kyllähän sen selvästi huomaa,et lihava, liikunta rajoitteinen,masentunu ihminen saa aivan eri kohtelun ku muut..työelämäs,rakkaudes ym.. ja nyt kaik sanoo et lähtee korvien välistä kaik,se on tosi. mut elämä se sanelee myös omat ehtonsa..halus tai ei. tärkeintä on et herää välittäminen itteensä kohtaan,mun mielestä siitä lähtee kaikki..ei saa olla ns.välinpitämätön. se kuinka paljon on ehiny tapahtua hallaa ihmis-suhteis terveydes,tunnepuolen pettymyksis..ei voi kun yrittää kuroa umpeen..ja antaa itelleen aikaa.. laskea kustannukset sen mukaan ku kykenee,ja olla itelleen armollinen..ei aina syyttämäs,ja mollaamas.. minäkin liikunta rajoit. 130 kilonen.. joten tekemistä riittää..mut nautitaan hetkistä,elämästä koska mennyt aika ei palaa..sieltä ei sa enää mitään takas..tää hetki ratkaisee.. tsemppiä kaikille
samassa veneessä
lihava nainen
81013
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä todella tiedän mitä olla LIHAVA.
Mutta minua on ilmeisesti onnistanut kun olen saanut olla työssä siihen asti kunnes sairastuin vakavaan masennukseen ja miehenkin olen löytänyt tämän painoisena, todella onnellisesti ollaan oltu aviossa 5 vuotta.
Olet oikeassa, että pitää arvostaa itseään ja nauttia joka päivästä!
Tsemppiä sullekkin. Jos haluat kirjoitella, os [email protected]
Ettei vaan sen vakavan masennuksen syy ole nuo 160 kiloa?
kiitos vast. laitan postia tulemaan.. ja ei kukaan ehdoin tahdoin valitse sairauttaan..olipa se mikä tahansa. juu,ja tunnepuolen syömistä on masiksesta kärsivällä,osana lihottaa lääkkeet ym. mut kaikella on elämässä oma aikansa.
Olen samoissa mitoissa kuin sinä, lihava nainen, 130 kg. Tiedän terveysriskit, osaan kaloritaulukot, tiedän kuinka pitäisi syödä, mutta ei ole pätkääkään motivaatiota muutokseen. En halua kuolla nuorena, mutta nyt kun on vähän yli kolmikymppisenä vielä täysin terve, on vakituinen työpaikka ja ihana aviomies, ei vain ole yhtään motivaatiota muuttaa elämäntapoja. Totta kai on ikävää, että ihmiset saattavat kadulla jopa tuijottaa ja lapset voivat huudella perään, mutta olen liian addiktoitunut hyvään ruokaan ja herkkuihin. Kun olin työttömänä ja hain töitä, kahdesta yhtä pätevästä hakijasta minä olin se, jota ei (luultavasti juuri lihavuuden vuoksi) valittu.
Haluaisin vapaaksi addiktiostani, mutta ei ole yhtään voimaa luopua itselle vahingollisista tavoista.
on tosi et kyse ns.ruokailutottumuksista,tarpeesta syödä enemmän ku kuluttaa.mut uskon myös et se tietynlaista välinpitämättömyyttä itteään kohtaan,ja ne sairausriskit ym muut tietää monikin. sitä vaan palkitsee itteään herkuilla,kait sillä jotain tyhjiöö yrittää korvata.. laihdutukses kaivataan voimakasta tahtoo,luonteen lujuutta kait se meis on mut miten ne saa esiin?? ehkä se lähtee pikkuhiljaa elämäntapa muutoksista,ei mitää radikaalia heti.maalaisjärjellä! mut se pitkä prosessi. tsemppiä
Olet oikeassa siinä, että lihavaa ihmistä valitettavasti usein kartetaan esim. työnhakutilanteessa. Mutta yritän rohkaista: älä pyytele anteeksi olemassaoloasi, koeta olla häpeämättä itseäsi. Hyvä itsetunto nimittäin välittyy .. ihan oikeasti! Jos töitä tai ihmissuhteita hakee vähän sillä lailla nolona, arastellen, häpeillen, niin se välittyy toiseen ihmiseen. Viestintähän koostuu peräti 75% nonverbaalisesta viestinnästä, eli eleistä, katseista, kehonkielestä.
Itsestään olisi opittava ajattelemaan kauniisti. Itsensä pitäisi pystyä näkemään omana YSTÄVÄNÄÄN, ei vihollisena tai inhokkina. Olemme me muutakin kuin vain kilomme.
Pidän kyllä itsestäni muuten huolta eli ostan nättejä vaatteita jne. Eikä itsetuntokaan ole nollissa, vaan olen ihan omasta mielestäkin suurimman osan aikaa nätti.
Syöminen vain tuntuu olevan elämässä se asia, josta saan eniten nautintoa. Luultavasti esimerkiksi joisin, jos en söisi. Tupakastakin pääsin irti (poltin yli 20 kpl päivässä itsekäärimiämi sätkiä yli puolet elämästäni). Syömisestä en. Syön ihan säännöllisesti eli aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan. Mutta päivällinen voi olla esimerkiksi Oetkerin pakastepizza ja iltapala Fazerin sininen suklaalevy 170 gr. Nautin liikaa makeasta ja roskaruoasta.
Tietysti on ongelmallista se, jos nauttii roskaruoasta ja suklaasta liikaa.. :( Se on epäterveellistä pitkän päälle. MUTTA, taas kerran mutta: jos asiasta alkaa etsiä positiivisia puolia, niin ainakaan syöminen ei välttämättä sotke elämää kuten vaikkapa alkoholin liikakäyttö. Ja tupakointikin on vaarallinen tapa. Melkein taitaa olla "parempi", jos pahe on syöminen, kuin että vaikkapa juopottelu.. tai tupakointi.. tai huumeet.. Hieno juttu sinun kannaltasi, että et polta.
Kaikillahan meillä joku heikkous on. Ryypiskely oikeasti voi pilata elämän ja vielä monelta. Syöminen ei ole niin paha juttu.
Tosi hyvä, että itsetuntosi on kohdillaan! Paljon auttaa sekin, kun pitää itseään arvokkaana, että omasta mielestään ansaitsee kauniita vaatteita ja pientä hemmottelua. Sellainen terve asenne varmasti välittyy ulospäinkin! Kuulin kerran sellaisen jutun, että joka päivä pitäisi yrittää keksiä itsessään yksi asia, josta pitää. Monestihan itseään tulee vain mollattua ja kiinnitettyä huomiota juttuihin, joista ei niin paljon itsessään pidä.
170 grammaa suklaata voi tuntua pahalta, mutta itse olen kuullut ihmisistä, jotka voi vetää sitä KILON.. siinä on jo ongelmaa. :(