hei, näin syyskelejä odotellessa kysyisin koko kesän vaivanneesta ilmiöstä:
Miten huolestuttavaa on, jos alavantit löystyvät tiukalla luovilla, kun isopurje on reivattuna.
Tämän luulisi olevan normaalia, sillä nythän painetta kohdistuu enemmän alavanteille...?
Veneessä osatakila, trimmattu niin, etteivät heilu 20-asteen kulmassa.
Kiitos...
Miten huolestuttavaa on, jos alavantit löystyvät tiukalla luovilla, kun isopurje on reivattuna.
Tämän luulisi olevan normaalia, sillä nythän painetta kohdistuu enemmän alavanteille...?
Veneessä osatakila, trimmattu niin, etteivät heilu 20-asteen kulmassa.
Kiitos...
Vastaukset 63
Vanhimmat
Varsinkin, jos seilaat avomerillä, vantit kannattaa pitää kireällä. Löysyys aiheutta tempauksia isommassa aallokossa ja voi johtaa vaijerien tai helojen ongelmiin. Itse kiristän leen vantit kun vene on kallellaan. Tällöin vanttiruuvien kierteet eivät leikkaa kiinni (jos on teräsruuvit).
Monissa heppoisemmissa veneissä tulee se ongelma, että runko joustaakin vantteja kiristäessä. Jossain veneessä vääntymisen huomaa siitä, että vessan ovi ei enää aukeakaan ennekuin vantit on löysätty. Järeämmin rakennetuissa ei ole ongelmaa.
Näkyvää löystymistä tai heilumista ei leen vanteissa pitäisi olla edes kovassa kryssissä. Kiristä ihmeessä!
Samaa asiaa olen huomioinut...
Alkuperäinen kysymys oli. "Alavantit", jolla tarkoitetaan luultavasti sisempiä vantteja.
Ei ole käsittääkseni ollenkaan tavaomaista että ne löystyvät kryssillä.
Voivat vatka aika hurjasti, samaan aikaan kun ulompi on tiukka. Riippuen veneestä, mastosta, etuharuksen kiinnityspisteestä, takaharuksen kireydestä jne.
Jos ulompi vantti (= ylemmäs mastoon menevä vantti) löystyy, se on sitten jo toinen juttu.
Voin toki olla väärässäkin.
Ei alavanttejakaan kannata pitää niin löysinä, että ne heiluvat ja nykivät aallokossa. Kiristä ihmeessä!
Aika tavallinen alavantin tai ylävantin vauriopaikka on ns. t-pääte mastossa. Kannattaa tarkistaa, ettei päätteisiin ole syntynyt hiushalkeamia.
Löysällä rikillä en läksisi ylittämään meriä syysmyrskyillä.
Kiitos asiallisista vastauksista.
Kiristän vantit heti tänään iltapurjehduksella, jos sää vaan sallii.. Niin kauan ovat jo mieltäni vaivannet.
Eipä mennä kiristelemään vantteja pelkästä kiristelemisen ilosta. Sivuvantit ovat ilmeisesti aika lailla OK, jos pysyvät kireinä 20 asteen kallistuksiin saakka. Alavantit ovat sopivalla kireydellä, jos masto pysyy sivusuunnassa suorana. Suoruus on oleellista, kireys ei. Eli maston juureen katsomaan pitkin liikkiuraa, kun puhaltelee ainakin mukavaa keskituulta, sitä ei kyllä näytä tämä ilta tarjoavan.
Niin, et maininnut tarkemmin maston tuennasta, mutta jos kyseessä on yksisaalinki(parinen), ulommat vantit tulevat saalinkien kautta ja sisemmät paitsi osaltaan tukevat, myös eliminoivat maston nurjahdusta ulompien aiheuttaman voiman toimesta. Sisemmät löysällä masto vatkaa sivusuunnassa ihan itsekseen, saatika ulkopuolisen voiman avittamana. Ei hyvä!!
Kyseessä oli siis ala/ sisemmän vantin löystyminen leen-puolella tiukassa kryssissä, kun isopurje on reivattuna. Eivät ne satamassa heilu!
Itse ajattelen asiasta näin:
Reivatessa isopurjetta, sen mastoon kohdistama paine siirtyy alemmaksi. Tämä lisää luuvartin sisempään vanttiin kohdistuvaa voimaa ja vähentää samalla luuvartin uloimman vantin työtä.
Kun luuvartin sisempi vantti venyy hiukan, taipuu masto keskeltä leen puolelle. Tämä maston taipuma puolestaan aiheuttaa leen puolen sisemmän vantin löystymisen.
Kiristämällä sisempiä vantteja estetään tässä tapauksessa siis maston taipumaa keskeltä leehen.
Alavantit venyvät hiukan, mikä saa maston taipumaan keskeltä leen puolelle. mikä puolestaan aiheuttaa leen puolen alavanttien löystymisen.
Kiristämällä alavantteja estetään tässä tapauksessa maston taipumaa keskeltä leehen.
Alemmat vantit ovat paljon sivuvantteja lyhyemmät ja venyvät siksi paljon vähemmän. Toisinaan ovat lisäksi jopa paksumpia kuin sivuvantit. Osarikisen toppi taipuu väistämättä aina leehen, mutta reivatessa tämä ilmiö poistuu ja se vaikuttaa maston alaosankin käyttäytymiseen. Rikin tyyppi ei ole vielä käynyt selväksi, siitä riippumatta Antsu on oikeassa, mitä tulee maston suorana pitämiseen. Jos tämä vaatimus toteutuu, mutta masto pyrkii pumppaamaan, on lääkkeenä normaalisti barduunat, ei kiristys.
OK. Masto 1-saalinkinen osatakia, n.11m, ei barduunoita.
Masto suorassa laiturissa, täysin purjein? Se tarkistetaan...
Kiitos
Jos venekohtaisia ohjeita ei löydy ja teoria kiinnostaa niin kannattaa hommata dedekamin kirja
http://www.dedekam.com/
Kuitenkin maston valmistajan sivulta löytynee apua.
Ja jotta vantit saa oikealle tiukkuudelle kannattaa hommata loosin rikimittari
loos rig tension gauge googleeen, mutta värkki kyllä löytyy myös kotimaisista kaupoista.
Jos ei nyt puhuta kisavirityksistä niin perussäätö ylävanteille on 20% break loadista joka on luonnollisti omansa eri paksuisille vanteille.
Alavanteilla vastaavasti säädetään maston taipumaa keskiosastaan eteenpäin jonka suuruus luonnollisesti riippuu isonpurjeen muodosta mutta voi olla tyypillisesti 30-60 mm saalinkien alapuolella.
Eli tämä oli teoriaa
Käytäntö?
Eli ylävantit oikeaan tiukkuuteen
alavantit käsi tiukkuuteen. Ison nostin puomin juureen kiinni ja arpomaan paljonkohan on mastossa taipumaa ja sitten vaan kiristämään alavantteja...
Ilmeisesti saalingit viistosti taakepäin. Ylävantit ihan reilusti kireälle, alavantit saa jäädä huomattavasti löysemmälle. Jos alavantit on liian kireällä, prebend katoaa -eikä ison trimmaaminen enää onnistu niin hyvin. Kyllä leen alavantti saa heilua jonkin verran reippaassa kryssissä. Tää on ihan fakta. Pidä vain huolta että masto pysyy suorassa mastoliikkiin nähden.
Maston muotoon vaikuttaa tietysti sekin onko alavantteja vain yksi kummallakin puolella. Ehkä perinteinen toppiriki on helpompi trimmata kireäksi kuin skandinaavisen muodin mukainen osatakilainen, jossa mastokin voi olla hyvin notkea.
Vanha perusoppi (löytyy monista kirjoista) on kuitenkin se, että 15 asteen kallistumassa leen vanteissa saa tuntea pientä löystymistä. Löysyys ei kuitenkaan saisi näkyä eivätkä vantit saisi heilua - mikäli siis kysymys on avomeriveneestä.
Vantit on suositeltu kiristämään tiukkuuteen joka vastaa neljännestä niiden murtolujuudesta. Tätä on tietysti vaikea mitata, mutta kireältä tuntuu.
Yli 40-jalkaisessa toppirikisessäni sain veneen ja maston valmistajalta ohjeen kiristää kaikki vantit niin tiukalle, että kiristys vaatii paitsi vanttiruuvien rasvauksen myös veneen kallistamisen loppukiristystä varten (joko purjehtimalla tai kallistamalla maston topista vinssaamalla). Ennen maston poistoa oli tehtävä sama homma toisin päin. Kireällä olevia vanttiruuveja ei pysty avaamaan ilman veneen kallistamista. Tietysti vaijereissa tapahtuu venymistä, jonka takia lisäkiristystä tarvitaan.
Minä en kyllä mastoa päästäisi keskiosaltaan taipumaan eteen, ellei nyt välttämättä halua päästä otsikoihin. Kaatuilee niitä vähemmälläkin yrittämisellä....
Mutta "asiantuntijoita" täällä tuntuu riittävän!
""Alavanteilla vastaavasti säädetään maston taipumaa keskiosastaan eteenpäin jonka suuruus luonnollisesti riippuu isonpurjeen muodosta mutta voi olla tyypillisesti 30-60 mm saalinkien alapuolella.""
et taida olla purjehtija jos et prebendistä tiedä tai ymmärrä
on vanttien kireydellä säädetty maston (esi)taipuma. Takastaagilla sitä voi sitten taivuttaa lisää, jolloin osatakilassa maston keskiosa todellakin pullistuu eteenpäin ja isopurjeen pussi pienenee (Cunninghamia kiristetään tässä vaiheessa). Tämä on kovemmassa tuulessa aivan välttämätön säätö jos halutaan veneen kulkevan.
.itse mastoni maksan ja siksi sitä säästän. Alkeellisella mekaniikan tuntemisella voi päätellä vanttien mastoihin kohdistaman voiman suunnat. sisävantteja löysäämällä aiheutettu taipuma altistaisi maston paitsi nurjahdukselle, myös "pumppaamiselle". Ei hyvä.
Mastoni seisoo tukevasti takakenossa, vantit kireällä. Taipumaa säädän takastaagilla ja etustaagia barduunoilla. Mutta, kuten sanottua...
Juuri oikein sanottu! Eli älkää rajoittako maston eteenpäin taipumista puolesta välistä liian kireillä alavanteilla. Hoikalla mastoprofiilillani en itse ole huolestunut putken kestävyydestä, vaikka taipuma on varmaan luokkaa 200- 300 mm.
Sivusuunnassa maston pitää sen sijaan olla suora.
kun tuuli kovenee,jotta etustaagi kiristyisi ja sen sagi vähenisi ja jotta isopurje latistuisi, on tietysti tärkeää ja tämähän aiheuttaa taakse suuntautuvien alavanttien löystymisen jossain määrin.
Päin vastoin! Kun vantit ovat maston takapuolella, takastaagin kiristys löysää ylävantteja ja kiristää alavantteja. Kokeileppa vaikka.
Jos masto on purjehtiessa sivusuunnassa suora, myöskään minä en kiristäisi alavantteja. Koska silloin menetetään ison trimmiominaisuuksia paljon. Masto ei pääse taipumaan keskeltä eteenpäin. Siis takastaagin vaikutus jää vajaaksi ison kannalta.
Sokat vanttiruuveihin ja anna roikkua vain.
Päin vastoin! Kun vantit ovat maston takapuolella, takastaagin kiristys löysää ylävantteja ja kiristää alavantteja. Kokeileppa vaikka.
Jos masto on purjehtiessa sivusuunnassa suora, myöskään minä en kiristäisi alavantteja. Koska silloin menetetään ison trimmiominaisuuksia paljon. Masto ei pääse taipumaan keskeltä eteenpäin. Siis takastaagin vaikutus jää vajaaksi ison kannalta.
Sokat vanttiruuveihin ja anna roikkua vain.
Tuo pätee toppirikin kanssa ja tietty uusien 19/20-rikien kanssa. Nyt oli kyse yksisaalinkisesta osarikistä. Siinä takastaagin vaikutus etustaagin kireyteen on korkeintaan nimellinen, se on jätetty sivuvanttien ja viistojen saalinkien tehtäväksi. Isopurje kyllä latistuu maston taipuessa. Vetämällä toppia taaksepäin etustaagin alapuolinen osa mastoa taipuu eteenpäin, siis periaatteessa alavantteja kiristäen.
Barduunoillakaan ei etustaagia juuri voi kireällä pitää viistojen saalinkien tapauksessa, sillä ne vetävät mastoa taaksepäin. Se taas löystyttää sivuvantit ja masto menee s-mutkille.
Luulisi, että hieman taakse vinossa olevat saalingit tukisivat paremmin mastoa?
Suoraan sivuille suunnatut saalingit pitävät maston sivusuunnassa tehokkaimmin suorana aiheuttamatta mastoon veneen pitkittäissuuntaista taipumaa. Mielestäni riki on helppo trimmata, koska kaikki ei vaikuta kaikkeen, kuten takaviistojen saalinkien tapauksessa. Välistaakilla mastoa voi taivuttaa veneen pitkittäissuunnassa tarpeen mukaan ja barduunoilla saa pumppaamisen kuriin kovassa aallokossa. Jos alavantteja on kaksi paria ei välistaakia ja barduunoita välttämättä tarvita. Takastaakin kiristys vaikuttaa vain etustaakin kireyteen. Jos useampisaalinkisessa rikissä välivantit ovat epäjatkuvat, pitää mastoon kiivetä trimmausvaiheessa, mikä tietysti on haitta. Isopurje istuu hyvin myös avotuulilla, kun se ei hinkkaa saalinkeihin.
Genoa100 sanoi jo oleellisimmat. Sieltä rivien välistä voisi nostaa ja alleviivata yhden asian. Kun etustaagin kireyttä säädetään takastaagilla, johon hydrauliikalla saa vedon, jota mitataan tonneina, ovat venymätkin kohtalaiset. Toppi siirtyy siis taaksepäin ja viistojen saalinkien kanssa kävisi samoin kuin osatakilassa barduunoiden kanssa, sivuvantit löystyisivät. Se taas notkauttaisi maston sivusuunnassa ja s-mutkille, mitkä ovat ehdottoman epätoivottuja seurauksia. Toisaalta varsinaista hyötyäkään en viistoista saalingeista löydä.
Yksi poikkeushan tässäkin on, eli Bergström-Ridder-riki voimakkaasti viistoine saalinkeineen. Siinä maston sivuttaistuenta on monimutkaisempi ja jos hydrauliikkaa asennetaan, sen paikka on etustaagissa.
Antsu* tuskin tarkoitti sanoa, etteikö viistoista saalingeista osatakiloiduissa veneissä olisi joitakin hyötyjä (haittojakin toki on). Muussa tapauksessa olisi varmaan korkea aika kertoa vene- ja mastovalmistajille tämä vallankumouksellinen havainto, jotta ymmärtäisivät lopettaa moisten turhanpäiväisyyksien valmistamisen:-).
Näin ensimmäiseksi mieleeni tulee se huomionarvoinen hyöty, että barduunoita et enää välttämättä tarvitse pitääksesi mastosi yhtenä kappaleena avotuulilla.
No katsopa millaisiin veneisiin takaviistoja saalinkeja yleensä asennetaan, niin toteat että yksinomaan barduunojen puuttuminen tämän tyyppisissä veneissä on niin merkittävä etu, ettei muuta syytä niiden yleistymiseen tarvita. Aloittelijoiden veneissä myös välistaaki on hankala ja vie tilaa kannella olevalta kumiveneeltä.
Tässähän puhuttiin toppirikisistä, joissa taaksepäin suuntautuvista saalingit ovat harvinaisempia ja ehkä täysin hyödyttömiä (minulla on hyvin vähän kokemusta toppirikisistä).
Osatakilaisissa taas taaksepäin suunnatuilla saalingeilla tehdään nykyään 99,XX % uusista veneistä oli ne sitten suunnattu aloitteville, kokeneille tai kilpapurjehtijoille.
Osatakilaisessa on taaksepäinsuunnatuilla saalingeilla se suuri etu, että barduunoita ei tarvita. Takila on yksinkertaisempi eikä tule kannelle barduunojen kanssa mokatessa, kuten aika monelle kisarikille on käynyt.
Sopivalla geometrialla ja vanttien kireydellä takastaagin kireys vaikuttaa kyllä selvästi etustaagin kireyteen, vaikkei tietysti säätöalue ole yhtä laaja kuin suorilla saalingeilla ja barduunoilla. Tämä riippuu paljon takilan osasuhteesta, mastoprofiilin jäykkyydestä jne.
Monessa 80-luvun veneessä on barduunat JA taaksepäin suunnatut saalingit. Näissäkin etustaagin kireys riippuu aivan selvästi barduunojen kireydestä ja joissain tarvitaan alabarduunoita pumppaamisen hillitsemiseksi.
Miten tuo barduunamoka saa aikaan rikin alastulon? Mulla on kaksisaalinkinen 7/8 -takila, ja etustaagin kiristäminen takahekillä on pirun vaikeaa. Ainoa mikä auttaa on barduunat tai vaihtoehtoisesti maston paikka. Raken lisääminen ei juuri vaikuta etustaagin kireyteen. Mikäs neuvoksi?
Samanlainen riki minullakin, eikä sitä helposti ole alas saanut, vaikka kaikenlaista on koettu. Selden on tapansa mukaan mitoittanut rikin aika konservatiivisesti. Saalingit ovat melkein suoraa mallia, rustit päälaipiossa heti maston takana. Todella pahan mokan vaatii ennen kuin vahinkoja tulee. Tiedän kyllä, että hennompia rikejä on alaskin saatu ja pysyviä taipumia tehty. Kovan tuulen jiippejä ison skuuti täysin auki olen tarkoituksella välttänyt.
Aika tavanomainen ratkaisu on varmaan tavallinen kolmekertainen talja hekissä. Sen käsin kiristäminen verrattuna barduunaan, jossa on taljaa vedetään kaksinopeuksisella vinssillä kertonee menetelmien tehoerosta. Varsinkin, kun se hekin veto välittyy etustaagiin vain ohennetun profiilin välityksellä.
Jos siis saalingit ja silloin myös rustit on suoraan sivulle, mastoa ei tue mikään muu kuin barduunat, ison skuutti ja hekki eteenpäin. Tällaista mastoa vedetään metri eteenpäin kryssiltä lenssille käännyttäessä kisaveneissä, vaikkapa ylimääräisellä fallilla, joka toimii "etustaagina" lenssin ajan. Jos tuollaisella rikillä mokaa jiipin tms. siten, että barduuna tai ison skuutti ei mastoa tue, se kaatuu eteenpäin. Hekki ei riitä, jos tuulta on vähänkin enemmän ja profiili sellainen, että mastoa voi taivuttaa. Kerran näin, kun masto jäi hekin varaan. Seurauksena oli 90 asteen mutka mastoon etustaagin yläpuolelle, joka oikeni ehkä 45 asteeseen, kun köydet saatiin normaalikuntoon.
Jos saalingit eivät sitten olekaan aivan suoraan sivulle, vaan 5-10 astetta taaksepän, on turvamarginaalia hiukan, mutta riki ei kuitenkaan välttämä pysy ylhäällä, jos barduunat eivät sitä tue jatkuvasti. Tällainen riki on kompromissi, jota ainakin jotkut mastonsuunnittelijat pitävät erittäin huonona. Siinä on sekä suorien että kunnolla takaviistojen saalinkien huonoja (toki myös hyviä) puolia.
Hekillä ei etustaagia saa kunnolla kireäksi, jos riki on perinteinen 3/4 tai 7/8 ja profiili taipuisa. Uudemmissa 9/10-19/20 toimii paljon paremmin ja profiilitkin ovat ehkö keskimäärin jämäkämpiä.
Barduunattomissa kisaveneissä hekin välitys on jo 30-jalan kokoluokassa 1:20-1:64 eli voimaa saa tuohon aivan yhtä paljon kuin barduunaankin vastaavassa kokoluokassa (usein 1:2 talja 16 vinssi eli vastaa 1:32 välitystä).
Jos masto on suunniteltu barduunoille, ei hekin välitys tarvitse olla tuollainen, koska sen ainoa tehtävä on taivuttaa ohutta toppia.
Tässä yksi mielenkiintoinen juttu aiheesta: http://www.boatbuilding.com/article.php/rigdesignhints/print
Eikös tuollaiset välitykset ole tulleet käyttöön nykyisten "vähää vaille toppirikien" kanssa. Ja niissähän hekin tarkoitus onkin pitää etustaagi suorana. Vastaavasti mastoa sillä ei paljoa taivutella.
Kyllä vaikkapa Albin Expressissä käytetään aikamoista välitystä: http://www.expresspurjehtijat.net/tekniikkaa/hekki.htm
Idea välityksessä on tietysti myös se, että säätö toimii laidalla istuen eli sitä ei vedetä hampaat irvessä.
En tiedä miten osatakilasuhde on määritelty, mutta omassa veneessäni se on 80-luvun veneitä suurempi olematta kuitenkaan läheskään toppirikinen (etustaagi n. 1,4 m topista). Kyllä hekillä masto taipuu aika mukavasti, mutta ei tietenkään läheskään suorien saalinkien veroisesti. En usko, että taipumisessa on oleellista eroa 7/8-osa rikiin. Voimaa sen sijaan tarvitaan aika paljon, jolloin samalla suurempi osa menee etustaagiin. Alkuperäinen hekki oli 1:8 ja sitä sai kyllä vetää tosissaan.
Kun arvioidaan maston tuentaa, pitää huomioida myös maston alapään kiinnitys veneeseen. Jos masto menee kannen läpi, se antaa mastolle huomattavan lisätuen etenkin veneen pitkittäissuunnassa. Minun on vaikea kuvitella niin taipuisaa mastoa että se kannen läpi menevänä saisi taipua keskeltä metrin, joten kyse lienee kannelle asennetusta ja lisäksi huomattavan pitkästä mastosta.
Ehkä kannattaa vielä selventää, että se että saalingit ovat takaviistot, ei anna sinänsä mitään turvaa sille ettei masto esim. vahinkojiipissä taittuisi eteenpäin kannen ja huipun väliltä vaan päin vastoin, päävanttien kiristyminen taivuttaa mastoa eteenpäin entisestäänkin. Sen sijaan, kuten epäsuorasti mainitsit, kyse on siitä, missä kohdassa mastoon nähden rustit ovat. Jos saalingit ovat takaviistot, rustit ovat maston takapuolella ja alavantit siis takaviistoon asennetut. Eli kyse on ensisijaisesti alavanttien kulmasta, ei saalinkien. Jos tällainen masto on korkea ja saalinkipareja useita, saatetaan tarvita takaviistojen alavanttien lisäksi ylempänä barduunat tukemaan mastoa veneen pitkittäissuunnassa.
Takilassa, jossa saalingit on suunnattu suoraan sivuille alavantteja voi olla kaksi paria joista toiset takaviistoon, toiset etuviistoon, jolloin masto on tukevasti tuettu pituussuunnassa ilman barduunoita. Tämähän on tavallinen ratkaisu ei-urheilullisissa matkaveneissä. Tietenkin tällöin menetetään maston taivuttelumahdollisuus, perussäätöä lukunnottamatta.
Kannattaa täysin erotella toppirikiset ja osatakilat, jotka viestissä menevät sekaisin. Niiden välillä on niin oleellinen ero ko. asioissa, että pitää aina olla tarkkana kummasta puhuu.
Yleensä kisaveneiden suorasaalinkiset osatakilarikit ovat kannen läpi meneviä. Tuo metri on matka, jonka maston toppi siirtyy eteenpäin. Kryssillä masto on erittäin takakenossa ja lenssillä pystyssä tai jopa etukenossa. Tämä on suorasaalinkisen merkittävä etu, koska maston kallistuma vaikuttaa huomattavasti suorituskykyyn.
Toinen merkittävä etu on siinä, että ylä- ja alabarduunojen kiristysuhteella on mahdollista pitää masto tikkusuorana (erittäin pussikas isopurje) tai aiheuttaa siihen ehkä 30 cm taipuma keskivaiheelle (täysin litteä isopurje). Tällöin isopurje voidaan leikata huomattavasti pussikkaammaksi ja se toimii silti hyvin myös erittäin kovassa tuulessa.
Tietysti kaikki mastot saa katkeamaan, jos oikein yrittää. "Tavallinen" reilusti taaksepäin suunnatuilla saalingeilla varustettu riki tulee kuitenkin hyvin harvoin alas ilman selkeää syytä (vantin pettäminen tms.). Yhden tiedän kyllä tulleen alas myös hekin pettämisen takia, vaikka hekin ei pitäisikään olla ko. rikityypille oleellinen, muuten kuin taivuttamiseen.
Rustien sijainnilla ja saalinkien kulmalla on täysin kiinteä yhteys toisiinsa. Muuten riki on suunniteltu väärin ja saalinkien mastoheloihin tulee vääntöä ja ne aikanaan hajoavat. Jos saaligit ovat suorat, myös rustit ovat suoraan sivulla. Ja sama toisinpäin.
Suorilla saalingeilla tarvitaan myös alabarduunat, jotka vetävät taaksepäin. Muuten maston keskiosa ei ole riittävästi tuettu pituussuunnassa.
Takaviistoilla saalingeilla keskiosa lukittuu siten, että saalingit työntävät eteenpäin ja alavantit vetävät taaksepäin. Maston prebend tulee ylä- ja alavanttien kiristyssuhteesta. Tavallinen tapa on kiristää ylävantit hyvin tiukalle ja sen jälkeen alavantit siten, että taipuma on sopiva.
En ole koskaan nähnyt osatakilaa, jossa olisi alavantit sekä etu, että takaviistoon. Ehkä sellaisiakin on, mutta tuolla järjestelyllä kyllä menetetään suorien saalinkien kaikki edut saavuttamatta mitään. Toppirikisissä tuo sen sijaan on varsin yleistä.
Kuinka paljon rakea eli nojaa kannattaisi laittaa Avance 36 veneeseen? Veneessä on erittäin tunnokas peräsin ja nyt tuntuu, että genoallakin (rulla) vene on vähän luovikärkäs, Veneessä on standardi in-line riki ilman alabarduunoita.
ps. A36 riki pysyi HTR:ssä pystyssä ilman alabarduunoita, vaikka aallokko oli hirveä ja yökisa.
Tosiaan, pidin virheellisesti itsestään selvänä, että suoraan sivulle suunnattujen saalinkien yhteydessä tarkoitetaan vain toppirikiä ja takaviistojen saalinkien yhteydessä vain osatakilaa.
hekin ja cunninghamin vaikutus on todella suuri kun tuuli kovenee. Kun ison pussi pienenee, veneen kallistus vähenee ratkaisevasti jolloin köli alkaa toimia aallokossakin ja etustaagin oietessa fokka sietää parempaa nousukulmaa.
rake on aina tapauskohtainen, se täytyy kokeilla. Valitettavasti tollasilla köliveneillä ei harjoitella venevauhtia samalla tavalla kuin kevytveneillä toisia vastaan, joten oikean raken etsiminen voi olla suorastaan vaikeaa.
Periaatteessa liian luovikärkäs merkitsee, että mastoa voisi säätää pystymmäksi. Mutta genoa/iso-yhdistelmä ei ole aivan yksinkertainen, koska raken säätäminen muuttaa paitsi purjeiden kokonaisvoimaa niin myös voiman painopisteen paikkaa ennalta-arvaattomasti. Siksi sun pitäs kokeilla eri asetuksia.
Valitettavasti raken säätäminen köliveneessä voi olla työläs homma, riippuuroikkuu maston läpivienneistä jne. Siksi kannattaa purjehtia kevytveneillä, joissa on valmiit systeemit kaikille hauskoille spekulointisäädöille :)
Onko tietoa tai hyviä arvauksia maston taivuttelun vaikutuksista jos iso on reivattuna ykkös reiviin?
Käytännössä reivauksen jälkeen maston ja purjeen muotoja ei oikein millään saa sopimaan toisiinsa ainakaan tavanomaisessa osatakilassa. Mastohan taipuu trimmejä muutettaessa ylhäältä huomattavasti enemmän kuin alhaalta. Tämä mahdollistaa sen, että purjeen yläosaan voidaan tehdä enemmän pussia, koska sen saa pois mastoa taivuttamalla. Nyt kun purje reivataan, se taipuisaan mastoon suunniteltu purjeen yläosan profiili osuukin siihen vähemmän taipuvalle osalle mastoa, jolloin reivattua purjetta ei yleensä pysty latistamaan yhtä tehokkaasti kuin reivaamatonta. Hekin kiristämisen merkitys jää siihen, että keulastaagi pysyy kireämmällä, reivatun ison muotoon se ei kovin paljoa vaikuta. Käytännössä reivatessa vedetään kaikki liikit niin kireälle kuin vain uskaltaa ja sitten mennään sillä. Jos on liikaa tehoja niin reivataan lisää. Näin ainakin niissä noin viidessä venetyypissä joita olen kovemmassa kelissä ajanut. Nämä ovat tosin järjestään olleet kilpaveneitä, kauttaaltaan litteäksi leikattu cruising purje voi käyttäytyä vähän toisin.
Ihmetystä on herättänyt toppirikatun maston pumppaaminen, vaikka se on mielestäni hyvin tuettu. Kaksi saalinkiparia ja kahdet alavantit. Vai onko nyt niin, että alempien saalinkien kohdalle tulevien alavanttien ja topin etäisyys (= n. 2/3 maston pituudesta)on niin suuri, että masto pitäisi vielä jäykistää ylempien saalinkien kohdalta barduunoilla? Vai auttaisiko pelkkä kutteriharus, joka olisi myös yksinkertaisempi vaihtoehto? Mastoprifiilin pitäisi mitoitustaulukoiden mukaan olla riittävä veneen kokoon nähden.
Jos vene on avomeri/valtamerikäytössä, kannattaa siihen joka tapauksessa asentaa irroitettava välistaagi (kutteristaagi) myrskyfokkaa varten. Jos välistaagin mastokiinnitys on selvästi topin alapuolella, asenna myös barduunat. Niillä pidät välistaagin kireällä, kun tarve tulee. Tämä järjestelmä tukee mastoa kovemmissa keleissä. Toivottavasti vaimentaa pumppauksenkin. Voit virittää välistaagin myrskyfokan tai muun pienen staysailin nostovalmiiksi jo meren ylitykseen lähtiessäsi. Saaristo- ja rannikkopurjehduksessa välistaagin voi irroittaa kansihelasta ja pitää poissa genuan tieltä.
Olen ihmetellyt, miksi ns. valtamerikelpoisina myytävissä uusissa veneissä ei ole valmiina välistaagia myrskyfokkaa varten. Silti myrskyfokka on pakollinen varuste. Kunnollinen myrskypurjejärjestelmä on turvallisuustekijä.
Maston pumppaus on epätoivottu ominaisuus, joka ei mitenkään voi näkyä venemessujen aikana eikä venekauppias sitä kerro. Vika paljastuu vasta käytännössä. Sama koskee tietysti muitakin ominaisuuksia, niin veneen käyttäytymistä kuin meripunkkien ja sisustuksenkin toimivuutta.
Minulla on vastaavanlainen takila yksillä alavanteilla ja jos välistaaki ei ole asennettuna, masto pumppaa kovemmassa aallokossa. Kun kiristää välistaakin paikalleen masto rauhoittuu. Barduunoita ei tarvita kuin kiristämään välistaaki silloin kun siinä on purje.
Välistaaki kannatta mitoittaa järeästi, koska sen asennuskulma on väkisinkin epäedullinen, jolloin pienikin jousto sallii mastolle ison liikkeen. Kansi pitää tukea alapuolelta, ellei ole jo tehty.
Muistakaa aina kutteristaagia jälkikäteen asentaessa, että sen rusti on asennettava laipion kohdalle. Itse asennettuja kutteristaageja on repeytynyt kannesta läpi aivan liian monia. Onneksi vaurio aiheuttaa yleensä vain kanteen reijän.
Tuohon saalinkien kulmakeskusteluun sanoisin muutaman asian. Jostain kumman syystä 3/4 TAI 7/8 osatakilan (saalingit suoraan sivulle) kohdalla puhutaan, että takila tulee alas, jos barduuna ei ole kireällä avotuulella. Tämä pätee vain silloin, kun ajetaan spinnulla. Ei keulapurjeesta tule kuormaa etustaagille avotuulella, kuin murto-osa luovista aiheutuvasta kuormasta. Spriidarit sivulle oleva osatakila on tosiaan kisassa hankala, kun tehdään spinnujiippiä. Kuitenkin kovalla kelillä suoraan sivulle olevat saalingit ja kireät barduubat (ylä ja ala) tekevät takilasta erittäin tukevan. Saalingeissa on vain puristuvoimia, yläbarduunat kiristävät etustaagin ja alabarduunat estävät nurjahduksen, Minkäänlaista pumppausta ei myösään esiinny.
Jopa Swan 441 veneen 420kg (ilman falleja)painoisessa toppirikissä on barduunat. Toppirikistä kun on kysymys, niin barduunoilla estetään vain nurjahdus ja pumppaaminen, Kuitenkin barduunoien mastoa tukevoittava vaikutus on huomattava.
Huomauttaisin myös, että kaikki HTR kisasa alas tulleet takilat olivat ns. spriidarit takaviistoon mallia, tosin Virolaisten Ridas 31 veneessä taisi kyllä olla barduunat.
HTR oli kryssiä, jolloin isopurje tukee skuutin kautta mastoa hyvin, vaikka barduunat olisivatkin auki. Lisäksi reivien kanssa voi yleensä pitää molemmat barduunat kiinni.
Avotuulilla takilaa kaataa eteenpäin lähinnä isopurje, jos ei spinnua käytetä. Kyllä sekin riittää aivan hyvin, mutta spinnulla tietysti sama voima saadaan jo hiljaisemmassa tuulessa.
Kaikissa oikein suunnitelluissa takiloissa saalinkeihin kohdistuu vain puristusta.
Puhutaan osatakilasta, saalingit suoraan sivulla sekä hoikka putki. Tietysti kireät alabarduunat tukevat rikiä ja estävät sen pumppaamista.
Kun vene kantaa vielä juuri ja juuri täyden ison eli tuulee esim. 10- 12 m/s, silloin pitäisin minusta alabarduunat olla kiinni, mutta aika löysällä. Tällöin masto pääsee taipumaan keskiosastaan eteen tarpeeksi (200- 300 mm) ja iso saadaan mahdollisimman litteäksi. Kallistus pysyy hallinnassa ja reivausta ei mahdollisesti tarvita. Yläbarduunat tietysti tosi tiukalla.
Vastaavasti kevyelä kelillä ison voiman maksimoimiseksi alabarduunat voivat olla jopa tiukemmalla kuin kovalla kelillä.
Kuten aikaisemmissa viesteissäkin oli, reivauksen jälkeen voi ne alabarduunatkin vetää tiukemmalle.
Toki ns. racing takilat ovat ohuempia,kuin cruising takilat. Kuitenkin jos ajatellaan vain kuormia, niin miten osatakila vaatisi isolla avotuuleen ajettuna sen enempää barduunoja, kuin mikään muukaan takila. Ajatteleppa Joakim kahta samanlaista mastoputkea, joissa identtiset isot. Eihän keulastaagin kiinnityspisteeseen tule mitään kuormia avotuulella eli on aivan sama onko veneessä barduunoita vai ei. Kun spinnusta tulee kuormaa, niin silloin tilanne muuttuu toiseksi. Tosin spinnun kuormatkin ovat aivan pieniä verrattuna etustaagin kuormaan kryssillä, joka veneen koosta riippuen voi olla jopa 2-3 tonnia. Kun käännytään sivutuuleen kasvaa etustaagin kuorma, joka pitää osatakilassa ottaa vastaan joko barduunoilla tai taakse päin vinoilla spriidareilla. Edesmennyt teoreettisen fysiikan proffa jopa ko voimat mittasi Inferno-31 veneestään.
Keulastaagissa on toki kryssillä kova veto (~30 jalkaisissa ~1000 kg) ja sivutuulessakin vielä aika kova, JOS keulastaagi pidetään suorana. Jos barduuna unohtuu auki, kuorma kuitenkin tippuu hyvin pieneksi heti kun etustaagi menee kunnolla notkolle. Keulastaagin kuorma tulee siitä, että genuan skuutti ja tuulen paine sivulle painavat staagia notkolle, jota yritetään pitää kurissa rikistä riippuen barduunoilla, hekillä tai taaksepäin suunnatuilla vanteilla. Ko. oloissa genuan skuutissa on paljon suurempi voima kuin se voima millä purje vetää eteenpäin.
Suuri kuorma keulastaagissa sivutuulessa tai kryssillä ei rikiä kaada, ellei sitten keulastaagi tai sen kiinnitys mene rikki, jolloin riki kaatuu takaviistoon.
Avotuulella isopurjeen voimat tulevat suurimmaksi osaksi maston kautta veneeseen (loppuosa tulee skuutin kautta). Tämä voima on kovemmalla tuulella satoja kiloja 30-jalkaisessa. Samalla tuulenvoimakkuudella spinnusta tulee tietysti kovempi voima, mutta hiukan lisää tuulta nostaa isopurjeen voiman yhtä suureksi. Mastoprofiili ei tätä voimaa kestä ilman välitukia (=taaksepäin suunnattuja vantteja tai barduunoita).
Mitenkä tuo aiemmin mainitsemani esimerkki sitten on mahdollinen. Tuolla sinun teoriallahan perinteinen toppiriki katkeaisi avotuulella.
Teorisoidaan siis vähän. On kova tuuli, ja kaksi identtistä venettä. Molemmissa samanlainen mastoprofiili, jossa samanlaiset isopurjeet.
Molemmissa sivulle saalingit ja toisessa kuitenkin vapaa toppi eli sivuvantit ja keulastaagi jäävät toista mastoputkea alemmas, siis osatakila. Hekki on tietenkin identtinen molemmissa mastoissa. Miten siis toppiriki kestää avotuulta, mutta teoriasi mukaan osatakila ei. Jos ajetaan lenssiä pelkällä isolla, niin molemmissa veneissä etustaagin kuorma on olematon ja kaikki kuorma on takastaagilla ja maston alapäässä. Kuormasta n. 2/3 on maston alapäässä (johtuen purjeen kolmiomuodosta). Eli molemmissa veneissä kohdistuu täysin sama kuorma takilaan, eikö niin.
Toki osatakilaveneissä toppi on usein kavennettu eikä siis todellisuudessa kestä yhtä paljon kuormaa. Kuitenkin voimat ovat esimerkissäni identtiset.
Sitten vielä kommentti tuohon kireän isopurjeen vaikutukseen mastoa tukevasti. Se tosiaan korvaa aika paljon hekin kuormaa, mutta melko vähän barduunan kuormaa. Jos isopurje ottaisi barduunan kuormia kireänä, täytyisi maston taipua ensin niin paljon, että purje olisi levy. Tällöin masto napsahtaisi poikki jo paljon ennen tätä. Muuan OR muuten vanhassa FF-31:ssä käytti aikoinaan spinnujiipissä isoa tukemaan takilaa barduunan sijasta. Arvatkaa kuinka kävi kovatuulisessa Hanko-Sandhamn kisassa? No OR on kyllä tosi kova sälli ja rakensi uuden maston Ruotsissa ennen Runtin starttia.
Toppirikin toppi on tuettu eteen, taakse ja sivuille. Joakimin esimerkissä oli kyse osarikisestä, jossa tuki taaksepäin tulee joko takaviistoon menevistä vanteista tai barduunoista. Jos ne barduunat ovat auki, puuttuu se tukikin. Toppi- ja osarikistä venettä, joissa olisi molemmissa variaatioissa käytössä sama mastoprofiili, en ole vielä tavannut. Jos purjepinta-ala on sama, on toppirikisen iso lisäksi pienempi.
Ison kuormasta muuten ei ole 2/3 maston alapäässä huolimatta kolmiomuodosta. Siellä alapäässä kun on skuutikin jakamassa kuormaa. Puomin päähän asennettu skuuti ottanee puolet kuormasta, keskemmälle viety enemmänkin.
Toppiriki suunnitellaan yleensä sellaiseksi, että sitä ei ole tarkoitus taivutella. Profiili on tukevampaa JA profiilia tuetaan keskeltä pituussuunnassa kaksilla alavanteilla, babystaagilla ja/tai barduunalla.
Osatakilassa, jossa saalingit JA KAIKKI vantit ovat TÄYSIN suoraan sivulle ei ole hekin ja kannen välillä muuta pituussuuntaista tukea kuin barduunat.
Pahimmillaan kisaosatakilan mastoprofiili voi olla niin notkeaa, että sitä ei voi päistään kunnolla kantaa, mutta silti se on pystyssä erittäin tukeva, kun kaikki on OK.
Vaikka profiili olisikin täysin sama, oleellinen jatkuva tuki hekin ja kannen väliltä puuttuu, jos barduuna unohtuu auki tai hajoaa.
Jos ajatellaan mastoa hyvin yksinkertaisesti palkkina, joka seisoo kahden tuen päällä (hekki ja kansi) tai vaihtoehtoisesti lisätään ko. pisteiden keskelle alavantti/alabarduuna, lujuusopin mukaan jänteen kaksinkertaistuminen (keskituki puuttuu) lisää taipuman 8-kertaiseksi (siis milleinä ei suhteellisena). Ko. tapauksessa lisäksi kuorma puolittuu, koska kokonaiskuorma pysyy samana, jolloin taipuma kasvaakin 16 kertaiseksi ja rakenteen kuormankesto tippuu 1/8 osaan.
Kyllä kisariki taipuu katkeamatta helposti niin paljon, että isopurjeesta tulee levy. Ettei vain ko. tilanteessa olisi käynyt niin, että isopurje ei ollut kunnolla kireä JA hekki oli, jolloin hekki taivutti maston yläpäätä liikaa ennenkuin isopurje kunnolla tuki mastoa.
Kovinkaan kovassa tuulessa ei reivaamatonta isoa voi kiristää keskilinjalle lenssillä, varsinkaan puolitonnarilla, ilman välitöntä broachia.
Ison kuormaa siirtää ylös myös se, että tuulennopeus kasvaa aika merkittävästi kannen korkeudelta toppiin. Erityisen voimakkaasti tämä tuntuu juuri lenssillä suhteellisessa tuulessa.
Esimerkki:
Tuulta 10 m/s 10 m korkeudessa, jolloin 2 m korkeudessa on tyypillisesti tuulee ~8 m/s. Kun vene liikkuu 4 m/s, on suhteellinen tuuli ylhäällä 6 m/s ja alhaall 4 m/s ja vastaavasti voima pinta-alaa kohti ylhäällä yli 2-kertainen.
Korkeammalla mastolla homma vielä korostuu, sillä 20 m korkeudessa tuulee jo lähes 11 m/s.
Lisäksi isopurjeessa on aina ahvenselkää, jolloin isopurje on huomattavasti kolmiota leveämpi ylhäältä.
toppirikiä on kyllä tarkoitus taivutella. Toppirikissä jos missä on kryssillä tärkeää saada iso latistettua kunhan poweria on liikaa. Babystaagi ei ole pelkkä tuki pumppaamisen poistamiseksi.
kumpi ompi parempi
En osaa paremmuusjärjestykseen laittaa. North Sails ei löytänyt omissa tutkimuksissaan paremmuuseroja nopeudessakaan. Ehkä subjektiivisenkin, vaikkakin kokemuksiin perustuvan tuntuman mukaan valitsisin isolle merelle toppirikin.
sentään nopeudessa selättää toppirikin säädettävyytensä takia. Maksaako toppiriki turvallisuudesta ja helppoudesta säädettettävyyden ja nopeuden kustannuksella? Ja tuovatko toppirikin paksu mastoprofiili ja runsaat vaijerit väärää turvallisuuden tunnetta?
Kuten Joakim ja moni muukin jo ehti sanoakin näiden rikityyppien osalta on vaikea sanoa kumpi parempi - veneet ja rikithän on aina kompromisseja. Loma ja/tai perhepurjehtijan lienee kuitenkin hyvä välttää osatakiloita suorilla spriidereillä ja ohuilla profiileilla.
Toppiriki ei ole välttämätön isojen vesien ylittämiseksi ja osatakila ei monenkaan käsisssä takaa hyvää trimmiä isossa joka hetki.
molempia kokeiltu useammassakin veneessä ja jos tykkää askarrella köysien kanssa ettei tule aika pitkäksi osatakila on sopiva. Toppiriki säädöiltään helpompi ja antaa enempi virheitä anteeksi, mikä lisää turvallisuutta kun alkaa tuuli nousta.
Toppiriki pienelle mihistölle , osatakila kun on joutilasta sakkia pyörimässä kannella.
Toppiriki matkapurjehdukseen, kun mpk/vrk enempi tai vähempi ei tärkeää. Adrenaliinia kaipaaville osatakila.
Suuret keulapurjeet vaikeissa oloissa helpommat kuin suuri isopurje. Jos tarvii mennä mastoon syynä pääsääntöisesti isopurje.
simply the best wrote :"Suuret keulapurjeet vaikeissa oloissa helpommat kuin suuri isopurje."
Jos keulapurje on rullalla, on sen vaihto kyllä vaikeampaa vaativissa oloissa kuin ison reivaaminen, jos reiviasennukset on kunnolla tehty. Genoan reivaaminenpieneksi rullaamalla taas ei ole oikein hyvä ajatus vaikeissa oloissa, kangas ei ole tarpeeksi vahvaa. Nämä seikat puoltaisi suurta isoa pienempää keulapurjetta. Jos riki on tarkistettu kunnolla satamassa ennen merelle lähtöä, ei mastoon pitäisi olla tarvetta kiivetä merellä oltaessa lainkaan, jos ei puhuta valtamerikisoista, vaan cruisingista.
toppirikikin voidaan tehdä ohueksi. Ja vaijereita on enemmän osatakiloissa. Säädettävyys ei ole aivan yhtä hyvä kuin osatakilassa. Tai on, mutta takilan säätäminen ei vaikuta yhtä tehokkaasti toppirikin määräävään purjeeseen eli genoaan. Usein muuten raken merkitystä ei huomioida tarpeeksi toppirikien kannalta - se on vähintään yhtä tärkeää kuin osatakiloiden osalta.
Valitettavasti mittasäännöt vievät näennäisesti kehitystä eteenpäin - tai taaksepäin - tässäkin asiassa. Yleensä mittasääntö suosii jompaakumpaa rikityyppiä, erityisesti spinaakkerin koon merkitys on hankala asia saada oikein tasoitettua.
Perheveneilijän kannalta näillä seikoilla ei saisi olla mitään merkitystä. Kunhan ei ole barskoja.
ei onnistuisi kankaan heikkouden takia? Tarkoittaako että reivatun purjeen etuliesma ei kestä kovassa tuulessa vai että rullamekanismi ei kestä reivausta kovassa tuulessa?
Hankin+itselleni+tänä+kesänä+vaijerin+jännitemittarin+Loos+PT+2.+Hattua+nostan+ja+syvään+kumarran++sille+joka+toppirikisessä+4+alavanttia+säätää+samaan+kireyteen+käsituntumalla.