APUA!!!olen raskaana...tänään tein testin ja positiivinen...mitä tee..abortti tuli eka mieleen...mul esikoinen on 3v ja synnytin 6kk sitten kuopukseni,menkat viimeks kesakuus vaan 3 päivää ja sen ajan söin ehkäsyä tetralycal kuurin(antibiootti ihoon,ei saa käyttää raskaana ollessa)nyt olen 4 päivää syöny terolutteja ja tein testin tänään siis ja on positiivista näytti..itku pääs...EN JAKSA KOLMATTA!!!!EN JAKSA,MUT KADUNKO ABORTTIA??
olen kyl aina ollu aborttivastainen...mut mitä nyt...mä en haluu aborttia-EHKÄ...ENKÄ TOD.HALUA JA JAKSA KOLMATTA...kaksi ekaa on hartaasti toivottuja ja haluttuja,mutta oma pää ei jaksa...MITÄ MÄ TEEN??mies sano et päätös on mun.
enkä tod.halua ajatellakkaan adoptiota,en tod.en ikinä!!!en en..ikää meil on 24v työt on omakotitalo ja lainaa löytyy...mut ne ei ole esteitä vaan mun oma jaksaminen!
olen kyl aina ollu aborttivastainen...mut mitä nyt...mä en haluu aborttia-EHKÄ...ENKÄ TOD.HALUA JA JAKSA KOLMATTA...kaksi ekaa on hartaasti toivottuja ja haluttuja,mutta oma pää ei jaksa...MITÄ MÄ TEEN??mies sano et päätös on mun.
enkä tod.halua ajatellakkaan adoptiota,en tod.en ikinä!!!en en..ikää meil on 24v työt on omakotitalo ja lainaa löytyy...mut ne ei ole esteitä vaan mun oma jaksaminen!
Vastaukset 26
Vanhimmat
lohduttaa niin erittäin erittäin yleinen tilanne.
Myös abortin tehneiden keskuudessa.
terolutit oo lapsettomuudessa käytetty lääke tai siis sillon ku pitää saada kierto tasaantuu että tulis helpommin raskaaks..!?
on ne sitäkin varten,mutta minulla ne oli sitä varten,että SAISIN MENKAT ALKAMAAN jotta voisin ALOITTAA EHKÄISYPILLERIT!!
menkkoja ei vaan kuulunut ja kumia on käytetty seksin aikana.miten näin kävi?
kuopus on saatettu aikaan clomifeneilla,ettei ihan helpolla...mutta tilanne on hirveä..
miettiä elämää pisemmälle. Esim. kun vauva syntyy niin keskimmäinen olis jo melkein 1,5v (eikö sen ikänen vois mennä jo tarhaan? ainaki osaks päivää jollon saisit rauhassa aikaa uuden tulokkaan kanssa).
Entä kolmen vuoden kuluttua? Esikoinen aloittelee koulua, keskimmäinen on jo melko iso ja omatoiminen tarhalainen joka neuvoo ja ohjaa pienempää sisarustaan ja niistä on toisilleen seuraa kotonakin.
Itse olet varmaankin palaillut siinä vaiheessa työelämään, et ole enää uupunut ja kaikki alkaa tuntua helpommalta.
Jos nuorinta ei silloin ole, miltä abortti silloin tuntuu? Alatko miettiä myöhemmin teinkö virheen, olisinko jaksanut sittenkin, miltähän hän nyt näyttäisi jne. Entä jos tälläiset ajatukset ei menekään ajan kanssa ohi?
Ymmärrän että olet väsyny nyt, tässä elämän tilanteessa mutta se rankin vaihe on kuitenkin aika äkkiä ohi, loppujen lopuks lapset kasvaa nopeemmin ku huomaatkaan! sun asemassa miettisin aika tarkkaan, varsinkin jos aiemmin oot vastustanu aborttia..
Ja en muista alotustekstiä, olitko käyttäny kondomia mutta se on kyllä suositeltavaa, imetysaikanakin. Vaikka joskus ei olisikaan tullut kovin helpolla raskaaksi, ei tarkota että näin olis aina jatkossakin!
Hengitä syvään ja rentoudu. Yritä ajatella rauhallisesti,,,pistä asioita vaakakuppiin...mieti vielä, toisenkin kerran ja ehkä vieläkin mietit. Pian tiedät, mitä haluat. Ja uskon, että Äidin sydämellä haluat pitää lapsesi. Se on Teidän pienokainen...ilmoittelee tulostaan. Älä tee ainakaan hätiköityä päätöstä! 9 kuukautta on kasvamisen aikaa, ehdit kyllä valmistautua myös äitiyteen :)
tuskaa monissakin tapauksissa.
Molempi valinta on aivan oikea tuossa tilanteessa. Se mitä järki ja tunne yhdessä sanoo kertoo kyllä vastauksen.
Pääasia että sinä ja perheesi voitte hyvin ja elämänlaatunne on hyvää.Jokainen haluaa parasta perheelleen, se on selvää.
teit aina väärinpäin...vai onkohan näin?en tiedä.tutuu vaan niin maailmanlopulle-ei näin meille voi käydä!
siis imetin täydet 5kk ja seksiä kun on ollut,niin kumia on käytetty,menkkoja ei vain kuulunut synnytyksen jälkeen.
eikä teroistakaan taida hyötyä enää olla =( =(
itku..itku itku...
ei mitään hajua millä viikoilla voisin olla tai muuta..ihan pihalla!
ekaa yritettiin 2v ja tokaa siis myös 2v ja clomifeneillä sai lopulta aikansa,eli en raskaudu edes helposti.
en voi käsittää...juuri kun olen päättänyt,että tähän jää lapsilukuni ja enempää ei tuu kun en jaksa-tai no ehkä 5vuoden päästä MUTTA EI NYT!!
mite tämä on mahdollista kun sitä vähiten odottaa,niin se toteutuu..??
aborttia enkä raskautta halua-mitä jää vaihtoehdoksi-itsemurhako?
kuopus vasta 6kk..ei voi olla!
ajatus ei kulje,ei...kaiksita irokkainta tässä on se,et olen enemmän pyöriny tuolla äidit ja raskaus-palstoilla,mut silloin tällöin pyörinyt myös täällä lukemassa kuinka helposti ja tyhmistä syistä abortteja tehdään ja miksi ei käytetä ehkäisyä,mutta miten kävi minun..?
kadunko?en tiedä.en tiedä.
sekö minun pitää vaan kokea itse ja todeta,että kaduin tai en kadu?
en halua ajatella milloin olisi laskettu tai minkä ikäinen se olisi tai kumpi olis tullu..
en kyllä vauvaakaan halua..
kaippa sitten.
Ei kannata yhtään häpeillä tuota entisen vastustamisen irvokkuutta. Se on tuttua meille lähes tulkoon kaikille ainakin jostain ikävaiheesta. Juuri siksi ymmärrämmekin, että valitettavasti mieli saattaa ailahdella, kun oikeasti tulee paha tilanne eteen, eikä siinä välttämättä vanhat mielipiteet enää paina vaakakupissa yhtään.
Jos et ole jo lääkärissä käynyt raskautta varmistamassa, niin käy. Ehdottomasti ja nopeasti. Sinun ei tarvitse tehdä sitä ennen päätöstä puoleen tai toiseen, mutta käy selvittämässä, mikä tilanne on ja kuinka pitkällä raskaana olet. Kuulet siten myös ainakin yhden ammatti-ihmisen mielipiteen niistä lääkekuureistakin, niin sinulla on taas enemmän faktoja tiedossa ja myös parempi kyky etsiä halutessasi tietoa vaikka netistä.
Vaikeinta sinun on tehdä päätöksesi, jos et tiedä edes, missä mennään.
Äläkä ainakaan itsemurhaa mieti puolileikilläsi edes. Sinulla on jo kaksi lasta ja tärkeintä heille ja miehellesi on, että mielenterveytesi on kunnossa. Ja kuntoon se tulee vain sillä, että yrität miettiä ratkaisun mahdollisimaan varmaksi, ja yrität sn jälkeen olla kyseenalaistamatta sitä. Siis huolimatta siitä, päätätkö pitää lapsen vai et.
Yritä jaksaa!
Abortti-haaskalinnut kokoontuvat jälleen epävarman odottavan äidin ympärille.
Viesti on aina sama. Mitä hyvänsä teetkin on oikein. Älä kyseenalaista päätöstäsi. Sanomaan sisältyy piiloviesti: Unohda lapsesi ja hänen elämänsä. Lapsesi on ihmisarvoton ja merkityksetön sivuseikka, jota sinun ei pidä ottaa huomioon. Lapsen surmaaminen abortissa ei ole ongelma.
Hyvä äiti. Lapsesi elää jo. Varjele ja ota vastaan oma lapsesi. Elämä kantaa.
Kuulehan, tuo haaskalintu-nimitys kuvaa oikein täydellisesti sinua itseäsi! On siinä viesti tuskaiselle äiti-ihmiselle. Painu muualle ronkkumaan korppikotka! Miksi et muuten ole koulussa tähän aikaan?
ole mieluummin hyvä, terve ja jaksava äiti kahdelle kuin huono ja väsynyt kolmelle.
Uhraamalla yhden pelastat monta, pelastamalla yhden saatat uhrata monta.
fiksu ajatus sinulta,mutta ratkaisu ei ole helppo minun kannaltani!
olen koko yön nähnyt painjaisia ja valvonut enkä voi syödä kun ahdistaa ja on huono olo!
odotukset minulla ovat olleet suoraan helvetistä-fyysisesti ja henkisesti,mutta lapseni ovat olleen syntymästä saakka minulle rakkaita ja kolmannen kyllä olisin halunnut jossain vaiheessa,mutta sekään ei tunnu järkevältä tehdä aborttia ja sitten muutaman vuoden päästä yrittää uudestaan ja katua kenties tekoa?saanko enää lapsia?no,vaikka saisin,niin mietinkö tätä minkä myrkyttäisin pois kehostani?kadunko?vai kadunko kenties loppujen lopuksi sitä lapsen pitämistä?
jaksanko?voinko rakastaa niin montaa?
kiitos kirjoittaneille,mukava lukea erilaisia mielipiteitä...tänään yritän päästä ultraan..mutta siltikin tuntuu etten jaksa elää kummankaan vaihtoehdon kanssa.
oliko tämän määrä tapahtua?miksi en ole raskautunut silloin kuin haluisin?miksi juuri silloin kun ehkäsyä käytän ensimmäistä kertaa elämässäni?on jotenkin vaan niin unentuntuista tää ja abortti vaan hiipii mieleen,mies aamulla kertoi haluavansa lapsen,mutta minä edelleen päätöksen loppukädessä teen.
tunneihmisiä kun olen,en voi olla ajattelemattakaan,että josko se poika sitten vihdoin olisi...miltä se näyttäisi tai kuinka tempperamenttinen..
itse en ole koti äiti tyylinen laisinkaan,olen nuori vielä,töihin menen kun kuopus täyttää kaksi-tai sitten en...
tilanne on aivan kaoottinen!
,,, olen ollut samassa jamassa kauan sitten,,, esikoinen oli parin kuukauden kun toinen ilmoitti tulostaan.
halusin abortin,ajattelin että en kertakaikkiaan selviä ,en mitenkään.
mietin ja jahkailin ja annoin lopulta lapsen tulla maailmaan,se oli päätös jota en ole katunut koskaan,toisin kuin tehtyä aborttia luultavasti en olisi antanut itselleni anteeksi ikinä.
mietit nyt kaikessa rauhassa mitä teet,ratkaisu on ainoastaan sinun,ja se on oikea ,päätät sitten kuinka tahansa.
muista kuitenkin että noita ihania,rakastettuja,tärkeitä "vahinkoja" on maailma pullollaan =)
että olisit tod.näk abortin jälkeen vielä väsyneempi, henkisesti nimittäin. Onko parempi olla muutama vuosi fyysisesti väsynyt vai koko lopunelämää henkisesti?
Mä esim. näin jatkuvaa painajaista kun olin joutumassa aborttiin että jossain kuuluu vauvan itkua mutten voi tehdä mitään. Ymmärsin onneksi ajoissa että se itku olis jääny kummitteleen ja kaikuun mun päähän ikuisiks ajoiks jos niin oisin tehny..sitä en ois kestäny!!
Miksei se kolmas voisi tulla nyt? Ei elämä aina ole niin tarkkaan suunniteltavissa..joskus täytyy antautua sen myötävirran kuljetettavaks.
niin älä tee. Varmasti kaduttaa. Ja miksi syöt terolutteja? Apua on saatavilla, kun sitä osaa pyytää.
nyt oli muka jotain apua? Toisella on hätä ja sinä latelet tuollaisia latteuksia, ärsyttävää! JA hän kertoi, että syö antoibioottia ihoonsa.
Alkuperäiselle sanoisin, että uskon sinun tietävänb jo sisimmässäsi mikä on oikea ratkaisu sinulle ja koko perheellesi, erityisesti henkisesti, mutta myös fyysisesti. Pidä huolta itsestäsi ja lapsistasi, niin sinua ei kaduta jälkeenpäin. Väsyneenä et pysy kasassa, sanoi abortinvastustajat mitä vain. Tsemiä, menehän lääkäriin.
siitä syystä,että KOITIN SAADA KUUKAUTISET ALKAMAAN JA NÄIN OLLEN VOISIN SIIRTYÄ KONDOMISTA EHKÄSYPILLEREIHIN.etten vahingossakaan tulisi raskaaksi..mutta miten kävikään...menkkoja ei koskaan kuulunutkaan vaan vauva ilmoitti tulostaan!
olen niin rikki.
talo on,mies on,parisuhde on kunnossa,mutten vaan jaksaisi kahta vaippa ikäistä ja kammoksun sitä isoa raskausmahaa ja sen tuottamaa fyysistä tuskaa vaikka sisällä olisikin maaillman ihanin oma vauva.
tälle päivälle en saa ultraa..
Abortti-asiamiehet koettavat saada sinut välittömästi lääkärin puheille, ajatuksella että tunnemyrskyssäsi pyytäsit aborttia.
Kun ajattelet asiaa lapsesi ja perheesi kannalta, niin tuskin haluat luovuttaa viatonta lastasi niille pimeyden "voimille", joita aborttiväki on jo ehtinyt kintereillesi toivottaa.
Mieti, mistä saat apua lapsien hoitoon. Puhu miehesi kanssa, puhu ystäviesi kanssa, puhu äitisi kanssa, selvitä sosiaalitoimesta saamasi apu, selvitä ykstyissektorilta saamasi apu, kun sinulla on talo, ota au-pair jne. jne.
Kun haet lapsesi elämää turvaavia ratkaisuja sellaiset löytyvät. Asiat järjestyvät, kun säilytät malttisi, harkintakykysi ja toimintakykysi.
Äitiys ja lapsi ovat mitä luonnollisin asia.
valmiiksi negatiivinen käsitys minusta, mutta huutakaa sitten mulle ja purkakaa kiukkunne muhun, jos se yhtään helpottaa.
Anteeksi, kun kysyin. Vastasin viestiisi ennen kuin luin muita tulleita vastauksia ihan omantuntoni mukaan ilman muiden vaikutusta.
Ja edelleen... abortti tulee kaduttamaan jälkeenpäin jos sitä jo nyt miettii. Ainakin sinulla on omatunto, kun mietit asioita harkitusti ja perusteellisesti.
Ja mielipiteeni: abortti on viattoman lapsen murhaamista. Ja huuda vaan, jos helpottaa, muttei se tee abortista sen oikeutetumpaa!!!
sinun mielestäsi lapsen murhaamista ei tee siitä lapsen murhaamista :D
Se että abortti ei ole mielestäsi oikeutettua ei tee siitä epäoikeudenmukaista.
Ne ovat sinun päässäsi.
Minun mielipiteeni: Abortti on vastuun ottamista ja täysin oikeutettua, naisen henkilökohtainen valinta ja päätös.
tai ei oikeutettua ei ole sinun sanelemasi.
Sinä et niitä tuomioita jakele.
Jokainen päättää sen itse mikä on oikeutettua ja mikä ei.
Että koita nyt vaan kestää, mielipiteilläsi ei ole arvoa :)
Totuus on se, että sinä et näe kuin oman kantasi, joka perustuu tunnepitoiseen mielipiteeseen abortista, etkä näe alkuperäisen kannalta asiaa lainkaan. Sinulta ei tunnu löytyvän ampatiaa edes sitä vertaa, että käsittäisit mitä hätä tarkoittaa. Niin kauan kuin et itse ole ollut lähelläkään tuota tilannetta, saat pitää milipiteesi ihan ominasi, kiitos!
***
Rauhoitu, rauhoitu ja rauhoitu. Olet selvästi shokissa, aivan kuten minäkin kun sain positiivisen testituloksen. Varaa heti aika lääkärille ja pyydä saada keskusteluapua, juuri sitä varten on olemassa ihmisiä, jotka auttavat sinua tekemään juuri sen päätöksen, jonka sinä haluat. Voimia.
että ihminen on lopulta kuitenkin aika kestävä (siis henkisesti terve ihminen). Íhmeesti niitä voimia yleensä jostakin tulee. Niin jaksamisessa kun päätöksen teossakin. Shokkivaiheesta kun selviät, niin muistelet sitä tyynenä jälkeenpäin. Niin se vaan menee, että sitä kauhuvaìhetta kestää max. pari viikkoa, sit helpottaa. Usko pois! Jaksamista vaikean päätöksen teossa.
ja pätee todella moneen asiaan elämässä.