Jos leski lahjoittaa yhdelle aikuiselle lapselleen irtaimistoa talosta, joka kuuluu puoliksi perikunnalle - onko hänellä oikeus siihen?
Irtaimiston lahjoittelu?
kadonneet kaapit
91355
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
seuraavalta sivulta kohdasta 2,
http://www.reumaliitto.fi/sivut/tutkimusrahasto/Testamen/laki.html
asianajotoimistoilla on vastaavia sivustoja mutta en viitsi niitä mainostaa.
Siten leski saa pitää yhteisen kodin ja koti-irtaimiston hallinnassaan jakamattomana. Kaiken muun omaisuuden ja irtaimiston saavat rintaperilliset jakaa, mutta ei yhteistä kotia ja koti-irtaimistoa. Puolisoiden varallisuuden erillisyyden vuoksi olennaista kuitenkin on, oliko lahjoitettu omaisuus lesken omaa, vai vainajan tai yhteistä. Omaa omaisuuttaan leski saa lahjoittaa mielin määrin, vaikka se olisikin yhteisessä lesken hallinnassa olevassa kodissa. Tilanne on toinen jos rintaperillisiä ei ole, vaan ainoastaan ns. toissijaisia perillisiä, jolloin leskellä on omistusoikeus perittyyn omaisuuteen ja voi tehdä sillä mitä lystää.
http://plaza.fi/ajassa/talous/verotus/perinnot-ja-lahjat/lakimaarainen-perimysjarjestys
näin siis näillä tiedoilla, jos joku on viisaampi, varmaan kommentoi;)
[email protected]
"Leski ei voi testamentata puolisoltaan perimää osuutta siten, että ensiksi kuolleen puolison ns. toissijaiset perilliset menettäisivät perimysoikeutensa lesken kuoltua. Sen sijaan leski voi elinaikanaan vapaasti määrä omaisuudesta; myydä, vaihtaa tai lahjoittaa sitä."
Ei kai leski voi alkaa myydä tai lahjoittaa perillisten omaisuutta, johon hänellä on vain hallintaoikeus??
jos leski perii (siis ei rintaperillisiä) hänelle ei tule hallintaoikeutta, vaan omistusoikeus. Siis tilanne on toinen kuin silloin, jos kuolleella puolisolla olisi rintaperillisiä, jolloin leski ei ole perijä. Leskeä rajoittaa ainoastaan kielto määrätä testamentilla sitä, mitä lesken kuoltua tulisi kuolleen puolison perillisille.
"Jos aviopuolisoilla ei ole rintaperillisiä eikä ensiksi kuollut puoliso ole tehnyt testamenttia, perintökaaren mukaan leski perii ensiksi kuolleen puolison. Ensiksi kuolleen puolison toissijaisia perillisiä ovat vainajan vanhemmat, sisarukset ja näiden lapset. Tämä tarkoittaa sitä, että lesken kuoltua jäljellä oleva omaisuus jaetaan lesken perillisten ja ensiksi kuolleen puolison toissijaisten perillisten kesken lähtökohtaisesti puoleksi kummankin puolison sukulaisten kesken.
Leski saa täyden omistusoikeuden kuolleelta puolisolta perimäänsä omaisuuteen, joten leski voi elinaikanaan rajoituksetta määrätä puolisoltaan perimäänsä omaisuutta, myös lahjoittaa sitä. Lesken tekemät lahjoitukset voivat tosin vaikuttaa lesken jälkeen tehtävässä perinnönjaossa. Leski ei ole elinaikanaan millään tavoin tilivelvollinen vainajan sukulaisille. En pidä puolisoiden keskinäistä testamenttia välttämättömänä, jos sillä halutaan ainoastaan suojata leskeä mahdollisilta jakovaatimuksilta. Tällaisia vaatimuksia ei lesken elinaikana voida esittää.
Lesken oikeutta määrätä puolisoltaan perimästään omaisuudesta rajoittaa ainoastaan se, ettei leski voi tehdä testamenttia siitä osuudesta, mitä ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset saavat lesken kuoleman jälkeen. Tämä koskee siis lähtökohtaisesti puolta lesken kuollessa jäljellä olevaa omaisuutta. Sen sijaan omasta osuudestaan leski voi elinaikanaan määrätä testamentilla rajoituksetta. Jos puolisoilla oli keskinäinen testamentti, voi leski toisen puolison kuoleman jälkeen tehdä omasta osuudestaan myös uuden testamentin, jolla kumoaa aikaisemmin tekemäänsä keskinäiseen testamenttiin sisältyvät omaisuuttaan koskevat testamenttimääräykset. Keskinäisessä testamentissahan on tosiasiassa kaksi testamenttia, ensiksi kuolleen puolison testamentti ja lesken testamentti. Leski voi muuttaa omaa testamenttiaan ottaen kuitenkin huomioon sen, että hän voi määrätä lähtökohtaisesti vain siitä osuudesta, mikä tulee hänen perillisilleen."
https://www.op.fi/op?cid=150691341
[email protected]
Periaatteessa kyseessä on kavallus.
Mutta, eiköhän lahjan saaja palauta esineet takaisin pesään, kun hänelle vihjaa lesken syyllistyvän kavallukseen.
Rikoslaista
Määritelmät
Tämän luvun säännöksiä sovelletaan myös, kun teko kohdistuu yhteiseen omaisuuteen, johon tekijällä on osuus.
Kiitos vastauksista. Ihmetyttää kyllä tuo, että leski voisi elinaikanaan lahjoitella ja myydä irtaimistoa, joka ei näin ollen edes varsinaisesti kuulu yksin hänelle. Siihenhän on pelkkä hallintaoikeus. Menee jotenkin maalaisjärkeä vastaan. Kysymys taitaakin kuulua, mitä sana "hallintaoikeus" oikestaan tarkoittaa?
Lueskelin tuota linkkiä uudelleen ja huomasin ensin lukeneeni huolimattomasti. Ei siinä niin, sanottukaan, että irtaimistoa voisi silloin lahjoitella, kun on lapsia (rintaperillisiä) ja leskellä vain hallintaoikeus. Kysymys oli tilanteesta, jossa rintaperillisiä ei ole. Sitten vielä kaikille ironisille hyi-hyi -kommenteille, että nyt meni oletukset väärään osoitteeseen. Taisi kalikka kalahtaa, kun alähti.
Oikeus ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa.
Kun jakoa ei ole suoritettu, niin hyi-hyi jos leski antaa jollekin maton, taulun tai sen arabian kahviastiaston, jota luulee omanaan pitävänsä... Siis eihän sitä toki juridisesti saisi...
Normaalille koti-irtaimistollehan ei yleensä perunkirjassa ole annettu arvoa, vain arvokkaammat taulut yms sinne on kirjattu ja näin ollen hinnoiteltu.
Nuhdelkaa a) leskeä ja b) lasta joka ottaa.
Kirjatkaa lahjat ylös, jotta perinnönjaossa voitte ilmoittaa mitä on jo saatu ja tarkistaa millaisellaa arvolla.
...toki jos leski 60-vuotislahjamaljakon tai sukusormuksensa lahjoittaa, se on hänen omaisuuttaan, eikä perikunnan...
Leski joka antaa vai se joka ottaa tai ostaa. Ei taida olla selvä asia kovinkaan monelle. Totta kai leski ajattelee omistavansa irtaimiston, kun on siihen astikin omistanut.
Lain mukaan ei saa myydä tavaraa, joka ei kuulu itselle. Oikeus ei hyväksy selitystä "en tiennyt", koska jokaisen kansalaisen odotetaan tuntevan laki ja asetukset. Samoin ei myöskään ns. varastettua tavaraa saa ostaa. Tietenkään tavara ei ole varastettua, vaan useimmiten epätietoisuudessa myytyä, mutta lain silmissä se on sama. Täten siis molemmat osapuolet ovat syyllisiä, myyjä ja ostaja.