Tänäänkin haikeana katselin ikkunasta kun naapurustomme nuoret äidit rupattelivat tuolla lastensa leikkiessä keskenään, ja miun sydämessä tuntui niin surulliselta..
Voih, kunpa minäkin voisin siellä olla ja katsoa kun lapsemme leikkii iloisena muiden kanssa, meidän mammojen jutellessa.
Todella tuntuu tälläisenä hetkenä sisimmässä pahalta kun ei ole meillä lasta ja jos en olisi saanut aikanani keskenmenoa olisi meidän esikoisemme jo kahden vanha ja saisin nauttia äitiydestä, sillä se on ollut haaveenani jo vuosia.
Olenko ainut jota toisten lasten ja mammojen näkeminen ajoittain näinkin kovasti koskettaa?
Toivottavasti me kaikki vauvakuumeiset saamme kokea pian äitiyden..
Voih, kunpa minäkin voisin siellä olla ja katsoa kun lapsemme leikkii iloisena muiden kanssa, meidän mammojen jutellessa.
Todella tuntuu tälläisenä hetkenä sisimmässä pahalta kun ei ole meillä lasta ja jos en olisi saanut aikanani keskenmenoa olisi meidän esikoisemme jo kahden vanha ja saisin nauttia äitiydestä, sillä se on ollut haaveenani jo vuosia.
Olenko ainut jota toisten lasten ja mammojen näkeminen ajoittain näinkin kovasti koskettaa?
Toivottavasti me kaikki vauvakuumeiset saamme kokea pian äitiyden..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meilläki ois parin kuukauden ikänen lapsi jos kaikki olis menny suunnitelmien mukaan eli tärpänny kohtuu ajassa. Nyt saan vaan katella toisten lapsia...enkä kestä ees katella kun ovat niin ihania ja itellä ei ole yhtään pientä. Miehen veljen vaimo on hyvästi raskaana, ei oo yhtään kivaa kun osutaan samaan aikaan anoppilaan. :( Haluaisin niin olla samassa tilassa... Haluaisin niin kovasti hoitaa, helliä, rakastaa omaa pientä.
kirjoituksesi... :( Oikein tuli kyynel silmään kun ajattelin miltä sinusta mahtaa tuntua.
"Olenko ainut jota toisten lasten ja mammojen näkeminen ajoittain näinkin kovasti koskettaa?"
Itselläni ei ole lapsia, mutta vauvakuume päällä. En voi edes kuvitella, miten rankka paikka keskenmeno on, mutta TIEDÄN että se olisi sitä minullekin. Paljon tsemppiä tulevaisuuteen, ihan varmasti tekin sen oman taaperonne vielä saatte!
Mekin menetimme pikku pojan keskenmenossa ja kyllähän sitä ajoittain tulee miettineeksi, että poika olis nyt 4kk ja saatais käydä vauvauinnissa ja saisin olla pojan kanssa kotona ja vaunutella kauniissa kesäsäässä.. Sellainen pieni haikeus joskus tulee, kun näkee äitejä ja isiä vaunuineen/lapsineen. En suostu sanomaan että se olis kateutta, enemmän vain haikeutta. Jokainen, jolle lapsi on suotu, on onnekas ja toivon että he itse sen ymmärtävät, ja harmittaa vaan etten itse ole niin onnekas.
Sitte taas on niitä päiviä jolloin kaikkien muiden lapset on ärsyttäviä ja kiitän luojaani siitä ettei mulla oo uhmaikäisiä tinttailijoita kotona. Keskenmenon jälkeisessä elämässä toisten kiukuttelevat lapset tuntuu joskus ylivoimaiselta kestää. Ei se tietenkään tarkoita etten haluais lasta, mutta se voimakkain ja innokkain vauvakuume on kyllä taas painanut päänsä piiloon, ja odottelen vain nyt että jos onni meitä kohtaisi kaikkien viime vuosien epäonnistumisten ja menetysten jälkeen...
Onnea odotuksen odotukseen kuitenkin meille kaikille! :)
Itsellä kova vauvakuume on ollut jo älyttömän kauan, en edes muista kuinka kauan. Opiskelut olisi tarkoitus vaan ensin hoitaa loppuun, mutta kyllä se joskus rankalta tuntuu. Varsinkin kun näkee raskaana olevia naisia, onnellisia perheitä yms.
Meillä molemmat haluaisivat jos oman rakkaan lapsen, mutta aina vaan järki sanoo, että koulu ensin..:( Ei vaan tahtoisi enää odottaa. Vaikka varmasti odottamisen aika tuntuu jälkeenpäin pitkältä, mutta nyt ei..
Onnea yrittämiseen kaikille!:)