siitä, kun lapsi saa lääkärinlausunnolla erityisoppilaan paperit, niin pitääkö asia jotenkin 'virallistaa' vielä esim. opetusvirastossa tai muussa instanssissa?
Vai riittääkö siihen se, että rehtori laittaa asiat rullaamaan? Siis anoo koulun tarvitsemat määrärahat jne, vai kulkeeko asia toisin päin eli viranomaisilta kouluun?
Meillä nimittäin tilanne se, että ko. lääkärinlausunnot valmistuivat kesällä, nyt rehtori on pois koulusta toistaiseksi, hänen sijaisensa ei puutu tällaisiin asioihin ja eilen selvisi, että asiat eivät lapseni kohdalla ole liikahtaneet tuumaakaan eteenpäin erityistuen osalta.
Vai riittääkö siihen se, että rehtori laittaa asiat rullaamaan? Siis anoo koulun tarvitsemat määrärahat jne, vai kulkeeko asia toisin päin eli viranomaisilta kouluun?
Meillä nimittäin tilanne se, että ko. lääkärinlausunnot valmistuivat kesällä, nyt rehtori on pois koulusta toistaiseksi, hänen sijaisensa ei puutu tällaisiin asioihin ja eilen selvisi, että asiat eivät lapseni kohdalla ole liikahtaneet tuumaakaan eteenpäin erityistuen osalta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin opetustoimen johtajaa voi muistuttaa asiasta. Tuommoisissa asioissa ei saa vitkastella, vaan kohta lapsenne on jossain erityiskoulussa ja kohta olette lastensuojelun asiakas ja tiedät mitä siitä seuraa, kun et ole huolehtinut lapsestasi, ihan oikein loppupeleissä muitten virheistä huolimatta ja tekemättömyydestä vika on sinussa, kokemuksesta kerron.
kysyinkin, koska tiedän sen, että jos asiat eivät koulussa pian järjesty, ollaan äkkiä lastensuojelun asiakkaita.
On tämä varsinainen maa lasten asioiden suhteen!
Jos viranomaiset eivät hoida omaa leiviskäänsä, on syy ilman muuta vanhemmissa. Näin meillä menetellään, vaikka järkikin sanoo, että se oman leiviskän hoitaminen kuuluisi molemmille, niin viranomaisille kuin vanhemmillekin.
Käytännössä vanhemmat kantavat molempien työn ja vastuun.
(eli vaativat lakia noudatettavaksi)
viranomaisten kanssa,
ottavat lakimiehiä avukseeen ja vielä kaiken päälle käyttäytyvätkin miten sattuu.....
kun joku lapsen asioihin liittyvä viranomainen jättää ilmiselvästi omat virkatehtävänsä tekemättä ja hoitamatta sekä jättää kaiken lisäksi vielä lakipykälätkin omissa viranomaistoimissaan huomioimatta!
Vanhempia on helppo syyttää ja syyllistää,
halvemmaksihan se lapsen asioiden huomiomattomuus tulee kunnillekin
kuin tehdä lapsen elämään olennaisesti liittyviä asioita kuten laki vaatii.
edes vastata niin käsittämätön kannanotto oli.
Viranomaiset eivät lakia noudata lasten asioissa, mutta sitä innokkaammin tehdään laittomia huostaanottoja. Kun vanhemmat puolustavat näissä asioissa lastensa oikeuksia lakimiehiä apuna käyttäen, on se vähintä, mitä lapsensa eteen voi tilanteessa tehdä!
Jos oman lapsen puolustaminen on jonkun mielestä epäkypsää häiriköintiä, ei voi kuin valittaa tuollaisen ajattelijan puolesta. Lapsiako pitäisi antaa kohdella miten mielivaltaisesti tahansa? Kyllä perusopetuslaki on tehty noudatettavaksi ja lasten turvaksi, jos lapsen oikeuksia ajaminen on häiriköintiä, kun kyllä on vinksalleen mennyt asiat eräiden päässä.
Ja eihän epäkohtiin koskaan saada muutosta, jos niistä ei puhuta. Käsittämätöntä, että niistä pitäisi vaieta joidenkin mielestä!
päivänä erityislasten vanhempien palstalla, jossa nimenomaan KAIKKI vanhemmat olivat sitä mieltä, että lapsen oikeuksien puolesta kannattaa taistella ja ikävä kyllä se monessa Suomen kunnassa joudutaan tekemäänkin.
Kai nyt jokainen omista lapsistaan välittävä vanhempi ymmärtää, että jos se jonkun mielestä on tuomittavaa, niin eiköhän siihen arvosteluun vika ole arvostelijan korvien välissä.
Erityislasten aiheettomia huostaanottoja kutsutaan hoidollisiksi huostaanotoksi, mikä viranomaistenkin mukaan tarkoittaa sitä, että kotona ei ole syytä huostaanottoon. Kun jotkut irvistelevät näitäkin huostia aiheellisiksi, on se siis vastoin viranomaistenkin käsitystä tilanteesta.
Vaikuttaakin, että asialla on muutama sellainen henkilö, joka jääräpäisesti haluaa syyllistää vanhempia kaikesta. Tekivät vanhemmat niin tai näin, on aina vika vanhemmissa.
Luulisi normaali järjellä ajatellen, että enemmän olisi arvosteluun aihetta, jos vanhemmat eivät yrittäisi saada lapselleen mitään hoitoa ja kuntoutusta. Nyt haukutaan siitäkin. Ei ole kaikki kohdallaan tuollaisen arvostelijan ajatusmaailmassa. Jätetään hänet täysin omaan arvoonsa, sillä sinne hän kuuluu totisesti!
Kyllä jokainen normaali vanhempi hakee apua lapselleen vaikka nyt sitten kouluongelmiinkin. Ja onhan noista erityislasten asioista paljon ollut keskustelua koko kesän julkisuudessakin, ei tämä palsta ole ainoa, jossa niistä asioista puhutaan.
Totta tosiaan, enemmän olisi aihetta arvosteluun, jos vanhemmat eivät välittäisi ja apua ei haettaisi! Missähän sellaisia vanhempia haukutaan? Hah, kaikkea sitä kuulee, ja kyllä on aikoihin eletty näissä lasten asioissa!
Niin, voisiko joku valaista minulle, kun lapseni muutama kuukausi sai sen diaknoosin adhd/cd, onko lapseni nyt erityislapsi.
Lääkäri on lähettänyt c-todistuksen kelaan.
Tiedän kyllä hoitotuesta, ja sen hakemisesta, nythän se menee kunnalle. Mutta mitä asioita minun pitää jatkossa huomioida itse lapseni kannalta.
Ja mitä muuta tuo sana erityislapsi tuo tullessaan? Tämä on varmaan tyhmä kysymys, mutta minähän vasta nyt joudun perehtymään, kun vasta nyt poikani sai sen diaknoosin. Vaikka kyllä se minun tiedossani on aina ollut mikä poikaa vaivaa. Jos joku voisi kertoa?
jälkeen saimme lähetteen sairaalan neurologian osastolle kuntoutusarviota varten. Lähete kirjoitettiin yksityiseltä lääkäriasemalta.
Osa kuntoutussuunnitelmaa oli myös kouluun avun saaminen ja sitä varten sairaalaan kutsuttiin myös koulun henkilökuntaa keskustelemaan lapsen tilanteesta. Tuon koulupalaverin jälkeen sairaalan neuropsykologin lausunto lähetettiin kouluvirastoon, jossa asia vahvistettiin niin, että lapsi sai erityisoppilaan statuksen. Se tuo koululle lisärahoitusta lapselle tuen saamiseksi.
Nyt asia on jämähtänyt tuohon vaiheeseen, koska rehtori on pois koulusta toistaiseksi, mutta joudun hänen kanssaan neuvottelemaan vielä siitä, mitä koululla on tarjota. Sairaalan suositus on integrointi tavalliseen 20:n oppilaan luokkaan, jossa on jo yksi koulunkäyntiavustaja, koska luokassa on yksi erityisoppilas ennestään. Hänen lisäkseen on liki kymmenkunta muuta oppilasta, jotka ovat ajoittain avustajan tuen tarpeessa, mutta heillä ei ole diagnoosia, eikä erityisoppilaan asemaa kuitenkaan.
Tänä syksynä kuitenkin avustajien puutteen takia, tuon luokan avustajaa siirretään välillä muihinkin luokkiin, mitä en tule hyväksymään jatkossa. Ja tilannehan muuttuu nyt, koska lapseni asian valmistuttua luokassa on sen jälkeen 2 erityisoppilasta.
Jos aletaan inistä rahan puutteesta ja tuki tuntuu riittämättömälle, aion kääntyä kaupungin koululautakunnan (tai millä nimellä se nyt kulkee) puoleen.
vielä leimaa paperin.
Sen jälkeen vanhemmat ottavat yhteyttä kouluun, mitä sillä on tarjota ja jos tarjottu tuki on kovin puutteellista lapsen tarpeeseen nähden, voi tilanteesta pyytää kirjallista selvitystä sosiaali- ja terveyslautakunnalta.
Perusopetuslakiin voi vedota ja jos oikein tiukaksi menee, voi vilauttaa noita korkeimman oikeuden antamia ennakkopäätöksiä vaatimusten tueksi.
Aivan samoin kuin on suuria kuntakohtaisia eroja lastensuojelun toiminnassa ja menettelytavoissa, yhtä suuria eroja on myös kuntien halukkuudessa vastata erityisopetuksen tarpeeseen.
Kannattaa ajaa lapsensa kohdalla näitä asioita ajoissa, ennen kuin koulusta aletaan väsäämään lastensuojeluilmoituksia. Sehän on se koulun tavallinen vastaus oppimisongelmista kärsivän lapsen kouluvaikeuksiin.