Tervehdys kaikille pitkästä aikaa!
Nyt on kone alkanut toimia, langattomaan nettiin ei ole aina luottamista...
Siis, kerrataan vähän tarinoita ja palstan tarkoitusta. Minun versioni...
Kun poikani huostaanotettiin papereiden mukaan kouluvaikeuksien vuoksi, olin raivoa täynnä. Ystäväni kertoivat tästä palstasta ja aloin kirjoittelemaan tänne.
Täältä sain paljon hyviä neuvoja, mutta tietysti oli mukana näitä "kato peiliin" kommentteja.
Ja tästä pääsemme aiheeseen "häiriköt".
Heille kerrottakoon seuraavaa:
(tämä on sitten vain minun mielipide)
Jokainen kirjoitus minkä olen lukenut huostista täällä on ollut äidin avun pyyntö. Täällä kirjoittavat ne vanhemmat jotka tietävät olevansa oikeassa, että huosta oli väärä. Toisinkin olisi voitu toimia. Parhaimpia ovat olleet kirjoitukset: lapseni pääsi takaisin kotiin...
Olen monesti miettinyt että voiko kirjoitukset olla tosia, mutta kyllä voi kun ajattelen itseäni. En koskaan ajatellut että tälläistä voisi tulla kohdallemme.
Helppo se "häiriköiden" on "huutaa" et kato peiliin, mutta jos pyytää vastausta kysymyksiin, niin vastausta ei tule, tai vedetään omat johtopäätökset ja vastataan mutu-tuntumalla. "Puhun" kokemuksesta. Minäkin erehdyin kiukuspäissäni kirjoittelemaan takaisin eräälle "fanille" joka vielä seurasi minua toiselle palstalle "haukkumaan". Tämä kyseinen hlö kun kuvitteli pojan olevan nuorin, kaltoinkohdeltu minun ja sisarrusten ansiosta. Väärin meni...
Varsinkin nämä "hoidolliset huostat" on sinänsä uusi ilmiö. ADHD on jo tunnettu, mutta asperger ei ja siksi se katsotaan olevan kotona opittua huonoa käytöstä yms. Se on vaikea ja pitkä prosessi että saa lapselle oikean dg:n, mutta monesti lapsi on jo otettu huostaan. Siitä tulee toinen pitkä jakso että saa sen purettua. Sen mitä olen huomannut tällä palstalla, monet äidit ovat todellisia taistelijoita. Tämä on voimaa vievää aikaa. Monelle, kuten minulle tämä palsta on ollut hyvä "henkireikä". Ja toivoisin että ainakin yritettäisiin pitää palsta asiallisena kuten se on joskus ollutkin.
Tietusti kaikki mielipiteet ovat tervetulleita, mutta asiallisia kiitos.
Ja viimeinen loppulause, se pakollinen.
Kukaan EI kiellä aiheesta tehtyjä huostia. Niitä tarvitaan, mutta ei "hoidollisia".
Nyt on kone alkanut toimia, langattomaan nettiin ei ole aina luottamista...
Siis, kerrataan vähän tarinoita ja palstan tarkoitusta. Minun versioni...
Kun poikani huostaanotettiin papereiden mukaan kouluvaikeuksien vuoksi, olin raivoa täynnä. Ystäväni kertoivat tästä palstasta ja aloin kirjoittelemaan tänne.
Täältä sain paljon hyviä neuvoja, mutta tietysti oli mukana näitä "kato peiliin" kommentteja.
Ja tästä pääsemme aiheeseen "häiriköt".
Heille kerrottakoon seuraavaa:
(tämä on sitten vain minun mielipide)
Jokainen kirjoitus minkä olen lukenut huostista täällä on ollut äidin avun pyyntö. Täällä kirjoittavat ne vanhemmat jotka tietävät olevansa oikeassa, että huosta oli väärä. Toisinkin olisi voitu toimia. Parhaimpia ovat olleet kirjoitukset: lapseni pääsi takaisin kotiin...
Olen monesti miettinyt että voiko kirjoitukset olla tosia, mutta kyllä voi kun ajattelen itseäni. En koskaan ajatellut että tälläistä voisi tulla kohdallemme.
Helppo se "häiriköiden" on "huutaa" et kato peiliin, mutta jos pyytää vastausta kysymyksiin, niin vastausta ei tule, tai vedetään omat johtopäätökset ja vastataan mutu-tuntumalla. "Puhun" kokemuksesta. Minäkin erehdyin kiukuspäissäni kirjoittelemaan takaisin eräälle "fanille" joka vielä seurasi minua toiselle palstalle "haukkumaan". Tämä kyseinen hlö kun kuvitteli pojan olevan nuorin, kaltoinkohdeltu minun ja sisarrusten ansiosta. Väärin meni...
Varsinkin nämä "hoidolliset huostat" on sinänsä uusi ilmiö. ADHD on jo tunnettu, mutta asperger ei ja siksi se katsotaan olevan kotona opittua huonoa käytöstä yms. Se on vaikea ja pitkä prosessi että saa lapselle oikean dg:n, mutta monesti lapsi on jo otettu huostaan. Siitä tulee toinen pitkä jakso että saa sen purettua. Sen mitä olen huomannut tällä palstalla, monet äidit ovat todellisia taistelijoita. Tämä on voimaa vievää aikaa. Monelle, kuten minulle tämä palsta on ollut hyvä "henkireikä". Ja toivoisin että ainakin yritettäisiin pitää palsta asiallisena kuten se on joskus ollutkin.
Tietusti kaikki mielipiteet ovat tervetulleita, mutta asiallisia kiitos.
Ja viimeinen loppulause, se pakollinen.
Kukaan EI kiellä aiheesta tehtyjä huostia. Niitä tarvitaan, mutta ei "hoidollisia".
Vastaukset 33
Vanhimmat
saadakseen lainmääräämää apua ja hoitoa lapselleen! viranomaisen kanssa olet aina väärässä! sinut haasetetaan valhesyyttein oikeuteen ja tuomitaan rikoksestajota et ole tehnyt, lapsellesi pyytämääsi apua et saa, vaan sinut leimataan vaaralliseksi häiriköksi ja lapsellesi annetaan kalliit verovarojen tuhraamiseen tuhlatut huostaanottomöäärärahat, kouluun tai tutkimuksiin hän ei pääse, vaan eristys ja tarkkailu ovat toimenpiteet. nimimerkkini on: tämän kokenut!
Olemme ihan tavallinen raitis perhe. Lapsellamme oli koulunkäyntivaikeuksia. Hänet määrättiin lasten psykiatriselle osastolle Auroraan. Kun "tuomio" annettiin, kysyimme, eikö mitään muuta ole. Vastaus oli "EI OLE". Niin alkoi "hoito" jossa lapsi otettiin pois perheeltään. Kun huomasimme, että "hoito" ei sovi autistiselle lapsellemme, emme enää saaneet lastamme pois. Sen sijaan vanhempien käyntejä osastolla rajattiin ennestään. Näin alkoi hirvittävä pakkohoito, joka ei ole vieläkään päättynyt...
viranomaisten mielivalta. Eivät kuuntele ketään. Vievät läpi minkä ovat päättäneet, vaikka olisi kuinka väärin.
Ei voi muuta kuin toivottaa teille voimia taistoon ja toivoa, että oikeus edes joskus voittaisi.
Uskon tarinanne aivan täysin, koska itse olen joutunut aivan vastaavaa kokemaan näiden sijoitettujen kanssa.
Satavarmaa on myös se, että jos ei lapset olisi jo olleet huostattu, niin huost.otto olisi heilläkin ollut edessä, vain siksi, että halusin heille myös oikeanlaista kohtelua koulussa ja muualla.
Viittä vaille oli, ettei vaihdettu sij.vanhempia sen takia, että pidin lasten puolia.
Varjele meitä joutumasta huonolla itsetunnolla varustettujen epäpätevien viranomaisten kanssa joutumasta tekemisiin.
Multa meni siinä terveys ja lähes henki.
Toivon teille parempia voimia. Onneksi olette varmasti nuorempia, että jaksatte paremmin.
Toivottavasti saatte myös tukea jostain ihan itsellenne, koska sitä tarvitsette jaksaaksenne.
Missä on oikeudenmukaisuuden jumala tässä maailmassa?
Tämän palstan neuvot eivät kyllä aina ole parhaimpia mahdollisia. Neuvot ovat tyyliin "riitele viranomaisten kanssa, haasta oikeuteen, hanki itsellesi lakimies, tee valituksia". Minusta tällä tyylillä ei anneta kyllä kovin kypsää kuvaa itsestä ja kyvystä hoitaa omia asioita. Saat toki olla eri mieltä siitä.
Toinen mikä tällä palstalla heijastuu, on, että "lapseni huostaanotto oli laiton". Yhtään syystä tehtyä huostaanottoa ei täällä ole ollut. Ei ainakaan kukaan ilmoittautunut.
Lisäksi huostaanottojen syyksi uskotaan, että kaikki huostaanotetut ovat aspergereita, tosin ei diagnosoituja. Aspergereitten elämäntilanne kotonahan ei voi olla sellainen, että asp. lapsi jouduttaisiin huostaanottamaan..
Nämä näin sivullisena kun tätä lukee. Jos se sinusta tuntuu häiriköinnille, niin kaikella kunnioituksella, erehdyt. Voit toki täällä vatvoa asioita sellaisten kanssa, jotka ovat samaa mieltä kanssasi, mutta se ei tee eriävistä mielipiteistä häiriköintiä. Sitä paitsi, jos asioiden sujuminen ei ole onnistunut em. tavalla, niin voisiko tyyliä vaihtaa? Voisiko, ehkä kuitenkin, asiat sitten ruveta sujumaan?
omalla epäasiallisella ja joskus myös laittomalla
(esimerkiksi lastensuojeluviranomainen ei tee lastensuojelulaissa määrättyä huoltosuunnitelmaa tai tehdään puolittain jne)
toiminnallaan saa aikaan sen
että on jo lapsenkin todellinen etu se
että vanhemmat ottavat esimerkiksi lakimieshen apuun ja vaatimaan
että lastensuojelulainsäädntöä noudatetaan
lasta, nuorta ja hänen perhettään koskevissa asioissa.
Onko lapsen etu lastensuojelussa se
että vanhemmat ovat hiljaa ja valittamatta ilmiselvien lain noudattamisten eli laittomuuksien kohdalla?
Huostaanotettuja lapsia ja nuoria on tälläkin hetkellä yli 15 500 sijoitettuna.
Tuskinpa tännekään palstalle kaikkien näiden lasten tai nuorten vanhemmat kuitenkaan kirjoittelevat......
Ja mitä tyylin vaihtoon tulee
sosiaaliviranomainen on asiakasta varten hoitamassa
viranomaiselle laissa määrättyjä tehtäviä.
Asiakkaan ulkoinen olemus,
kielellinen ulosanti
taikka kirjallisten kirjoitusten ulkoasu
ei ole mikään este viranomaiselle
hoitaa lastensuojeluasiakkaiden asioita
sillä tavalla että "asiat lähtevät sujumaan"!
Suomen lainsäädännössä on määräys
hyvästä asiakaspalvelusta jne
löydät sen kaikkine asiakohtineen tuolta alemmasta ketjusta.
p.s
Kaikki eivät usko
että kaikilla huostaanotetulla lapsilla on aspergren...
mutta aspergren lasta taikka nuorta ei saa
syyttä suotta ottaa huostaan
tutkimatta häntä ensin asianmukaisesti terveydenhuoltoviranomaisten toimesta ja antamatta hänelle asiaankuuluvaa diagnoosia ja tarvittavaa apua ja tukea!
täällä kirjottavat vanhemmat ovat juuri niitä, joiden kohdalla on tapahtunut aiheeton huost. otto.
Missä muuallakaan he asiasta valittaisivat/keskustelisivat, kuin huost.otettujen lasten vanhempien palstalla??
tiedän, että aiheellisesti huostattujen lasten vanhemmilla on omat keskustelukerhonsa lähipubeissa.
Siellä he kokoontuvat tätä vääryyttä pyöreän pöydän ja kaljatuopin ääressä puimaan. Mitä useampi tuoppi on illan mittaan kumottu, sitä aiheettomampi huost. otto on kaikilla ollut ja sij.hoitajat täysiä rahanahneita paskoja lapsenryöstäjiä.
Ei heitä täällä palstoilla todellakaan näy, jos näkyisikin, niin tuskin saisi tekstistä mitään selvää.
Usealla ei ole edes osoitetta, saati sitten tietokonetta tai nettiyhteyttä.
Mitä sinä vielä ihmettelet? Eikö jo järkesikin todista vanhempien "viattomuuden" puolesta.
Jos minulta olisi lapsi aiheetta viety, niin ihan varmasti täyttäisin kaikki palstat vain kirjoituksilla aiheettomasta huostasta, enkä lopettaisi sitä huutamista, ennen kuin saisin lapseni takaisin.
Juuri tälläistä "riitelyä" haluaisin. Kirjoituksesi oli asiallinen vaikka olitkin erimieltä. Kiitos siitä. Tälläisiin "vastalauseisiin" on ilo vastata.
Eli tässä tulee...
Nämä sinun mainitsemasi neuvot ovat valitettavasti usein niitä ainoita keinoja jolloin vanhemmat otetaan todesta.
Usein virkailijoilla on juuri tällä mutu-tuntumalla tehty olettamus vanhemmista vaikka eivät ole välttämättä edes tavanneet. Tätä mielikuvaa on vaikea muuttaa. Usein ainoaksi keinoksi jää juuri se as.ajajien kautta käydyt keskustelut jolloin vanhemmat (ehkä) otetaan todesta.
Kuten amalia totesi ei täällä (anteeksi) juopot äidit kirjottele. Eikö tämäkin jo kuvasta jotain kirjoittajista. Esim. minulla ei tulisi mieleenkään istua baarissa, olen ennenpää nenä kiinni tietokoneessa... Tämä palsta kun on nimenomaan tarkoitettu kodin ulkopuolelle sijoitettujen vanhemmille, kuten palstan alussa lukee.
Mitä assiin tulee, niin itse en vielä vuosi sitten tiennyt aspergerin olemassaolosta. Tästä minulle kertoi ystäväni naapuri jolla on itsellä as-tyttö. Rupesin tutkimaan asiaa ja luin kaikki paperit mitä minulla on pojastani (sairaala yms) ja otin asian puheeksi lääkärin kanssa. Nyt pojan papereissa lukee (sairaala) asperger-piirteitä nähty. Nyt odotellaan tutkimusten alkua. Yksi asia vielä assien huostaanotoista. Lastensuojeluilmoitukset ovat yleensä lähteneet koulusta. Koulu on assille vaikeaa ilman oikeaa dg:tä. Assi tarvitsee yksilöllisemmän opetuksen kuin "tavis"
Jotenkin tuntuu, että ne alkkisäidit sitä räyhäämällä yrittävät asioitaan ehkä hoitaa. Jos on asiaton huosta, niin voisiko itsestään syntynyttä väärää kuvaa korjata asiallisella käytöksellä, tätä mietin. Jos sosiaalilla on väärä kuva teistä, niin korjautuuko se käyttäytymällä kuin katuh.. noin niinkuin kielellisellä ulosannillaan.
Itsestä ainakin tuntuu, että se räyhätyyli antaa kouluttamattoman ja sivistymättömän kuvan ihmisestä. Että vaikka ei ois koulua käynytkään, niin asiallinen, mutta jämäkkä tyyli antais paremmin kuvan tasapainoisesta vanhemmasta.
En tosiaankaan tarkoittanut, että huosta pitäisi vaan hyväksyä.
Toinen on, että ei ne alkkisäidit ihan jatkuvasti notku siellä baareissaan. Ehkä pientä kriittisyyttä siihen, että ei tosiaan voi tietää mistä syystä lapsi on huostassa niiltä jotka tänne kirjoittelee.
Sitten lisäisin vielä sen, että koettakaa kestää myös niitä ei räyhämielellä tänne kirjoitettuja tekstejä, joita kirjoittaa ihmiset joiden lapset ei oo huostassa. Tämä vois olla hyvä kanava siihen, että näkee mille oma tilanne voi ulkopuolisesta näyttää. Ja siitä voi saada eväitä taas omien asioiden eteenpäin hoitamiseen. Samalla lailla täällä taitaa kirjoitella myös jonkin verran sijareita. Heidänkin ajatuksiinsa voi olla hyödyllistä tutustua, vaikka pitää muista että kaikki sijaritkin on erilaisia.
Tämä ketju antaa kyllä toivoa siitä, että biovanhemmatkin osaa olla ihan asiallisia.
itsellä on todennäköisesti aspergerlapsi (olen itsekin assi). En koskaan suostuisi mihinkään hoidolliseen huostaan. Linjani on se, että jos julkisella ei tapahdu, menen heti parhaimmalle yksityiselle maksoi mitä maksoi (vaikkakin ollaan tosi köyhiä). Sitä kautta oon saanut asioita oikeaan suuntaan. Esim. lasta tutkimuksiin oikealle taholle.
Täytyy muistaa, että lääkäri on vaan ihminen ja voi olla väärässäkin (ja usein julkisen lääkärit on huonoja). Pitää luottaa vaistoonsa. Hoidollinen huosta on niin sieltä kuin vain voi. Jos kotona on asiat ok niin äitiä voi auttaa auttamaan lasta. Sehän se on tärkeintä. Itselläni on lapsen kanssa todella vaikeaa, mutta toivon saavani jostain voimia, että asiat kääntyy parhain päin.
esimerkki miten tulee toimia jos lapsi on joutumassa väärinperustein huostatuksi.
Ei tosiaan tarvii suostua mihinkään hoidollisiin huostiin, lääkäreitä on maa täynnä ja jokaisella on oikeus saada mielipide sairautensa laadusta myös toiselta spesialistilta, ei ole pakko tyytyä ensimmäiseen diagnoosiin jonka saa.
Ja lapsen ollessa kyseessä, jokainen lastaan rakastava vanhempi taistelee kynsin ja hampain ettei lapsi tule kaltoin kohdelluksi.
Mistä herääkin semmoinen kysymys että monenkohan tälle palstalle kirjoittavan lapsi oikeastaan on edes hoidollisesti huostattu.....??????
Epäilen vahvasti että papereista löytyy vallan jokin muu syy...
Jälleen painotan, että vaikka lapsen jatkosijoitus huostan jälkeen olisikin epäonnistunut yhteiskunnan resurssien ja valvonnan puutteen vuoksi, se ei silti poista sitä faktaa että lapsi on syystä otettu pois kotoa.
Siinäpä onkin pulma, mihin yhteiskunta puuttuisi mieluummin: kotiolojen parantamiseen avohuollon kautta vai sijoituslaitosten/perheiden koulutukseen ja valvontaan.
Lapsen etu on tietenkin saada olla kotonaan mutta aina ei näin ole, mikäli vanhemmat ovat todella paatuneita huonoille tavoilleen.Tällöin on lapsen etu että jatkosijoitus olisi tulevaisuudelle hyvän pohjan antava kodinomainen ratkaisu.
Kukahan tekisi tutkimuksen tästä aiheesta, olisi mielenkiintoista nähdä millä tolalla todellisuudessa Suomessa nämä asiat ovat.
Assit luetaan laaja-alaisten kehityshairiötten ryhmään. Lue tämä tieteellinen aineisto ja tee johtopatökset - miksi lapsi pannaan etelässä käytännössä pakkohoitoon laitokseen, mutta pohjolassa saman diagnoosin lapsi hoidetaan kotonaan. Onko vanhemmat etelässä huonmpia, kun saman diagnoosin lasten avohoitoon ei uskota?
http://www.stakes.fi/FI/tilastot/aiheittain/Mielenterve ys/index.htm
http://www.stakes.fi/NR/rdonlyres/DE869520-018A-44DD-8A BB-BFE69566C371/0/Tt24_06.pdf
Suomi 24 ei aina kopioi linkkejä toimiviksi. Kopioi linkki kokonaqisuudessaan (molemmat rivit) ja sijoita sen jälkeen selaimen osoitepalkkiin, niin pitäisi toimia.
http://www.stakes.fi/FI/tilastot/aiheittain/Mielenterveys/index.htm
http://www.stakes.fi/NR/rdonlyres/DE869520-018A-44DD-8ABB-BFE69566C371/0/Tt24_06.pdf
Alaikäisten psykiatrinen sairaalahoito Suomessa vuosina 1995-2004 (pdf, 1,7 Mt). Tuori, Sohlman, Ekqvist, Solantaus. Stakes. Raportteja 13/2006.
http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/raportit/R13-2006-VERKKO.pdf
TULOKSET sivu 9
Ei vanhempi lapselle apua hakiessaan voi tietää, mitä koulukuntaa jokin lastenpsykiatrian klinikka edustaa! Ja kun sinne on hoitosuhde alkanut, ei sieltä lähdetä ihan niin vain pois! Voi taivas sentään! Kyllä kai nyt joka vanhempi ottaisi lapsensa pois sieltä siinä vaiheessa kun aletaan puhua huostaanotosta vaikka sairaalapaikkojen puutteen takia, mutta sieltä ei todellakaan ole mahdollisuutta lähteä! Se on viimeinen niitti varmaan huostaanottoon, että jättää lapsen hoidon kesken! Niin ei voi tehdä siitäkään huolimatta, että kertoo siirtyvänsä yksityisen puolen asiakkaaksi!
Olisinhan minäkin jo vuosia sitten siirtynyt aikanaan yksityiselle puolelle, jos olisin tiennyt, mitä edessä on. Mutta en ikikuuna päivänä olisi voinut kuvitella miten lapsia voidaan kohdella tämän päivän Suomessa!
Onneksi sain lapsen kotiin muutamassa kuukaudessa, kiitos järkevien (harvinaisten) sossujen ja sen, että itse olin valmis tekemään lapsen eteen ihan mitä tahansa, että sain hänet pois hirveästä sijoituspaikasta!
Ja tuosta tyylin muuttamisesta vielä:
Luuletko sinä kaiken arvostelija tosiaan, että jollain alatyylillä lasten asioita hoidetaan viranomaisten suntaan? Ja täällähän kirjoittaa moni vanhempi, joka on saanut jo lapsen kotiin takaisin. Outo tapa ajatella, että jos joku purkaa kiukkuaan jossain, että hän joka paikassa käyttäytyisi samalla tavalla.
Se, jos täällä joskus joku lapsensa puolesta vihaisena kirjoittaa mihin tyyliin tahansa, on minusta erittäin ymmärrettävää. Ja olen Amalian kanssa aivan samaa mieltä, että on hyvä kun vanhemmille on tällainen purkautusmiskanava näissä asioissa. Missä muualla se tapahtuisi kuin huostaanotettujen lasten vanhemmille tarkoitetulla palstalla? Erittäin järkevä ja yksinkertainen kysymys.
Jos joku ei kestä lukea, niin ei ole pakko tulla palstalle ollenkaan.
näillä kaiken arvostelijoilla lopulta on!
Vai lähtisi lapsen kanssa pois kun uhataan huostaanotolla! Voi pyhä yksinkertaisuus sentään, mitä tietämättömyyttä!
Onneksi kirjoitan yleensä erityislasten vanhemmille tarkoitetulla palstalla, siellä kyllä ymmärretään, eikä tarvitse tuollaisia kommentteja lukea.
Alaikäisten psykiatrinen sairaalahoito Suomessa vuosina 1995-2004 (pdf, 1,7 Mt). Tuori, Sohlman, Ekqvist, Solantaus. Stakes. Raportteja 13/2006.
http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/raportit/R13-2006- VERKKO.pdf
Tahdonvastainen hoitoon tulo kolminkertaistunut!
TULOKSET sivu 17
Katso sivu 26:
Vappaehtoisesti hoitoon tulleet, mutta hoidon aikana pakkohoitoon asetetut lapset.
Alaikäisten psykiatrinen sairaalahoito Suomessa vuosina 1995-2004 (pdf, 1,7 Mt). Tuori, Sohlman, Ekqvist, Solantaus. Stakes. Raportteja 13/2006.
http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/raportit/R13-2006-VERKKO.pdf
puolelta varmuus lapsen diagnoosista, sen jälkeen saat sieltä lähetteen julkiselle puolelle neurologiseen hoitoon.
Näin minä tein ja suositan sitä jokaiselle, joka ei onnistu saamaan mistään lapselle lähetettä suoraan laajaan neurologiseen arvioon. On ensiarvoisen tärkeää, että lapsi saa mahdollisimman pienestä oikeaa kuntoutusta ja tukea, ajattele tätä ja toimi mahdollisimman nopeasti!
Jos teet sen virheen, että joudut väärään psykiatriseen osastotutkimukseen lapsesi kanssa, et sieltä pääse enää mihinkään, jos huostaanottoa aletaan suunnittelemaan! Ja AS-lapselle on huostaanotto aina erittäin traumatisoiva, tämän voin sanoa omasta kokemuksestani.
"Luuletko sinä kaiken arvostelija tosiaan, että jollain alatyylillä lasten asioita hoidetaan viranomaisten suntaan? Ja täällähän kirjoittaa moni vanhempi, joka on saanut jo lapsen kotiin takaisin. Outo tapa ajatella, että jos joku purkaa kiukkuaan jossain, että hän joka paikassa käyttäytyisi samalla tavalla."
En arvostele kaikkea, en edes tiedä kohdistatko tämän minuun. Mutta on eri asia purkaa täällä pahaa mieltään kuin yllyttää käyttäytymään alatyylillä lasten asioita hoitavien viranomaisten suuntaan. Ja jos selailet näitä viestiketjuja enemmän, löydät kyllä helposti viestejä, joissa annetaan "hyviä neuvoja" miten lasten asioita hoitaville viranomaisille pitää räksyttää ja räksyttää. Ymmärrätkö eron?
Enkä edes ole tätä mielipidettäni arvostelumielessä sanonut, vaan ihan ajatuksia herättämään ja ihan ystävällisesti vinkkinä. Ehkä huostatilanteissa ei aina osaa ajatella asioita loppuun asti. Ota vinkistä vaarin tai älä.
"Kukahan tekisi tutkimuksen tästä aiheesta, olisi mielenkiintoista nähdä millä tolalla todellisuudessa Suomessa nämä asiat ovat."
Tutkimus on tässä luettavissa. Lue se ja kerro mitä luvut paljastavat...
nähnyt, että täällä kehotettaisiin käyttäytymään mitenkään huonosti viranomaisia kohtaan tai ketään muutakaan. Tänne tulevat muka ulkopuoliset kyllä osaavat sen taidon ilman kehotustakin.
Luulisin, että suurin osa huosta/ex-huosta/huosta-uhkavanhemmista jäisi mieluummin ilman näitä ylimieliseltä vaikuttavia ystävällisiä "ulkopuolisten" neuvoja. Tuntuu, että jotain samaa kokeneet osaavat sittenkin neuvoa toisiaan paremmin kuin ne, joilla on tavalla tai toisella vääristynyt kuva koko tilanteesta.
Jos arvostelee toisia, niin olisi kiva pysyä edes totuudessa. Mutta yleensä sitä ei paljon arvosteluissa näy, vai mitä sanot näistä parista, jotka ovat ne tavallisimmat:
"Täällä ei hyväksytä aiheellisia huostaanottoja ollenkaan. Täällä väitetään, että sijarit tekevät huostaanotot."
Nyt uutena juttuna saatiin kuulla, että täällä muka yllytetään käyttäytymään jossain huonosti...
Mitähän seuraavaksi?
Olen monesti pyytänyt näitä väitteitä esittäviltä, että laittakaa linkki näihin kirjoituksiin, että juttuihinne tulisi edes pieni todellisuuspohja. Mutta yleensä linkkejä ei löydy mistään...
hoitaesssa pitää viranomaiselle räksyttää ja raksyttää?
Ta yllytettään alatyylillä .....
käyttäytymään viranomaisia kohtaan?
Tietäisit että joudut leikkaukseen
ja sairaalassa voi olla joko riittävän koulutuksen saanut ja pätevä kirurgi (75% mahdollisuus)
taikka yleislääkärikoulutuksen saanut (25% mahdollisuus)
sinua vastaanottamassa leikkaussalissa.
Miten toimisit ja reagoisit tilanteessa?
(Tämä on tilanne pätevyyden, riittävän koulutuksen ja ammattitaidon suhteen sosiaalihuollossa tänä päivänä)
vasta lähemmäs nelikymppisenä. ÄO:ni on hyvin korkea (yli 160) ja luulin aina, että juuri älykkyyteni vuoksi olen erilainen. Jos olisin tiennyt aspergerista lapsena, tai paremminkin, jos kouluterveydenhoitaja ja opettajat olisivat siitä tienneet, olisin hyvinkin saattanut joutua jonkinlaiseen 'kuntoutuskierteeseen'. Ja se olisi varmaan ollut tuhoisa minulle. Isäni oli myös assi, mielestäni, ja äiti luonnevikainen narsisti. Paras tapa auttaa koko perhettä olisi ollut potkia äiti pihalle. Isä olisi rakastavasti hoitanut koko katraansa.
Se, mistä minulle olisi ollut apua, olisi ollut jonkinlainen assikerho (mieluummin jollain eri nimellä, miksi pitäisi leimautua?), jossa olisi opeteltu arkielämän outoja sääntöjä. Meille olisi voinut antaa smalltalkin fraasisanaston, ja olisimme voineet näytellä kohtauksia tavallisesta elämästä, ja keskustella noista hassuista ja käsittämättömistä asioista, kuten tervehdykset, kuulumisten vaihto, toisen kuunteleminen, miten ilmaista haluavansa olla ystävä jne. Se oli kaikki minulle hepreaa. Silti tiesin olevani älykäs, enkä olisi hyväksynyt (yleensä älykkyydeltään hyvin keskinkertaisten) hoitajien ja psykologien alentuvaa suhtautumista. Nokkelana olisin ehkä oppinut manipuloimaan heitä ja antamaan heidän haluamiaan vastauksia, mutta en olisi hyötynyt siitä itse. Olisin tullut yhä vihaisemmaksi, tuntenut itseni vainotuksi ja aliarvioiduksi. Ehkä on hyvä, että jotenkin sain sinniteltyä 'normaalina'. Elämäni sujuu nyt hyvin! Teen työtä yhden hengen yrityksessä, kotona, ja olen tavattoman onnellinen, tuottelias ja voin hyvin taloudellisestikin. Olen löytänyt oman paikkani tässä maailmassa, äidistä huolimatta. Ai niin, katkaisin kaiken yhteydenpidon äitiin jo vuosia sitten. Se oli terapeuttista.
Olisikin noin helppoa, että ei tarvitsisi noudattaa lääkärin suositusta.
Tai on se jos heti hakee apua yksityiseltä.
Vaikeutena tässä on se, että jos lapsi ei pysty käymään koulua vaan joutuu sairaalaan kriisijaksolle js sieltä saa väärän dg:n ja lääkäri suosittelee sijoitusta niin sosiaali toimii sen mukaan. Tässä vaiheessa on vaikea enään hakea toisen lääkärin mielipidettä ja ei sitä aikaakaan enää ole. Huostan aikana onneksi voi hakea ainakin lähetteitä uusiin tutkimuksiin.
Ymmärrän täysin että ensiksi aina epäillään kotioloja, mutta jos ls ilmoitukset lähtee koulusta ja muut lapset jäävät kotiin, niin silloin olen vahvasti sitä mieltä että toisinkin olisi voitu toimia. Varsinkin jos perheessä on jo yksi "sairas" lapsi. Tämä on myös asia mikä pitäisi ottaa huomioon. As ja ADHD kuuluu samaan autismin "kastiin". Ja kuten tutkimukset ympäri maailmaa todistavat, se on perinnöllistä. Tätäkään en tiennyt ennen kuin kävin kirjastossa lueskelemassa...
Mitä syihin papereilla tulee, niin huostapapereissa yleensä lukee; koulunkäynnin vaikeudet, mutta sairaalan: suosittelemme sijoitusta tilanteen rauhoittumiseksi. Kumpaa tässä sitten uskoo??? Sosku tekee niin kuin lääkäri määrää...
Tietysti kirjoitan vain omasta puolestani.
vaikeudet ja vielä lastensuojeluviranomaisen kirjoittamana. Eikö lastensuojeluviranomaisen pitäisi jo lainkin mukaan tehdä ja puuttua koulussa oleviin epäkohtiin jne.
Eihän se koulun ongelma taikka koulun järjestelmä muuksi muutu sillä että lapset otetaan lastensuojeluviranomaisten toimeista pois koulusta ja siirretään muualle (ei kouluja käymättömiksi!)asumaan.
Järjenköyhyyttä. Ja sossulla kun on kaikki valta kaikkeen vaikka poliisin kanssa laittaa koulusysteemit järjestykseen (tuleehan ne sossut poliisin avustamana vaikka lapsen kotiovenkin läpi.....).
Oma lapseni aloitti juuri tuollaisen kerhon, jossa opetellaan niitä käsittämättömiä sääntöjä ja tapoja, joiden omaksuminen tekee elämän kuitenkin toivottavasti AS-lapselle helpommaksi.
Kehen tahansa omaa ja toisten elämää tuhoavaan henkilöön välien katkaiseminen on terapeuttista ja järkevääkin loppupeleissä. Lapsi tulee vallan mainiosti toimeen toisen turvallisen aikuisen varassa ja jotkut ovat väittäneet, että AS-ihmisten on helpompi tulla toimeen keskenään kuin nentti-seurassa :) En tiedä, pitääkö kaikkien kohdalla paikkansa.
perheitä kohtaan.
Koulu on kokonaan eri toimialuetta kuin lastensuojelu, eivätkä sossut ala toisten viranomaisten silmille hyppimään jollakin toisella alueella tehdyistä tehtävien laiminlyönneistä.
Ei korppi korpin silmää noki,
eikä viranomainen osoittele toisen viranomaisen virheitä ja puutteita.
Ja poliitikkojen nenille eivät sossut myöskään hypi, se alentaa kummasti taas määrärahoja sosiaalivirastolle seuraavissa budjeteissa.
Tätä yksinkertaisesti tarkoittaa se, että viranomaisten laiminlyöntejä ja virheitä paikkaillaan huostaanotoilla.
eli...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000001302&posting=22000000028646977
äiti päätti hankkia lapselle apua kouluun kohtalokkain seurauksin. Törmättiin väärin toimivaan psykiatrian yksikköön ja aivan varmasti lapsi vammautui hoidossa enemmän kuin sai apua. Näin tapahtuu joissain psykiatrian klinikoissa vielä tänäkin päivänä.
Siksi annankin kaikille kehotuksen, että jos on yhtään pelkoa oman sairaanhoitopiirinne psykiatrian klinikan toimintatavoista, niin viekää lapsi yksityisen puolen tutkimuksiin. Sieltä saa kyllä diagnoosin varmistuttua lähetteen julkisen puolen neurologian kuntoutusarvioon ja muuhun hoitoon.
Tuo on monella paikkakunnalla ainoa tapa sivuuttaa huostaanottoinnosta halkeamaisillaan olevan psykiatrian yksiköt.
velvolllisuus puuttua myös kouluissa oleviin epäkohtiin
ja jopa ehkäistäväkin niiden syntymistä!
Kyllä sosiaaliviranomainen voi puuttua myös omilla toimillaan tai toimenpiteillään
koulumailmassa tapahtuviin oppilasta koskeviin laiminlyönteihin
- niin halutessaan!
"Lastensuojelulaki 5.8.1983/683
...........
1 §
Lastensuojelulain (683/83) 4 §:n 2 momentissa tarkoitetuista sosiaalilautakunnan hyväksymistä yleisistä perusteista ja ohjeista tulee käydä ilmi, miten kunnassa:
1) kehitetään lasten ja nuorten kasvuoloja sekä tuetaan kasvatusta;
............
2 §
Lastensuojelu
Lastensuojelun tarkoituksena on turvata lapsen 1 §:ssä mainitut oikeudet vaikuttamalla yleisiin kasvuoloihin, tukemalla huoltajia lasten kasvatuksessa sekä toteuttamalla perhe- ja yksilökohtaista lastensuojelua."
.......
.......
"Lastensuojeluasetus 16.12.1983/1010
.............
Kasvuolojen kehittäminen
Sosiaalilautakunnan ja kunnan muiden viranomaisten on seurattava ja kehitettävä
lasten ja nuorten kasvuoloja
sekä poistettava kasvuolojen epäkohtia
ja ehkäistävä niiden syntymistä.
Sosiaalilautakunnan on välitettävä tietoa lasten ja nuorten kasvuoloista ja sosiaalisista ongelmista sekä annettava asiantuntija-apua muille viranomaisille samoin kuin kunnan asukkaille ja kunnassa toimiville yhteisöille."
.......
"Sosiaalilautakunnan on lastensuojelua järjestäessään oltava tarvittaessa yhteistyössä kunnan ja sen osa-alueiden eri toimintayksiköiden ja viranhaltijoiden samoin kuin muiden kuntien ja kuntainliittojen sekä muiden palveluja järjestävien yhteisöjen ja laitosten kanssa riittävien palvelujen ja asiantuntemuksen turvaamiseksi kunnassa."
aspergeria on niin monen eri tasoista varmaan kuin on ihmistäkin ja jos lapsella ei ole ole esim. mitään hahmotus-, luki- ym. muita häiriöitä ja koulu näyttää sujuvan suht hyvin, niin eivät kaikki välttämättä tarvitse kouluun tukea. Mutta nämä asiat ovat niin mahdottoman tapauskohtaisia...
Ei siis mitään paineita vanhemmille, että tuen hakemiseen olisi jotain pakkoa muuta kuin niissä tapauksissa, että lapsi näyttää sitä tosiaan tarvitsevan.
Toisaalta tekee mieli mainita vielä se, mitä Christopher Gillberg sanoo kirjoissaan, että monien AS-lasten sosiaalinen kyvyttömyys kuitenkin aiheuttaa sen, että varsinkin koulun ensimmäisillä luokilla monen lapsen oloa helpottaa esim. välituntiavustaja. As-lapsi on kyvytön puolustautumaan kiusaamista vastaan tai hän saattaa kärsiä yksinäisyydestään. --- Ja sitten on lapsia, jotka ovat mieluummin yksin, eivätkä kärsi tilanteesta millään tavalla. Siis kaikki on niin tapauskohtaista, että yhteneviä ohjeita ei pysty antamaan kukaan.