän luulee että elättelet jotain toiveita??
tunteita exääs kohtaan, se on ennenkaikkea väärin sua itseäs kohtaan. Tää kuulostaa tosi tylyltä mutta hanki elämä!
Eli katsele sillä silmällä muita miehiä, harrasta, keskity lapseesi.
Exäs ei sua takas ota, ja mietippä vähän miten säälittävä oot kun sen perään ruikutat. Ryhdistäydy, voin sanoa kokemuksesta että ei kannata pitää itseään niin vähä-arvoisena että ruinaa entistään takas.
Itse en tosin oo lapsen isän kanssa ollu seurustelusuhteessa mutta puhun nyt muista suhdekokemuksistani viisastuneena (väliaikasesti ainakin :) )
Miksi sinä hajoat säpäleiksi kun exäsi lähtee, ja miksi exäsi yleensäkään käy luonasi?
Jos sinä "hajoat aina säpäleiksi exäsi lähdettyä teiltä ja tiedostat ettei se ole hyväksi lapselle", pitäisi miettiä, onko lapsen henkisen kasvun kannalta parempi asua tasapainoisemman vanhempansa luona tai ohjata sinut hoitoon, ennen kuin tilanne pahenee - lapsen kannalta.
Minulla kyllä ON elämä, kiitos vain. Ja en ole ruinaamassa ketään takaisin, YSTÄVYYS ei ole sama kuin seurustelu, jos ette sitä huomanneet niin tähdennän nyt että haluaisin vain ystävälliset välit meille, tottakai ikävöin niitä aikoja kun yhdessä oltiin, eikös se ole ihan luonnollista että kaipaa. Tottakai se menee ajan mittaan ohitse, kaikilla kestää oma aikansa päästä yli ja unohtaa. Mutta en ole takasin häntä kuitenkaan haluamassa. Ja sinä HBO, kuka sanoi että en olisi muka tasapainoinen? Onko tunteet "epä tasapainoa"? Mene itse hoitoon. Säpäleiksi hajoan kyllä aina hetkeksi, mutta se on vain se tilanne kun exäni lähtee, kun tuntuu pahalta. Ei se tarkoita sitä että sitten itkisin täällä suureen ääneen tuntikausia. Tottakai lapsen edessä pitää tsempata, mutta kyllä hän sen vaistoaa kuitenkin. Tunteet eivät ole syntiä, vaikka jääkalikat tulevatkin tänne moittimaan muita. Tämä on juuri tälläinen palsta että täällä ei voi mitään kysyä/keskustella ilman että ihmiset eivät heti alkaisi pönkittämään omaa egoaan toisten kustannuksella ja ilkeilemään tahallaan kun eivät asioista mitään tiedä. Kiitos kaikille muille asiallisille ihmisille jotka vastasitte ja jotka oman tilanteen suostuitte kertomaan.
..oikein, jokaisen täytyy surutyönsä tehdä ajan mittaan ja omilla ehdoilla.meillä ex:n kanssa oli ihan hyvät välit mutta huomasin että jos yritän pitää ystävyyttä yllä niin en pääse henkisesti eroon hänestä ollenkaan.Joten nyt me pidämme yhteyttä ainoastaan lapsiin liittyvissä asioissa.tuo päätös helpotti omaa oloa ja selkiytti ajatuksia, ja homma sujuu kaikin puolin.
eteenpäin omassa elämässään?? Onko hänellä jo uusi puoliso kiikarissa?