Masennuksesta pääsee eroon tosi helposti, vaihda vain koulua / paikkakuntaa ja jätä kaikki entiset kaverisi jos niitä edes on, ja aloita alusta uudessa koulussa / paikkakunnalla, mä tein noin ja masennus is away, ennen olin tosi hiljainen ja ujo ja nyt puhun todella paljon ja olen todella sosiaalinen, kiitos tästä kuuluu ihanalle koulukuraattorille joka ehdotti minulle koulunsiirtoa!
masennuksesta eroon
fruittari 16v
5816
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Et ole oikeasti ujo. Aito ujous ei lähde koskaan, vaan se on oikeasti osa persoonallisuutta hautaan saakka. Tiedän mistä puhun koska olen itse todella ujo, eikä muutos käy vain vaihtamalla ympäristöä!
Onko aina ihan vältämätöntä saada laukoa, "ei sulla mitään oikeaa ongelmaa edes ollutkaan tai mulla on kyllä sen ja sen verran pahempi ongelma, ei sulla oo mitään oikeutta valittaa."
Ja miksi ujoudesta ei muka voisi päästä irti? Ei välttämättä kokonaan, mutta ainahan ihminen voi muuttua. :)
En vain kyllä usko että hiljainen ja ujo voi muuttua puheliaaksi ja yltiösosiaaliseksi tuosta noin vain. Jos ihmisen synnynnäinen taipumus, temperamentti on ujous, ei ujoutta voi koskaan parantaa, eikä ujo muuttua. Taidatkin sitten olla vain tilannekohtaisesti, osittain ujo, jos ympäristön muuttuminen vaikutti noin paljon? Jospa syy ujoon käyttäytymiseesi olikin jossain muualla, esim mihin rooliin sinut oli tahtomattasi laitettu. Sosiaalinen fobia ja ujous on myös kaksi eri asiaa, vaikka jotkut puhuu yhdestä ja samasta ongelmasta. Ero on vain siinä, että sos. fobia on nimenomaan tilannekohtaista esim kotona saatat olla ihan eri ihminen kuin koulussa.
"Jospa syy ujoon käyttäytymiseesi olikin jossain muualla, esim mihin rooliin sinut oli tahtomattasi laitettu."
Oletan että olet mies. Tämä on hauska pointti minkä mainitset sillä miesten välillä vallitsee hyvin vahva alitajuinen hierarkia. Itse elin tikapuiden alapäässä murrosikäni ja opin pitämään lärvini kiinni jos jollakulla muulla oli jotain sanottavaa. Ongelmana oli myös se etten osannut pitää puoliani näitä ihmisiä vastaan.
Tämä on sitten lopulta jättänyt jälkensä myös itseeni, enkä tänäkään päivänä ole aivan sujut tuntemattomiin ihmisiin tutustumisen kanssa, olivat ne sitten naisia tai miehiä. Olen kuitenkin pystynyt parantamaan käyttäytymistäni huomattavasti, vaikka aiemmin määrätty sosiaalinen arvoasemani viime kädessä määrittelee kenen seurassa olen puhelias ja kenen kanssa en.
Vielä sivumainintana olen 20-vuotias miäs. Jees.
Olen mies. Ja myöskin hierarkian pohjalta. Naisten kanssa kumma kyllä uskallan ja haluan puhua, onneksi!