outo rahatilanne!!!

Kirjoituksesi olisi voinut olla lähes mieheni kirjoittama! Meillä siis päinvastainen tilanne, mutta muuten aika identtinen. Mua ei TODELLAKAAN haittaa se, että maksan enemmän yhteisistä kuluista ja välillä pelkästään miehen kuluja. Mutta... mua TODELLA häiritsee se, jos koen, että mies ei anna arvoa mun maksamisille. Ja se, jos koen, että hän ei ikäänkuin MUISTA mun olevan perheen maksaja. Siis se, että jos hän saa esim. lomarahat ja on heti miettimässä, miten HÄN voisi ne törsätä sen sijaan, että miettisi, että voisi kerrankin osallistua yhteisiin menoihin enemmän... Joskus tuntuu, ette en saa sitä arvostusta, mitä raha-asioiden hoitamisesta mielestäni ansaitsen. Asiaa auttaisi, jos hän joskus muistaisi kiittää panoksestani ja sillä tavalla osoittaa tajuavansa tilanteen...

En tiedä, ehkä olen lapsellinen, kun kaipaan tuollaista kiitosta, mutta en voi sille mitään, että sen puute hiertää juuri nimenomaan silloin, kun riidellään. Kirjoitettuna tajuan, etten ole oikeudenmukainen, mutta joskus vaan kaipaisi itsekin sitä, että JOKU MUU ottaisi vastuun perheemme taloudesta, vaikka tiedänkin, ettei se ole mieheni vika, ettei hän voi sitä tehdä. Se on varma, etten rakasta häntä yhtään sen vähempää raha-asioiden takia - välillä vaan riidellessä kuohuu tuo asia yli (kuten kai kuohuisi mikä tahansa suhteen "epäkohta", vaikkei sitä normaalisti pitäisikään isona asiana).

Anna miehesi huomata silloin tällöin, että arvostat hänen panostaan raha-asioissa ja, että olet esim. jonkun ison hankinnan yhteydessä oikeasti huomannut, että hän maksoi enemmän ja kiitä siitä. Näin miehesi tuntee saavansa vähän arvostusta, vaikka se sitten onkin "vain" materiaan liittyvää :).

meillä ollaan vuorollamme tienattu enemmän ja vähemmän eli tilanne on vaihdellut ihan työtilanteen mukaan ja senkin mukaan mitä hommi aon kunkin nimillä ollut, eli sivuhommat on milloin kummankin juttuja.. Samoin kotihoidontuki tuli aikanaan mulle vaikka mies oli kotona, mutta silloin työtön sai työttömyysrahan ja se oli selkeempi niin. Lopputulos siis kuitenkin se, että kun se raha on yhteistä niin ei ole väliä mistä ja kenelle se tulee..

Joillakin tutuilla on niin että mies maksaa kaikki menot niin asumiset kuin muutkin ja antaa ehkä vielä talousrahaakin ja nainen saa tuhlata tilinsä mihin tahtoo. Se menee jotenkin kyllä väärin silloin jo mun mielestäni jos kerran ne varat on erillään. Sehän on tavallaan ylläpidetty toisinsanoen maksettu nainen? No, ei mut kuitenkin sinnepäin..

Jos toinen tienaa enemmän niin tottahan hän maksaa enemmän ja on aika epäreilua niin tehtyään vetää se kinoihin mukaan. meillä on ehkä sama tilanne sillä lailla että omat vanhempani ovat auttaneet vipeillä ja ikuisillakin lainoilla joskus elämäämme ja ostaneet lahjoiksi vaikka mitä mikrosta pesukoneeseen ja aamulehteen jne. Se on niille ok ja ne tahtoo tehdä niin ja varuksia on. Miehen äiti on ensinnäkin ollu tleski ja maksanit vielä omaa asuntoaan joten eipä ole kummoisia ollut varaa. Silti on jotenkin koomista kun se miehen siskoille kyllä osteli yhtä sun toista ja meille ei koskaan mitään koska saatiin meiltä jne. Ei se olisi edes tarvinnut olla isoa ajatus olisi ollut se oleellisin.. No, joskus tämä on meillä vedetty kinoihin ja aika rajustikin sillä monessa muussakin asiassa meiltäpäin on apua ollut ja tullut enemmän ja pyyteetöntä...

Kerran työkaveri alkoi kysymään koska heillä oli taas toisinpäin nuo taustavoimat varoiltaan ja tavoiltaan juuri tuota tuleeko se meillä riitoihin mukaan. Sen jälkeen tietoisesti olen sitä vältellyt, mutta aina joskus se on kiva kiskaista mukaan kuin ässä hihasta! Siinä on kyllä mukana sekin ajatus, että joskus mies voisi olla oikeasti kiitollinen siitä kaikesta mitä on apuja tavalla tai toisella tullut ja katsoa sitten läpi sormien joitakin juttuja.

Onneksi tämä kotitalous on meillä sikäli riidaton että harvoin nykyisin rahasta on kinaa. Onneksi. Se kun nykyisin riittää mukavasti elämään. Tosin välillä tulee kivahdettua kun sen harrastus syö valuuttaa ja jos itse lähden esim teatteriin niin siitä tulee juoksentelusta huomautus. Toisaalta kumpikaan ei kamalasti tahdo osallistua toisen tiettyihin harrastuksiin joten tasan menee sekin lopulta..

Parisuhteessa todellakin otetaan se toinen kokonaan sellaisenaan kun se on. Siihen kuuluu varat ja menot sen mukaan kuin niitä on ja sitten sen sopan kanssa ollaan ja eletään. Eipä tuossa sulla auta kuin keskustella pelisäännöt selviksi miehen kanssa täysin. On ilkeää käyttää kassarana asia ajonka toisena päivänä on valmis auliisti lahjoittamaan! Ehdota vaikka avioehtoa koskien toistenne omaisuutta jos todella olet sitä mieltä ettei miehen omaisuus kuulu sulle, tosin lapset aikanaan muuttaa voimasuhteita ja esim juuri tuo alempana oleva kotiäiti tilanne muuttaa taas kaiken oleellisesti.

Olisiko mies valmis elättämään sen aikaa kun opiskelisit jotain tuottavampaa alaa? Opiskelijallahan on tunnetusti tyhjät taskut..

anteeksi nyt vain, mutta todella typerää ja vastenmielistä mieheltä, joka on halunnut vaimon ja lapsia.
On kulttuureita joissa mies ei ole mies ellei elätä vaimoa ja perhettään, ts nainen käyttää mahdollisen palkkansa jos haluaa töissä olla miten itse lystää, mies maksaa kaiken asumisen, ruuat, vaatteet jne jne. Ja on suuri häpeä jos ei sitä tee ja mielellään.
Koita opettaa lapsellesi oma arvomaailmasi, älä miehen joka on sovinistinen ja raukkamainen ja jolle minä näyttäisin ovea jos ei asenne muuttuisi.
Onkohan hän mahtanut koskaan ajatella, jos jäisikin itse työttömäksi tai sairastuisi vakavasti ja olisi työkyvytön, kenen rahoilla hän mahtaisi silloin niitä hampurilaisia syödä?

Minä maksan kaikki menot jos rahani riittää. Sitten kun on loppuu niin saatan olla hieman harmissani että aterioiden taso heikkenee kun vaimon rahat menee hänen omaisuuden kartuttamiseen eikä perheen onnen ylläpitämiseen.

Inhottava tilanne sinulla. Harmi, ettei miehesi ymmärrä, ettei kaikkea mitata rahassa. Ja etteivät kaikki saa hyvää palkaa mutta tekevät silti yhtä tärkeää työtä vaikkei sitä euroissa arvostetakaan.

Minä tekisin juuri niin kuin olet vähän ajatellutkin eli joko kaikki on yhteistä ja kukin osallistuu varojensa mukaan tai sitten teillä on omat tilit ja esim. ruuan laitatte vuorotellen ja kaiken muunkin kotona eli kaikki tasan fifty-fifty.

Meillä on ollut aina se tilanne, että mies hankkii paremmin ja maksaa suurimman osa laskuista tietenkin. Me olemme perhe ja vaikka meillä on erilliset omat tilit, laskut ja menot ovat yhteiset.

Puhu ihan vakavissasi miehesi kanssa. Jos hän oikeasti haluaa parempipalkkaien naisen niin sehän on sillloin So Long!

Meillä oli myös rikas-köyhä -asetelma ja pidin kiini siitä että kaikki yhteiset menot jaetaan ja jos ukko halusi jotain mihin mulla ei ollut varaa niin sanoin ei kiitos, ei ole varaa. Sai sitten yksin matkustella ja mennä koska mulla ei ollut varaa. Kun sitten erottiin olin todella tyytyväinen että olin tiukasti pitänyt kiinni siitä että en elänyt yli varojeni hänen kustannuksellaan koska siitä olisi takuulla tullkut lihava riita erotilanteessa.