Minä olen juonut ensimmäiset humalani jo 12-vuotiaana ja sitten alkoholin käyttöni onkin ollut jatkuvaa. Juhliminen on kuulunut elämääni aina. Minulla on kaksi lasta joiden raskaus aikana en juonut mutta muistan koko ajan odottaaneeni , että pääsen taas baariin vetämään jurrit. Olen eronnut ensimmäisen lapseni isästä luultavasti alkoholin tuomien ongelmien myötä ja tutustunut uuteen mieheeni kuinkas muuten kuin baarissa. Alkoholin käyttöni ei varmasti kuullosta monen mielestä mitenkään ruunsaalta varsinkaan nykyään. Käyn ulkona ehkä kerran kuussa ja pystyn juomaan myös vain muutaman. Ongelmani on kuitenkin ajoittainen "nollaaminen" jolloin en pysty kontrolloimaan itseäni ollenkaan, varsinkaan seksuaalisella puolella. Tästä on koitunut minulle ja läheisilleni jo niin paljon harmia. Olen monta kertaa sanonut itselleni puolitosissani, että en enää ikinä juo. Mutta sitten kaikki taas unohtuu, yleensä kaava on sama käyn pari kertaa ulkona juon muutaman ja kaikki menee kivasti ja voin olla ylpeä itsestäni, että onnistuin. Sitten onnistumisen rohkaisemana lähden ulos yhä useammin ja kaikki lähtee käsistä ja aamulla voisin kuristaa itseni siihen paikkaan. Nyt olen päättänyt raitistua, onnistuinhan minä lopettamaan tupakan poltonkin. Ongelma onkin, että miten? A-A tuntuu ehkä liioittelulta onko muita vastaavia ryhmiä?
Päätös(kö)?
haisuli77
2290
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tapauksessasi. Mulle aa on sopinut hyvin, kun siellä palavereissa voi käydä milloin vain on aikaa eikä ole pakko luvata mitään, ainakaan lopullista raittiutta. Raittiuteni on vapaaehtoinen tavoite ja sitä olen nyt saanut päivän kerrallaan.
ihan loogista, sinä ja vain sinä itse päätät:
jos aiot juoda, niin se on liioittelua.
jos taas haluat olla raittiina ja saada siihen tukea, se ei sitä ole.