Miehen kiinnostus trans- juttuihin

+?+?

En tiedä miten suhtautua mieheni kasvaneeseen mielenkiinton trans seksuaalisuudesta, en halua nähdä miestäni naisten vaatteissa ja koen hänen haluavan seksiä miehen kanssa eikä minun. Toisaalta en halua olla este jos han haluaa aloittaa tälläisen elämäntyylin.Olisiko jollain neuvoja tai kokemuksia samanlaisesta tilanteesta...

39

5618

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

      transvestiiteissa ei tietääkseni ole homoja enempää kuin ns. normaaleissa miehissä.

      Voi tietenkin ollakin homo

    • miehellä

      Mutta ei taida kumpainenkaan tietää teistä transjutuista edes perustermistöä.

    • Nimetön

      Tilanne tuntuu sinusta varmastikin hämmentävältä, mutta lisätiedon hankkiminen trans-asioista voi hiukan helpottaa oloa. Setan sivuilla on hyvää asiallista infoa aiheesta: www.seta.fi, klikkaa vasemmalta kohta "Meitä on moneksi".

      Kuten täällä on jo todettukin, transvestiittina oleminen ei välttämättä tarkoita homoutta, monet transvestiitit ovat täysin heteroita. Lisäksi on tietysti olemassa myös biseksuaaleja, eli vaikka miehessäsi olisi herännyt mielenkiinto myös omaan sukupuoleen, hän saattaa silti olla kiinnostunut naisista (eli sinusta) aivan yhtä paljon kuin ennenkin.

      Kaikkein paras lääkehän vaikeisiinkin asioihin (ja etenkin niihin) on avoin keskustelu miehesi kanssa. Kissa pöydälle, mutta ilman syytöksiä - siis rakastavasti ja toista osapuolta kunnioittaen, hänen tunteistaan aidosti kiinnostuneena.

      Miehesi saattaa itsekin olla hämmentynyt tilanteesta. Se on hyvin yleistä silloin, kun ihminen huomaa omaavansa sellaisia tunteita ja taipumuksia, joita yhteiskunnan enemmistö pitää naurettavina tai pahoina (sanon tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä). Joten jos osoitat miehellesi, että rakastat häntä yhä ja haluat ymmärtää hänen tuntemuksiaan paremmin, se voi olla hänelle valtava helpotus.

    • vai addiktoitunut?

      Jos miehesi on vaan kiinnostunut eikä addiktoitunut niin parisuhteellanne voi olla jotain toivoa.

      Noin yleisemmin tiitin kanssa parisuhde toimii lähinnä jos nainen on joko itse hieman biseksuaalinen, läheisriippuvainen (pitää salaisuuksien vaalimisesta) tai sitten hakee jotain poikkeavaa/exentristä elämäänsä (esim. gay-trans-ihmissuhteita)

      Jos se on molemmille ihan ok niin homma toimii mutta useimmiten tiitit haluavat määritellä sekä naiseuden että parisuhteessa oman puolisonsa paikan aika tiukasti ja normitetusti. Jos miehesi on avoin ja on valmis antamaan sinulle tilaa se voi toimia, mutta ainakin alussa tiitit ovat niin pukeutumisensa pauloissa että heillä ei juuri ole energiaa ottaa muita huomioon. Useat havahtuvat omaan itsekkyyteensä vasta kun parisuhde on jo poikki.

      Voimia!

      • Nimetön

        Edellisen kirjoittajan viestiin haluaisin lisätä vielä, että transvestiittiyttä ja transseksuaalisuutta on tosiaan moneen lähtöön, eikä se parisuhde ole suinkaan kaikissa tapauksissa vaarassa. Transvestiitti on siis ihminen joka haluaa pukeutua vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin (ainakin ajoittain) mutta kokee olevansa sitä sukupuolta jota muidenkin silmissä on, transseksuaali taas kokee syntyneensä väärän sukupuolen ruumiiseen. Kumpaakin on sitten vielä lievempinä ja voimakkaampina versioina. Jos miehesi on havahtunut (tai myöntänyt itselleen) oman suuntauksensa vasta nyt aikuisiällä, se tuskin on ainakaan transseksuaalisuutta, koska transseksuaalit yleensä kärsivät intensiivisesti lapsuudesta tai murrosiästä saakka tästä ristiriidasta oman koetun ja biologisen sukupuolen välillä.

        Kuten edellinenkin kirjoittaja taisi todeta, miehesi tuntemukset voivat olla aika voimakkaita nyt, jos hän on vasta juuri havahtunut niihin, ja pukeutuminen voi siksi vallata ajatukset kokonaan, mutta se ei tarkoita etteikö hän myöhemmin voisi taas muistaa, että elämässä on muutakin.

        Avoin ja rakastava omista tunteistasi ja peloistasi kertominen, ja pyrkimyksesi ystävällisesti kyselemällä ymmärtää paremmin sitä, mitä hän tuntee ja toivoo, olisi uskoakseni teidän tapauksessanne se kullanarvoisin tie. Eikä se parisuhde tosiaan välttämättä ole lainkaan mahdoton. Esimerkiksi itse satun olemaan naispuolinen, lapsuudestani lähtien lievästi transseksuaali ("normaali" väestö ei sivumennen sanoen aavistakaan, miten kovasti voimille ottaa kasvuikä ruumiissa, joka tuntuu edes osittain väärään sukupuoleen kuuluvalta) ja vähän enemmänkin -vestiitti, eikä se mitenkään silti estä sitä, että miesystäväni ja minä rakastamme tosiamme kovasti.


      • Hyvin kiinnostunut...

        >Noin yleisemmin tiitin kanssa parisuhde toimii lähinnä jos nainen on joko itse hieman biseksuaalinen, läheisriippuvainen (pitää salaisuuksien vaalimisesta) tai sitten hakee jotain poikkeavaa/exentristä elämäänsä (esim. gay-trans-ihmissuhteita)<

        Jos et pysty kertomaan ihan oikeaa faktaa esittämäsi mielikuvan perusteluiksi, en voi muutakuin todeta, että puhut täyttä p*skaa.
        Kerropa hieman perusteellisemmin, miten olet päätynyt moisiin päätelmiisi aiheena transvestisuus ja parisuhde.
        Faktaa: valtaosa tv-ihmisistä elää ja voivat hyvin parisuhteessa miesnainen.
        Osa TV-ihmisistä ovat jopa isoisiä tai -äitejä. Ihan siten kuin kukin asia haluaa nähdä.


      • Hyvin kiinnostunut... kirjoitti:

        >Noin yleisemmin tiitin kanssa parisuhde toimii lähinnä jos nainen on joko itse hieman biseksuaalinen, läheisriippuvainen (pitää salaisuuksien vaalimisesta) tai sitten hakee jotain poikkeavaa/exentristä elämäänsä (esim. gay-trans-ihmissuhteita)<

        Jos et pysty kertomaan ihan oikeaa faktaa esittämäsi mielikuvan perusteluiksi, en voi muutakuin todeta, että puhut täyttä p*skaa.
        Kerropa hieman perusteellisemmin, miten olet päätynyt moisiin päätelmiisi aiheena transvestisuus ja parisuhde.
        Faktaa: valtaosa tv-ihmisistä elää ja voivat hyvin parisuhteessa miesnainen.
        Osa TV-ihmisistä ovat jopa isoisiä tai -äitejä. Ihan siten kuin kukin asia haluaa nähdä.

        "Faktaa: valtaosa tv-ihmisistä elää ja voivat hyvin parisuhteessa miesnainen."

        Mitäs faktaa tämä on? Kuinkahan suuri osa näistä parisuhteessa elävistä tv-ihmisistä on niitä puolisoaan kaapissa piileskeleviä? Entäpä kuinka suuri osa lopuista ovat bi-naisen, läheisriippuvaisen tai poikkeavuudentavoittelijoiden kanssa? Ja loput ovatkin sitten niitä, joilla ei mene hyvin.


      • Hyvin kiinnostunut
        Ja-P kirjoitti:

        "Faktaa: valtaosa tv-ihmisistä elää ja voivat hyvin parisuhteessa miesnainen."

        Mitäs faktaa tämä on? Kuinkahan suuri osa näistä parisuhteessa elävistä tv-ihmisistä on niitä puolisoaan kaapissa piileskeleviä? Entäpä kuinka suuri osa lopuista ovat bi-naisen, läheisriippuvaisen tai poikkeavuudentavoittelijoiden kanssa? Ja loput ovatkin sitten niitä, joilla ei mene hyvin.

        >Mitäs faktaa tämä on? <

        Onhan tuosta tutkimustuloksia.
        Valtaosa transvestiiteista ei kerro puolisoilleen/ystävättärilleen taipumuksestaan - ja tuskin on edes välttämätöntä näissä tapauksissa. Eikä näinollen puolisot tai kumppanit tiedä edes elävänsä transvestiitin kanssa.
        Niistä puolisoista, jotka tietävät elävänsä transvestiitin kanssa, osa hyväksyy puolisonsa ominaisuuden eikä yhteiselämä siitä miksikään muutu. Toki palstalla kirjoitteleva korsakki vasta koittaa selvitellä omaa suhdettaan tv-puolisoonsa.


    • kjfdifdkjiog

      Valta-osa edellisistä vastauksista oletti miehesi olevan transvestitti. Minä taas oletan että tiedät edes jotain termeistä ja kyseessä on todellakin transsukupuolisuudesta (vanha nimitys transseksuaalisuus).

      Oma tapaukseni on aika lähelle sama kuin nyt sinulla. Minunkaan puolisoni ei halunnut nähdä minua naisena, joten jouduin olemaan kaapissa. Meillä tilanne johti loppujen lopuksi avioeroon, mutta se ei ole välttämätön. Avioliitto muuttuu rekisteröidyksi parisuhteeksi kun toinen puolisoista korjaa sukupuolensa. Ongelmana on kylläkin kohdallasi tuo puolisosi heteronaiseus. Todennäköisesti hän ei olisi enää kiinnostunut sinusta sukupuolenkorjauksen jälkeen, koska ei tunne itseään lesboksi. Meillä vastaava tilanne oli molemmille niin raskas että se ajoi avioeroon.

      Edellä joku vastaajista kirjoitti ettei miehesi voi olla transsukupuolinen, jos hän on vasta vanhempana alkanut kiinnostua sukupuoliristiriidastaan. Tämä ei pidä paikkaansa! Osa transsukupuolisista kokee sukupuoliristiriitaa jo lapsena, mutta moni voi mieltää sen vasta paljon myöhemmin, vaikka sukupuoliristiriita olisi ollut syntymästä saakka.

      Mutta ennen kaikkea, selvitä miehesi kanssa onko todella kysymys transsukupuolisuudesta (miehesi kokee syntyneensä väärään ruumiiseen) vai onko kyse tranvestisuudesta (miehesi haluaa vain hetkellisesti pukeutua naiseksi). Kun asia on selvä, tästä voi edetä eri tavoin. Transvestiitin kanssa voi hyvinkin elää parisuhteessa. Mutta jos tällöin miehesi haluaakin seksuaalisesti miestä, tilanne on aika hankala.

      • kädämbäkädämbä

        Juuri tuo tulkinta että avioliitto muuttuisi rekisteröidyksi parisuhteeksi on juuri niin puolisoa halventavaa kuin vain voi olla. Ei siis ihme että moni liitto kariutuu tuohon.

        Juridisesti avioliittoa ei voi muuntaa rekisteröidyksi parisuhteeksi vaan lain sisällä voi avioliiton lopettaa ilman eroprosessia ja aloittaa uuden rekisteröidyn parisuhteen vähän huonommilla ehdoilla. Tämä ei kuitenkaan onnistu ilman puolison suostumusta, joka on ihan oikea suostumus eikä pelkkä muodollisuus. Se sitoo puolisoa jatkossa. Voin sanoa että ei kannata suostua vaan kannattaa säilyttää avioliitto. Siitä on etua eikä suostumuksettomuus enää nykylakien vallitessa vaikuta puolison hoitoihinkaan. Avioliiton solmineet perheelliset transsukupuoliset ovat lainsäätäjältä hieman unohtuneet. On unohdettu että transsukupuolisuutta hoidetaan sairautena ja myös perheenjäsenillä on tässä tasavallassa aivan yhtä suuret oikeudet kuin mitä on transsukupuolisellakin.


      • vaihtoehto!
        kädämbäkädämbä kirjoitti:

        Juuri tuo tulkinta että avioliitto muuttuisi rekisteröidyksi parisuhteeksi on juuri niin puolisoa halventavaa kuin vain voi olla. Ei siis ihme että moni liitto kariutuu tuohon.

        Juridisesti avioliittoa ei voi muuntaa rekisteröidyksi parisuhteeksi vaan lain sisällä voi avioliiton lopettaa ilman eroprosessia ja aloittaa uuden rekisteröidyn parisuhteen vähän huonommilla ehdoilla. Tämä ei kuitenkaan onnistu ilman puolison suostumusta, joka on ihan oikea suostumus eikä pelkkä muodollisuus. Se sitoo puolisoa jatkossa. Voin sanoa että ei kannata suostua vaan kannattaa säilyttää avioliitto. Siitä on etua eikä suostumuksettomuus enää nykylakien vallitessa vaikuta puolison hoitoihinkaan. Avioliiton solmineet perheelliset transsukupuoliset ovat lainsäätäjältä hieman unohtuneet. On unohdettu että transsukupuolisuutta hoidetaan sairautena ja myös perheenjäsenillä on tässä tasavallassa aivan yhtä suuret oikeudet kuin mitä on transsukupuolisellakin.

        Nykylain mukainen käytäntö on parempi kuin ennen lakia. Aikaisemmin oli pakko erota, nyt voi jatkaa rekkarissa, jos puoliso sen hyväksyy. Onhan nytkin laissa ensisijassa kielto ettei saa olla avioliitossa, mutta siitä on laadittu poikkeussäännös, jolla tuo avioliiton muuttuminen rekkariksi on mahdollista.


      • dämbä
        vaihtoehto! kirjoitti:

        Nykylain mukainen käytäntö on parempi kuin ennen lakia. Aikaisemmin oli pakko erota, nyt voi jatkaa rekkarissa, jos puoliso sen hyväksyy. Onhan nytkin laissa ensisijassa kielto ettei saa olla avioliitossa, mutta siitä on laadittu poikkeussäännös, jolla tuo avioliiton muuttuminen rekkariksi on mahdollista.

        on säilyttää avioliitto ennallaan. Sitähän ei voi lopettaa kuin osapuolet. Puolison suostumusta ei tarvita sukupuolen korjaukseen. Hoidot perustuvat diagnoosiin eikä niitä voi estää hallinnollisilla syillä.

        Eiköhän tuo hetu korjaannu viimeistään kun leikkaus on tehty. Ei taida olla lainsäätäjänkään intressi että naiseksi korjatut liikkuisivat miehen passilla tai miesten pukuhuoneissa uimahalleissa.


      • helposti!
        dämbä kirjoitti:

        on säilyttää avioliitto ennallaan. Sitähän ei voi lopettaa kuin osapuolet. Puolison suostumusta ei tarvita sukupuolen korjaukseen. Hoidot perustuvat diagnoosiin eikä niitä voi estää hallinnollisilla syillä.

        Eiköhän tuo hetu korjaannu viimeistään kun leikkaus on tehty. Ei taida olla lainsäätäjänkään intressi että naiseksi korjatut liikkuisivat miehen passilla tai miesten pukuhuoneissa uimahalleissa.

        Todellakin sukupuolen korjaukseen ei tarvita puolison lupaa. Lupa tarvitaan vain uuden sukupuolen vahvistamiseen paperilla. Jos haluaa säilyttää avioliiton, on pidettävä entinen virallinen sukupuoli.

        Korjausleikkaukseen Suomessa pääsee käytännössä vasta kun uusi sukupuoli on virallisesti vahvistettu ja hetu vaihdettu (ja silloin avioliitto jo muuttui rekkariksi). Lähete korjausleikkaukseen kirjoitetaan vasta uudelle hetulle.

        Tietenkin leikkauksessa voi käydä ulkomailla, jossa tuota uutta sukupuolta ei vaadita. Sen jälkeen voi jättää virallisen sukupuolensa ennalleen. Viranomaiset eivät ole pätkääkään kiinnostuneet mitä alushousuista löytyy. Uusi sukupuoli pitää itse hakea, viranomaiset eivät siihen pakota. Eipä uimahallin kassakaan tarkista housuista tai edes papereista kumpaa sukupuolta ao. henkilö on, eiköhän ratkaisevaa ole ulkonäkö. Eikä varmaan kukaan pesu- tai pukuhuoneessakaan tule fyysisesti naisen näköiseltä kysymään onko nimesi Matti vai Maija.


      • dämbä
        helposti! kirjoitti:

        Todellakin sukupuolen korjaukseen ei tarvita puolison lupaa. Lupa tarvitaan vain uuden sukupuolen vahvistamiseen paperilla. Jos haluaa säilyttää avioliiton, on pidettävä entinen virallinen sukupuoli.

        Korjausleikkaukseen Suomessa pääsee käytännössä vasta kun uusi sukupuoli on virallisesti vahvistettu ja hetu vaihdettu (ja silloin avioliitto jo muuttui rekkariksi). Lähete korjausleikkaukseen kirjoitetaan vasta uudelle hetulle.

        Tietenkin leikkauksessa voi käydä ulkomailla, jossa tuota uutta sukupuolta ei vaadita. Sen jälkeen voi jättää virallisen sukupuolensa ennalleen. Viranomaiset eivät ole pätkääkään kiinnostuneet mitä alushousuista löytyy. Uusi sukupuoli pitää itse hakea, viranomaiset eivät siihen pakota. Eipä uimahallin kassakaan tarkista housuista tai edes papereista kumpaa sukupuolta ao. henkilö on, eiköhän ratkaisevaa ole ulkonäkö. Eikä varmaan kukaan pesu- tai pukuhuoneessakaan tule fyysisesti naisen näköiseltä kysymään onko nimesi Matti vai Maija.

        et tainnut tietää.

        Korjausleikkaukseen pääsee miehen hetullakin jos sitä ei saa vaihdetuksi. Ja Suomessa ei saa.


      • pykälät
        dämbä kirjoitti:

        et tainnut tietää.

        Korjausleikkaukseen pääsee miehen hetullakin jos sitä ei saa vaihdetuksi. Ja Suomessa ei saa.

        Tiettävästi ainakin nykyisen plastiikkakirurgin aikana (vuoden 2003 alusta alkaen) on noudatettu tuota em. käytäntöä. Ainakaan Helsingin tutkimustiimin lääkäri ei kirjoita lähetettä korjausleikkaukseen ennen kuin uusi sukupuoli on vahvistettu, Tampereen tilanteesta en ole varma. Missään pykälissä tuota ei ole määrätty, joten vanhallakin hetulla periaatteessa pitäisi päästä korjausleikkaukseen, mutta mikä lienee sitten toteutunut käytäntö (esimerkkejä peliin!).

        "Ja Suomessa ei saa."

        Siis mitä tuolla tarkoitit? Tottahan Suomessa uusi sukupuoli voidaan vahvistaa (ja saada samalla uusi hetu) kunhan täyttää kaikki lain asettamat ehdot ja eräs noista ehdoista on puolison antama lupa. Ellei puoliso anna lupaa, vaihtoehdoksi jää avioero mikäli haluaa virallisesti uuteen sukupuoleen.


      • ggoihg
        pykälät kirjoitti:

        Tiettävästi ainakin nykyisen plastiikkakirurgin aikana (vuoden 2003 alusta alkaen) on noudatettu tuota em. käytäntöä. Ainakaan Helsingin tutkimustiimin lääkäri ei kirjoita lähetettä korjausleikkaukseen ennen kuin uusi sukupuoli on vahvistettu, Tampereen tilanteesta en ole varma. Missään pykälissä tuota ei ole määrätty, joten vanhallakin hetulla periaatteessa pitäisi päästä korjausleikkaukseen, mutta mikä lienee sitten toteutunut käytäntö (esimerkkejä peliin!).

        "Ja Suomessa ei saa."

        Siis mitä tuolla tarkoitit? Tottahan Suomessa uusi sukupuoli voidaan vahvistaa (ja saada samalla uusi hetu) kunhan täyttää kaikki lain asettamat ehdot ja eräs noista ehdoista on puolison antama lupa. Ellei puoliso anna lupaa, vaihtoehdoksi jää avioero mikäli haluaa virallisesti uuteen sukupuoleen.

        Olen leikkausjonossa. Minulla on miehen hetu. Olen avioliitossa edelleenkin puolisoni kanssa.

        Laki potilaan asemasta ja oikeuksista määrittää hoidot.

        http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785

        Virallinen sukupuoli on itsenäinen juridinen kysymys, jonka määrittää laki 563/2002. Ja on totta etten voi saada naisen hetua ilman avioliiton lopettamista.

        Se ei kuitenkaan vaikuta hoitopäätöksiin joiden lainsäädännöllinen raami on potilaslaissa.

        Nyt on vastakkain sinun teoriasi ja minun käytäntöni.


      • pään avaus
        ggoihg kirjoitti:

        Olen leikkausjonossa. Minulla on miehen hetu. Olen avioliitossa edelleenkin puolisoni kanssa.

        Laki potilaan asemasta ja oikeuksista määrittää hoidot.

        http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785

        Virallinen sukupuoli on itsenäinen juridinen kysymys, jonka määrittää laki 563/2002. Ja on totta etten voi saada naisen hetua ilman avioliiton lopettamista.

        Se ei kuitenkaan vaikuta hoitopäätöksiin joiden lainsäädännöllinen raami on potilaslaissa.

        Nyt on vastakkain sinun teoriasi ja minun käytäntöni.

        Todella mainiota että pääset leikkaukseen "väärällä" hetulla. Oletko Tampereen potilas, vai ovatko Helsingissäkin alkaneet joustamaan. Leikkaava lääkäri kyllä myönsi jo aiemmin, ettei missään laissa määrätä että uusi sukupuoli pitäisi olla vahvistettu ennen korjausleikkausta. Se on ollut vain tähän saakka käytäntö. Yleensä potilaatkin haluavat uuden virallisen sukupuolen mahdollisimman pian, joten asia ei ole tullut aiemmin erityisesti esiin.

        Tehdäänhän erilaisia hoitotoimenpiteitä, leikkauksiakin, jo ennen uuden sukupuolen vahvistamista. Tämä genitaalien korjausleikkaus ja siihen liittyvä kastraatio on yleensä tehty vasta kun on virallisesti uutta sukupuolta.

        Tarkennan vielä, ettei nämä esittämäni asiat ole ollut minun teorioitani vaan hoitojärjestelmän käytäntöjä tähän saakka. Nyt niistä on näköjään pystytty joustamaan kuten monista muistakin asioista. Tilanne näköjään paranee koko ajan hoitojärjestelmässä.


      • hlkhl
        pään avaus kirjoitti:

        Todella mainiota että pääset leikkaukseen "väärällä" hetulla. Oletko Tampereen potilas, vai ovatko Helsingissäkin alkaneet joustamaan. Leikkaava lääkäri kyllä myönsi jo aiemmin, ettei missään laissa määrätä että uusi sukupuoli pitäisi olla vahvistettu ennen korjausleikkausta. Se on ollut vain tähän saakka käytäntö. Yleensä potilaatkin haluavat uuden virallisen sukupuolen mahdollisimman pian, joten asia ei ole tullut aiemmin erityisesti esiin.

        Tehdäänhän erilaisia hoitotoimenpiteitä, leikkauksiakin, jo ennen uuden sukupuolen vahvistamista. Tämä genitaalien korjausleikkaus ja siihen liittyvä kastraatio on yleensä tehty vasta kun on virallisesti uutta sukupuolta.

        Tarkennan vielä, ettei nämä esittämäni asiat ole ollut minun teorioitani vaan hoitojärjestelmän käytäntöjä tähän saakka. Nyt niistä on näköjään pystytty joustamaan kuten monista muistakin asioista. Tilanne näköjään paranee koko ajan hoitojärjestelmässä.

        noudattaa vain lakia. Transsukupuolisuus (ICD-10, F64.0) on tautiluokitettu tila, johon on vakiintunut HBSOC hoitokäytäntö. Tähän kuuluu sukuelinkirurgia. Se on myös hoito, jota haluan.

        Potilaslaissa on mainittu että hoitoa on annettava yhteisymmärryksessä potilaan kanssa terveydenhuollon yleisten resurssien puitteissa potilasta mitenkään syrjimättä. Diagnostisoidun sairauden hoitoa ei voida rajoittaa minkään hallinnollisen syyn vuoksi, koska sitä ei ole laissa.

        Puolisoni ei halunnut lopettaa avioliittoa, joten hän ei antanut suostumustaan. Enkä minäkään sitä erityisesti halunnut häneltä pyytää, koska koko avioliiton lopettamisrumba ei mielestäni kestä päivänvaloa. Olenkin valittanut maistraatin päätöksestä säilyttää minut väestötietojärjestelmässä miehenä hallinto-oikeuteen. Katson että oikeus henkilötunnukseen, joka vastaa sukupuolta on yksityinen oikeus ja translaki 563/2002 rajatessaan sukupuolen vahvistamisen avioliitossa eläviltä syrjii perustuslain vastaisesti avioliitossa eläviä transsukupuolisia.


      • Vekkuliina
        ggoihg kirjoitti:

        Olen leikkausjonossa. Minulla on miehen hetu. Olen avioliitossa edelleenkin puolisoni kanssa.

        Laki potilaan asemasta ja oikeuksista määrittää hoidot.

        http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785

        Virallinen sukupuoli on itsenäinen juridinen kysymys, jonka määrittää laki 563/2002. Ja on totta etten voi saada naisen hetua ilman avioliiton lopettamista.

        Se ei kuitenkaan vaikuta hoitopäätöksiin joiden lainsäädännöllinen raami on potilaslaissa.

        Nyt on vastakkain sinun teoriasi ja minun käytäntöni.

        Olen edelleen avioliitossa, vaikka juridinen sukupuoleni on korjattu vuoden 2000 lopulla. Haluan antaa kaikille tämän asian kanssa kappaileville vinkiksi, että avioliittoahan ei voi solmia juridisesti samaa sukupuolta oleva pari (kaikilla tiedossa). Mutta mikään asetus tai lainkohta ei (silloin) kiellä samaa sukupuolta olevan parin naimisissa oloa. Tämä oli minulla perusteluna, kun maistraatti yritti hangata vastaan. Heillä ei ollut tarjota mitään vasta-argumentteja, joten avioliittoni säilyi korjatuani juridisen sukupuoleni.


      • ,,,,,,,,,,,,,
        Vekkuliina kirjoitti:

        Olen edelleen avioliitossa, vaikka juridinen sukupuoleni on korjattu vuoden 2000 lopulla. Haluan antaa kaikille tämän asian kanssa kappaileville vinkiksi, että avioliittoahan ei voi solmia juridisesti samaa sukupuolta oleva pari (kaikilla tiedossa). Mutta mikään asetus tai lainkohta ei (silloin) kiellä samaa sukupuolta olevan parin naimisissa oloa. Tämä oli minulla perusteluna, kun maistraatti yritti hangata vastaan. Heillä ei ollut tarjota mitään vasta-argumentteja, joten avioliittoni säilyi korjatuani juridisen sukupuoleni.

        Tuohon aikaan oli vielä käytössä se epämääräinen "laiton" tilanne ja niin tutkijat kuin maistraatitkin pelasivat omien tulkintojensa mukaan. Jos diagnoosin antaja tai maistraatti ei ole vaatinut sen aikaisten ohjeiden mukaisesti avioeroa, tilanne on voinut säilyä. Olen kuullut sellaisenkin kertomuksen että maistraatti olisi hyväksynyt vahingossa uuden sukupuolen avioliitossa olleelle ja yrittänyt jälkikäteen ao. henkilöön vetoamalla että hän olisi vapaaehtoisesti ottanut avioeron. Liekö tapauksesi juuri se josta olen kuullut muuta kautta. Tuohon aikaan ei myöskään ollut vielä voimassa rekisteröity parisuhdekaan, joten muuta vaihtoehtoa kuin avioero ei ollut.

        Nykyisin tällaista ei pääse tapahtumaan koska tämä on erityisesti kirjattu lakiin. Minullakin maistraatissa tarkistettiin vielä lakikirjasta kaikkien pykälien täyttyminen ja että en ollut avioliitossa ennen kuin uusi sukupuoli vahvistettiin.

        Otetaan tähän vielä lainauksena kyseiset lainkohdat ettei kaikkien tarvitse kaivella niitä muualta:

        "1 §
        Vahvistamisedellytykset

        Henkilö vahvistetaan kuuluvaksi vastakkaiseen sukupuoleen kuin mihin hänet on väestötietolaissa (507/1993) tarkoitettuun väestötietojärjestelmään merkitty, jos hän:

        1) esittää lääketieteellisen selvityksen siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja että hän elää tämän mukaisessa sukupuoliroolissa sekä siitä, että hänet on steriloitu tai että hän muusta syystä on lisääntymiskyvytön;
        2) on täysi-ikäinen;
        3) ei ole avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa; ja
        4) on Suomen kansalainen tai hänellä on asuinpaikka Suomessa.

        2 §
        Poikkeaminen vahvistamisedellytyksistä

        Sen estämättä, mitä 1 §:n 3 kohdassa säädetään, avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa oleva voidaan vahvistaa kuuluvaksi vastakkaiseen sukupuoleen kuin mihin hänet on väestötietojärjestelmään merkitty, jos aviopuoliso tai rekisteröidyn parisuhteen toinen osapuoli on maistraatin selostettua hänelle 2 momentissa tarkoitetut seikat antanut henkilökohtaisesti maistraatille tähän suostumuksensa.
        Kun sukupuoleen kuuluminen 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa vahvistetaan, avioliitto muuttuu ilman eri toimenpidettä rekisteröidyksi parisuhteeksi ja rekisteröity parisuhde vastaavasti avioliitoksi.
        Muutos, jota 2 momentissa tarkoitetaan, merkitään väestötietojärjestelmään 3 §:ssä tarkoitetun merkinnän yhteydessä."

        Eli nykyisin jos haluaa säilyttää avioliiton voimassa, on tyydyttävä entiseen viralliseen sukupuoleen, vaikka fyysisesti olisikin toista sukupuolta.


    • kaikki on miehestä kiinni

      Kaikki tässä tialanteessa on pitkälti miehestä ja hänen haluistaan kiinni. Niin kauan kun hän ei tiedä mikä on tai mitä haluaa ei hänestä ole kumppaniksi.

      Voit joko odottaa tai lähteä, mutta jos haluat yrittää se vaatii sinulta lähinnä nöyrtymistä ja kärsivällisyyttä. Mies ei kykene nyt huomioimaan muuta kuin omat tarpeensa.

      Kaikenlaisten kumppanien kanssa voi elää mutta kyllä nää transtyypit lähinnä pettymyksiä ovat kumppaneina kun pääasiallisesti niiden energia ja mielenkiinto on omannavan kaivelussa.

      • lilll

        Transsukupuolisen tilanne on sellainen että hän joutuu useiksi kuukausiksi tilaan, jossa hänen pitää etsiä itseään.

        Nimittäin kun padot murtuvat ja transsukupuolinen joutuu tulemaan ulos, hän ei suinkaan tee sitä huvikseen vaan siksi että pää ei kestä. Eikä sillä naisella välttämättä ole edes vielä hahmoa kun fyysisesti mieheksi syntynyt murtuu. Hän on yrittänyt sopeutua osaansa.

        Alkaa itsetutkiskelun kausi ja oma minuus alkaa löytyä pieninä palasina. Tuona aikana transsukupuolisesta puolisosta voi sanoa että hän on itsekeskeinen. Mutta tilanne on vähän kuin kuumeessa, matka vessaan saattaa tuntua matkalta naapurikaupunkiin. Ihminen on aika polvillaan.

        Jos parisuhteessa on mahdollista esiintyä tunteita, mm. sääliä, sillä on mahdollisuuksia selviytyä mm. transsukupuolisuudesta. Mikäli puolisot jaksavat kantaa henkisesti toistensa taakkoja.

        Puoliso palaa kyllä takaisin mutta erilaisena. Kasvaneena. Ehkä toinenkin osapuoli on kasvanut siinä ihmisenä.


      • mielipide erilaiselta

        Itsehän hakeuduin ahdistukseni takia parisuhteeseen koska tiesin, etten yksin pystyisi kohtaamaan itseäni. Nimenomaan toisen rakastavan ihmisen tuella minä haluamani minäkuvani löysin ja rakensin. Mitään riitaa asiasta tullut kun kumppanikin oli samanlaista elämässään kokenut ja ymmärsi miten ikävää sukupuoliristiriita voi olla, mutta siitäkin voi päästä yli kun vain löytää sen tien jota haluaa kulkea omana itsenään sinä sukupuolena minä haluaa oli se sitten mies, nainen tai jokin sekoitus.


      • mielipide...

        "Kaikenlaisten kumppanien kanssa voi elää mutta kyllä nää transtyypit lähinnä pettymyksiä ovat kumppaneina kun pääasiallisesti niiden energia ja mielenkiinto on omannavan kaivelussa."

        Ehkäpä transvestiitilla tuo "oman navan kaivelu" jatkuu koko elämän tai ainakin hyvin kauan. Mutta mielestäni transsukupuolisella se on vain tilapäinen tilanne. Kun prosessi on saatu läpi, transsukupuolinen on muuttunut uudeksi ihmiseksi, omaksi itsekseen. Monelle puolisolle tilanne on kuitenkin rankka, koska siitä toisesta puolisosta on nyt tullut fyysisestikin samaa sukupuolta. Tavallinen hetero ihminen ei pysty tuosta vaan muuttumaan homoseksuaaliseksi. Transsukupuolisen energia on kiinni itsessä yleensä vain sen prosessin ajan ja hän pystyy taas myöhemmin kohdentamaan energiaansa jopa paremmin muuhun ympäristöön.


      • hlhgkf
        mielipide... kirjoitti:

        "Kaikenlaisten kumppanien kanssa voi elää mutta kyllä nää transtyypit lähinnä pettymyksiä ovat kumppaneina kun pääasiallisesti niiden energia ja mielenkiinto on omannavan kaivelussa."

        Ehkäpä transvestiitilla tuo "oman navan kaivelu" jatkuu koko elämän tai ainakin hyvin kauan. Mutta mielestäni transsukupuolisella se on vain tilapäinen tilanne. Kun prosessi on saatu läpi, transsukupuolinen on muuttunut uudeksi ihmiseksi, omaksi itsekseen. Monelle puolisolle tilanne on kuitenkin rankka, koska siitä toisesta puolisosta on nyt tullut fyysisestikin samaa sukupuolta. Tavallinen hetero ihminen ei pysty tuosta vaan muuttumaan homoseksuaaliseksi. Transsukupuolisen energia on kiinni itsessä yleensä vain sen prosessin ajan ja hän pystyy taas myöhemmin kohdentamaan energiaansa jopa paremmin muuhun ympäristöön.

        Ja tuo on yleinen harhaluulo että vaikka parisuhteen osapuolet olisivat hoitojen päätteeksi samaa sukupuolta niin suhde olisi jotenkin homoseksuaalinen.

        Ei puolison suuntautuminen muutu miksikään, mutta parisuhteen luonne voi muuttua merkittävästi. Siitä voi tulla kumppanuussuhde.

        Jotta ihminen voisi olla oikeasti lesbisessä suhteessa se edellyttää sosiaalistumista lesbona. On huvittavaa lukea kuinka ihmiset oikovat näissä asioissa. Asiat ovat hyvin paljon monisyisempiä kuin mihin ihmisten mielikuvitus riittää.

        Sanottakoon että valtaosassa niistä suhteista joissa puolisot jäävät yhteen sukupuolenkorjauksen päätteeksi kyse ei ole homoseksuaalisesta suhteesta. Tätä vaan halutaan markkinoida.


      • oikoo!
        hlhgkf kirjoitti:

        Ja tuo on yleinen harhaluulo että vaikka parisuhteen osapuolet olisivat hoitojen päätteeksi samaa sukupuolta niin suhde olisi jotenkin homoseksuaalinen.

        Ei puolison suuntautuminen muutu miksikään, mutta parisuhteen luonne voi muuttua merkittävästi. Siitä voi tulla kumppanuussuhde.

        Jotta ihminen voisi olla oikeasti lesbisessä suhteessa se edellyttää sosiaalistumista lesbona. On huvittavaa lukea kuinka ihmiset oikovat näissä asioissa. Asiat ovat hyvin paljon monisyisempiä kuin mihin ihmisten mielikuvitus riittää.

        Sanottakoon että valtaosassa niistä suhteista joissa puolisot jäävät yhteen sukupuolenkorjauksen päätteeksi kyse ei ole homoseksuaalisesta suhteesta. Tätä vaan halutaan markkinoida.

        Parin oma mielipide ei vaikuta sivullisiin ihmisiin. Jos kaksi naista elää parisuhteessa ja vieläpä rekkarissa, tavikset pitävät heitä automaattisesti lesboparina. Siihen ei auta vaikka kuinka itse väittäisi heterosuhteeksi. Samalla joutuu perustelemaan heteroutensa ja outtaamaan itsensä. Eikä sekään silti auta, lesbo mikä lesbo, taviksen mielestä.


      • analogialla!
        oikoo! kirjoitti:

        Parin oma mielipide ei vaikuta sivullisiin ihmisiin. Jos kaksi naista elää parisuhteessa ja vieläpä rekkarissa, tavikset pitävät heitä automaattisesti lesboparina. Siihen ei auta vaikka kuinka itse väittäisi heterosuhteeksi. Samalla joutuu perustelemaan heteroutensa ja outtaamaan itsensä. Eikä sekään silti auta, lesbo mikä lesbo, taviksen mielestä.

        transu mikä transu


      • tämäkin.
        mielipide... kirjoitti:

        "Kaikenlaisten kumppanien kanssa voi elää mutta kyllä nää transtyypit lähinnä pettymyksiä ovat kumppaneina kun pääasiallisesti niiden energia ja mielenkiinto on omannavan kaivelussa."

        Ehkäpä transvestiitilla tuo "oman navan kaivelu" jatkuu koko elämän tai ainakin hyvin kauan. Mutta mielestäni transsukupuolisella se on vain tilapäinen tilanne. Kun prosessi on saatu läpi, transsukupuolinen on muuttunut uudeksi ihmiseksi, omaksi itsekseen. Monelle puolisolle tilanne on kuitenkin rankka, koska siitä toisesta puolisosta on nyt tullut fyysisestikin samaa sukupuolta. Tavallinen hetero ihminen ei pysty tuosta vaan muuttumaan homoseksuaaliseksi. Transsukupuolisen energia on kiinni itsessä yleensä vain sen prosessin ajan ja hän pystyy taas myöhemmin kohdentamaan energiaansa jopa paremmin muuhun ympäristöön.

        "Ehkäpä transvestiitilla tuo 'oman navan kaivelu' jatkuu koko elämän tai ainakin hyvin kauan."

        Tai ehkäpä ei, jospa transvestiitilläkin on ihan samanlainen "itsetutkiskelun kausi ja oma minuus alkaa löytyä pieninä palasina", kuten tuossa edellä transsukupuolisista mainittiin.

        Mielestäni myös edellä kirjoitettu
        "Transsukupuolisen tilanne on sellainen että hän joutuu useiksi kuukausiksi tilaan, jossa hänen pitää etsiä itseään.

        Nimittäin kun padot murtuvat ja transsukupuolinen joutuu tulemaan ulos, hän ei suinkaan tee sitä huvikseen vaan siksi että pää ei kestä."
        pätee myös monen transvestiitin osalta, ei hänellekään ole aina syntymästä selvää mikä hänen 'oireidensa' syy on, vaan sen hahmottaminen vaatii pitkälliset itsetutkiskelut ja 'sylipainit' oman mielen ja sinne ympäristön taholta ohjelmoitujen normien ristiriidoista.

        Kun transvestiitti viimein saa päänsä järjestykseen ja tulee ulos kaapista, niin lienee aika luonnollista, että tilanne näyttää ulkopuolisesta siltä, että transvestiitin elämässä ei enää muuta olekaan kuin pukeutuminen vastakkaiselle sukupuolelle ominaisesti. Eikös ihmisillä ole samalla lailla kaiken uuden kanssa, esimerkiksi uuden harrastuksen löytyminen täyttää alkuun elämän aika täydellisesti ennen kuin homma löytää tasapainon muun elämän kanssa?

        Sitä, että transvestisuus ei ole kaikille selvää syntymästä, vaan sekin hahmottuu ja 'saa nimen' pikkuhiljaa jossain vaiheessa elämää, ei tällä palstalla suostuta ymmärtämään, vaan pidetään itsestään selvänä, että asia on vain pidetty salassa ja näin petetty kaikkia läheisiä.

        En yritä yleistää, että kaikilla transvestiiteilla transvestisyys selkiytyisi vasta joskus myöhemmällä iällä, mutta älkää te muutkaan yleistäkö, että kaikki transvestiitit hahmottaisivat oman 'vaivansa' esimerkiksi ennen parisuhteen solmimista ja sitten vain piilottelisivat tätä 'kammottavaa salaisuutta' kumppaniaan pettäen.


      • kighk
        oikoo! kirjoitti:

        Parin oma mielipide ei vaikuta sivullisiin ihmisiin. Jos kaksi naista elää parisuhteessa ja vieläpä rekkarissa, tavikset pitävät heitä automaattisesti lesboparina. Siihen ei auta vaikka kuinka itse väittäisi heterosuhteeksi. Samalla joutuu perustelemaan heteroutensa ja outtaamaan itsensä. Eikä sekään silti auta, lesbo mikä lesbo, taviksen mielestä.

        niin siinäpä taviksille ristisanaa


      • sen tuuli vei...
        lilll kirjoitti:

        Transsukupuolisen tilanne on sellainen että hän joutuu useiksi kuukausiksi tilaan, jossa hänen pitää etsiä itseään.

        Nimittäin kun padot murtuvat ja transsukupuolinen joutuu tulemaan ulos, hän ei suinkaan tee sitä huvikseen vaan siksi että pää ei kestä. Eikä sillä naisella välttämättä ole edes vielä hahmoa kun fyysisesti mieheksi syntynyt murtuu. Hän on yrittänyt sopeutua osaansa.

        Alkaa itsetutkiskelun kausi ja oma minuus alkaa löytyä pieninä palasina. Tuona aikana transsukupuolisesta puolisosta voi sanoa että hän on itsekeskeinen. Mutta tilanne on vähän kuin kuumeessa, matka vessaan saattaa tuntua matkalta naapurikaupunkiin. Ihminen on aika polvillaan.

        Jos parisuhteessa on mahdollista esiintyä tunteita, mm. sääliä, sillä on mahdollisuuksia selviytyä mm. transsukupuolisuudesta. Mikäli puolisot jaksavat kantaa henkisesti toistensa taakkoja.

        Puoliso palaa kyllä takaisin mutta erilaisena. Kasvaneena. Ehkä toinenkin osapuoli on kasvanut siinä ihmisenä.

        Minä en ainakaan ole joutunut mihinkään ihmeen "tilaan", enkä ole ollut missään hukassa, jotta olisin joutunut itseäni sen enempää etsimään.

        Taitaa nyt kuitenkin olla niin, että aika pieni osa transsukupuolisista on parisuhteessa, puhumattakaan avioliitosta lähtiessään prosessiin, ja tiettävästi vain yksi "tapaus" kapinoi jatkuvasti avioliittolakia vastaan.


      • hankalaa!
        kighk kirjoitti:

        niin siinäpä taviksille ristisanaa

        Suomessa on tiettävästi vain yksi samaa sukupuolta oleva pari jäänyt vahingossa avioliittoon joskus aikoja sitten kun maistraateille nämä asiat oli uutta ja outoa. Nykyisin tuollaista ei enää pääse tapahtumaan, varsinkin kun sen jälkeen on tullut myös rekisteröity parisuhde vaihtoehdoksi.

        Ongelma syntyy silloin kun samaa sukupuolta oleva aviopari muuttaa Suomeen sellaisesta maasta jossa avioliitto samaa sukupuolta olevien kesken on hyväksytty. Yhtälailla tilanne on ongelma kun suomalainen rekisteröity pari muuttaa maahan jossa tällaista ei hyväksytä.


      • hlhh
        hankalaa! kirjoitti:

        Suomessa on tiettävästi vain yksi samaa sukupuolta oleva pari jäänyt vahingossa avioliittoon joskus aikoja sitten kun maistraateille nämä asiat oli uutta ja outoa. Nykyisin tuollaista ei enää pääse tapahtumaan, varsinkin kun sen jälkeen on tullut myös rekisteröity parisuhde vaihtoehdoksi.

        Ongelma syntyy silloin kun samaa sukupuolta oleva aviopari muuttaa Suomeen sellaisesta maasta jossa avioliitto samaa sukupuolta olevien kesken on hyväksytty. Yhtälailla tilanne on ongelma kun suomalainen rekisteröity pari muuttaa maahan jossa tällaista ei hyväksytä.

        Toisella naisista on pariton hetu


      • Yks' transvestiitti
        tämäkin. kirjoitti:

        "Ehkäpä transvestiitilla tuo 'oman navan kaivelu' jatkuu koko elämän tai ainakin hyvin kauan."

        Tai ehkäpä ei, jospa transvestiitilläkin on ihan samanlainen "itsetutkiskelun kausi ja oma minuus alkaa löytyä pieninä palasina", kuten tuossa edellä transsukupuolisista mainittiin.

        Mielestäni myös edellä kirjoitettu
        "Transsukupuolisen tilanne on sellainen että hän joutuu useiksi kuukausiksi tilaan, jossa hänen pitää etsiä itseään.

        Nimittäin kun padot murtuvat ja transsukupuolinen joutuu tulemaan ulos, hän ei suinkaan tee sitä huvikseen vaan siksi että pää ei kestä."
        pätee myös monen transvestiitin osalta, ei hänellekään ole aina syntymästä selvää mikä hänen 'oireidensa' syy on, vaan sen hahmottaminen vaatii pitkälliset itsetutkiskelut ja 'sylipainit' oman mielen ja sinne ympäristön taholta ohjelmoitujen normien ristiriidoista.

        Kun transvestiitti viimein saa päänsä järjestykseen ja tulee ulos kaapista, niin lienee aika luonnollista, että tilanne näyttää ulkopuolisesta siltä, että transvestiitin elämässä ei enää muuta olekaan kuin pukeutuminen vastakkaiselle sukupuolelle ominaisesti. Eikös ihmisillä ole samalla lailla kaiken uuden kanssa, esimerkiksi uuden harrastuksen löytyminen täyttää alkuun elämän aika täydellisesti ennen kuin homma löytää tasapainon muun elämän kanssa?

        Sitä, että transvestisuus ei ole kaikille selvää syntymästä, vaan sekin hahmottuu ja 'saa nimen' pikkuhiljaa jossain vaiheessa elämää, ei tällä palstalla suostuta ymmärtämään, vaan pidetään itsestään selvänä, että asia on vain pidetty salassa ja näin petetty kaikkia läheisiä.

        En yritä yleistää, että kaikilla transvestiiteilla transvestisyys selkiytyisi vasta joskus myöhemmällä iällä, mutta älkää te muutkaan yleistäkö, että kaikki transvestiitit hahmottaisivat oman 'vaivansa' esimerkiksi ennen parisuhteen solmimista ja sitten vain piilottelisivat tätä 'kammottavaa salaisuutta' kumppaniaan pettäen.

        >transvestiitit hahmottaisivat oman 'vaivansa' esimerkiksi ennen parisuhteen solmimista ja sitten vain piilottelisivat tätä 'kammottavaa salaisuutta' kumppaniaan pettäen.<

        Viestisi on hyvin muotoiltu, ja yhdyn siihen varauksitta.
        Nimenomaan seurustelun alkuvaiheessa vuosikausia sitten, en mitenkään ollut tietoinen, että transvestisuuteni seuraisi koko elämäni ajan. Kerroin puolisolleni transvestisuudestani vasta vuosikausien avioliiton perustamise jälkeen (vuosia jälkikasvun syntymisten jälkeen).

        Olen kuitenkin havainnut, että selviydyn ihan ok. kaappitransvestiittina, salaamalla yhä oman transvestisuuteni - ainakin toistaiseksi.


      • on että ovat aina olleet ti...
        tämäkin. kirjoitti:

        "Ehkäpä transvestiitilla tuo 'oman navan kaivelu' jatkuu koko elämän tai ainakin hyvin kauan."

        Tai ehkäpä ei, jospa transvestiitilläkin on ihan samanlainen "itsetutkiskelun kausi ja oma minuus alkaa löytyä pieninä palasina", kuten tuossa edellä transsukupuolisista mainittiin.

        Mielestäni myös edellä kirjoitettu
        "Transsukupuolisen tilanne on sellainen että hän joutuu useiksi kuukausiksi tilaan, jossa hänen pitää etsiä itseään.

        Nimittäin kun padot murtuvat ja transsukupuolinen joutuu tulemaan ulos, hän ei suinkaan tee sitä huvikseen vaan siksi että pää ei kestä."
        pätee myös monen transvestiitin osalta, ei hänellekään ole aina syntymästä selvää mikä hänen 'oireidensa' syy on, vaan sen hahmottaminen vaatii pitkälliset itsetutkiskelut ja 'sylipainit' oman mielen ja sinne ympäristön taholta ohjelmoitujen normien ristiriidoista.

        Kun transvestiitti viimein saa päänsä järjestykseen ja tulee ulos kaapista, niin lienee aika luonnollista, että tilanne näyttää ulkopuolisesta siltä, että transvestiitin elämässä ei enää muuta olekaan kuin pukeutuminen vastakkaiselle sukupuolelle ominaisesti. Eikös ihmisillä ole samalla lailla kaiken uuden kanssa, esimerkiksi uuden harrastuksen löytyminen täyttää alkuun elämän aika täydellisesti ennen kuin homma löytää tasapainon muun elämän kanssa?

        Sitä, että transvestisuus ei ole kaikille selvää syntymästä, vaan sekin hahmottuu ja 'saa nimen' pikkuhiljaa jossain vaiheessa elämää, ei tällä palstalla suostuta ymmärtämään, vaan pidetään itsestään selvänä, että asia on vain pidetty salassa ja näin petetty kaikkia läheisiä.

        En yritä yleistää, että kaikilla transvestiiteilla transvestisyys selkiytyisi vasta joskus myöhemmällä iällä, mutta älkää te muutkaan yleistäkö, että kaikki transvestiitit hahmottaisivat oman 'vaivansa' esimerkiksi ennen parisuhteen solmimista ja sitten vain piilottelisivat tätä 'kammottavaa salaisuutta' kumppaniaan pettäen.

        Transvestiitit kyllä julistavat aina olleensa tiittejä ja tehneensä sitä lapsesta asti. Salailu on lähes 100% tarkoituksellista ja tahallista kun tätä pukeutumista kuitenkin toteutetaan tietoisesti se salaten perheeltä.


      • TitaniaTV
        tämäkin. kirjoitti:

        "Ehkäpä transvestiitilla tuo 'oman navan kaivelu' jatkuu koko elämän tai ainakin hyvin kauan."

        Tai ehkäpä ei, jospa transvestiitilläkin on ihan samanlainen "itsetutkiskelun kausi ja oma minuus alkaa löytyä pieninä palasina", kuten tuossa edellä transsukupuolisista mainittiin.

        Mielestäni myös edellä kirjoitettu
        "Transsukupuolisen tilanne on sellainen että hän joutuu useiksi kuukausiksi tilaan, jossa hänen pitää etsiä itseään.

        Nimittäin kun padot murtuvat ja transsukupuolinen joutuu tulemaan ulos, hän ei suinkaan tee sitä huvikseen vaan siksi että pää ei kestä."
        pätee myös monen transvestiitin osalta, ei hänellekään ole aina syntymästä selvää mikä hänen 'oireidensa' syy on, vaan sen hahmottaminen vaatii pitkälliset itsetutkiskelut ja 'sylipainit' oman mielen ja sinne ympäristön taholta ohjelmoitujen normien ristiriidoista.

        Kun transvestiitti viimein saa päänsä järjestykseen ja tulee ulos kaapista, niin lienee aika luonnollista, että tilanne näyttää ulkopuolisesta siltä, että transvestiitin elämässä ei enää muuta olekaan kuin pukeutuminen vastakkaiselle sukupuolelle ominaisesti. Eikös ihmisillä ole samalla lailla kaiken uuden kanssa, esimerkiksi uuden harrastuksen löytyminen täyttää alkuun elämän aika täydellisesti ennen kuin homma löytää tasapainon muun elämän kanssa?

        Sitä, että transvestisuus ei ole kaikille selvää syntymästä, vaan sekin hahmottuu ja 'saa nimen' pikkuhiljaa jossain vaiheessa elämää, ei tällä palstalla suostuta ymmärtämään, vaan pidetään itsestään selvänä, että asia on vain pidetty salassa ja näin petetty kaikkia läheisiä.

        En yritä yleistää, että kaikilla transvestiiteilla transvestisyys selkiytyisi vasta joskus myöhemmällä iällä, mutta älkää te muutkaan yleistäkö, että kaikki transvestiitit hahmottaisivat oman 'vaivansa' esimerkiksi ennen parisuhteen solmimista ja sitten vain piilottelisivat tätä 'kammottavaa salaisuutta' kumppaniaan pettäen.

        Todella hyvä ja asiallinen mielipide. Löydän siitä paljon samoja kohtia mitä myös minulla on ollut mielessä. Kaapista ulostautuessa on niin paljon muutoksia ja ajatuksia pään sisällä, että vaikka monet pitävätkin tiittejä vähäisinä verrattuna ts kuvioihin, ei se silti tarkoita etteikö tiiteillä voisi tyttöily olla myös hyvin arvokas ja salainen aarrearkku, jonka avautuminen tuo paljon uusia kuvioita.
        Näinhän se menee että kun kerran maistaa vapautta häkistä, ei välttämättä enää halua häkkiin takaisin ^^


      • kokenut
        tämäkin. kirjoitti:

        "Ehkäpä transvestiitilla tuo 'oman navan kaivelu' jatkuu koko elämän tai ainakin hyvin kauan."

        Tai ehkäpä ei, jospa transvestiitilläkin on ihan samanlainen "itsetutkiskelun kausi ja oma minuus alkaa löytyä pieninä palasina", kuten tuossa edellä transsukupuolisista mainittiin.

        Mielestäni myös edellä kirjoitettu
        "Transsukupuolisen tilanne on sellainen että hän joutuu useiksi kuukausiksi tilaan, jossa hänen pitää etsiä itseään.

        Nimittäin kun padot murtuvat ja transsukupuolinen joutuu tulemaan ulos, hän ei suinkaan tee sitä huvikseen vaan siksi että pää ei kestä."
        pätee myös monen transvestiitin osalta, ei hänellekään ole aina syntymästä selvää mikä hänen 'oireidensa' syy on, vaan sen hahmottaminen vaatii pitkälliset itsetutkiskelut ja 'sylipainit' oman mielen ja sinne ympäristön taholta ohjelmoitujen normien ristiriidoista.

        Kun transvestiitti viimein saa päänsä järjestykseen ja tulee ulos kaapista, niin lienee aika luonnollista, että tilanne näyttää ulkopuolisesta siltä, että transvestiitin elämässä ei enää muuta olekaan kuin pukeutuminen vastakkaiselle sukupuolelle ominaisesti. Eikös ihmisillä ole samalla lailla kaiken uuden kanssa, esimerkiksi uuden harrastuksen löytyminen täyttää alkuun elämän aika täydellisesti ennen kuin homma löytää tasapainon muun elämän kanssa?

        Sitä, että transvestisuus ei ole kaikille selvää syntymästä, vaan sekin hahmottuu ja 'saa nimen' pikkuhiljaa jossain vaiheessa elämää, ei tällä palstalla suostuta ymmärtämään, vaan pidetään itsestään selvänä, että asia on vain pidetty salassa ja näin petetty kaikkia läheisiä.

        En yritä yleistää, että kaikilla transvestiiteilla transvestisyys selkiytyisi vasta joskus myöhemmällä iällä, mutta älkää te muutkaan yleistäkö, että kaikki transvestiitit hahmottaisivat oman 'vaivansa' esimerkiksi ennen parisuhteen solmimista ja sitten vain piilottelisivat tätä 'kammottavaa salaisuutta' kumppaniaan pettäen.

        Tiitit ovat yleensä hyväksyneet "tyttöpuolensa", mutta vain harrasteena missä ei olisi sinällään vikaa, mutta monet tiitit pelkäävät ja pitävät sitä jotenkin sairaana tai pahana joka johtaa siihen salailuun. Sukupuoliristiriidat joita transihmiset kokevat lienevät kaikilla samankaltaisia ja ne tuntemattomat syytkin lienevät samankaltaiset, se mikä eroaa on voimakkuudet ja selviämiskeinot. Kaappeilu ja tiitteys on usein selviämiskeino siinä missä sukupuolen korjauskin, joskis tiitteys on yleensä se huonompi vaihtoehto yksilön onnellisuutta ajatellen, vaikka elämänlaatu tiitillä varmasti onkin parempaa kun keskiverto TSllä. Hommaa sotkee sitten vielä se, että on tiittejä joille se on vain harrastus tai fetissi muiden joukossa, mutta nämä ovat yleensä niitä jotka eivät salailekaan tai ovat jopa kyllästyneet ja lopettaneet. Sinällään suosittelisin kyllä kaikille tiiteille elämänmuutosta ja sen nais sekä mies persoonan yhdistämistä yhdeksi kokonaisuudeksi. Yhteiskunnallehan voi sitä miestä(toisinpäin tosin kannattaa varautua ongelmiin) ihan ongelmitta esittää vaikka söisit hormoneja ja näyttäisit naiselta, mutta ystäville ja perheelle ei kannata esittää mitään muuta kun totuus. Elämä on oikeasti mukavampaa kun voi olla sitä mitä on, eikä tarvitse esittää rooleja jatkuvasti vaikka joskus joutuisikin. Tulee löytää se oma tie joka tuntuu hyvältä, joillekkin se voi olla tiitteyskin toki, mutta salailu on aina vahingollista pitemmän päälle. Puhun kokemuksesta. Suurimmalle osalle tosin työn, perheen yms. takia tuo voi olla mahdoton tehtävä, mutta kannattaa miettiä mitä sitä elämältään haluaa kun kuitenkin se on ainutkertainen asia. Tämä ei ole mikään totuus tai muutenkaan elämänohje, vain omiin kokemuksiini perustuva kirjoitus asiasta.


      • yksilö?
        on että ovat aina olleet ti... kirjoitti:

        Transvestiitit kyllä julistavat aina olleensa tiittejä ja tehneensä sitä lapsesta asti. Salailu on lähes 100% tarkoituksellista ja tahallista kun tätä pukeutumista kuitenkin toteutetaan tietoisesti se salaten perheeltä.

        "Transvestiitit kyllä julistavat aina olleensa tiittejä ja tehneensä sitä lapsesta asti."

        Olen näköjään poikkeava yksilö, koska oivalsin vasta noin kolmikymppisenä mikä olen. Jotain oireita aiheesta toki oli ollut aiemminkin, mutta en ollut osannut niitä transvestisuuteen yhdistää. Vasta 10-15 vuotta sitten internetin ihmeelliseen maailmaan päästyäni löysin vaivalleni nimen ja olen sitten osannut sitä myös hoitaa ja siten helpottaa oloani.

        Onneksi en parikymppisenä löytänyt parisuhdetta, koska silloinhan minusta olisi tullut kumppaniani pettävä hylkiö, vaikka en edes silloin osannut transvestista taipumustani itsekään hahmottaa.

        Nyt vanhempana en edes taipumustani piilottele ihmisiltä, joihin haluan tutustua lähemmin, en vaikka suhtautuminen transvetismiin onkin erittäin negatiivista ja alentavaa. Tai ainakin tällä palstalla on, tosielämässä tilanne on onneksi hieman valoisampi.


      • höm
        kokenut kirjoitti:

        Tiitit ovat yleensä hyväksyneet "tyttöpuolensa", mutta vain harrasteena missä ei olisi sinällään vikaa, mutta monet tiitit pelkäävät ja pitävät sitä jotenkin sairaana tai pahana joka johtaa siihen salailuun. Sukupuoliristiriidat joita transihmiset kokevat lienevät kaikilla samankaltaisia ja ne tuntemattomat syytkin lienevät samankaltaiset, se mikä eroaa on voimakkuudet ja selviämiskeinot. Kaappeilu ja tiitteys on usein selviämiskeino siinä missä sukupuolen korjauskin, joskis tiitteys on yleensä se huonompi vaihtoehto yksilön onnellisuutta ajatellen, vaikka elämänlaatu tiitillä varmasti onkin parempaa kun keskiverto TSllä. Hommaa sotkee sitten vielä se, että on tiittejä joille se on vain harrastus tai fetissi muiden joukossa, mutta nämä ovat yleensä niitä jotka eivät salailekaan tai ovat jopa kyllästyneet ja lopettaneet. Sinällään suosittelisin kyllä kaikille tiiteille elämänmuutosta ja sen nais sekä mies persoonan yhdistämistä yhdeksi kokonaisuudeksi. Yhteiskunnallehan voi sitä miestä(toisinpäin tosin kannattaa varautua ongelmiin) ihan ongelmitta esittää vaikka söisit hormoneja ja näyttäisit naiselta, mutta ystäville ja perheelle ei kannata esittää mitään muuta kun totuus. Elämä on oikeasti mukavampaa kun voi olla sitä mitä on, eikä tarvitse esittää rooleja jatkuvasti vaikka joskus joutuisikin. Tulee löytää se oma tie joka tuntuu hyvältä, joillekkin se voi olla tiitteyskin toki, mutta salailu on aina vahingollista pitemmän päälle. Puhun kokemuksesta. Suurimmalle osalle tosin työn, perheen yms. takia tuo voi olla mahdoton tehtävä, mutta kannattaa miettiä mitä sitä elämältään haluaa kun kuitenkin se on ainutkertainen asia. Tämä ei ole mikään totuus tai muutenkaan elämänohje, vain omiin kokemuksiini perustuva kirjoitus asiasta.

        Eipäs nyt unohdeta sitä totuutta, eli tiitin ja ts:n perustavanlaatuista eroa. Tiitillä on sukuelinten kanssa yhteensopiva sukupuoli-identiteetti ja ts:llä ei. Eli kun miestiitti on mies, se on oma itsensä, ja kun se on naisena, päällä on show.


      • vaan itsellesi
        höm kirjoitti:

        Eipäs nyt unohdeta sitä totuutta, eli tiitin ja ts:n perustavanlaatuista eroa. Tiitillä on sukuelinten kanssa yhteensopiva sukupuoli-identiteetti ja ts:llä ei. Eli kun miestiitti on mies, se on oma itsensä, ja kun se on naisena, päällä on show.

        "Eli kun miestiitti on mies, se on oma itsensä, ja kun se on naisena, päällä on show."

        Edelleen näkyy olevan transvestisuus ymmärtämättä. Draq queenille em. tilanne lienee show, transvestiitti on oma itsensä olkoonpa päällä miesten tai naisten vaatteet. Transvestiitti ilmentää pukeutuessaan ruumiilleen vastakkaista sukupuolta sellaisena kuin hän sen itse kokee, ei hän yritäkään olla 100 prosenttisesti vastakkaista sukupuolta.

        Tämä lieneekin se mahdoton asia ei-transvestiiteille ymmärtää, heidän mielestään pitää olla joko-tai. Eihän kukaan ihminen ole synnynnäisestikään 100 prosenttia miestä tai naista, sehän tarkoittaisi esimerkiksi, että vain henkilö, jossa ei ole yhtään vastakkaisen sukupuolen ominaisuuksiin viittaavaa piirrettä voitaisiin määritellä naiseksi tai mieheksi. Kyseinen henkilö olisi siten melkoinen sukupuolikliseiden kokoelma.


    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miten reagoisit

      Jos ikäväsi kohde ottaisi yhteyttä?
      Ikävä
      78
      3200
    2. Olisiko kaivattusi

      Sinulle uskollinen? Olisitko itse hänelle?
      Ikävä
      49
      2410
    3. Ihana nainen

      Suukotellaanko illalla?☺️ 🧔🏻🫶
      Ikävä
      32
      2127
    4. Sinkkujen kommentti järkyttävään raiskaukseen

      Mikä on kommenttisi tähän järkyttävään raiskaukseen? https://www.is.fi/uutiset/art-2000011204617.html Malmin kohuttu sa
      Sinkut
      481
      2112
    5. Ootko koskaan miettinyt että

      miksi kaivatullasi ei ole puolisoa?
      Ikävä
      137
      1879
    6. Ryöstö hyrynsalmella!

      Ketkä ryösti kultasepänliikkeen hyryllä!? 😮 https://yle.fi/a/74-20159313
      Hyrynsalmi
      31
      1772
    7. Huomenta ihana

      Mussu ❤️.
      Ikävä
      31
      1745
    8. Sukuvikaako ?

      Jälleen löytyi vastuulliseen liikennekäyttäytymiseen kasvatettu iisalmelainen nuori mies: Nuori mies kuollut liikenne
      Iisalmi
      10
      1579
    9. Joskus mietin

      miten pienestä se olisi ollut kiinni, että et koskaan olisi tullut käymään elämässäni. Jos jokin asia olisi mennyt toisi
      Ikävä
      5
      1320
    10. Hyvää yötä

      Söpöstelen kaivattuni kanssa haaveissani. Halaan tyynyä ja leikin että hän on tässä ihan kiinni. *olet ajatuksissani
      Tunteet
      6
      1264
    Aihe