Kinnostaisi tietää miten tää rahankäyttö menee perheissä, joissa toinen on kotona lapsen kanssa ja toinen töissä. Onko yhteiset vaiko omat rahat? Ja miten menot jaetaan? Miten omat menot (harrastukset, vaatteet...)? yms...
Tuntuu vain, että meijän perheessä jokapäivänen riidan aihe on nämä raha-asiat :)
Joten olis kiva tietää miten muilla? Ja jos jtn. hyviä vinkkejä on antaa niin olisin tosi kiitollinen
=)
Tuntuu vain, että meijän perheessä jokapäivänen riidan aihe on nämä raha-asiat :)
Joten olis kiva tietää miten muilla? Ja jos jtn. hyviä vinkkejä on antaa niin olisin tosi kiitollinen
=)
Vastaukset 35
Vanhimmat
Meillä on ollut 28 vuotta yhteinen tili, johon menee palkat ja minulla on toinen tili johon lapsilisät menee.
Sieltä yhteiseltä tililtä yleensä minä maksan kaikki laskut ja muut kulut. Lapsilisätililtä maksan lasten vaatteet tai mitä sieltä lastenmenoihin riittää.
Sitten on nykyään kummallakin tili johon laitetaan 100-200 euroa/kk ja sen voi käyttää miten lystää, näin on ollut kymmenisen vuotta, ennen ei omiin menoihin rahaa ollutkaan.
meillä on ollut yhteiset tilit ja rahat on menneet sinne tai niille eri tavoin vuosien saatossa. Kuitenkin kummankin käyttöön kun kerran samaa taloutta ollaan. Varsinkin jos toinen tekee kotona jotain mitä yhdessä on sovittu niin on kai oikein että toinen jeesaa silloin rahallisestikin?
Nykyisin meillä on taloustili jolta menee kaikki jokapäiväiset menot ja sieltä siirretään säästöönkin vähän isompiin hankintoihin ms menoihin. Toiselta tililtä maksetaan laskut ja lainat. Näin rahaa on aina tarpeeksi pakollisiin menoihin ja arkielämä joustaa tarpeen mukaan.
Meillä lapsilisä on ollut jo aikoja samaa tuloa kuin muutkin, vaikka joskus aikanaan se olikin muksuille tarkoitetuille hankinnoille pyhitetty.
Omiin menoihin kumpikin käyttää mitä käyttää ja jos raha aon niin käyttää ja jos ei niin ei käytä. Isommista hankinnoista neuvotelalan ja mietitään tosin suurimman vastuun kannan minä. tavallaan myös kulutus on pitkälle käsissäni eli lasten mneot ja tarpeet on päätettävissäni täysin ja mies siunailee korkeintaan rahan menon suuruutta..
Mielestäni on jotenkin hassua että kun samassa sopassa ollaan niin rahat olisi jotenkin eri juttu. Sitä yhteistä lastahan siinä kotona hoidetaan yhteisestä halusta ja päätöksestä. Jos toinen ei ole valmis joustamaan rahallisesti niin jää sitten vuorollaan kotiin kituuttamaan!
jota kalliimpaa ei osteta neuvottelematta?
ja kuten sanoin olen tavalalan aika omavaltainen tässä asiassa eli esim lapset jo starvitsee sukset ja monot niin ostan ne ja sillä siisti jne ja silloin on jo aika isosta hankinnasta kuitenkin kyse.
Yhdessä jutellaan enemmän sitten kun ollaan esim huonekaluostoilla tms eli hinta ei ehkä ole se oikea kriteeri vaan lähinnä mikä ja mihin se on. Samoin jos mies törmää passeleihin autonkumeihin niin kyllä se ne ostaa kyselemättä..
Nyt kun siis miettii asia aniin se on aika hankala määritellä lopulta ja siihen on tavallaan tullut sellainen meidän yhteinen ajatus yhteisistä asioista. Esim party lite kutsuilla voin hyvinkin tehdä satasen hankinnat, mutta kolmenkympin kattolampusta taas neuvotellaan jne...
Nyt on hankinnassa matkalaukku ja sen taa sostan ihan oman pääni mukaan koska mies sitä tuskin käyttää koskaan. Samoin esim lasten kuukausi ja viikko yms varat on täysin harkinnassani olevaa asiaa johon mies ei puutu, ei kuulemma ymmärräkään paljonko niillä on menoja joten..
Jeps se isompi hankint aonkin aika epämääräinen käsite..
Meillä mies teki tuossa jokin aika sitten tonnin hankinnan vaikka tiesi minun olevan sitä vastaan ja sovittiin että ehkä myöhemmin,mutta että asiasta keskustellaan vielä. Nyt sitten lienee syytä keskustella raha-asioista kaiken kaikkiaan oikein kunnolla.
no meillä tonni on kyllä niin kamalan iso ostos, että ei sitä todellakaan noin vain osteta ja harvoin käteisellä ainakaan! Luotolla ostot on sitten aina yhteisiä päätöksiä.
Voi sanoa aina meillä ollaan hankinnoiden tarpeellisuudesta yhtä mieltä. Tai sanotaan vaikka niin että toinen on helppo saada innostumaan yleensä eli niissä on kai silloin jotain järkeä?
Oikeasti jos raha-asioista on tappelua niin se syö suhdetta kyllä monella tapaa ja lapsille se voi olla todella ahdistavaa kun ne ei aina edes oikein tajua mistä silloin tapellaan ja ne voi syyllistyä jopa omista menoistaan siksi että niihinkin menee rahaa jne. Joskus kun raha on ollut todella kortilla ja siitä on tapeltu ihan oikeasti niin niitä aikoja ei todella enää kaipaa. Vaikka sitä ei nytkään ole ylenmääräisesti niin se riittää aina loistavasti seuraavaan tiliin jne..
yhtä suuri osamaksujuttu 4kk:n sisällä. Pistää miettimään montaa laijja tällainen holtittomuus...
Lapsi ei onneksi vielä näistä erimielisyyksistä kärsi,kun on niin pieni. Omasta lapsuudesta muistan kuinka kotona lasten aikana puhuttiin,kun raha oli tiukalla. Se ahdisti lastakin. Sitä en omalle lapselleni halua.
jeps, lapsilel ei auta puhua vaikka on oikeasti tiukkaa ennen kuin isompana kun on helpoint aja reiluinta selittää mistä on kyse. Tai ainakin meillä jo isommille sanon suoraan että tässä kuussa on niin paljon menoja että ei nyt. Parempi kuin vältellä..
Mutta aikanaan meillä isommat olivat päiväkerhossa ja toinen jolla on vilkas mielikuvitus kertoi siellä tädille kuinka me ollaan niin käyhiä ettei ole varaa kun soppaan. Juttu juonsi juurensa siihen kun hän oli katsellut piirrettyä jossa joku oli köyhä ja kun isänsä sanoi jossain vaiheessa ihan sivulauseessa että "ei me vaan kun ollaan niin köyhiä". Kyse oli tietenkin jostain asiasta tyyliin ei ostettu uutta mersua kuten naapuri tms.. No, täti vähän hämillään alkoi sitten kysymään pitäisikö hakea vapaapaikkaa kerhoon vai miten on asiat oikeasti? No, sitten kyllä sanoi vähän ihmetelleensä kun molemmilla oli siihen aikaan melkein tonnin uudet reiman puvut päällä..
Että kyllä ne lapset keksiikin kaikkea vaikka ei puhuisikaan ja sitten ne vasta keksii kun puhutaan. Vanhemman ahdistuskin siirtyy lapseen helposti vaikkei tiedä mistä se johtuu ja mistä on edes kyse.
Osarit on aiak paha juttu. Sitä kun kuvittelee että kyllä ne tulee maksettua, sehän on pieni summa jne ja sitten niistä tuleekin iso summa varsinkin muiden laskujen päälle. Varsinkin joku muutama kymppi nyt ei tunnu missään ja sitten niitä on muutama ja ollaankin jo satasessa tai yli jne. Tonnin osto neljään erään on aika mahtava menoerä kuulle!
Mulla oli työkaveri jonka ukko osti kolme autoa vuodessa ja veneen ja moottorikelkan ja ja ja ja aina osarilla. Lopulta osarit oli tuplat sen kuukausituloihin. Erohan siinä tuli niin että napsahti kun toinen alkoi valvoa yönsä. Talolainaa tietysti oli alla ja opintolainaa jne.. No, lopultahan se vain kärjistyi siihen yliampumiseen, mutta olihan suhde koetuksilal jo sitä ennen juuri tuon taloudellisen holtittomuuden takia. Itsellä ainakin on turvallinen olo kun tietää että laskut saa maksettua ja ruoka aostettua jne eikä tarvitse miettiä mistä se viimeisen roposen kaivaa.
Monella kyllä tuo ostaminen on tavallaan vinkki jostain vakavammasta eli tavallaan tapa ja väline käsitellä jotain hankalampaa asiaa tai hakea mielihyvää..
Juttua vaan miehen kanssa josko asiat alkaisivat järjestyä uomiinsa!
Varsinkin kun asuntolainaa pitäisi yhteisesti ehkä jossain vaiheessa ottaa. Tähän asti kun on itse omat tulonsa ja menonsa hyvin hoitanut,mutta kun on äitiyslomalla niin tilanne muuttui. Eli joutuu käyttämään toisenkin rahoja. Jotenkin epävarma olo siis kun homma ei niin omassa hallussa enään. Eli on tuo itsellisen naisen elämä jättänyt jälkensä;)
vai valvotko muuten vatvomassa asioita yömyöhään, kun puolen yön jälkeen tupsahtelee uutta tekstiä?
yökyöpeli. Eilen kello oli yli 2 kun hyppäsin nukkumatin kyytiin:)
yhteinen käyttötili ja yhteinen säästötili. Molempien palkat yms. menee käyttötilille ja koska minä hoidan meillä tilit niin siirtelen sitten mahdollisuuksien mukaan yhteiselle säätötilille silloin tällöin jotain...
Meillä toiminut hienosti näin. Eipä juuri koskaan ole tullut riitaa raha-asioista, varmaankin sen takia että kaikki on yhteistä ja yhdessä sovitaan mihin se käytetään (pakollisten menojen lisäksi tietenkin)!!
Suosittelen ainakin tätä jos on riitaa. Meillä ei ainakaan rahasta riidellä eli kannattaa kokeilla pistää lantit yhteiselle tilille :)
Kaikki on yhteistä, menot maksetaan siltä tililtä missä rahaa sillä hetkellä on.
Yhteinen tili edellyttää sitä, että rahaa osataan käyttää vastuullisesti. Mulla on sellainen vaimo, että olisimme hetkessä konkurssissa, jos meillä olisi yhteinen tili.
Käytännössä minä maksan omasta palkasta koko elämisen, vain kännykkä-laskut vaimo ja lapset maksavat itse (3 aikuistakin lasta). Perheen naisten rahankäytöstä kertoo paljon se, että meille tulee jatkuvasti kännykkälasku-karhuja... Vaimon rahankäytöstä kertoo paljon se, että kun ostin omakotitalon, niin hänen panostuksensa tähän asiaan oli tilinsä vetäminen miinuksella juuri siinä kuussa.
Vaimo saa tällä hetkellä jotain vähän yli tonnin lapsilisien kanssa nettona rahaa kuussa. Itse asiassa en tiedä, minne rahansa käyttää, kävisikö kampaajalla? Kolme aikuista tyttöä 600-1600 euroa kuussa kukin, näidenkään rahojen käyttökohdetta en tiedä, sen kuitenkin tiedän, että ovat aina perseaukisia ja pummaamassa minulta rahaa. Kaikkiaan lapsia on 5 kappaletta.
Meillä emäntä ei tiedä omaa palkkaansa eikä sitä kiinnosta aukasta pankin kuorta eikä tilinauhaa ,minun pitää sekin tehdä ja korjaukset soittaa palkkikseen kun ei hän jaksa.Eikä meidän velkamäärää lainankorosta puhumattakaan ,eikä sitä kiinnosta ku mitä pitää hommata kotiin !
samoin kuin edellisillä paitsi että minä olen meillä se TOSI pieni tuloinen että minun rahoista ei juuri jää kun maksamme laskut joten tavallaan miehen rahoilla sitten hurvitellaan,reissutaan ja ostetaan suuremmat ostokset.....:):)kaikki mikä on minun on minun ja kaikki mikä on sinun on myös minun vai miten se sanonta menikään:):)
rahat. Sitten on vielä säästötili, tosin hoitovapaan aikana säästäminen on hieman jäissä..
Kaikki laskut, harrastukset ym. menot maksetaan molempien tileiltä, sieltä missä on rahaa. Ja molemmat saa harrastaa.
Jos meillä ukko alkaisi raha-asioista riitelemään, siitä että hän käy töissä ja tienaa enemmän ja minä kuitenkin tuhlaan, niin siinä tapauksessa saisi ukkeli jäädä hoitovapaalle ja minä menisin töihin. Mielestäni olisi epäreilua, että minun pitäisi kitkuttaa pelkällä hoitotuella, jos kerran hoidan yhteisiä lapsia kotona, enkä voi sen takia olla tienaamassa. Mutta onneksi mieskin ymmärtää, että tällä hetkellä tilanne on tämä ja molemmat tekee oman osansa perheen parhaaksi. Minä kotona ja hän töissä.
Rahasta riidellään harvoin, eikä miehen tarvitse tehdä kovin paljon kotitöitä. Lapsen hoitoon osallistuminen melkeinpä riittää. Minä siivoan, pesen pyykin, leivon, laitan ruoan ym.. Ja mies käy palkkatyössä. Ja rahat menee yhteisiin menoihin ja molempien harrastuksiin melko tasapuolisesti...
Meillä on kummallakin omat tilit, mutta käyttöoikeus on molempiin suuntiin (tosin vielä tähän päivään mennessä sille ei ainakaan ole ollut käyttöä)
Laina on nostettu minun tilille ja sieltä myös menee lyhennykset ja muut lainan kulut. Mies maksaa sitten vuokran (helpottaa pian kummasti, kun saadaan tämä iso menoerä pois!). Puhelinlaskunsa kumpikin maksaa itse, muut laskut sitten sen mukaan miten rahaa milloinkin löytyy. Ruokakaupassa ja ulkona syödessä mies (useimmiten) kaivaa kuvettaan :)
Meillä on todella suuri ero palkoissa (miehellä noin kolme kertaa omani), mutta ei rahasta ole koskaan riitoja tullut. Elin aikanaan opiskellessani lähes täysin miehen rahoilla, joten nyt sitä haluaa pärjätä myös omillaan. Toki pyydän (ja aina myös saan) jos on ihan oikea tarve, mutta esim. kampaajalle voin mennä sitten ensi kuussakin :)
Minulla on myös säästötili, johon menee käyttötililtä kerran kuussa tietty summa. Myös mies laittaa sinne silloin tällöin jonkun summan, kerätään pientä pesämunaa (tai lomamatkaa:) pahan päivän varalle.
Lapsiahan meillä ei vielä ole (yritystä sitten sitäkin enemmän;), mutta en usko että asiasta tulisi silloinkaan sen kummempia riitoja kuin tähänkään asti. Toki omat tuloni huononisivat entisestään, mutta ollaanhan me ennenkin pärjätty miehen palkalla. Ja kuitenkin tämä tänhetkinen rakennusremonttiprojekti on ollut se pahin menoerä ja nyt alkaa jo helpottaa.
Minä hoidan lähes kaikki raha-asiat, ja laskut maksan sieltä tililtä, missä nyt sattuu olemaan milloinkin. Käytännössä istun koneella puolessa kuussa ja viimeinen päivä. Puolessa kuussa maksan laskut, jotka erääntyvät ennen kuun loppua ja omalta tililtäni, koska tilipäiväni on 15. päivä. Puolison palkka tulee viimeinen päivä, ja siitä maksan jos jotain ennen puolta kuuta erääntyy. Myöskin tarpeen vaatiessa rahaa siirrellään tililtä toiselle.
Joskus olen ollut isompituloinen, joskus taas pienempituloinen kuin puolisoni. Ei sillä tulojen jakaantumisella ole merkitystä, vaan sillä, että viivan alle jää jotain. Pakollisia kuluja on viisihenkisessä perheessä ihan riittämiin. Hätävaroihin kajotaan vain todellisessa hädässä, mutta aina kun on tilaisuus tuota puskurirahastoa kartutetaan.
Isommista hankinnoista keskustellaan, mutta joskus hankin jotain ihan "omin lupineni". Voin tehdä sen, koska tiedän rahatilanteen aina tarkkaan, toisin kuin mieheni, joka on vaan helpottunut, kun hänen ei tarvitse laskuista huolehtia.
Ruokakaupassa käy se, joka ehtii. Vuorottelemme lasten hoidossa niin, että mieheni on töissä päivät ja minä illat sekä viikonloput. Usein käyn hakemassa tarpeelliset yöllä ABC:ltä, kun ajan töistä kotiin. Lasten vaatteet hankin minä, syy on yksinkertainen: mieheni ei oikein osaa niitä hankkia.
Tällä keinolla ollaan menty eteenpäin, ja koska homma toimii, niin näin myöskin jatkamme. Rahasta emme riitele koskaan. Nuorena kyllä joskus tuli kiistaa, kun tuntui, että raha ei riitä mihinkään. Nyt kun on hiukan väljempää, ei oikeastaan ole syytä riidellä. Ylimääräistä ei juuri ole, joten senkään jakaminen ei ole hankalaa.
Ja koska meillä on iso asuntolaina, ei tässä tilanteessa riidellä kannata. On tehtävä yhteistyötä vaan, että molemmat pystymme ansaitsemaan. Uusista autoista ei edes haaveilla, koska nykyisilläkin pärjätään. Ja kaikki liikenevä menee sitten puskurirahastoon, josta tehdään aika ajoin ylimääräisiä lainanlyhennyksiä.
Tilanne voisi olla hyvinkin erilainen, jos meillä ei olisi lapsia. Todennäköisesti silloin meillä olisi omat tilit ja omat rahat.
Tai siinä mielessä merkitsee että tottahan meillä kaikki haluaa syödä ja käyttää kivoja vaatteita ja harrastaa. Mutta se on yks hailee mistä ne rahat tilille tulee, samaan syssyyn menevät miehen palkat ja lapsilisät sekä omat hoitorahani. Pienet ostokset voi tehdä oman mielensä mukaan, mutta suuremmista keskustellaan. Muutenkin usein käydään yhdessä kaupoilla ja illalla voidaan puhua että olispa hauskaa ostaa sitä ja tätä ja netissä näin sen maksavan sen ja sen verran. Siten toinen pysyy kärryillä toisen ostoksista ja voi vaikka sanoa että onpa kallis, säästetään vähän tai sitten että ostapa heti kun kuulostaa niin kivalta. Kertaakaan ei olla raha-asioista riidelty, vaikka muuten ollaankin kovia tappelemaan. niin ja lapsella on oma säästötili johon menee pieni summa kerran kuussa. Saa sillä vaikka maksaa ajokortin tai jotain.
Minä kotona pienellä äitiysrahalla ( lapsilisillä). Mies koulussa ansiosidonnaisella (n.2 kertaa suuremmat tulot kuin minulla). Se joka ansaitsee enemmän maksaa enemmän.
Eli tällä hetkellä minä maksan oman kännykkälaskuni ja tapaturma vakuutusmaksuni, lasten tapaturmavakuutukset, oman vapaehtoisen eläkevakuutukseni, ruuan ja omat sekä lasten vaatteet. Sekä ne kaikki ihanat heräteostot, joita ei kaupassa voi ohittaa
Mies maksaa vuokran, moottoriajoneuvoista aiheutuvat kustannukset, muut vakuutukset oman kännykkälaskunsa ja omat heräteostoksensa.
Mitä jää omien laskujen jälkeen tähteeksi voi tuhlata mihin itse haluaa tai vaikka säästää.
laskuja maksetaan tilanteen mukaan. siis että kiireisimmät maksaa se, kenellä on enempi rahaa (yleensä minä kun äippärähä tulee aikasemmin kuin ukon palkka) ja sitten ukko maksaa myöhemmin lisää laskuja ja vuokran. ja jos ostan vaatteita tai jotain niin maksetaan jommalta kummalta.
Minun puolelta ainaskin korvien välissä viheltää.Maksan meillä kaiken ja avon jatkuvan kitinän vuoksi ostettiin oma talo se on kolmas kämppä ja olen aina maksanut velat ym. laskut ja nyt velkaa paljon rupee olee tosi kireetä ,kun avo kokoajan suunnittelee mitä pitää ostaa.Hän tekee osa-aika töitä kun otti kokopäivä töistä potkut kun oli raskasta.
Minä hoidan aina lapset 12 tuntisten yövuorojenkin päälle yritän säästää jokapaikassa.Aina kun olen pitkiä päiviä töissä niin jääkaappi on aivan tyhjä ,minä käyn meistä vaan kaupassa,hoidan lasten kaikki asiat(lääkärit,neuvolat,hoidot)Kämppä on yleensä ku pommin jäljiltä ,kun tulee töistä.
Rupee hermot ja vanhat säästöt kohta loppumaan.Seksiä ei ole tai kun naiseni on humalassa.Suihin hän ei ota sanoo mikä huora hänen pitää olla.
Emme edes keskustele mistään tai jos jotain sanon alkaa huuto ja itku siis keskusteluista !!
Ruuat teen yleensä minä avoni hoitaa pyykit ei paljon muuta...
perhettä jos ei kuitenkaan eletä yhteistä elämää?? Ja kyllä, raha on osa tätä yhteyttä!
Meillä nimittäin mies haluaa ehdottomasti, että on omat tilit, jolla saa ostaa mitä ikuna haluaa, eikä toisella ole siihen mitään sanomista.
Sitten on yhteinen tili, johon menee kuukausittain tietty summa rahaa kummankin tileiltä. Se on ikäänkuin remonttirahasto, koska vanhassa talossa on remonttisuunnitelmia jonossa. Ja sieltä menee myös lainanlyhennykset.
Lapsella on oma tili, johon menee mummolta tulevat rahat yms.
Minun tililleni tulee lapsilisä ja periaatteessa minä maksan ruokaostokset ja arkitavarat, mutta mieheni kaikki automenot, polttoaineet ja vakuutukset, autovero yms. Sen takia koska minulla ei ole ajokorttia. Mieheni haluaa, että voi itse tehdä kaikki autoa koskevat päätökset...
On totta, että minulla oli paljon paljon enemmän rahaa säästössä naimisiin mennessämme, joten miehestäni tuntui epäreilulta, että minun säästöni olisi pistetty yhteiseksi.
Mutta pääidea miehelläni mielestäni on, että hän saa ilman minun "suostumustani" ostella kaiken maailman laitteita ja työkaluja. Pentele vie. Hänen tilillään ei varmaan paljon rahaa ikinä ole kun aina pitää ostaa jotain "kivaa". Itsellä on säästöjä, koska en ikinä mitään erityistä osta. Vaatteitakin todella harvoin. No jaa. Skannerin ostin ja videokameran. Siinä mun hankinnat varmaan koko meidän yhdessäolon ajalta.
todella ihmeellistä...
"minulla oli paljon paljon enemmän rahaa säästössä naimisiin mennessämme, joten miehestäni tuntui epäreilulta, että minun säästöni olisi pistetty yhteiseksi."
Meillä taas miehellä oli naimisiin mentäessä paljon säästöjä ja halusi itse että ne menee yhteiselle säästötilille. Sanoi että kun naimisiin mennään ja elämät yhdistyvät niin se tarkoittaa myös rahaa. Sanoi myös ettei raha ole niin tärkeää että tarvitsee jemmailla omia rahoja.
Molemmat kuitenkin ostelemme kuitenkin silloin tällöin mitä huvittaa, sen kummemmin kyselemättä (paitsi jos jostain oikein isosta on kyse) ja yhteisiltä tileiltä maksellaan.
Ei se ole yhtään epäreilua että ennen naimisiin menoa säästetyt rahat ovat nyt yhteisiä. Onhan kaikki muukin yhteistä...???
ainakin edellisen kirjoittajan tapauksessa rahat olisi pian auton uudessa spoilerissa, aluvanteissa tai "lastussa"...
oma ongelma jos on sellaisen miehen kanssa joka ajattelee vaan omaa etuaan tai mitä itse haluaa...
Itse en moisen kanssa edes olisi !!!
ihmistä tavannut.
no ei nyt ihan tuommoinen mieheni ole. Kuten sanottu, yhteiselle tilille menee rahaa ihan mukavasti kuukausittain ja koska mieheni tulot ovat pikkaisen suuremmat kuin minun, kuukausittainen summakin on hänellä suurempi.
Jos olisi raha tiukemmalla, jompikumpi tai kummatkin jäisivät työttömiksi tai sairastuisi, olisi tilanne varmaankin aivan toinen. Itse vain olen säästäjäluonne kun taas mieheni tahtoo "nauttia rahoista".
MIKSI ihmeessä parisuhteessa pitäisi olla KAIKKI yhteistä, kuten tässäkin viestiketjussa on jo pari kertaa kirjotettu?!!?
Mitä haittaa siitä on kenellekään, että kumppaneilla on omat tilit (jos kulut kuitenkin jaetaan, kuka mitenkin). Tai miksi joku ihmettelee sitä, että yksi pitää omalla tilillään ennen suhdetta ansaitut rahat/omaisuuden. Varsinkin jos kumppani on itse sitä ehdottanut (ehkäpä esim. tässä tapauksessa mies itse tiedostaa, ettei raha pysy hänen käsissään yhtä hyvin-> viitaten siihen kaikkeen tavaraan, mitä kuulemma ostelee:) Eikö siis ole parempi kaikille, että säästöt pysyykin säästöinä ja käytetään aikanaan johonkin oikeasti (yhteiseen) tärkeään.
Jos "kaikki" pitää olla yhteistä, eikö kummallakaan saa olla esim. omia ystäviä, omia harrastuksia tai mitä tahansa ihan omia mielenkiinnon aiheita??!
lain mukaan talouden rikkaimman on elätettävä köyhemmät. Itse en ainakaan haluaisi kenenkään syyttelevän minua toisen varoilla eläjäksi tai että itse joutuisin elättämään toisen. Yhteisellä tilillä tuloista ei tule pidettyä niin tarkkaa kirjaa eikä elättämiskuvio tule liian selkeäksi.
Jonkinlainen viikkoraha myös perheen isälle ja äidille olisi hyvä idea. Molemmilla puolisoilla olisi käytettävissä yhtä paljon rahaa vaatteisiin/harrastuksiin/laskuihin ym. Lapsille myös voisi varata samanverran rahaa menoihin. Ruuat ym. taloustavarat, vuokrat ja velat voisi sitten maksaa yhteiseltä tililtä.
Ei sillä ole merkitystä paljonko isä tai äiti tienaa vaan sillä paljonko perhe tienaa!
kyllä terveen aikuisen ihmisen pitää osata hoitaa raha-asiansa ilman mitään "viikkorahoja". Jos ei osaa, onkin ehkä parempi että toinen huolehtii niistä suuremmassa määrin.
Toisaalta, jos molemmilla pitää olla käytettävissä yhtä paljon ja esim. vain toinen tienaa (tai tienaa huomattavasti enemmän), onko sekään kuitenkaan aina se ihannetilanne. Itse olen monesti kuullut, että sitten riitatilanteessa tätä osataan käyttää häikäilemättä hyväkseen tyyliin "minähän rahat olen pöytään tuonut, eli minähän se myös päätän mihin niitä käytetään" =/
Parasta kai olisi, että puolisoilla olisi samat tulot tai yhtä paljon säästöjä, mutta päästääkö tähän koskaan onkin jo ihan eri asia..
meillä ainakin on talon rakennuksen yhteydessä jo sijoitettu miehen harrastustiloihin niin huikea summa, että sillä saa meikäläinen osta avillalankaa ja kirjaa aikamoiset kasat jotta ollaan samoissa summissa. Tosin mun harrastusket ei tuota mitään takaisin, mutta ne tilat on rahan arvoisia kun ja jos taloa joskus myydään..
Viikkoraha on aika onneton asia. Jos ei rahamenoista muuten pystytä sopimana niin kai senkin voi ottaa käyttöön, mutta aika oudolta kuulostaa. Tosin mun korvassahan omat tilitkin kuulostaa oudolta..
Ei ne isommat tulot ole ongelma eikä pienemmätkään vaan se kuinka oikeasti ollaan valmiita jakamaan ihan kaikki toisen kanssa. Jos kaiken on todella valmis jakamaan niin ei raha ole syy tapella, vika on tavallaan jossain muualla ja se raha tulee vain sitten välineeksi siihen kinaan.
Ja jos raha on tappelun aihe niin ei riitä ne samat tulot ja säästöt kun pitää sitten periä ja kuluttaakin ihan saman verran.
Meillä esim mulla on uusi auto ja työmatka on tällä hetkellä kuudesosa miehen työmatkasta, ostohetkellä oli toisin kyllä. Mies kulkee vanhalla pakettiautolla röksötttää matkansa jota en ajaisi itse edes tuolla uudella ihan vapaaehtoisesti.. Silti se maksaa puolet auton lyhennyksistä kuten kaikesta muustakin kun tulot on suunnilleen samat keskivertona. Niin ja autokin on vielä mun nimissä. Aika epäreilua jos alka ajattelemaan, mutta ei ole tullut täällä koskaan puheeksi. Sama on monen muunkin asian kanssa eli kyllä sen kinan saa aina aikaiseksi jos tahtoo ja talousasiat on oiva esimerkki siitä.
Yhdessä perheessä on tapeltu jopa siitä että koiran vakuutus on niin ja niin kallis ja sen ruuat. Miehelle olisi kelvannut sekarotuinenkin eikä rotukoira jne. Aika turhanpäiväistä vai? Mutta jotain pitää olla jos tekee mieli tapella. Tuolal tappelun jälkeen mies "tasoittaa tilejä" kapakkaillalla.. Olisiko niin paljon helpompaa antaa lupa mennä kapakkaan kavereiden kanssa ihan muuten vain eikä tuon tappelun kautta vasta? Paljonko on kenelläkin samoja kaavoja toimia eli nostetaan raha riidaksi ja sitten voi tehdä jotain mitä alunperinkin tahtoi?
ei tarvise riidellä rahasta (todella harvoin kyllä riidellään yleensäkään yhtään mistään), vaikka meillä tosiaan onkin ihan eri luokkaa olevat tulot. Rahat on kummallakin omat, mutta kuitenkin yhteiset.
Silloin kun minulla on enemmän rahaa , maksan myös enemmän yhteisiä menoja (melkein koko oma palkka kun menee lainanlyhennyksiin, ei siitä paljon muuhun enää jää). Käyttöautot on molemmat miehen nimissä (minulla taas pari vanhaa "museokotteroa" bonuksia kerryttämässä:) ja hän myös useimmiten maksaa verot, huollot yms. itse maksan käyttämäni bensat ja usein miehenkin.
Meillä ei juuri kumpainenkaan ole vuosiin viehtynyt baarissa istuskeluun, eli siitä nyt ei ainakaan pääse riitaa syntymään. Jos jompikumpi ehkä kerran tai pari vuodessa haluaa mennä niin menköön, se ei ole keneltäkään pois.
Jos jotain riidanaihetta pitäisi löytyä, niin meillä se on ehdottomasti se että mielestäni mies tekee ihan liikaa töitä. On toki vähentänyt jonkin verran seurustelun aikana, mutta vielä olisi rutkasti varaa (ja varsinkin kun palkka on sama tekeekö sitten 8 vai 14 tuntia päivässä).. Mutta eipä tästäkään nyt varsinaisesti riitaa ole koskaan tullut, minä vain natkutan siitä tasaisin väliajoin ja sitten ukko tulee taas muutamana päivänä aikasemmin kotiin :D