On aikaa kulunut sitten nuoruuden
mutta ei se estä katsetta hymyilevää
tuntemasta mielihyvää sen kohdatessa
Näin minulle kävi eilen liukuportaissa
Sinä tulit ylös ja minä menin alas parkkihalliin
ohikiitävän hetken katseemme kohtasivat
Kun sieltä palasin ja läpi kahvilan kuljin
oli tuo sama katse mua odottamassa
ja siitä vain ohi kuljin pysähtymättä
hymyilin kun menin kaupungille ihmisten vilinään
se katseesi lämmitti mieltäni ja sai auringon paisteen sisälleni.
Tuo katse lämmin ja hymyilevä
mutta ei se estä katsetta hymyilevää
tuntemasta mielihyvää sen kohdatessa
Näin minulle kävi eilen liukuportaissa
Sinä tulit ylös ja minä menin alas parkkihalliin
ohikiitävän hetken katseemme kohtasivat
Kun sieltä palasin ja läpi kahvilan kuljin
oli tuo sama katse mua odottamassa
ja siitä vain ohi kuljin pysähtymättä
hymyilin kun menin kaupungille ihmisten vilinään
se katseesi lämmitti mieltäni ja sai auringon paisteen sisälleni.
Tuo katse lämmin ja hymyilevä
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tässä runossa paistaa aurinko - ihanaa !
Tiedätkö, minulle kävi ensirakkauteni kanssa hivenen samoin jokunen vuosi sitten :)) Huh-hei, kun muisteleekin..
Kiitos muistoja mieleen tuoneesta runostasi!
kuinka siihen voikaan jäädä kiinni, taapertaa
hymyssäsuin eteenpäin kohtaaminen mielessä.
Hienosti kuvattu tilanne, pidin kovasti tästä,
ja kai tuolla jossain aiemminkin muistaakseni
jo jostain runostasi, johon mielestäni
kommentoin.
Tämän runon hetket voi itse kokea :)
kun pidätte...
Hymy huulilla jatkoin matkaa keskellä ihmisvilinän.
Niinpä sain hymyn muillekkin ja hämmennyin. Kysyin ystävättäreltäni mikä minussa on...onko jotain mille ihmiset hymyilee. Olimme ostoksilla ...syntymäpäivälahjaa toiselle ystävättärelleni.
Aamulla herätessäni tähän päivään muistin tuon hymyilevän katseen...:))))