Minulla on takana, yksi keskenmeno, kaksi onnistunutta synnytystä ja aivan ihanat lapset. Viimeisen lapsen jälkeen mieheni kanssa päätettiin, ettei enää lapsia. Ollaan käytetty ehkäisyä, mutta nyt huomaankin olevani raskaana noin 4viikolla. Ja ajatuksiin ei mahdu muuta kuin abortti, kaikesta kokemastani huolimatta. Eikä tämä lapsi ollut edes suunniteltu, jostain syystä ehkäsy on vain pettänyt vaikka niin luottavaisin mielin olen miehestäni nauttinut.
EN voi ajatella meille kolmatta lasta koska se ei ole kuulunut suunnitelmiin, ei me olla edes yritetty saada lasta... Vaikka muistan miten pahalta keskenmeno tuntui, siitä huolimatta...Tilanne oli niin eri. Silloin lasta toivo ja oli jo odottanut 12 viikkoa, se oli osa minua. Nyt tuntuu, että mitään ei ole..En halua...
EN voi ajatella meille kolmatta lasta koska se ei ole kuulunut suunnitelmiin, ei me olla edes yritetty saada lasta... Vaikka muistan miten pahalta keskenmeno tuntui, siitä huolimatta...Tilanne oli niin eri. Silloin lasta toivo ja oli jo odottanut 12 viikkoa, se oli osa minua. Nyt tuntuu, että mitään ei ole..En halua...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Äitini ongelma:
-vanhin Veljeni synty ei suunniteltusti juuri ilm. häihin menoa ennen..
-Toinen tuli suunnitellusti..
-Minä tulin e-pillereiden petoksesta
-Pikku siskoni tuli kierrukan kanssa :D
Jos ei kykene pitämään lasta kantoaikana niin ei sitä kannata ehkä sit varmaan tehdä ollenkaa.. Olisko siittä sitä samaa iloa? en tiedä koska itse olen vasta nuori ja en hirveästi näistä vielä tiedä ku ei ole kokemusta. Mutta jaksamisia ja kyllä keksit oikean päätöksen.. ainakin jos joku viisampi neuvoo ;) lycka till!
Miksei se kolmaskin menisi siinä missä kaksikin?
Vaikka tilanne abortissa ja keskenmenossa on ihan eri, muista se että tehtyä et koskaan saa tekemättömäksi. Mieti ainakin hetki ja toinenkin ihan rauhassa ennenkuin teet mitään hätiköityä mitä voisit katua myöhemmin. Kuten sanottua, ei sitä syntynyttä lasta varmasti kukaan kadu, mutta sitä tehtyä aborttia ehkä monikin.
Eihän se elämä valmiin käsikirjoituksen mukaan aina menekään.
Olisiko niin mahdoton ajatus kolmannesta lapsesta perheeseen ja sitten teetät vaikka sterilisaation jos et ehdottomasti lisää lapsia halua?
Et kertonut aiempien lasten ikiä, sekin vaikuttaa jos ovat vasta hyvin pieniä että tulee se "apua, ei missään nimessä..." -tunne. Usko muita vanhempia, se on totinen tosi että ne lapset ovat niin uskomattoman hetken pieniä, itsellä tästä on kolmen kanssa kokemusta ja nyt on joskus tullut jo mieleen että voi ei, olisimpa nuorempi niin voisi vielä lisääkin ajatella!
liikkuisin minäkin. Oletko varma ettei se mene se kolmas kun kerta meni toinenkin? Jos sinua vaivaa tuntemukset että ehkä et jaksa tarpeeksi hyvin tai riittääköhän nyt sitten varat tms. "pientä", ei uuden lapsen tulo välttämättä ole mikään paha asia. Mutta jos sinulla on ihan todellinen EN HALUA TÄTÄ LASTA -fiilis, niin voi abortin harkinta olla paikallaan.
Itse olen tehnyt abortin alaikäisenä kun olin hankkiutunut raskaaksi väärään aikaan ja väärän miehen kanssa. Sitä en nykyään varsinaisesti kadu, sillä en haluaisi että minä tai lapseni olisi sidottu tähän kyseiseen mieheem, mutta toki se aiheuttaa surua. En pystyisi näkemään itseäni tekemässä aborttia nykyisessä parisuhteessani kun kaikki menee hyvin ja mieskin on peruskiltti ja rehellinen.
Anna tosiaan pahimman paniikin mennä ohitse, abortti on luvallinen sinne 12 viikolle asti (ja sen jälkeenkin erityisluvalla mutta sinne asti ei kannata tahalleen odotella) ja miettiä tuleeko sinulle enempi murhetta menetetystä lapsesta vai ei-halutusta lapsesta.
jos olet raskaana.
Hei!
Meille kävi juuri samoin. Olin tällä viikolla raskauden keskeytyksessä rv 6 6, ja tilanne on tällä hetkellä parempi. Kyllähän tuota mietti ja monelta eri kantilta punnitsi, mutta lopputulos oli lähes aina sama.
Esikoinen koulussa, nuorempi juuri ja juuri 1v. Viimeisen vuoden aikana lähipiirissä on tapahtunut paljon ja kaikenlaista,sekä tuon nuoremman "koliikki" ei ole vieläkään ohi.
Raskaassa elämäntilanteessa ollaan kahlattu pitkään, ja jatkuvasti jaksamisen äärirajoilla. En olisi tuohon tilanteeseen oikeasti pystynyt uutta lasta ajattelemaan.
Kumma kyllä, naisilla on heti tämä, olenko huono ihminen jne... ajatus päällä. Prosessoida sekin vain pitää, kunnes se järjen valo syttyy sieltä vellovasta itsesyytöksen ja teenkö nyt oikein kumminkaanpäin -suosta...
Meidän tilanteessamme ainakin päätös keskeytykseen oli oikea. Kyseessä on kuitenkin koko perheen hyvinvointi ja vanhempien jaksaminen. Olemassaolevien lasten etu on, että vanhemmat ovat täysipainoisesti ja "täysijärkisesti" läsnä.
Päätös ihan oikeasti on sinun ja miehesi. Keskustelkaa, miettikää. Tuo päätös vaikuttaa kuitenkin monen elämään. Luota siihen, että oli päätös mikä tahansa, se on oikea. Vaikka tuon keskeytyksen "byrokraattisen" vaiheen ajan oli ajatus, että jotain tosi pahaa ja syntistä tässä ollaan tekemässä, helpotus oli suuri, kun naistentautien poliklinikalla oli aivan ihana hoitaja ja tosi asiallinen kohtelu. Päätöksen oikeellisuutta on korostanut sitten nämä pari aamua sen jälkeen, kun ei ole ensimmäiseksi tarvinnut juosta vessaan aamupahoinvoinnin kourissa...
..raskaudessa pahinta se että pitää juosta oksentamassa?
Hei haloo, se ei todellakaan voi olla vaikuttamassa kenenkään abortin teko halukkuuteen, eihän?
Jos haluaa lapsen niin sitä voi yrittää saada, jos lapsi on tulossa vahingossa niin lapsen elämän voi lopettaa, mutta onko se itselel hyväksi? Onko olemassa muita vaihtoehtoja?
jokainen tietää ja niistä vaihtoehdoista sen valitsee minkä valitsee. Vaihtoehdot käydään lääkärilläkin läpi mitkä ne ovat.