Markon elämä - The great life of Marko

Markon isä piereskeli sohvalla miehekkäästi. Ovikin narahti, muttei yhtä pahaenteisesti tai -tuoksuisesti.
"Miten kukaan voi haista noin paskalle ja pierrä noin kovaäänisesti?", Marko tuumi koulusta tultuaan. Isä veisi Markon taas jäähallille pinttyneeltä pierulta haisevalla 90-luvun Mazdalla. Hyh, penkinlämmitin nostaa aina sitä hurmaavan tunkkaista rikinkatkua ilmaan vielä kahta kauheammin. Onneksi kesä tulee muutaman kuukauden kuluttua eikä penkinlämmitintä silloin tarvitse.
"Saakelin jannu! Onko läksyt tehty???", Rauno-isä kysyi hakiessaan, kerrankin ihan itse ja omatoimisesti, kaljaa keittiöstä. Marko kertoi, ettei ollut ehtinyt. Huumormiehenä isä oli kiinnittänyt porsas-magneetilla jääkaapin oveen pikkusiskon kuvaamataidon tunnilla tekemän akvarellimaalauksen, jossa luki "KALJAMAATTI". Sisko oli antanut sen isänpäivälahjaksi pari vuotta sitten, kolme viikkoa ennen kuolemaansa. Surmansa hän sai, kun isä vahingossa peruutti kapakasta tullessaan siskon päälle pahanhajuisella Mazdallaan. Se oli kurjaa.

Tänään isä ei ollut kovin juovuksissa, joten se pystyi viemään Markon jäähallille treeneihin. Sen verran se oli ottanut, että hullunrohkeuksissaan halusi näyttää Markon joukkuetovereille miten mies hän on ja kuinka sellainen käsittelee Mazdaa, autojen Kleopatraa. Mazda pyöri vinhasti jäähallin parkkipaikalla, kunnes sen matka lopulta pysähtyi isoon peltiseen nakinmyyntikojuun. HeKi:n C-pojat nauroivat katketakseen, kun Marko astui ajokista ulos ja kiitti ulkosynnyttimellisesti.

"Te ootte paskempia kuin Alanaapposen Rauno, joka sekin on kyllä paska!!!", valmentaja Leka palautteli joukkueelleen rakentavasti. Markon isä oli ollut hänen kanssaan yhtä aikaa ammattikoulussa, ja Leka käytti mielellään häntä esimerkkinä kertoessaan jääkiekkoilun häviäjistä. Rauno-isä ei ollut koskaan pelannut kiekkoa, mitä nyt koulussa joutui siskonsa kaunoluistimilla joskus maalille. Useimmiten hän kuitenkin oli liikuntatunnit terveydenhoitajan odotushuoneessa; kuumetta muka.
Valmentajan palautteen takia sain taas muutaman ylimääräisen poikittaisen ja taklauksen osakseni. Haaveilin muutosta Tampereelle.