miten lapsi suhtautunut päivähoitoon?

edessä eli mielelläni lukisin kokemuksia.

Meillä tyttö aloitti perhepäivähoidon ollessaan 1v 7kk. On hoidossa 2-3 päivää viikossa. Meillä kaikki on sujunut lähestulkoon ongelmitta, kertaakaan ei ole tyttö jäänyt itkemään äidin tai isän perään aamulla, vaikka äidillä itku parina ensimmäisenä aamuna tirahtikin. Alussa käytiin yhdessä parina päivänä tutustumassa hoitotätiin ja muihin lapsiin ja heistä sitten kotona rupateltiin mahdollisimman paljon ja muisteltiin. Nyt meillä on esillä ryhmäkuva hoitotädistä ja muista lapsista, jota voi kotona välillä katsella.

Tyttöni on kyllä hyvin sopeutuvainen luonteeltaan, rohkea ja tomera tyttö ja ennakoimme jo ennen hoitoon viemistä, että ei varmaankaan suurempia ongelmia tule olemaan. Päälimmäisenä huolena oli sairastumiskierre, jolta ollaan vältytty tähän mennessä. Tyttö on ilmiselvästi kovin kiintynyt hoitotätiinsä, puhuu tästä "kaihoisasti" vapaapäivinä ja viikonloppuina ja olen vakuuttunut, että hoitopaikka on hänelle hyvä, voisin sanoa, että onnekkaita ollaan oltu, kun saatiin hänet hyvälle hoitajalle. Huonojakin kun kuulemma on..?

Poikasi on saanut olla kanssasi ihailtavan pitkään ja tuo reagointi on varmaan siihen nähden normaalia. Millainen poikasi on muuten tempparamentiltaan? Minä ajattelen, että reagointi uusiin tilanteisiin ja muutoksiin määräytyy pitkälti synnynnäisen tempperamentin mukaan. Mitä poikasi puhuu hoitopaikasta? Rauhoittuuko hoitotädin mukaan pian lähtösi jälkeen, vai itkeskeleekö pitkäänkin? Entä miten reagoi kun hänet haet hoidosta pois?

Meillä tyttö juoksee iloisena hihkuen "äiti, äiti" vastaan ja on onnellinen ainakin hetken. Kotiin päästyämme useinmiten näyttää mieltään jollain tapaa; temppuaa syödessä, ei suostu potalle tms. Menee yleensä ohi tunnissa.

Onko pojalla jotakin rakasta lelua, jonka voisi ottaa mukaan hoitoon lohdukkeeksi?

Ymmärrän kyllä pahan mielesi, monesti äidit itkevät siinä missä lapsetkin ja tunne on kurja. Voimia ja jaksamista, ihan varmasti se pikkuhiljaa helpottaa!!

on jo sen ikäinen että kestää sopeutuminenkin? mutta kyllä itse rupeisin ihmettelemään mitä siellä oikein tapahtuu, jos viikkotolkulla itkettää, ei ole kivaa mennä sinne?

meidän poika (3v aloitti samassa tarhassa osa-aikaisena kun oli 1 v. 8 kk.) rakastaa mennä tarhaan, siellä on kaverit ja paljon kivaa tekemistä ja kivat hoitajat. tietenkin välillä ei haluis päästää äitiä töihin, mutta sehän on ihan luonnollista.

Meillä oli aikanaan niin, että poika sai olla pitkään äidin kanssa kotona ja ikävähän se oli kun hoitoon piti lähteä kolme vuotiaana. Ei oikeastaan koskaan siihen sopeutunut. Nuorimaisen jouduin laittamaan hoitoon jo vuoden ikäisenä ja se kävi kyllä kivuttomasti. Ei ollut mitään ongelmia. Mutta nyt neiti on kohta neljä ja hän oli koko kesän kotona ensin äidin loman ajan ja sitten isän ja itkun kans sitten tuttuun ja kivaan hoitoon jäätiin. Muutenkin hän tuntuu olevan erittäin riippuvainen äidistä ja äitiä tulee helposti ikävä. Mutta olen ajatellut sen johtuvan iästä..

Tänään oli tytön kuudes päivä tarhassa. Aloitti kun oli tasan 1v. Mennyt aivan mielettömän hienosti. En oikein uskalla edes hehkuttaa. Sanoivat kyllä, että viikon parin päästä saattaa alkaa tulla itku.

Tähän mennessä ei ole "ehtinyt" edes katsoa äitiä kun aamulla yritän sanoa heipat. Leikeissä ja tädeissä jo kiinni. Tosi iloinen tosin iltapäivällä kun menen hakemaan. Ryhmä on toistaiseksi ollut noin 8 lasta, mutta ensi kuussa tulee 5 lisää!!! Se vähän pelottaa, että sitten tyttö jää tieten vähemmälle huomiolle ja tuleeko sitten keljua. Mutta siis tähän mennessä ei ole itkenyt tarhassa (klo 7.30-16.30), nukkunut kunnon päiväunet ja syönyt kuin hevonen. Kuulemma nauravainen tytsy.

Toivon hartaasti että näin jatkuiskin.

meillä kun lapsi meni hoitoon siinä ennen kolmivuotispäiviään niin se alkoi heti niin loistavasti kuin olla ja voi. Kertaakaan ei ole itkenyt suuntaan tai toiseen, mutta kaivannut päiväkotiin on kyllä pitkillä vapailla ja joskus isompana huomautti kun liian aikaisin haettiin.

Ryhmässä on kyllä ollut todelal loistava henki ja sen aistii heti. Lapsille oli myös tavalaan olemassa omahoitaja eli ihminen joka enemmän oli alussa sen uuden lapsen kanssa jne. Meillä myös harjoiteltiin ennen eli alkuun puolipäiviä ja sitten vasta pitkät päivät.

Sivusta voi sanoa, että joillakin lapsilla huutoa kestää jopa kuukausia joka aamu, vaikka yleensä viikkoihin se korkeintaan jää. Ja vaikka itkevä lapsi on vaikea jättää niin kannattaa tehdä siitä hoitoon jäännistä pienimuotoinen juttu eli ei jää halailemaan ja rauhoittelemaan jne sillä lapsi osaa kyllä roikku akaulass avaikak kuinka kauan jos siihen on tilaisuus eikä rauhoitu kuitenkaan. Hoitajalta jos kysyt niin voi olal että asettuu heti kun olet lähtenyt, niin ainakin moni teki eli kun ovi painui kiinni lähdettiin leikkimään.. Ne pelitti siis ihan täysin vanhempiaan ja varsinkin äitejä.. Vaikka olihan joukoss aniitäkin jotka itkivät vielä tovin hoitajan sylissäkin.

Kyllä se siitä joten koita jaksa avain vaikka paha mieli tuleekin!