Mitä mieltä lastenlapsista?

ollut pienokaisia hoidossa, vai? Mukavia ne ovat, mutta kun ikää karttuu, ei aina oikein jaksa. Kuitenkin niin mieluusti haluaa niitä lapsukaisia luokseen.

Vasta 55:na pääsin mummoksi ja nyt nautin heistä jokaisesta.
Vanhus en tunne olevani,kun ens kuussa täytän 62v.
Kaikki 7 lastenlasta eivät ole sakilla täällä kuin juhlina.
Tietysti jos mä olisin vakavasti sairas tai pappa asia olisi toinen.
Ei aivan joka päivä tarvi "ammata" siis hoitaa mutta
viikottain muutama tunti.
Osa heistä asuukin kauempana joten heitä tapaamme harvemmin.
Onneksi on kännykät niin kuulemme edes äänet. Ilmoitan ajoissa jos ei ehditä jeesaan heidän vanhempiaan.
Nautin nyt lastenlapsien kanssa olemisesta,kun heidät viimeinkin sain. Luojan Kiitos :-D

Minun lastenlapsien ikähaarukka 26-7vuotta Rakkaita ovat,kun käymään tulevat,ja mummia muistavat.Asuvat kaukana,kerran vuodessa korkeintaan heitä näen.Messailen heidän kanssaan kyllä.Haleja ei voi antaa,vaikka haluaisikin.

Olin jo kuuskymppinen saadessani ensimmäisen lapsenlapseni pitkän odotuksen jälkeen.
Nyt sitten on jo toinenkin. Ensimmäinen on oikein mummun flikka, hoidin häntä 8:n kuukauden vanhasta kolmevuotiaaksi, kun äiti meni töihin ja nyt olen "osa-aikaisena" ja hätävarana.

Ovat niin lähellä, että päivittäin nähdään.
On varmaan ikävää, kun lastenlapset ovat kaukana ja harvoin näkee.

Tuohon vanhukseen sen verran, että oletko tosissasi?
Eihän me vielä mitään vanhuksia olla!

Piiri pieni pyörii kuuluu kolme vilkasta pojan
vesseliä.Vanhin täyttää jo kahdeksan ja nuorin
ensi talvena neljä vuotta.
Olen toiminut aivan vauvasta asti sijais hoitajana
jos ei aina päivittäin niin ainakin viikottain.

En voisi kuvitellakkaan että joutuisin pitemmäksi
aikaa olemaan heistä erossa.
Joskus pitää olla reissussakin,niin kyllä molemmin
puolin pian kysellään kuulumisia ja etkö sinä
ukki ala pian tulla kotiin,meillä on ikävä sinua.

En kielläkkään eteikö joskus tulisi väsymisen
hetkiä,kun sekä hoitajalle ja lapsille sattuu
yhteinen känkkä ränkkä päivä.Onneksi se on
kaikilla ohi menevää pientä harmia.

Kyllä lapsen/lasten lapset ovat rikkaus josta
pitää pitää huolta ja vaalia.Tätä kestää kuitenkin vaan
aikansa,kehityttyään meneviksi nuorukaisiksi
heille muodostuu omat kuvionsa ja silloin
harvemmin pyörivät enää mummojen ja ukkien
ympärillä.

Täyttyy tietenkin muistaa.
Kaikki tekee ja toimii kuntonsa ja
tuntonsa mukaisesti näissäkin asioissa.

olen sitä mieltä, että lapsenlapset(seitsemän) ovat rakkaita, vaikka en jaksa useita päiviä enää passailla heitä, siivota jälkiä...
Ikäni on hiukka päälle 60, en tunne itseäni vanhukseksi, mutta nykyajan lapset vievät enemmän voimia kuin ennen vanhaan.

Vai eikö sitä muista oikein? Kuitenkin lastenlasten vanhemmat olivat paljon helppohoitoisempia ja siihen päätelmään olen tullut muistojeni ja kokemusteni kanssa.

Se surettaa, etteivät kaikki lapsenlapset ole samassa asemassa, koska osa asuu kauempana. Muutin jopa paikkakuntaa, jotta olisin edes lähempänä kauimpana olevia.

Pari päivää lasten kanssa maksimissaan tosiaan riittää ja sitten alkaa jo kaivata omaa rauhaa.
Olen ollut kyllä pitempiäkin jaksoja, esim kotimiehenä, mutta se päivä tai kaksi on mukavin.

Lapsenlapset ovat ihania ja on kiva, että asuvat samalla seudulla, mutta en enää jaksaisi olla hoitajana vakituisesti hyvin pitkiä aikoja. Hiukan nykyistä enemmänkin haluaisin kyllä viettää aikaa varsinkin noiden pienimpien (5v ja 1v9kk) kanssa, kun minulla on ihan jatkuva ikävä heitä ja kehittyvät ja kasvavat aivan silmissä. Pienempikin viihtyy hyvin kanssani, kun muutaman tunnin hoitelen. Ja vaikka puhetta ei ole vielä paljon, hyvin saa kerrotuksi äidille, mitä on mummilassa tehty: "mummi, kissa, byssi" eli mummilla on kissa ja mummin kanssa istuttiin katsomassa bussien kulkua. Poika on ihan bussifriikki.

Latenlapset ovat tosi suloisia ja niitä kaipaa. Mutta mites on en jaksanut heitä hoitaa toivoin aina että he hankkisivat hoitajan muualta.

Minä vain seurustelin heidän kanssaan kun menimme kylään tai itse tulivat vanhempiensa kanssa.

Kun tulivat tarpeeksi isoiksi saivat tulla mummolaan hoitamaan mummoa ja pappaa. He eivät koskaan tulleet hoitoon.

Nyt he käyvät omilla autoillaan mummolassa katsomassa jos mummo tarttee apua. Minulla ja lastenlapsilla on todellisen lämmin suhde eikä minun ole tarvinnut sitä hoitamalla rakentaa.

Lastenlapset on kivoja päivän pari, mutta ei enempää. Vanhusten on annettava elää rauhassa.
---------------

ja lastenkin annettava elää rauhassa.

molemmat kaipaavat iäistänsä seuraa,
jos ovat normaaleja.

vain avuttomat vanhukset haluavat "varastaa seuraa" lapsilta,
kun eivät kykene-osaa keskustella aikuisten kanssa, aikuisten kielellä.

Mutta älkää silti pilatko lapsia,
lapsuus on niin lyhyt, jona aikana pitää luoda hyvät suhteet, jotta pärjää,
useilla eri asioilla tulevaisuudessa,
vanhuuteen saakka.

Lapsi tarvitsee äidin ja isän ja oman kotinsa. Vanhemmat ovat hänen huoltajiaan, kasvattajiaan, elättäjiään ja turvansa.

Isovanhemmat ovat kasvattaneet oman lapsensa aikuiseksi ja elleivät lapset ole vastuullisia vanhempia omille lapsilleen niin kasvatustyö on epäonnstunut pahasti. Jos lapset eivät tule itsenäisesti toimeen niin silloin taloudellinen kasvatus on epäonnistunut.