Olen nelikymppinen nainen, ja olen syönyt masennus- ja psykoosilääkkeitä yli 10 vuotta. Nyt on ollut jo aika pitkään hyvää vaihetta, enkä mielestäni tarvitse lääkkeitä, etenkin kun haaveilen iltatähden "tekemisestä". Tätähän vastaan on hoitohenkilökunta. Entä jos joudun psykoosiin? Jaksanko minä? Eivät suostuneet edes vähentämään lääkkeitä.
Nyt olen ollut kohta viikon ottamatta minkäänlaista lääkettä. Oksennuttaa, hikoiluttaa, on heikko olo ja väliin tuntuu, että leijuisin muissa maailmoissa. Mutta sinnillä jatkan. Kunhan nämä vieroitusoireet hellittävät, voin paljon paremmin.
Nyt pelkään, että kunhan on seuraava MTT:ssä käynti, ne pakottavat lääkkeiden syöntiin tai pakkohoitoon. Onko tämä mahdollista? Missä on itsemäärämisoikeus?
Kertokaa hyvät ihmiset, mitä minä teen? Olen sisukas ihminen, ja toimin pääni mukaan vaikka läpi harmaan kiven. Onko kelläkään kokemuksia?
Nyt olen ollut kohta viikon ottamatta minkäänlaista lääkettä. Oksennuttaa, hikoiluttaa, on heikko olo ja väliin tuntuu, että leijuisin muissa maailmoissa. Mutta sinnillä jatkan. Kunhan nämä vieroitusoireet hellittävät, voin paljon paremmin.
Nyt pelkään, että kunhan on seuraava MTT:ssä käynti, ne pakottavat lääkkeiden syöntiin tai pakkohoitoon. Onko tämä mahdollista? Missä on itsemäärämisoikeus?
Kertokaa hyvät ihmiset, mitä minä teen? Olen sisukas ihminen, ja toimin pääni mukaan vaikka läpi harmaan kiven. Onko kelläkään kokemuksia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joo anna mennä vaan, mitä sulla on hävittävänä? Sisukkuutta kyllä vaatii, ja yksin et ehkä selviydy. Mut jos sulla on tukijengiä, perhettä ja ystäviä joihin oikeesti voit luottaa sitten kaikki on hyvin. Nännit kovana vaan!! Fuck ALL drugs.
Kuuntele omaa kehoasi ja toimi sen mukaan. Vieroitusoireet ovat todellakin helvetillisiä näiden psykoosilääkkeiden lopettamisen jälkeen. Seroquelista pääsemisessä olin tosi kovilla. Jouduin kerran sairaalaan, ja olin siellä vihainen sanoen, että minä itse päätän mitä lääkkeitä otan. Toivoin vain diapamia. No sitähän sain. Mutta sitten neuvottelussa lääkärin kanssa lähtöä edeltävänä päivänä hän kertoi, että risperdalia oli minulle syötetty koko siellä sairaalassa olemiseni ajan! Siis ujutettu psykoosilääkettä diapamin sekaan potilaan siitä mitään tietämättä, hyvä ihme... Tiedän kyllä, että lääkärit joutuvat tekemään päätöksiä koulutuksensa pohjalta, mutta sydän myös saisi olla tekemisessä mukana!
Jos joudut psykoosiin ja sitten päädyt sairalaan, voinen epäillä, että sinulla ei ole hirveästi määräysvaltaa lääkkeitesi suhteen.
Lupa lääkkeiden lopettamiseen on täysin itsellä. Sokea asiantuntijavaltaan luottaminen on huono asia. Näitä asioita pitää kuitenkin lähestyä järkevästi.
Saanenko kysyä, oletko vielä ilman lääkkeitä, onnistuiko? Vai päättyikö se siihen sairaalareissuun? Kauanko olet joutunut syömään? Minä en periaatteesta halua edes asperiinia.
On ollut kyllä tosi vaikeaa, mutta en hevin halua antaa periksi.
Heh, kuten psykiatri sanoi, minä pidän niitä lääkkeitä ennemminkin ympäristömyrkkyinä.
En käytä niitä. Risperdalia otin vähän aikaa sairaalareissun jälkeen, mutta sitten tuli sellaisia sivuvaikutuksia, että touhulle piti laittaa stoppi(on paljon muitakin syitä lopettamiseen). Pisin aika lääkkeen käytössä on suunnilleen puoli vuotta, ja myrkky oli Seroquel. Lopetin sen yhdessä vaiheessa, mutta sitten taas jatkoin uudelleen, kun kosketus piilotajuntaan meinasi äityä pahaksi.
Matkalla Itsen olemukseen joutuu tekemisiin monenlaisten "demonien" kanssa. Oman psyyken kanssa työskentely on ihmisen kaikkein haastavin tehtävä. Onnea sinulle.
Miksi käytät psykoosilääkkeitä noin kauan, onko psykoosi uusinut useammin? Yleensähän psykoosilääkkeitä syödään 1-2 vuotta ainakin ensi kerralla.
Kiinnostaa tietää myös se onko teillä psykoosilääkkeitä uudelleen käyttämään joutuneista saanut uuden psykoosin, vai onko olo vain muuten huonontunut niin että joudutte noita lääkkeitä ottamaan? Jos niin millainen olo on kyseessä, jos ei kerran psykoosin aiheuttama harhainen? Onko mieli jotenkin sekava vai mitä?
En ole ihan kymmentä vuotta käyttänyt psykoosilääkkeitä, masennuslääkkeitä kylläkin. Silti söin psykoosilääkkeitä useamman vuoden. En tiedä, miksi määräsivät. On ollut huonoa ja harhaistakin jaksoa. Olo on ollut parempi ja huonompi, ja kai ne oletti, että psykoosilääkkeet on paikallaan. Psykoosia on ollut aikoinaan, mutta ei nyt viime vuosina. Siksi en tiedä, miksi söin kyseisiä lääkkeitä.
Nyt olen siis lopettanut ja olo alkaa selkenemään. Hyppivät melkein seinille, kun kuulivat. Mutta minkäs teet, kun olen näin päättänyt.
ratkaisun viisi vuotta sitten. Siitä meni asiat ja pää entistä sekaisemmiksi. Mitä tulee raskauteen, on olemassa lääkkeitä joita voi käyttää silloinkin. Juttelin asiasta farmaseutin kanssa alkukesästä ja hänen mielestään peruslääkitykseni, rauhoittavat ja unilääkkeet eivät ole este raskaudelle. Käytän tosin minimimääriä.
Onnea jatkoon!