rupesin käyttämään heti ensimmäisestä koulupäivästä alkaen propral 10mg 1-2 tablettia päivässä. eli siis pieni annostus. oli jännä todeta, kun jännityksen aalto meni (tai paremminkin MEINASI mennä) läpi kropan, se olikin enää pieni laiskistunut miniaalto joka ei tuottanut sykkeen kohoamista eikä sen vuoksi mitään muitakaan jännitysoireita. on nyt niin makee olo, kun fysiikka ei petä, se on saletti, ei tarvii enää nolata itteensä. voisin jopa kuvitella pitäväni jonkun esitelmänkin jossain vaiheessa..en olis itsestäni uskonut! kiitokset beeta-salpaaja -lääkkeille.
Lääke pelasti jännitykseltä
itsevarmuus lisääntyi huimasti
82376
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mukava kuulla, että jotain on lääkkeet auttanu noin radikaalisti.
Siinä niille, jotka aina ovat lääkkeitä vastaan. Eivät ymmärrä, mitä helvettiä elämä voi olla jännityksen takia. Tai kuinka paljon se rajoittaa elämää.
Onnea sulle.
Olen itsekin ollut koko ikäni jännittäjä ja käyttänyt myös propralia. Propral on ollut hyvä lääke esim. esiintymistilanteisiin ja otan sitä edelleenkin satunnaisesti. Itselläni kaikkein perustavaalaatuisin apu jännittämiseen on kuitenkin tullut mielen ja kehon rentouttamisesta. Rentoutuksen avulla oma tahdosta riippumaton hermosto rauhottuu, mikä alentaa omaa 'stressiherkkyyttäni' huomattavasti. Ajan myötä oman mielen ja kehon hiljentyminen johtaa myös parempaan tietoisuuteen omista tunteista, ajatuksista sekä kehosta. Tämä puolestaan on edesauttanut ainakin minua kohtaamaan omat pelkoni ja riittämättömyyden tunteeni. Lääkkeellä saadaan siten fyysinen jännittäminen salvattua muttei poistettua ongelmien varsinaista syytä eli heikkoa itsetuntemusta ja minä-kuvaa.
mutta itsevarmuuteni on noussut tuon johdosta että voin luottaa siihen ettei fysiikkani petä. tänäänkin olin ilman lääkkeitä koulussa, enkä jännittänyt yhtään ryhmätilanteita jne. =) eli kun ensin selviää niistä ensimmäisistä tilanteista niin sen jälkeen mulla ainakin helpompaa olla ihan ilmankin noita salpaajia näköjään. eli siis tavallaan "huomasin" että eihän niissä tilanteissa olekaan mitään pelättävää..vähän vaikee selittää.
"Itselläni kaikkein perustavaalaatuisin apu jännittämiseen on kuitenkin tullut mielen ja kehon rentouttamisesta. Rentoutuksen avulla oma tahdosta riippumaton hermosto rauhottuu, mikä alentaa omaa 'stressiherkkyyttäni' huomattavasti"
Juuri tuo on avainjuttu! Itselläni on aina ollut todella aktiivinen sympaattinen hermosto, lapsesta asti, kroppa käy suurilla kierroksilla. Mitä ihanin tunne on joskus tuntea, kun kroppa todella rentoutuu ihan pohjiaan myöden. Nykyään liian harvoin.
Juuri nyt kaipaisin suuresti jotakin rentoutus kurssia tms, koska pari vuotta on ollut muutoksia ja harrastuksille on ollut todella vähän aikaa. Taijin aloitan uudestaan ensi vuonna. Sen vaikutus kehoni rauhoittumiseen ja uudenlaisen energian saamiseen oli yllättävän suuri!
Lääkketä tärkeämpää on mielestäni oppia rentoutumaan, käsittelemään oikein ylikierroksilla käyvää kroppaa/mieltä, niin että sen vaikutus olisi pysyvämmän laatuista. Itse asiassa sitä täytyy opetella ihan uusi "toimintamalli", eikä niin että kohkaa koko ajan ja "kynttilä palaa molemmista päistä". Itselläni esim. on toisinaan verenpaine koholla, ja vain kehon aktiivisuuden vuoksi.
reseptillä saatavasta lääkeestä kysymys??
joo, lääkäri kirjoittaa reseptin jos käyt kysymässä apua jännitykseen.
Eipäs välttämättä. Mulle ilmoitti jännityksen olevan normaalia ja toivotti onnea. Kärsin jännityksestä ja ahdistuksesta joihin syön lääkkeitä, mutta propraliin ei kyllä kirjoitettu reseptiä.
Se oli mahtava tunne, kun eka kertaa testasi Propralia käytännössä.. Hirveä esiintymisjännitys päällä ja odotus äänen ja koko kropan hillittömästä tärinästä.. ja mitä tapahtui? Käteni olivatkin vakaat eikä ääni tärissyt -suu oli kuiva mut olin varautunut vedellä..
Sen kerran jälkeen tajusin, että jos tämä vaiva olisi hoidettu jo ala-asteella, olisin eri ihminen nyt. Tajusin, että saattaisin jopa pitää puhumisesta ja esiintymisestä, mutta se kauhukuva paniikkikohtauksesta esti ja estää yhä nautinnon täysin!
Nykyään uskallan juuri ja juuri etsiä itselleni työpaikkaa, mutta haastattelussa yhä jännittää LIIKAA (en sentään tärise, mikä lievittää huomattavasti jännitystä)...
Olen varmaan ikäloppu, kun vihdoin ja viimein uskallan nauttia esiintymisestä, sen verran syvät arvet on noista peruskoulun esitelmistä. Siksi en uskaltanut mennä lukioon!!!
Jännittäminen on muokannut minusta tämän syrjäänvetäytyvän ihmisen, jota en perusluonteeltani näin pahasti ole....
Onneksi on kavereita jne. mut itse olen sisäisesti eri ihminen kuin ulkoisesti. En edes uskalla kertoa mitään juttuja isommalle porukalle, koska muisto paniikkikohtauksesta tulee heti mieleen.
Nykyään syön sen purkillisen (100?) VUODESSA, eli en tarvitse niitä enää joka tilanteessa. Kyllä tuo lääke opetti mulle paljon itsestäni.. Ehkä pystyn sittenkin tähän elämään :D