Vanhemmuuskoulutus

Siltikin puhun asiaa. Ja tiedän, että heikko kasvatus aiheuttaa traumoja. Jokainen tekee joskus virheen tai muutaman, mutta joitakin virheitä ei tule kasvatuksessa tehdä ja toisilla yksittäisillä virheillä ei ole väliäkään. Kunhan korjaa virheensä.

Joskus kuitenkin tekee virheitä ja vieläpä salaa omat virheensä, ilman että hoitaa lapsien traumat ja tää on pahin asia. Sysätään omat virheensä lapsen piikkiin, että kun se oli vaikea lapsi. Toki on adhd sairaita ja muita, mutta kaikille on olemassa konstit.

Ei tarvita yhtäkään lasta että tuollaiset ihan perus jutut oivaltaa. Mikä siinä vanhemmille on niin vaikeeta? Siis vanhemmuuskoulu olisi ihan ehdoton nykyään. Neuvottomia ja uusavuttomia opastettaisiin alusta asti kädestä pitäen ettei ala heti meneen päin prinkkalaa ja sitten jälkeenpäin kallista veronmaksajille korjaaminen, erilaisten laitosten ja vankiloiden ylläpito ym. Mielestäni olisi iso säästö sellainen ennaltaehkäisevä työ, opastus jolla satsattaisiin vanhempiin heti kun lapsi on tulossa. Pakollinen tietenkin sillä kaikkein pahimmat tapauksethan ei sellaista vapaa ehtoisesti hyödynnä :)

yhtäkään lasta olisi kirjoitti:

Ei tarvita yhtäkään lasta että tuollaiset ihan perus jutut oivaltaa. Mikä siinä vanhemmille on niin vaikeeta? Siis vanhemmuuskoulu olisi ihan ehdoton nykyään. Neuvottomia ja uusavuttomia opastettaisiin alusta asti kädestä pitäen ettei ala heti meneen päin prinkkalaa ja sitten jälkeenpäin kallista veronmaksajille korjaaminen, erilaisten laitosten ja vankiloiden ylläpito ym. Mielestäni olisi iso säästö sellainen ennaltaehkäisevä työ, opastus jolla satsattaisiin vanhempiin heti kun lapsi on tulossa. Pakollinen tietenkin sillä kaikkein pahimmat tapauksethan ei sellaista vapaa ehtoisesti hyödynnä :)

Lue lisää

...mielessä, että sais jotain vinkkejä miten hillitä itsensä paremmin ja että millaisen mies tai naismallin itsestään antaa jollain käytöksellä. Ja justii ihan perusjutuista lähtien. Ja sillai, että se olis pakollinen, vaikka olis käyny sen jo aiemmin. Koskaan ei voi olla täydellinen, vaan aina voi saada jotain vinkkejä. Ehkä useampi lapsisille ois oma kurssi, jolla selvitä tilanteista, jossa lapsi sanoo jotain, että miksi isoveli saa tuollaisen ja mä en jne.

Onhan kuitenkin useampi lapsisten perheissä omia pikku juttuja arjessa, mitkä voi aiheuttaa vaikka mitä. Esimerkiksi huomion ja laatuajan antaminen myös vanhemmille lapsille, vaikka vauva tarviikin erityistä huomiota. Ja osallistua vauvan hoitoon jollain tasolla riippuen iästä jne. Jatkokurssi siis. Ja ei pelkästään äideille. Joku sellainen sidos noihin äitiys/isyyslomiin ja rahoihin vois olla hyvä kannustin isille lisäks.

Luulis kyllä tajuavan isienkin kasvatuksen merkityksen lapsien elämään.

... On ennen kasvatusta hyvin samanlainen. Tai että ainakin konstit löytyy. Jos sun lapsella on adhd oireyhtymä tai joku muu vastaava diagnoosi, niin silloin lapsi on toki vaikeammin hallittava. Villimpi kuin muut. Mutta hänelle on oltava vaan tarkemmat rajat mitä saa tehdä ja mitä ei. Ja rangaistukset oltava vielä enemmän johdonmukaisia.

Adhd tarkoittaa ihmisellä periaatteessa sitä, että tarvitaan ääritekoja, että asiat tuntuu joltain. Kaikki tunteet on ikään kuin laimeampia.

Mutta jos sun lapsella ei ole tätä oireyhtymää, niin katso rohkeasti peiliin vaan. Ihan vihjeenä... Jos lapsesi hajottaa tavaroita myöhemmin tai saa raivokohtauksia, niin silloin viimeistään kohti mielenterveyskeskusta. Oireita on toki muitakin. Koskaan ei ole liian myöhäistä korjata virheitään. Itsepäisyys on se ongelma vanhemmilla.

Virheitä tekee lasten lisäksi myös aikuiset ja omien virheiden tunnustaminen on tärkeimpiä askeleita. Mikään muu ei periydy yhtä varmasti, kuin lapsena opittu käytös, jossei asialle joku pistä pistettä.

rehtis kirjoitti:

... On ennen kasvatusta hyvin samanlainen. Tai että ainakin konstit löytyy. Jos sun lapsella on adhd oireyhtymä tai joku muu vastaava diagnoosi, niin silloin lapsi on toki vaikeammin hallittava. Villimpi kuin muut. Mutta hänelle on oltava vaan tarkemmat rajat mitä saa tehdä ja mitä ei. Ja rangaistukset oltava vielä enemmän johdonmukaisia.

Adhd tarkoittaa ihmisellä periaatteessa sitä, että tarvitaan ääritekoja, että asiat tuntuu joltain. Kaikki tunteet on ikään kuin laimeampia.

Mutta jos sun lapsella ei ole tätä oireyhtymää, niin katso rohkeasti peiliin vaan. Ihan vihjeenä... Jos lapsesi hajottaa tavaroita myöhemmin tai saa raivokohtauksia, niin silloin viimeistään kohti mielenterveyskeskusta. Oireita on toki muitakin. Koskaan ei ole liian myöhäistä korjata virheitään. Itsepäisyys on se ongelma vanhemmilla.

Virheitä tekee lasten lisäksi myös aikuiset ja omien virheiden tunnustaminen on tärkeimpiä askeleita. Mikään muu ei periydy yhtä varmasti, kuin lapsena opittu käytös, jossei asialle joku pistä pistettä.

Lue lisää

Oman lapsen käytökselle voi tulla sokeaksi, sitten vanhemmat kiukkuaa ympäristölleen kun ulkopuoliset alkavat huomautteleen ja ärsyyntyyn lapsen käytöksestä. Juuri tätä itseppäisyyttä.

Ongelma lapsi saattaa pilata monen normaalin lapsen elämän koulumaailmassa ja työelämässä edelleen jos ei ajoissa puututa. Vastuu on vanhemmilla pääasiassa mutta kaikki eivät välitä muuta kuin omasta navastaan, että tuli sitten mitä tuli ja hällä väliä muista ihmisistä. Ja sama periytyy sukupolvesta toiseen. Kukaan muu ei pysty kierrettä katkaiseen kuin vanhemmat itse hakemalla apua jos "pissi on jo housuissa" tai jättämällä lapsenteko myöhäisempään ikään kunnes käsittelee omat lapsuuden ongelmat ensin ettei samat virheet toistu. Kasvattaa omaa kypsyyttä ja itseään ennen kuin alkaa vaativaan kasvatustehtävään. Sillä se lapsi ei ketään kasvata, päinvastoin taannuttaa.

just!!! kirjoitti:

Oman lapsen käytökselle voi tulla sokeaksi, sitten vanhemmat kiukkuaa ympäristölleen kun ulkopuoliset alkavat huomautteleen ja ärsyyntyyn lapsen käytöksestä. Juuri tätä itseppäisyyttä.

Ongelma lapsi saattaa pilata monen normaalin lapsen elämän koulumaailmassa ja työelämässä edelleen jos ei ajoissa puututa. Vastuu on vanhemmilla pääasiassa mutta kaikki eivät välitä muuta kuin omasta navastaan, että tuli sitten mitä tuli ja hällä väliä muista ihmisistä. Ja sama periytyy sukupolvesta toiseen. Kukaan muu ei pysty kierrettä katkaiseen kuin vanhemmat itse hakemalla apua jos "pissi on jo housuissa" tai jättämällä lapsenteko myöhäisempään ikään kunnes käsittelee omat lapsuuden ongelmat ensin ettei samat virheet toistu. Kasvattaa omaa kypsyyttä ja itseään ennen kuin alkaa vaativaan kasvatustehtävään. Sillä se lapsi ei ketään kasvata, päinvastoin taannuttaa.

Lue lisää

... on yksi, mutta paljon vielä vakavempiakin ongelmia tulee. Mut mun mielestä ei kannata syytellä tai tuomitsevalla asenteella lähteä hommaan mukaan, vaan oikeasti rakentavalla mielellä. Virheitä tosiaan tekee kaikki ja omia virheitä ei monikaan osaa navastaan tonkia. :D

Koulukiusaamiseen ehdotukseni olisi koulupoliisit jokaiseen yläasteeseen ja suurempiin ala-asteisiin. Sit kiusaajille pakollista psykiatrista terapiaa. Muuten näistä tulee isona työpaikkahäiriköitä tai muita ongelmaisia.

Lapsena tehty oikea kasvatus ja siihen annettu koulutus on todellista säästöä. Raiskaukset, väkivaltarikokset, alkoholismi... Vaikutukset on laajat. Tosin, en väitä, että kaikki poistuis ja vallitsisi harmonia, mutta kuitenkin.

Olipa hyvä kirjoitus alkuperäisellä keskustelun aloittajalla! Aivan täyttä asiaa. Kyllä voisi neuvolan yhteyteen kehittää jonkun vanhemmuusvalmennuksen, huom. pakollisen. Aika monelta on hukassa se mitä lapselle voi ja ei voi tehdä. Ainakin kaverini joka on päiväkodissa töissä kertoo kuinka on aivan tööt -vanhempia, joilta kasvatus ja lapsen parhaaksi toimiminen hukassa. Eipä tuosta vanhemmuusvalmennuksesta olisi kellekkään mitään haittaa.

Samaa mieltä minäkin kirjoitti:

Olipa hyvä kirjoitus alkuperäisellä keskustelun aloittajalla! Aivan täyttä asiaa. Kyllä voisi neuvolan yhteyteen kehittää jonkun vanhemmuusvalmennuksen, huom. pakollisen. Aika monelta on hukassa se mitä lapselle voi ja ei voi tehdä. Ainakin kaverini joka on päiväkodissa töissä kertoo kuinka on aivan tööt -vanhempia, joilta kasvatus ja lapsen parhaaksi toimiminen hukassa. Eipä tuosta vanhemmuusvalmennuksesta olisi kellekkään mitään haittaa.

Lue lisää

... Mäkin kuullu ja ajatellut. Jotkut kuvittelee, että jossei juo ja eroa, niin silloin on hyvä perhe. Yhdessäolo avioliitossa ei ole mikään kriteeri. Ero ei ole niinkään paha, kuin sitä edeltävä ja sen jälkeinen puolisoiden riitely ja stressi. Ne traumatisoi.

Ja sen koulutuksen tulisi käsitellä sen verran psykologiaa, että tulevat vanhemmat ymmärtäisi käytösmallien periytyvän ja miettisi omalta kohdaltaan niitä mahdollisia huonoja epäkohtia omassa lapsuudessaan ja että miksi vanhempansa siihen on alkanut. Lisäksi puolisoaan ei tule morkata. Se tapa jää sille lapselle. Jos sen sijaan kehuu ja arvostaa puolisoaan myös tämän seläntakan, niin oppii sellaista myös lapsi arvostamaan.

Jos vanhemmat antaa tyttärelleen mallin, että on olemassa miehiä, jotka kunnioittaa naisia, niin silloin tytär ei ota mitä tahansa huonosti kohtelevaa tyyppiä ja poika taas oppii kohtelemaan naisia arvostavasti.

Mä oon kertonut parilla viestillä aikas ymmärrettävästi erillaisten kasvatuksien merkitystä ja aikaa ei mennyt juurikaan. Toki joillakin on tavat opittuja ja niiden ajatusten muuttaminen kestää hetken pidempään. Vielä kun toisilla on koulutuksista on sellainen kanta, että toki jokainen osaa lapsensa ruokkia ja ettei mitään tunnehömpötyksiä lapsille jne. Näiden vastaanottavaiseks saaminen vaatis aikas pätevää koulutusta opettajille. Melkeen psykologia tai muuten taitavaa. Joillekkin riittää nää mun viestit jo.

...Olla lukenut mun toisen foorumin tekstejä... Mä kun jättäisin tietenkin homoseksuaalisuudesta kertomatta tai ainakin se olisi äärettömän haastavaa mulle. Mua näet etoo miesten homoseksualismi. Naisten lesboilusta voisin hyvinkin kertoa. :)

Jos alunperinkin on kertonut seksistä kuten sen, että miksi sitä todellisuudessa valtaosa harrastetaan, ei ole naisten välinen seksi sen oudompaa. Miesten välinen seksi on sen sijaan luonnotonta. :D Mielihyvän ja läheisyyden takiahan se kuitenkin on.

Toivottavasti mulla ole homopoikaa. Joutuisin psykiatrille varmasti. :D

En tiedä että mistä tällainen kommentti tänne löysi tiensä, mutta tuohan on täysin tuulesta temmattu juttu, että homot harrastaisivat seksiä vain syvästä rakkaudesta toisiinsa. Vai käsitinkö nyt jotain viestissäsi väärin? Sillä aivan yhtä lailla homot harrastavat seksiä "koska se on kivaa" kuin me heterotkin. Ja etenkin miehet, sillä samahan se on että mihin reikään sitä elintään tuntee ja tuskinpa yksikään mies antaisi tunkea itseensä mitään ellei se tuntuisi "kivalta".

Omille lapsilleni selittäisi homoseksuaalisuuden niin kuin se on, että yleensä pojat tykkäävät tytöistä ja tytöt pojista, mutta jotkut tytöt tykkäävätkin tytöistä "silleen" ja jotkut pojat tykkäävät pojista "silleen". Kysyköön jos asia mietityttää vielä sen jälkeen.
Itselleni ei ole mitään väliä sillä, mitä seksuaalista suuntausta lapseni edustavatkaan, kunhan ovat onnellisia sillä tiellään, minkä ovat valinneet. Ainoa asia joka mietittyttäisi, niin olisivat lapsenlapset. Minä kun olen sen verran vanhanaikainen, että haluaisin biologisia, mutta voihan sitä heterosuhteessakin joutua turvautumaan ulkopuoliseen apuun. Tai herranjumala, eiväthän minun lapseni välttämättä halua lapsia ollenkaan. Se olisi kovempi paikka minulle, mutta kyllä minä senkin kestäisin.

En minä kasvata lapsiani saadakseni niistä sellaisia kuin minä haluan, vaan että he tulisivat sellaisiksi, miksi itse haluavat.

rehtis kirjoitti:

...Olla lukenut mun toisen foorumin tekstejä... Mä kun jättäisin tietenkin homoseksuaalisuudesta kertomatta tai ainakin se olisi äärettömän haastavaa mulle. Mua näet etoo miesten homoseksualismi. Naisten lesboilusta voisin hyvinkin kertoa. :)

Jos alunperinkin on kertonut seksistä kuten sen, että miksi sitä todellisuudessa valtaosa harrastetaan, ei ole naisten välinen seksi sen oudompaa. Miesten välinen seksi on sen sijaan luonnotonta. :D Mielihyvän ja läheisyyden takiahan se kuitenkin on.

Toivottavasti mulla ole homopoikaa. Joutuisin psykiatrille varmasti. :D

Lue lisää

Niin, että tässäpä hyvä kasvattaja lapsilleen. Lesbot on ok, homot ei?

Älykkyys on valttia myös lasten kasvatuksellisissa toimissa :)

rehtis kirjoitti:

...Olla lukenut mun toisen foorumin tekstejä... Mä kun jättäisin tietenkin homoseksuaalisuudesta kertomatta tai ainakin se olisi äärettömän haastavaa mulle. Mua näet etoo miesten homoseksualismi. Naisten lesboilusta voisin hyvinkin kertoa. :)

Jos alunperinkin on kertonut seksistä kuten sen, että miksi sitä todellisuudessa valtaosa harrastetaan, ei ole naisten välinen seksi sen oudompaa. Miesten välinen seksi on sen sijaan luonnotonta. :D Mielihyvän ja läheisyyden takiahan se kuitenkin on.

Toivottavasti mulla ole homopoikaa. Joutuisin psykiatrille varmasti. :D

Lue lisää

koskaan oikein ajtuksella lukenut mitä kirjoitat. Käyhän tämä ketju läpi ja pidä pieni hiljainen hetki.

Itsetunto luo hyväntahtoisuutta ja oikeamielisyyttä, eikä aja mieltä ylitse muiden tai saata itseään eritysiasemaan ja omaa tapaa oikeaksi.

Jos olet tuore vanhempi saat apua myös perheneuvolasta. Uskalla vain pyytää!

kasvattajia kirjoitti:

Niin, että tässäpä hyvä kasvattaja lapsilleen. Lesbot on ok, homot ei?

Älykkyys on valttia myös lasten kasvatuksellisissa toimissa :)

... mistään kasvatuksellisesta asiasta, vaan siitä, että musta homous on iljettävää ja siksi en kykenisi asiaa heille opastamaan. Jos tämä puutos tekee musta huonon kasvattajan sun mielestä, niin se osoittaa vain sun päättelykyvyn tason. Luultavasti traumat tuosta mun puutoksesta on verrattain pieniä.

Mutta kerrohan toki lisää ajatuksia mitkä sua vaivaa ja mielellään omalla naamallas. Saadaan luotua susta kokonaiskuva. (siis ajatuksistasi)

ammattiapua kirjoitti:

koskaan oikein ajtuksella lukenut mitä kirjoitat. Käyhän tämä ketju läpi ja pidä pieni hiljainen hetki.

Itsetunto luo hyväntahtoisuutta ja oikeamielisyyttä, eikä aja mieltä ylitse muiden tai saata itseään eritysiasemaan ja omaa tapaa oikeaksi.

Jos olet tuore vanhempi saat apua myös perheneuvolasta. Uskalla vain pyytää!

Lue lisää

Tässä oli kuitenkin provosointia tuo edellinen mun alentaminen kasvatuksesta puhujana. Ja luultavasti eräästä toisesta keskustelufoorumista oleva keskustelija. Mulla on vastustajia kuten vähän jokaisella, jolla on joitain ehkäpä fiksujakin ajatuksia. Alakynteen jäävät mielellään puolustaa itseään ja pyrkii näyttämään mun heikkoudet vaikkapa saamalla mut hermostumaan??? :)

No kyllähän minäkin hermostun. Katson kuitenkin kohteen, kelle hermostumista purkaan. Eilen haukuin juuri Saunalahden onnettoman kohelluksen täysin pystyyn. Mutta jos aikuiset ihmiset eivät saa puolessa vuodessa vikaa korjattua joka pitäisi olla itsestään selvää, niin toki on eriasia heille suuttua, kuin lapsille.

Tätä mun reaktiota ärsyttäessä he koittivat saada selville ja toisaaltaan testata mun älyä lähdenkö naurettavuuteen mukaan ja rupeen väittelemään. Sä kerroitkin jo tuossa vastauksessa hänelle aika hyvin totuuden, mutta tuskin hän oikeasti on tuota mieltä millä mun kykyä kasvattajana epäili. Prosointia vain.

Nuoriäittä kirjoitti:

En tiedä että mistä tällainen kommentti tänne löysi tiensä, mutta tuohan on täysin tuulesta temmattu juttu, että homot harrastaisivat seksiä vain syvästä rakkaudesta toisiinsa. Vai käsitinkö nyt jotain viestissäsi väärin? Sillä aivan yhtä lailla homot harrastavat seksiä "koska se on kivaa" kuin me heterotkin. Ja etenkin miehet, sillä samahan se on että mihin reikään sitä elintään tuntee ja tuskinpa yksikään mies antaisi tunkea itseensä mitään ellei se tuntuisi "kivalta".

Omille lapsilleni selittäisi homoseksuaalisuuden niin kuin se on, että yleensä pojat tykkäävät tytöistä ja tytöt pojista, mutta jotkut tytöt tykkäävätkin tytöistä "silleen" ja jotkut pojat tykkäävät pojista "silleen". Kysyköön jos asia mietityttää vielä sen jälkeen.
Itselleni ei ole mitään väliä sillä, mitä seksuaalista suuntausta lapseni edustavatkaan, kunhan ovat onnellisia sillä tiellään, minkä ovat valinneet. Ainoa asia joka mietittyttäisi, niin olisivat lapsenlapset. Minä kun olen sen verran vanhanaikainen, että haluaisin biologisia, mutta voihan sitä heterosuhteessakin joutua turvautumaan ulkopuoliseen apuun. Tai herranjumala, eiväthän minun lapseni välttämättä halua lapsia ollenkaan. Se olisi kovempi paikka minulle, mutta kyllä minä senkin kestäisin.

En minä kasvata lapsiani saadakseni niistä sellaisia kuin minä haluan, vaan että he tulisivat sellaisiksi, miksi itse haluavat.

Lue lisää

... on sulla paremmin kuosissa kun mulla. Mä en oikeasti pysty sietämään homoilua joten tässä voisi tulla ongelmia, jos poikani olisi homo. Tai en mä homoja sorra, vaan homoilua. Siis esim miesten välinen pussailu oksettaa. Naiset saapi touhuilla mitä lystää keskenään, mutta jokin on. :) Ei se mua kyllä haittaa ja tuskin muitakaan.

No, mun patoutumat on niin pieniä, että luulen psykologin avulla ehkä pääseväni moisen yli, jos olisi aivan pakko. Siihen asti en edes halua päästä yli moisesta. :) Tuonne aiemmin jo kerroinkin kyseisen tekstin kirjoittajan mahdollisista motiiveista... Ei todellakaan ole netissä mikään salaisuus mun homomielipide.

Mä en mikään nettijulkkis oo, mutta siltikin ärsyttänyt joitain henkilöitä muutamilla "pätemisilläni".

Mutta näinhän tuo seksuaalisuus on, että ei luoda väkisin mitään tiettyjä raameja. Varmasti kuitenkin muistan pojilleni kehua kuinka fantastista on, kun on rakastettava nainen rinnalla. :D

rehtis kirjoitti:

... on sulla paremmin kuosissa kun mulla. Mä en oikeasti pysty sietämään homoilua joten tässä voisi tulla ongelmia, jos poikani olisi homo. Tai en mä homoja sorra, vaan homoilua. Siis esim miesten välinen pussailu oksettaa. Naiset saapi touhuilla mitä lystää keskenään, mutta jokin on. :) Ei se mua kyllä haittaa ja tuskin muitakaan.

No, mun patoutumat on niin pieniä, että luulen psykologin avulla ehkä pääseväni moisen yli, jos olisi aivan pakko. Siihen asti en edes halua päästä yli moisesta. :) Tuonne aiemmin jo kerroinkin kyseisen tekstin kirjoittajan mahdollisista motiiveista... Ei todellakaan ole netissä mikään salaisuus mun homomielipide.

Mä en mikään nettijulkkis oo, mutta siltikin ärsyttänyt joitain henkilöitä muutamilla "pätemisilläni".

Mutta näinhän tuo seksuaalisuus on, että ei luoda väkisin mitään tiettyjä raameja. Varmasti kuitenkin muistan pojilleni kehua kuinka fantastista on, kun on rakastettava nainen rinnalla. :D

Lue lisää

Paljon puhut asiaa joista olen samaa mieltä.
Olen toitottanut tuota samanlaista vanhemmuutta usein palstoilla, vaan aina hypitään silmille.
Kotioloissa minut tuntevat ihmiset pitävät minua kusipäänä kun olen jollain kumman näkymättömällä langalla sitonut lapseni itseeni.
Tämä johtuu siitä että lapseni haluavat olla kanssani ja meillä menee hyvin.
Elämme juuri kuten toivoit että vanhemmat eläisivät.
yhtä en allekirjoita ja se on pakko opiskelu vanhemmiksi.
En usko että kukaan opettelemalla oppii vanhemmuutta. Itse mieltäisin sen opin tulevan omista lapsuus kokemuksista ja myöhemmin hankitusta elämän kokemuksesta.
En hyväksy isoveli valvoo systeemiä.
Kyllä jokaisen ihmisen pitäisi saada elää rauhassa eikä mitään itäplokin valvovaa järjestelmää.
Jos joku sössii elämänsä se on hänen häpeänsä.
Ainut mitä me voimme tehdä on pitää huoli että meillä ja meidän läheisillämme on kaikki hyvin.
Jos jokainen alottaisi itsestään ja lähimmäisistä hyvät teot ei muuta tarvittaisi kun kaikilla olisi hyvä olla.

............... kirjoitti:

Paljon puhut asiaa joista olen samaa mieltä.
Olen toitottanut tuota samanlaista vanhemmuutta usein palstoilla, vaan aina hypitään silmille.
Kotioloissa minut tuntevat ihmiset pitävät minua kusipäänä kun olen jollain kumman näkymättömällä langalla sitonut lapseni itseeni.
Tämä johtuu siitä että lapseni haluavat olla kanssani ja meillä menee hyvin.
Elämme juuri kuten toivoit että vanhemmat eläisivät.
yhtä en allekirjoita ja se on pakko opiskelu vanhemmiksi.
En usko että kukaan opettelemalla oppii vanhemmuutta. Itse mieltäisin sen opin tulevan omista lapsuus kokemuksista ja myöhemmin hankitusta elämän kokemuksesta.
En hyväksy isoveli valvoo systeemiä.
Kyllä jokaisen ihmisen pitäisi saada elää rauhassa eikä mitään itäplokin valvovaa järjestelmää.
Jos joku sössii elämänsä se on hänen häpeänsä.
Ainut mitä me voimme tehdä on pitää huoli että meillä ja meidän läheisillämme on kaikki hyvin.
Jos jokainen alottaisi itsestään ja lähimmäisistä hyvät teot ei muuta tarvittaisi kun kaikilla olisi hyvä olla.

Lue lisää

...Näkökantasi. Isoveli valvoo ajatus etoo minuakin ja siitä en pidä, mutta kun tiedän kuinka paskoja vanhemmat on ja huonot vanhemmat tuskin haluaisivat kaikki tunnustautua huonoiksi vanhemmiksi, niin pakko-opiskelu olisi oikeastaan ainoa fiksu päätös.

Ja tässä asiassa olisi enemmän kuin tarpeen isoveljen aihetta ottaa kantaa, eikä myöhemmässä vaiheessa huostaanotoilla tai muuten.

Enemmän mua pakko vanhemmmuuskoulutus-ajatuksessa mietityttää sellaiset, joilla on sosiaalisia pelkotiloja ja sit pakko olisi kuitenkin mennä tuollaiselle. Tosin voisihan heille jotenkin järjestää joustamalla infoa lääkärintodistuksen esittäessä tai jotai.

Hienoa, että teillä menee hyvin ja että välit on hyvät lapsiin. :) Mä en kovin monia tiedä, joiden isät ja äidit on esimerkillistä väkeä. Ehkä noin kaksi perhettä. Ja heidänkään elämästä en loppujen lopuksi tiedä sit. Mutta oon lähes varma, että heillä on homma hanskassa. Näitä arvostan kyllä ihmisinä.

............... kirjoitti:

Paljon puhut asiaa joista olen samaa mieltä.
Olen toitottanut tuota samanlaista vanhemmuutta usein palstoilla, vaan aina hypitään silmille.
Kotioloissa minut tuntevat ihmiset pitävät minua kusipäänä kun olen jollain kumman näkymättömällä langalla sitonut lapseni itseeni.
Tämä johtuu siitä että lapseni haluavat olla kanssani ja meillä menee hyvin.
Elämme juuri kuten toivoit että vanhemmat eläisivät.
yhtä en allekirjoita ja se on pakko opiskelu vanhemmiksi.
En usko että kukaan opettelemalla oppii vanhemmuutta. Itse mieltäisin sen opin tulevan omista lapsuus kokemuksista ja myöhemmin hankitusta elämän kokemuksesta.
En hyväksy isoveli valvoo systeemiä.
Kyllä jokaisen ihmisen pitäisi saada elää rauhassa eikä mitään itäplokin valvovaa järjestelmää.
Jos joku sössii elämänsä se on hänen häpeänsä.
Ainut mitä me voimme tehdä on pitää huoli että meillä ja meidän läheisillämme on kaikki hyvin.
Jos jokainen alottaisi itsestään ja lähimmäisistä hyvät teot ei muuta tarvittaisi kun kaikilla olisi hyvä olla.

Lue lisää

Jos joku sössii elämänsä, se on hänen häpeänsä, mutta lapsiperheiden ollessa kyseessä tuo sössiminen vaikuttaa myös lapsiin ja sitä kautta koko yhteiskuntaan, joten minusta tässä tilanteessa olisi syytä isoveljen ohjata ja neuvoa. Kuten tuolla jo sanoin, tarkoitus ei mitenkään olisi patistaa vanhempia kasvattamaan lapsiaan samalla tavalla, vaan antaa ohjeistusta lapsiperheiden yleisimpiin ongelmatilanteisiin. Tarkoitus olisi antaa opastusta ja ehkäpä vielä tärkeämpää; alentaa vanhempien kynnystä hakea apua, jos on ongelmia.
Hyvä että sinä olet sinut oman vanhemmuutesi kanssa, mutta huomaa, että kaikille se ei ole niin helppoa. Yhteiskuntamme on rakentunut sellaiseksi, että monen äidin ja isän on vaikea luoda tervettä suhdetta lapsiinsa ja tähän ongelmaan on pikaisesti saatava apua. Minusta fiksumpaa olisi edellä mainitsemillani keinoilla ehkäistä lapsiperheiden ongelmia, kuin yrittää korjata niitä myöhemmin kun nuorilla on paha olo ja kun taas on kasvatettu uusi sukupolvi aikuisia, joilla miltein jokaisella on jonkinlaisia henkisiä ongelmia, jotka johtuvat vanhempien puutteellisista kasvatusmetodeista, ja jotka taas siirtävät omat ongelmansa lapsiinsa.

Joskus vanhemmuuteen kasvamiseen tarvitaan ulkopuolista apua. Aina äiti ja isä eivät huomaa tekevänsä asioita, jotka eivät ole hyväksi heidän lapsilleen. Vanhempien masennus on lisääntymässä.

Mitä pahaa tällaisesta systeemistä voisi olla? Minä olisin ainakin valmis tekemään noinkin radikaalin ratkaisun, vaikka se ei kaikkia äitejä ja isejä miellyttäisikään. Meidän tulevaisuutemme on lapsiperheissä! Jos me emme tarjoa heille apua nyt, saamme myöhemmin kärsiä seuraukset...

Ja muuten, etkö sinäkin haluaisi lapsillesi hieman helpomman elämän? Ilman useimpia koulukiusaajia ja takapulpettien häiriköitä? Pienemmän mahdollisuuden siihen, että lastesi kaveripiireissä käytetään huumeita ja tehdään rikoksia? Mukavamman työyhteisön tulevaisuudessa? Entä sinä? parinkymmenen vuoden kuluttua sinä asioit ihmisten kanssa, jotka nyt ovat lapsia. Millaisia ihmisiä sinä haluat naapuriisi? Lähikauppasi myyjäksi? Haluatko pystyä vanhana kulkemaan turvallisesti ulkona? Illallakin? Millaisen ihmisen haluat päättämään yhteiskuntamme asioista tulevaisuudessa? Millaisiä ihmisiä haluat opettajiksi lastenlastesi kouluihin?

Jokaisen pitäisi pysähtyä pohtimaan näitä asioita. Me voimme vaikuttaa ratkaisevasti tulevaisuuteen nyt!

Nuoriäittä kirjoitti:

Jos joku sössii elämänsä, se on hänen häpeänsä, mutta lapsiperheiden ollessa kyseessä tuo sössiminen vaikuttaa myös lapsiin ja sitä kautta koko yhteiskuntaan, joten minusta tässä tilanteessa olisi syytä isoveljen ohjata ja neuvoa. Kuten tuolla jo sanoin, tarkoitus ei mitenkään olisi patistaa vanhempia kasvattamaan lapsiaan samalla tavalla, vaan antaa ohjeistusta lapsiperheiden yleisimpiin ongelmatilanteisiin. Tarkoitus olisi antaa opastusta ja ehkäpä vielä tärkeämpää; alentaa vanhempien kynnystä hakea apua, jos on ongelmia.
Hyvä että sinä olet sinut oman vanhemmuutesi kanssa, mutta huomaa, että kaikille se ei ole niin helppoa. Yhteiskuntamme on rakentunut sellaiseksi, että monen äidin ja isän on vaikea luoda tervettä suhdetta lapsiinsa ja tähän ongelmaan on pikaisesti saatava apua. Minusta fiksumpaa olisi edellä mainitsemillani keinoilla ehkäistä lapsiperheiden ongelmia, kuin yrittää korjata niitä myöhemmin kun nuorilla on paha olo ja kun taas on kasvatettu uusi sukupolvi aikuisia, joilla miltein jokaisella on jonkinlaisia henkisiä ongelmia, jotka johtuvat vanhempien puutteellisista kasvatusmetodeista, ja jotka taas siirtävät omat ongelmansa lapsiinsa.

Joskus vanhemmuuteen kasvamiseen tarvitaan ulkopuolista apua. Aina äiti ja isä eivät huomaa tekevänsä asioita, jotka eivät ole hyväksi heidän lapsilleen. Vanhempien masennus on lisääntymässä.

Mitä pahaa tällaisesta systeemistä voisi olla? Minä olisin ainakin valmis tekemään noinkin radikaalin ratkaisun, vaikka se ei kaikkia äitejä ja isejä miellyttäisikään. Meidän tulevaisuutemme on lapsiperheissä! Jos me emme tarjoa heille apua nyt, saamme myöhemmin kärsiä seuraukset...

Ja muuten, etkö sinäkin haluaisi lapsillesi hieman helpomman elämän? Ilman useimpia koulukiusaajia ja takapulpettien häiriköitä? Pienemmän mahdollisuuden siihen, että lastesi kaveripiireissä käytetään huumeita ja tehdään rikoksia? Mukavamman työyhteisön tulevaisuudessa? Entä sinä? parinkymmenen vuoden kuluttua sinä asioit ihmisten kanssa, jotka nyt ovat lapsia. Millaisia ihmisiä sinä haluat naapuriisi? Lähikauppasi myyjäksi? Haluatko pystyä vanhana kulkemaan turvallisesti ulkona? Illallakin? Millaisen ihmisen haluat päättämään yhteiskuntamme asioista tulevaisuudessa? Millaisiä ihmisiä haluat opettajiksi lastenlastesi kouluihin?

Jokaisen pitäisi pysähtyä pohtimaan näitä asioita. Me voimme vaikuttaa ratkaisevasti tulevaisuuteen nyt!

Lue lisää

Seksuaalisuudesta tulee lapsille keskustella avoimesti ja laajasti ja se ei ole kiellettyä vaan hieno asia, jota harrastetaan pääosin muun takia kuin lisääntymisen.

Kielo-marjatta kirjoitti:

Seksuaalisuudesta tulee lapsille keskustella avoimesti ja laajasti ja se ei ole kiellettyä vaan hieno asia, jota harrastetaan pääosin muun takia kuin lisääntymisen.

Juuri näin. Tietenkin pitää avoimesti kertoa mielihyvät ja masturboinnit ja että itsetyydytyksellä selviää kivasti ilman yhdyntöjä tai ilman liikoja yhdenyön juttuja, mutta tuskin nykypäivänä enää siinä vaiheessa mikään salaisuus se on, kun vanhempi sitä alkaa selittää kukkaa ja mehiläistä... :D No joo, kukkaa ja mehiläistä ei pidä ainakaan sotkea kun seksi mehiläisen kanssa olisi pervoa. :D

Vitsikkäällä tuulella taasen. Tuo itsetyydytys jää varsinkin jotenkin täysin seksivalistuksen ulkopuolelle. Miksei lapsi vois ennemmin harrastaa itsetyydytystä, kun harrastaa suuseksiä tai yhdyntää, josta kuitenkin keskustellaan. Itsensä tunteminen auttaa vieläpä opastamaan partneria, että mikä tuntuu hyvälle. Ja vieläpä jonkun seksilelun ostaminenkaan ei olisi paha. Tosin ikää en tiedä, että milloin.

Nykyään kuulee 12 vuotiaista ei enää neitsyistä... Joopa joo... Pinnasänkyyn helistimen asemasta dildo? :D

Nuoriäittä kirjoitti:

Jos joku sössii elämänsä, se on hänen häpeänsä, mutta lapsiperheiden ollessa kyseessä tuo sössiminen vaikuttaa myös lapsiin ja sitä kautta koko yhteiskuntaan, joten minusta tässä tilanteessa olisi syytä isoveljen ohjata ja neuvoa. Kuten tuolla jo sanoin, tarkoitus ei mitenkään olisi patistaa vanhempia kasvattamaan lapsiaan samalla tavalla, vaan antaa ohjeistusta lapsiperheiden yleisimpiin ongelmatilanteisiin. Tarkoitus olisi antaa opastusta ja ehkäpä vielä tärkeämpää; alentaa vanhempien kynnystä hakea apua, jos on ongelmia.
Hyvä että sinä olet sinut oman vanhemmuutesi kanssa, mutta huomaa, että kaikille se ei ole niin helppoa. Yhteiskuntamme on rakentunut sellaiseksi, että monen äidin ja isän on vaikea luoda tervettä suhdetta lapsiinsa ja tähän ongelmaan on pikaisesti saatava apua. Minusta fiksumpaa olisi edellä mainitsemillani keinoilla ehkäistä lapsiperheiden ongelmia, kuin yrittää korjata niitä myöhemmin kun nuorilla on paha olo ja kun taas on kasvatettu uusi sukupolvi aikuisia, joilla miltein jokaisella on jonkinlaisia henkisiä ongelmia, jotka johtuvat vanhempien puutteellisista kasvatusmetodeista, ja jotka taas siirtävät omat ongelmansa lapsiinsa.

Joskus vanhemmuuteen kasvamiseen tarvitaan ulkopuolista apua. Aina äiti ja isä eivät huomaa tekevänsä asioita, jotka eivät ole hyväksi heidän lapsilleen. Vanhempien masennus on lisääntymässä.

Mitä pahaa tällaisesta systeemistä voisi olla? Minä olisin ainakin valmis tekemään noinkin radikaalin ratkaisun, vaikka se ei kaikkia äitejä ja isejä miellyttäisikään. Meidän tulevaisuutemme on lapsiperheissä! Jos me emme tarjoa heille apua nyt, saamme myöhemmin kärsiä seuraukset...

Ja muuten, etkö sinäkin haluaisi lapsillesi hieman helpomman elämän? Ilman useimpia koulukiusaajia ja takapulpettien häiriköitä? Pienemmän mahdollisuuden siihen, että lastesi kaveripiireissä käytetään huumeita ja tehdään rikoksia? Mukavamman työyhteisön tulevaisuudessa? Entä sinä? parinkymmenen vuoden kuluttua sinä asioit ihmisten kanssa, jotka nyt ovat lapsia. Millaisia ihmisiä sinä haluat naapuriisi? Lähikauppasi myyjäksi? Haluatko pystyä vanhana kulkemaan turvallisesti ulkona? Illallakin? Millaisen ihmisen haluat päättämään yhteiskuntamme asioista tulevaisuudessa? Millaisiä ihmisiä haluat opettajiksi lastenlastesi kouluihin?

Jokaisen pitäisi pysähtyä pohtimaan näitä asioita. Me voimme vaikuttaa ratkaisevasti tulevaisuuteen nyt!

Lue lisää

Tämä lasten epävarmuus ja miten nyt sanoisin- vastuuttomuus, huono käytöksisyys ja pahoinvointi on mielestäni laiminlyönnin seurausta ja rajojen puuttumista sekä aikuisen oikeaa läheisyyttä lapsiin.

Miten sen parantaisi?
Olisi parannettava ensin syy jolloin saataisiin oirekkin paranemaan.

Elikkäs vanhemmat ottamaan tosissaan vastuuta vanhemmuudesta ja kasvamaan aikuisiksi.

Miten?

En minä tiedä, mutta ehkä jo neuvoloissa voitaisiin ottaa tarkempi syyni miten vanhemmat voivat lasten kanssa ja ehkä joitakin vanhempien piirejä joihin ohjata vanhemmat jos jotain epäilyttävää epäillään.
Toki kirkkokin järjestää näitä piirejä, mutta ehkä kynnys mennä niihin on liian korkea johtuen nenänvartta katsovista tyypeistä.

Tottakai haluaisin turvatun tulevaisuudenkin ja lapsilleni turvatun koulun. Sehän on itseisarvo jota ei pitäisi edes kyseenalaistaa.

Ihmisten pitäisi enemmän avata suutaan ja pitää puoliaan koulukiusaamisissa.
Pitäisi mennä reippaasti ja vaatia tietoa koululta, miksi sitä tapahtuu ja vaatia muutosta. Se on vanhempien velvollisuus lapsiaan kohtaan.
Yleensä vanhemmat antavat lastensa kärsiä koska eivät uskalla tehdä mitään.
Eikö lapsen etu tuossakin asiassa ole tärkein.

Kovin paljon ei tarvitsisi lasten turvallisuuden lisäämiseksi tehdä. Tietokonepelit pois, television katselu pois. Sallittaisiin vain tiede ja täysin väkivallattomat hauskat ohjelmat. Joissa ei olisi edes henkistä painostavaa ilmapiiriä.
Katselu pitäisi tapahtua vain vanhempien läsnäollessa.

Hetki päivästä, jolloin yhdessä lasten kanssa juteltaisiin päivän touhuista ja kotiaskareet on oiva hetki. Kun ihminen tekee asioita käsillään rupeaa ajatuskin kulkemaan ja tapahtumat muistuu mieleen.
Ei riitä että lapsi päivän kyselyihin vastaa (miten koulussa meni?)
"hyvin".
Muutaman kerran viikossa olisi oivallista heittää tunnin lenkki lasten kanssa ja jutella vain- olla läsnä.

Kukaan ei luvannut vanhemmuudesta helppoa, mutta kasvattavaa ja antoisaa se on.

Nyt tehdyt teot näkyvät vuosien päästä ja itse en ainakaan halua soimata itseäni silloin, että tulipa töpeksittyä tai syytellä toisia jos lapsellani on arvomaailma poskellaan.

Aikuisten pitäisi myös olla muutama tunti hiljaisuudessa- omien ajatustensa kanssa päivisin, jolloin henkinen kasvu saa tilaa ja silloin herää pintaan ihan oikeitakin ajatuksia vanhemmuudesta ja ihmisyydestä.

Nykypäivänä on aivan liian kova meno eikä ihmiset pysähdy ajattelemaan.
Ajatuksia ei tarvitse tehdä, ne tulevat jos antaa niille mahdollisuuden ja aikaa.

Me voimme vaikuttaa ratkaisevasti asioihin nyt.
ME-, mutta ne jotka eivät toimi lastensa parhaaksi eivät välitä vaikka kuinka tolkutettaisiin oikeaa vanhemman mallia joka heidän olisi oltava.
Näin olen joutunut monesti pettymään ihmisiin elävässä elämässä.
Enkä enää jaksa edes seurustella sellaisten ihmisten kanssa.
En kestä katsoa kuinka paljon elämää heitetään hukkaan.
Tulen niistä tapauksista surulliseksi, eikä se ole hyvä läheisteni kannalta joten keskityn vain hoitamaan lähimmäiseni hyvin sekä tietenkin itseäni.

Kannan vastuuta sen verran mitä jaksan ja enempää en haali.
Tein kaksi lasta koska tiesin, että pystyn oman mittapuuni ja vaatimustasoni vanhempana täyttämään, mutta sitä enempää en olisi jaksanut ja siihen tyssäsin lapsi lukumäärän.
En halua olla aina väsynyt, kärttyinen, kiireinen, etäinen.
Haluan olla tässä ja nyt, kympin äiti.
Ei määrä vaan se laatu.

Mielstäni lapseni tarvitsevat minua koko ikänsä, ei heidän lapsena olo minulle lopu vaikka saavuttavatkin täysi-iän rajapyykin.
Minulle he ovat aina lapsia, vaikka vastuu odotukset käytöksestä iän mukana muuttuvatkin.
Minä olen ottanut vastuun ja minä vastaan.
Minulla ei ollut mitään epärealistisia kuvitelmia vanhemmuudesta tai äitiydestä.
Tämä on monin verroin parempaa kuin osasin odottaa.

Pitäisi aina välillä muistaa miltä itsestään jotkin asiat tuntuivat kun oli jonkin ikäinen lapsena.
Kaikki ne jutut muistaa, mutta on helpompi olla muistamatta ja ymmärtämättä.

Helpompi olla tuntematta tunteita ja takoa niin kauan kuin rauta on kuumaa.
Tarkoitan että olla pysähtymättä ja miettimättä, että mihin on oikein kiire ja mikä on määränpää, sekä onko tuo kouhkaaminen oikeasti kaiken ajan ja vaivan arvoista.
Tästä olisi ihan kamalasti kirjoitettavaa, vaan en jaksa kouhkata. Kunhan hoidan oman vanhemmuuteni kunnialla.

Yksi ainakin on hyvä, että me kaikki "kunnolliset" vanhemmat näyttäisimme esimerkkiä ja kannustaisimme niitä "vähemmän kunnollisia " vanhempia.
Kiitos:)

kysymyksiin kirjoitti:

Tämä lasten epävarmuus ja miten nyt sanoisin- vastuuttomuus, huono käytöksisyys ja pahoinvointi on mielestäni laiminlyönnin seurausta ja rajojen puuttumista sekä aikuisen oikeaa läheisyyttä lapsiin.

Miten sen parantaisi?
Olisi parannettava ensin syy jolloin saataisiin oirekkin paranemaan.

Elikkäs vanhemmat ottamaan tosissaan vastuuta vanhemmuudesta ja kasvamaan aikuisiksi.

Miten?

En minä tiedä, mutta ehkä jo neuvoloissa voitaisiin ottaa tarkempi syyni miten vanhemmat voivat lasten kanssa ja ehkä joitakin vanhempien piirejä joihin ohjata vanhemmat jos jotain epäilyttävää epäillään.
Toki kirkkokin järjestää näitä piirejä, mutta ehkä kynnys mennä niihin on liian korkea johtuen nenänvartta katsovista tyypeistä.

Tottakai haluaisin turvatun tulevaisuudenkin ja lapsilleni turvatun koulun. Sehän on itseisarvo jota ei pitäisi edes kyseenalaistaa.

Ihmisten pitäisi enemmän avata suutaan ja pitää puoliaan koulukiusaamisissa.
Pitäisi mennä reippaasti ja vaatia tietoa koululta, miksi sitä tapahtuu ja vaatia muutosta. Se on vanhempien velvollisuus lapsiaan kohtaan.
Yleensä vanhemmat antavat lastensa kärsiä koska eivät uskalla tehdä mitään.
Eikö lapsen etu tuossakin asiassa ole tärkein.

Kovin paljon ei tarvitsisi lasten turvallisuuden lisäämiseksi tehdä. Tietokonepelit pois, television katselu pois. Sallittaisiin vain tiede ja täysin väkivallattomat hauskat ohjelmat. Joissa ei olisi edes henkistä painostavaa ilmapiiriä.
Katselu pitäisi tapahtua vain vanhempien läsnäollessa.

Hetki päivästä, jolloin yhdessä lasten kanssa juteltaisiin päivän touhuista ja kotiaskareet on oiva hetki. Kun ihminen tekee asioita käsillään rupeaa ajatuskin kulkemaan ja tapahtumat muistuu mieleen.
Ei riitä että lapsi päivän kyselyihin vastaa (miten koulussa meni?)
"hyvin".
Muutaman kerran viikossa olisi oivallista heittää tunnin lenkki lasten kanssa ja jutella vain- olla läsnä.

Kukaan ei luvannut vanhemmuudesta helppoa, mutta kasvattavaa ja antoisaa se on.

Nyt tehdyt teot näkyvät vuosien päästä ja itse en ainakaan halua soimata itseäni silloin, että tulipa töpeksittyä tai syytellä toisia jos lapsellani on arvomaailma poskellaan.

Aikuisten pitäisi myös olla muutama tunti hiljaisuudessa- omien ajatustensa kanssa päivisin, jolloin henkinen kasvu saa tilaa ja silloin herää pintaan ihan oikeitakin ajatuksia vanhemmuudesta ja ihmisyydestä.

Nykypäivänä on aivan liian kova meno eikä ihmiset pysähdy ajattelemaan.
Ajatuksia ei tarvitse tehdä, ne tulevat jos antaa niille mahdollisuuden ja aikaa.

Me voimme vaikuttaa ratkaisevasti asioihin nyt.
ME-, mutta ne jotka eivät toimi lastensa parhaaksi eivät välitä vaikka kuinka tolkutettaisiin oikeaa vanhemman mallia joka heidän olisi oltava.
Näin olen joutunut monesti pettymään ihmisiin elävässä elämässä.
Enkä enää jaksa edes seurustella sellaisten ihmisten kanssa.
En kestä katsoa kuinka paljon elämää heitetään hukkaan.
Tulen niistä tapauksista surulliseksi, eikä se ole hyvä läheisteni kannalta joten keskityn vain hoitamaan lähimmäiseni hyvin sekä tietenkin itseäni.

Kannan vastuuta sen verran mitä jaksan ja enempää en haali.
Tein kaksi lasta koska tiesin, että pystyn oman mittapuuni ja vaatimustasoni vanhempana täyttämään, mutta sitä enempää en olisi jaksanut ja siihen tyssäsin lapsi lukumäärän.
En halua olla aina väsynyt, kärttyinen, kiireinen, etäinen.
Haluan olla tässä ja nyt, kympin äiti.
Ei määrä vaan se laatu.

Mielstäni lapseni tarvitsevat minua koko ikänsä, ei heidän lapsena olo minulle lopu vaikka saavuttavatkin täysi-iän rajapyykin.
Minulle he ovat aina lapsia, vaikka vastuu odotukset käytöksestä iän mukana muuttuvatkin.
Minä olen ottanut vastuun ja minä vastaan.
Minulla ei ollut mitään epärealistisia kuvitelmia vanhemmuudesta tai äitiydestä.
Tämä on monin verroin parempaa kuin osasin odottaa.

Pitäisi aina välillä muistaa miltä itsestään jotkin asiat tuntuivat kun oli jonkin ikäinen lapsena.
Kaikki ne jutut muistaa, mutta on helpompi olla muistamatta ja ymmärtämättä.

Helpompi olla tuntematta tunteita ja takoa niin kauan kuin rauta on kuumaa.
Tarkoitan että olla pysähtymättä ja miettimättä, että mihin on oikein kiire ja mikä on määränpää, sekä onko tuo kouhkaaminen oikeasti kaiken ajan ja vaivan arvoista.
Tästä olisi ihan kamalasti kirjoitettavaa, vaan en jaksa kouhkata. Kunhan hoidan oman vanhemmuuteni kunnialla.

Yksi ainakin on hyvä, että me kaikki "kunnolliset" vanhemmat näyttäisimme esimerkkiä ja kannustaisimme niitä "vähemmän kunnollisia " vanhempia.
Kiitos:)

Lue lisää

Huonoille vanhemmille voisi laiyttaa sellaisen pakon että pitää vaikka jotain häpeämyssyä kunnes me huippuhyvät vanhemmat hyväksyisimme sen surkena vanhemman olemaan ilamn häpeän tunnetta sen huonoudesta. Joku voi kyllä olla niinpaljon meitä tyhmempi, niin sille voisi laittaa sellainen merkki että henkilö yrittää, mutta on ainoastaan tyhmä. Kun me erosimme niin tiesin että minusta tulee jotain ja nyt olen löytänyt sen. Rupean opettamaan kaikkia huonoja vanhempia hyviksi vanhemmiksi. Tekään ette kyllä varmaankaan ole kovin hyviä vanhempia, mutta tekin voisitte oppia jotakin minulta.

kysymyksiin kirjoitti:

Tämä lasten epävarmuus ja miten nyt sanoisin- vastuuttomuus, huono käytöksisyys ja pahoinvointi on mielestäni laiminlyönnin seurausta ja rajojen puuttumista sekä aikuisen oikeaa läheisyyttä lapsiin.

Miten sen parantaisi?
Olisi parannettava ensin syy jolloin saataisiin oirekkin paranemaan.

Elikkäs vanhemmat ottamaan tosissaan vastuuta vanhemmuudesta ja kasvamaan aikuisiksi.

Miten?

En minä tiedä, mutta ehkä jo neuvoloissa voitaisiin ottaa tarkempi syyni miten vanhemmat voivat lasten kanssa ja ehkä joitakin vanhempien piirejä joihin ohjata vanhemmat jos jotain epäilyttävää epäillään.
Toki kirkkokin järjestää näitä piirejä, mutta ehkä kynnys mennä niihin on liian korkea johtuen nenänvartta katsovista tyypeistä.

Tottakai haluaisin turvatun tulevaisuudenkin ja lapsilleni turvatun koulun. Sehän on itseisarvo jota ei pitäisi edes kyseenalaistaa.

Ihmisten pitäisi enemmän avata suutaan ja pitää puoliaan koulukiusaamisissa.
Pitäisi mennä reippaasti ja vaatia tietoa koululta, miksi sitä tapahtuu ja vaatia muutosta. Se on vanhempien velvollisuus lapsiaan kohtaan.
Yleensä vanhemmat antavat lastensa kärsiä koska eivät uskalla tehdä mitään.
Eikö lapsen etu tuossakin asiassa ole tärkein.

Kovin paljon ei tarvitsisi lasten turvallisuuden lisäämiseksi tehdä. Tietokonepelit pois, television katselu pois. Sallittaisiin vain tiede ja täysin väkivallattomat hauskat ohjelmat. Joissa ei olisi edes henkistä painostavaa ilmapiiriä.
Katselu pitäisi tapahtua vain vanhempien läsnäollessa.

Hetki päivästä, jolloin yhdessä lasten kanssa juteltaisiin päivän touhuista ja kotiaskareet on oiva hetki. Kun ihminen tekee asioita käsillään rupeaa ajatuskin kulkemaan ja tapahtumat muistuu mieleen.
Ei riitä että lapsi päivän kyselyihin vastaa (miten koulussa meni?)
"hyvin".
Muutaman kerran viikossa olisi oivallista heittää tunnin lenkki lasten kanssa ja jutella vain- olla läsnä.

Kukaan ei luvannut vanhemmuudesta helppoa, mutta kasvattavaa ja antoisaa se on.

Nyt tehdyt teot näkyvät vuosien päästä ja itse en ainakaan halua soimata itseäni silloin, että tulipa töpeksittyä tai syytellä toisia jos lapsellani on arvomaailma poskellaan.

Aikuisten pitäisi myös olla muutama tunti hiljaisuudessa- omien ajatustensa kanssa päivisin, jolloin henkinen kasvu saa tilaa ja silloin herää pintaan ihan oikeitakin ajatuksia vanhemmuudesta ja ihmisyydestä.

Nykypäivänä on aivan liian kova meno eikä ihmiset pysähdy ajattelemaan.
Ajatuksia ei tarvitse tehdä, ne tulevat jos antaa niille mahdollisuuden ja aikaa.

Me voimme vaikuttaa ratkaisevasti asioihin nyt.
ME-, mutta ne jotka eivät toimi lastensa parhaaksi eivät välitä vaikka kuinka tolkutettaisiin oikeaa vanhemman mallia joka heidän olisi oltava.
Näin olen joutunut monesti pettymään ihmisiin elävässä elämässä.
Enkä enää jaksa edes seurustella sellaisten ihmisten kanssa.
En kestä katsoa kuinka paljon elämää heitetään hukkaan.
Tulen niistä tapauksista surulliseksi, eikä se ole hyvä läheisteni kannalta joten keskityn vain hoitamaan lähimmäiseni hyvin sekä tietenkin itseäni.

Kannan vastuuta sen verran mitä jaksan ja enempää en haali.
Tein kaksi lasta koska tiesin, että pystyn oman mittapuuni ja vaatimustasoni vanhempana täyttämään, mutta sitä enempää en olisi jaksanut ja siihen tyssäsin lapsi lukumäärän.
En halua olla aina väsynyt, kärttyinen, kiireinen, etäinen.
Haluan olla tässä ja nyt, kympin äiti.
Ei määrä vaan se laatu.

Mielstäni lapseni tarvitsevat minua koko ikänsä, ei heidän lapsena olo minulle lopu vaikka saavuttavatkin täysi-iän rajapyykin.
Minulle he ovat aina lapsia, vaikka vastuu odotukset käytöksestä iän mukana muuttuvatkin.
Minä olen ottanut vastuun ja minä vastaan.
Minulla ei ollut mitään epärealistisia kuvitelmia vanhemmuudesta tai äitiydestä.
Tämä on monin verroin parempaa kuin osasin odottaa.

Pitäisi aina välillä muistaa miltä itsestään jotkin asiat tuntuivat kun oli jonkin ikäinen lapsena.
Kaikki ne jutut muistaa, mutta on helpompi olla muistamatta ja ymmärtämättä.

Helpompi olla tuntematta tunteita ja takoa niin kauan kuin rauta on kuumaa.
Tarkoitan että olla pysähtymättä ja miettimättä, että mihin on oikein kiire ja mikä on määränpää, sekä onko tuo kouhkaaminen oikeasti kaiken ajan ja vaivan arvoista.
Tästä olisi ihan kamalasti kirjoitettavaa, vaan en jaksa kouhkata. Kunhan hoidan oman vanhemmuuteni kunnialla.

Yksi ainakin on hyvä, että me kaikki "kunnolliset" vanhemmat näyttäisimme esimerkkiä ja kannustaisimme niitä "vähemmän kunnollisia " vanhempia.
Kiitos:)

Lue lisää

Niin ja suoritusten mitätöinti tai aina täydellisyyteen edellyttäminen "mutta" lauseilla. Ihan hyvä mutta... Ei mitään muttia aina tarvita. Ja virheistä ei pidä ainakaan huutaa. Tai vahingoistakaan. Niin ja kehua pitää. Nämä on ensisijaisia itsetunnon määrääviä asioita.

Muuten kyllä nuo mitä sanoitkin.

"En minä tiedä, mutta ehkä jo neuvoloissa voitaisiin ottaa tarkempi syyni miten vanhemmat voivat lasten kanssa ja ehkä joitakin vanhempien piirejä joihin ohjata vanhemmat jos jotain epäilyttävää epäillään.
Toki kirkkokin järjestää näitä piirejä, mutta ehkä kynnys mennä niihin on liian korkea johtuen nenänvartta katsovista tyypeistä. "

Tämä olisi täysin se isoveli-valvoo touhua. Tätä en kannata. Luultavasti tulisi aivan järkyttäviä huostaanottoja ja vaikka mitä. Ja kyyläystä en ymmärrä kanssa.

"Ihmisten pitäisi enemmän avata suutaan ja pitää puoliaan koulukiusaamisissa.
Pitäisi mennä reippaasti ja vaatia tietoa koululta, miksi sitä tapahtuu ja vaatia muutosta. Se on vanhempien velvollisuus lapsiaan kohtaan.
Yleensä vanhemmat antavat lastensa kärsiä koska eivät uskalla tehdä mitään.
Eikö lapsen etu tuossakin asiassa ole tärkein."

No olen kuullut tarinoita, joissa vanhemmat on muuttanut useammin kuin kerran koulukiusaamisen takia ja jutut menny oikeuksiin asti ja taistelu jatkuu. Lapsi siinä keskellä taistelutannerta ja parantuminen ei pääse edes alkuun traumoista, kun tilanne vaan jatkuu. Ja mitään ei juuri tapahdu vuosien oikeustaisteluillakaan. Mitä siis neuvoisit? Ja uhkailukin siellä koitettiin, kun heillä (kiusatun omaisella) oli joku tuttu motorjengiläinen vai vanginvartija... Joku tällainen ja ei mitään vaikutusta sille koulukiusaajalle. Ja luultavasti se sai vaan lisää traumoja. Mitä sä ehdottaisit vielä tekemään? Terapiassa käy kiusattu ja vissiin koko kiusatun perhe.

"ME-, mutta ne jotka eivät toimi lastensa parhaaksi eivät välitä vaikka kuinka tolkutettaisiin oikeaa vanhemman mallia joka heidän olisi oltava. "

On täysin siitä kiinni, että kuka ja miten se oikea kasvatus heille tarjoillaan. Jotkut sosiaalitantat voi suksia oppeineen suolle, he eivät ole riittävän päteviä saamaan aikuisia vastaanottavaisiksi. Siihen juuri viittasin kouluttajien pätevyydellä ja ehkäpä jopa vaatis vähintään psykologia jotta päästäisiin oikeisiin tuloksiin. Ja pienryhmä opetuksena tai henkkoht-valmennuksena.

"Yksi ainakin on hyvä, että me kaikki "kunnolliset" vanhemmat näyttäisimme esimerkkiä ja kannustaisimme niitä "vähemmän kunnollisia " vanhempia.
Kiitos:)"

Hmm... Oman kasvatustyylin tuputtaminen saa helposti karvat pystyyn ja puolustautumis-reaktion aikaan. Toki on kyllä hyvä antaa vinkkejä ja kertoa juttuja, että kyllä oli eilen meidän pikku-Elmeri niin onnellinen, kun sitä kehuin kun leikattiin yhdessä nurmikkoa. Tälläiset saattaa tarttua, kun ei sitä suoraan tuputa vaan juttelun lomassa jonkun jutun heittää väliin. Sanoppa jollekin vanhemmalle, että ei noin kasvateta tai että meillä ei kyllä tuota asiaa noin tehtäisi, niin et saavuta mitään.

Leinikki-Päivikki kirjoitti:

Huonoille vanhemmille voisi laiyttaa sellaisen pakon että pitää vaikka jotain häpeämyssyä kunnes me huippuhyvät vanhemmat hyväksyisimme sen surkena vanhemman olemaan ilamn häpeän tunnetta sen huonoudesta. Joku voi kyllä olla niinpaljon meitä tyhmempi, niin sille voisi laittaa sellainen merkki että henkilö yrittää, mutta on ainoastaan tyhmä. Kun me erosimme niin tiesin että minusta tulee jotain ja nyt olen löytänyt sen. Rupean opettamaan kaikkia huonoja vanhempia hyviksi vanhemmiksi. Tekään ette kyllä varmaankaan ole kovin hyviä vanhempia, mutta tekin voisitte oppia jotakin minulta.

Lue lisää

Tätä tarkoitin. Tuskimpa joo toimii millään tasolla toisten vanhempien päteminen.

Ja ylipäätään korjaaminen on jo myöhäistä. Tai että jo on silloin virheitä tehty ja traumoja saatu aikaan. Kyylä koulutus tai valmennus vanhemmuuteen tulisi tehdä ennen vanhemmuutta ja miksipä ei jopa sen aikana joku päivän kertaus tai jotain.

rehtis kirjoitti:

Tässä oli kuitenkin provosointia tuo edellinen mun alentaminen kasvatuksesta puhujana. Ja luultavasti eräästä toisesta keskustelufoorumista oleva keskustelija. Mulla on vastustajia kuten vähän jokaisella, jolla on joitain ehkäpä fiksujakin ajatuksia. Alakynteen jäävät mielellään puolustaa itseään ja pyrkii näyttämään mun heikkoudet vaikkapa saamalla mut hermostumaan??? :)

No kyllähän minäkin hermostun. Katson kuitenkin kohteen, kelle hermostumista purkaan. Eilen haukuin juuri Saunalahden onnettoman kohelluksen täysin pystyyn. Mutta jos aikuiset ihmiset eivät saa puolessa vuodessa vikaa korjattua joka pitäisi olla itsestään selvää, niin toki on eriasia heille suuttua, kuin lapsille.

Tätä mun reaktiota ärsyttäessä he koittivat saada selville ja toisaaltaan testata mun älyä lähdenkö naurettavuuteen mukaan ja rupeen väittelemään. Sä kerroitkin jo tuossa vastauksessa hänelle aika hyvin totuuden, mutta tuskin hän oikeasti on tuota mieltä millä mun kykyä kasvattajana epäili. Prosointia vain.

Lue lisää

Jos tunnet olosi edes osittain harhaiseksi, etkä aina ymärrä asiayhteyksiä oikein, kannattaa avautua tästä myös jollekin läheiselle. Tottakai neuvolassakin auttavat sinua eteenpäin, jos vain itse haluat nähdä miten ympäristösi sinuun reagoi. Joskus kun tuo jyrkkämielinen kannaotto voi olla myös viesti. Toivottavasti mielesi selkeytyy jo kun luet ajatuksella kaiken vastaamasi läpi. Tiedän että pystyt siihen.

kysymyksiin kirjoitti:

Tämä lasten epävarmuus ja miten nyt sanoisin- vastuuttomuus, huono käytöksisyys ja pahoinvointi on mielestäni laiminlyönnin seurausta ja rajojen puuttumista sekä aikuisen oikeaa läheisyyttä lapsiin.

Miten sen parantaisi?
Olisi parannettava ensin syy jolloin saataisiin oirekkin paranemaan.

Elikkäs vanhemmat ottamaan tosissaan vastuuta vanhemmuudesta ja kasvamaan aikuisiksi.

Miten?

En minä tiedä, mutta ehkä jo neuvoloissa voitaisiin ottaa tarkempi syyni miten vanhemmat voivat lasten kanssa ja ehkä joitakin vanhempien piirejä joihin ohjata vanhemmat jos jotain epäilyttävää epäillään.
Toki kirkkokin järjestää näitä piirejä, mutta ehkä kynnys mennä niihin on liian korkea johtuen nenänvartta katsovista tyypeistä.

Tottakai haluaisin turvatun tulevaisuudenkin ja lapsilleni turvatun koulun. Sehän on itseisarvo jota ei pitäisi edes kyseenalaistaa.

Ihmisten pitäisi enemmän avata suutaan ja pitää puoliaan koulukiusaamisissa.
Pitäisi mennä reippaasti ja vaatia tietoa koululta, miksi sitä tapahtuu ja vaatia muutosta. Se on vanhempien velvollisuus lapsiaan kohtaan.
Yleensä vanhemmat antavat lastensa kärsiä koska eivät uskalla tehdä mitään.
Eikö lapsen etu tuossakin asiassa ole tärkein.

Kovin paljon ei tarvitsisi lasten turvallisuuden lisäämiseksi tehdä. Tietokonepelit pois, television katselu pois. Sallittaisiin vain tiede ja täysin väkivallattomat hauskat ohjelmat. Joissa ei olisi edes henkistä painostavaa ilmapiiriä.
Katselu pitäisi tapahtua vain vanhempien läsnäollessa.

Hetki päivästä, jolloin yhdessä lasten kanssa juteltaisiin päivän touhuista ja kotiaskareet on oiva hetki. Kun ihminen tekee asioita käsillään rupeaa ajatuskin kulkemaan ja tapahtumat muistuu mieleen.
Ei riitä että lapsi päivän kyselyihin vastaa (miten koulussa meni?)
"hyvin".
Muutaman kerran viikossa olisi oivallista heittää tunnin lenkki lasten kanssa ja jutella vain- olla läsnä.

Kukaan ei luvannut vanhemmuudesta helppoa, mutta kasvattavaa ja antoisaa se on.

Nyt tehdyt teot näkyvät vuosien päästä ja itse en ainakaan halua soimata itseäni silloin, että tulipa töpeksittyä tai syytellä toisia jos lapsellani on arvomaailma poskellaan.

Aikuisten pitäisi myös olla muutama tunti hiljaisuudessa- omien ajatustensa kanssa päivisin, jolloin henkinen kasvu saa tilaa ja silloin herää pintaan ihan oikeitakin ajatuksia vanhemmuudesta ja ihmisyydestä.

Nykypäivänä on aivan liian kova meno eikä ihmiset pysähdy ajattelemaan.
Ajatuksia ei tarvitse tehdä, ne tulevat jos antaa niille mahdollisuuden ja aikaa.

Me voimme vaikuttaa ratkaisevasti asioihin nyt.
ME-, mutta ne jotka eivät toimi lastensa parhaaksi eivät välitä vaikka kuinka tolkutettaisiin oikeaa vanhemman mallia joka heidän olisi oltava.
Näin olen joutunut monesti pettymään ihmisiin elävässä elämässä.
Enkä enää jaksa edes seurustella sellaisten ihmisten kanssa.
En kestä katsoa kuinka paljon elämää heitetään hukkaan.
Tulen niistä tapauksista surulliseksi, eikä se ole hyvä läheisteni kannalta joten keskityn vain hoitamaan lähimmäiseni hyvin sekä tietenkin itseäni.

Kannan vastuuta sen verran mitä jaksan ja enempää en haali.
Tein kaksi lasta koska tiesin, että pystyn oman mittapuuni ja vaatimustasoni vanhempana täyttämään, mutta sitä enempää en olisi jaksanut ja siihen tyssäsin lapsi lukumäärän.
En halua olla aina väsynyt, kärttyinen, kiireinen, etäinen.
Haluan olla tässä ja nyt, kympin äiti.
Ei määrä vaan se laatu.

Mielstäni lapseni tarvitsevat minua koko ikänsä, ei heidän lapsena olo minulle lopu vaikka saavuttavatkin täysi-iän rajapyykin.
Minulle he ovat aina lapsia, vaikka vastuu odotukset käytöksestä iän mukana muuttuvatkin.
Minä olen ottanut vastuun ja minä vastaan.
Minulla ei ollut mitään epärealistisia kuvitelmia vanhemmuudesta tai äitiydestä.
Tämä on monin verroin parempaa kuin osasin odottaa.

Pitäisi aina välillä muistaa miltä itsestään jotkin asiat tuntuivat kun oli jonkin ikäinen lapsena.
Kaikki ne jutut muistaa, mutta on helpompi olla muistamatta ja ymmärtämättä.

Helpompi olla tuntematta tunteita ja takoa niin kauan kuin rauta on kuumaa.
Tarkoitan että olla pysähtymättä ja miettimättä, että mihin on oikein kiire ja mikä on määränpää, sekä onko tuo kouhkaaminen oikeasti kaiken ajan ja vaivan arvoista.
Tästä olisi ihan kamalasti kirjoitettavaa, vaan en jaksa kouhkata. Kunhan hoidan oman vanhemmuuteni kunnialla.

Yksi ainakin on hyvä, että me kaikki "kunnolliset" vanhemmat näyttäisimme esimerkkiä ja kannustaisimme niitä "vähemmän kunnollisia " vanhempia.
Kiitos:)

Lue lisää

Mutta niillä ei pitkälle pötkitä. Ja tuli jo selväksi että sinä viihdyt vanhemmuudessasi, hyvä niin.

Nykymaailmassa on paljon mätää, joka vaikuttaa meihin ihmisinä ja vanhempina. Se onkin jo iso asia päästä suoraan sen mädän ytimeen, jotta saataisiin yleisluonteisesti vaikutettua ihmisten henkiseen pahoinvointiin. Tämä mätä pitää sisällään niin paljon. Mutta minä en ole kovinkaan älykäs enkä varmasti kirjafiksukaan, joten en todella tiedä miten ratkaista nykymaailman ongelmat. Ainoa, jota voin ehdottaa, on pikkuhiljaa, vaihe vaiheelta, kerroksittain. Ja minusta paras tapa on aloittaa lapsiperheistä, vaikka niidenkin ongelmat ovat hyvin monimuotoisia. Mutta kuten jo sanoin, pikkuhiljaa tekemällä parannuksia olemme kymmenen vuoden päästä jo pitkällä. Näitä ongelmia ei ratkaista päivässä, mutta ei myöskään peukaloa pyörittämällä.

"Kovin paljon ei tarvitsisi lasten turvallisuuden lisäämiseksi tehdä. Tietokonepelit pois, television katselu pois. Sallittaisiin vain tiede ja täysin väkivallattomat hauskat ohjelmat. Joissa ei olisi edes henkistä painostavaa ilmapiiriä.
Katselu pitäisi tapahtua vain vanhempien läsnäollessa."

Tuo minusta on aivan naurettavaa. Lasten turvattomuuteen nuo asiat vaikuttavat hyvin vähän muihin asioihin verrattuna. Parempi olla viemättä lukutaitoista lasta kylälle, etteivät iltsikoiden lööpit säikytä ja uutisia ei parane päästää kuuntelemaan. Parempi pitää lapsi sisällä, ettei naapurien jutut ala mietityttämään ja ettei kavereilla näytetä kiellettyä materiaalia. Näissä asioissa tärkeintä on, kuten itsekin sanoit, vanhemman läsnäolo. Vanhemman pitää olla tukemassa lasta ja selittämässä hänelle asioita, jotka pienen päässä voivat itsekseen taittua miten päin vain. En minäkään pienteni antaisi katsoa teeveestä mitä tahansa, mutta nykymaailmassa mediakasvatus on hyvin tärkeää. Lasta pitää opettaa suodattamaan teeveessä nähtyjä asioita, kaikki ei ole totta ja tuo ei ole normaalia. Sillä median kanssa lapsi joutuu elämään koko ikänsä. Siitä ei pääse mihinkään.

Muuten komppaan rehtistä, joka jo vastasi viestiisi.

Nuoriäittä kirjoitti:

Mutta niillä ei pitkälle pötkitä. Ja tuli jo selväksi että sinä viihdyt vanhemmuudessasi, hyvä niin.

Nykymaailmassa on paljon mätää, joka vaikuttaa meihin ihmisinä ja vanhempina. Se onkin jo iso asia päästä suoraan sen mädän ytimeen, jotta saataisiin yleisluonteisesti vaikutettua ihmisten henkiseen pahoinvointiin. Tämä mätä pitää sisällään niin paljon. Mutta minä en ole kovinkaan älykäs enkä varmasti kirjafiksukaan, joten en todella tiedä miten ratkaista nykymaailman ongelmat. Ainoa, jota voin ehdottaa, on pikkuhiljaa, vaihe vaiheelta, kerroksittain. Ja minusta paras tapa on aloittaa lapsiperheistä, vaikka niidenkin ongelmat ovat hyvin monimuotoisia. Mutta kuten jo sanoin, pikkuhiljaa tekemällä parannuksia olemme kymmenen vuoden päästä jo pitkällä. Näitä ongelmia ei ratkaista päivässä, mutta ei myöskään peukaloa pyörittämällä.

"Kovin paljon ei tarvitsisi lasten turvallisuuden lisäämiseksi tehdä. Tietokonepelit pois, television katselu pois. Sallittaisiin vain tiede ja täysin väkivallattomat hauskat ohjelmat. Joissa ei olisi edes henkistä painostavaa ilmapiiriä.
Katselu pitäisi tapahtua vain vanhempien läsnäollessa."

Tuo minusta on aivan naurettavaa. Lasten turvattomuuteen nuo asiat vaikuttavat hyvin vähän muihin asioihin verrattuna. Parempi olla viemättä lukutaitoista lasta kylälle, etteivät iltsikoiden lööpit säikytä ja uutisia ei parane päästää kuuntelemaan. Parempi pitää lapsi sisällä, ettei naapurien jutut ala mietityttämään ja ettei kavereilla näytetä kiellettyä materiaalia. Näissä asioissa tärkeintä on, kuten itsekin sanoit, vanhemman läsnäolo. Vanhemman pitää olla tukemassa lasta ja selittämässä hänelle asioita, jotka pienen päässä voivat itsekseen taittua miten päin vain. En minäkään pienteni antaisi katsoa teeveestä mitä tahansa, mutta nykymaailmassa mediakasvatus on hyvin tärkeää. Lasta pitää opettaa suodattamaan teeveessä nähtyjä asioita, kaikki ei ole totta ja tuo ei ole normaalia. Sillä median kanssa lapsi joutuu elämään koko ikänsä. Siitä ei pääse mihinkään.

Muuten komppaan rehtistä, joka jo vastasi viestiisi.

Lue lisää

... Niitä lapsia. Silti tiedän mihin pystyn. Mulla on loistava ote lapsiin. Vaikkakin tiedän ettei se ole sama jne. Ja pärjäisimpä miten hyvänsä itse, siltikin nämä asiat on faktaa mitä kirjoitan. Lasten ongelmallisista lapsuuksista tiedän aivan liikaakin.

Tuo tietokone pelit on vähän huonokin asia. En puhu vaikutteista paitsi muutaman pelin kohdalla, vaan siitä, että nuo pelaamiset kasvaa yleensä tunteihin ja sitten päiviin. Samoin videon katselut ja niissäkin oikeasti niillä ikärajoilla on omat syynsä.

Kuitenkin aikuinen voi itsekin miettiä onko joku asia paha vai ei ja minkä ikäiselle. Oman lapsen suhteen voi olla kuitenkin sokea, että kyllähän meidän lapsi on jo kehittynyt...

Eniten olen median suhteen huolestunut juuri määristä ja liikunnan syrjäyttämisestä. Ei niinkään pehmopornosta tai väkivallastakaan sillai, kunhan on "järkevää" se väkivalta. Jackass antaa yllättäen vaikutteita pojille vähän liikaakin ja musta sellaiset livejutut ei ole sopivia. Tyhmyyksiin yllyttää vaan. Joku ammuskelu taas ei taida kovastikaan lisätä nuorison ammuskelua.

Ja näinhän sä totesitkin itsekin, ettet kaikkea antais katsoa ja tosiaan mediakasvatus on äärettömän tärkeää.

rehtis kirjoitti:

... Niitä lapsia. Silti tiedän mihin pystyn. Mulla on loistava ote lapsiin. Vaikkakin tiedän ettei se ole sama jne. Ja pärjäisimpä miten hyvänsä itse, siltikin nämä asiat on faktaa mitä kirjoitan. Lasten ongelmallisista lapsuuksista tiedän aivan liikaakin.

Tuo tietokone pelit on vähän huonokin asia. En puhu vaikutteista paitsi muutaman pelin kohdalla, vaan siitä, että nuo pelaamiset kasvaa yleensä tunteihin ja sitten päiviin. Samoin videon katselut ja niissäkin oikeasti niillä ikärajoilla on omat syynsä.

Kuitenkin aikuinen voi itsekin miettiä onko joku asia paha vai ei ja minkä ikäiselle. Oman lapsen suhteen voi olla kuitenkin sokea, että kyllähän meidän lapsi on jo kehittynyt...

Eniten olen median suhteen huolestunut juuri määristä ja liikunnan syrjäyttämisestä. Ei niinkään pehmopornosta tai väkivallastakaan sillai, kunhan on "järkevää" se väkivalta. Jackass antaa yllättäen vaikutteita pojille vähän liikaakin ja musta sellaiset livejutut ei ole sopivia. Tyhmyyksiin yllyttää vaan. Joku ammuskelu taas ei taida kovastikaan lisätä nuorison ammuskelua.

Ja näinhän sä totesitkin itsekin, ettet kaikkea antais katsoa ja tosiaan mediakasvatus on äärettömän tärkeää.

Lue lisää

Noista määristäkin. Aivan älytöntä että lasten annetaan viettää tuntitolkulla aikaa koneen ja pelien ja teeveen ääressä. Ja sitten vanhemmat ihmettelevät kun lapset eivät osaa omatoimisesti keksiä mitään tekemistä. Vanhempien aikaa koitetaan paikata peleillä ja ohjelmilla.
Mutta en voi sanoa, että näistä pelkkää pahaa koituisi. Tietokone on loistava tapa pitää yhteyttä kavereiden ja sukulaisten kanssa ja etsiä tietoa. Se voi olla yksi lapsen parhaista apureista oikein käytettynä. Ja tulee teeveestäkin paljon kehittäviä ja fiksujakin lastenohjelmia joista vanhempien avustuksella voi tulla oikeita ihmisarvolähteitä. Olen minäkin lastenohjelmien siivillä oppinut miksi on väärin varastaa ja mikä on ahneen loppu=) Että kyllä meillä aijotaan katsoa lastenohjelmia. Varmasti kaivan säilöistä vanhat lady lovelylocksit ja Hemanit=)
Mielestäni on aivan älytöntä että nuorten ihmisten annetaan katsoa nyt salkkareita esimerkiksi. Kuinka monta oikeasti hyvää ja rehellistä hahmoa siinä sarjassa on? Onko se sitten hyvä, että näytetään lapsille että kaikilla on taka-ajatuksia ja ettei kehenkään kannata luottaa? Muutenkin nykyinen mediakulttuuri on aivan kammottavaa. Mielestäni siihenkin on keksittävä pian ratkaisu, sillä uskon sen todella vahingoittavan lapsia ja nuoria. Ja vielä erikseen haluaisin mainita nuo lehtien lööpit. Minusta ala-asteikäinen lukutaitoinen lapsi on aivan liian nuori lukemaan sellaisista asioista. En nyt tarkoita että lasta tulisi pitää "ummikkona" ja suojella kaikelta tiedolta, mutta aina ei voi olla vahtimassa, mitä lapsi sieltä lukee ja selittämässä. Kun lööpissä lukee huutavilla kirjaimilla että ÄITI TAPPOI KAKSI LASTAAN tai MIES PAHOINPITELI VAIMONSA lapsi ilman selitystä helposti kuvittelee että sitä tapahtuu kaiken aikaa ja ahdistuu.


Mutta mitäpä me puhumaan kasvatuksesta. Minunkin lapseni ovat molemmat aivan pieniä vielä, joten en itsekään ole "asiantuntija" puhumaan, kuten monet vanhemmat herkästi sanovat. "Odotappa itse siihen kun Sinulla on tämänikäisiä lapsia" "Hyvä Sinun on puhua kun et asiasta mitään tiedä". Miksi vanhemmat kestävät niin huonosti arvostelua? Enkä tarkoita nyt sellaista "minä tekisin kyllä kaiken paljon paremmin" vaan ihan asiallisia keskusteluyrityksiä. En minä niin urhea ole, että sitä livenä tekisin, vaan ihan täällä netissä.

Hyvää syksynjatkoa kaikille!

Nuoriäittä kirjoitti:

Noista määristäkin. Aivan älytöntä että lasten annetaan viettää tuntitolkulla aikaa koneen ja pelien ja teeveen ääressä. Ja sitten vanhemmat ihmettelevät kun lapset eivät osaa omatoimisesti keksiä mitään tekemistä. Vanhempien aikaa koitetaan paikata peleillä ja ohjelmilla.
Mutta en voi sanoa, että näistä pelkkää pahaa koituisi. Tietokone on loistava tapa pitää yhteyttä kavereiden ja sukulaisten kanssa ja etsiä tietoa. Se voi olla yksi lapsen parhaista apureista oikein käytettynä. Ja tulee teeveestäkin paljon kehittäviä ja fiksujakin lastenohjelmia joista vanhempien avustuksella voi tulla oikeita ihmisarvolähteitä. Olen minäkin lastenohjelmien siivillä oppinut miksi on väärin varastaa ja mikä on ahneen loppu=) Että kyllä meillä aijotaan katsoa lastenohjelmia. Varmasti kaivan säilöistä vanhat lady lovelylocksit ja Hemanit=)
Mielestäni on aivan älytöntä että nuorten ihmisten annetaan katsoa nyt salkkareita esimerkiksi. Kuinka monta oikeasti hyvää ja rehellistä hahmoa siinä sarjassa on? Onko se sitten hyvä, että näytetään lapsille että kaikilla on taka-ajatuksia ja ettei kehenkään kannata luottaa? Muutenkin nykyinen mediakulttuuri on aivan kammottavaa. Mielestäni siihenkin on keksittävä pian ratkaisu, sillä uskon sen todella vahingoittavan lapsia ja nuoria. Ja vielä erikseen haluaisin mainita nuo lehtien lööpit. Minusta ala-asteikäinen lukutaitoinen lapsi on aivan liian nuori lukemaan sellaisista asioista. En nyt tarkoita että lasta tulisi pitää "ummikkona" ja suojella kaikelta tiedolta, mutta aina ei voi olla vahtimassa, mitä lapsi sieltä lukee ja selittämässä. Kun lööpissä lukee huutavilla kirjaimilla että ÄITI TAPPOI KAKSI LASTAAN tai MIES PAHOINPITELI VAIMONSA lapsi ilman selitystä helposti kuvittelee että sitä tapahtuu kaiken aikaa ja ahdistuu.


Mutta mitäpä me puhumaan kasvatuksesta. Minunkin lapseni ovat molemmat aivan pieniä vielä, joten en itsekään ole "asiantuntija" puhumaan, kuten monet vanhemmat herkästi sanovat. "Odotappa itse siihen kun Sinulla on tämänikäisiä lapsia" "Hyvä Sinun on puhua kun et asiasta mitään tiedä". Miksi vanhemmat kestävät niin huonosti arvostelua? Enkä tarkoita nyt sellaista "minä tekisin kyllä kaiken paljon paremmin" vaan ihan asiallisia keskusteluyrityksiä. En minä niin urhea ole, että sitä livenä tekisin, vaan ihan täällä netissä.

Hyvää syksynjatkoa kaikille!

Lue lisää

...Ennen tuota itsesi alentamista tuossa lopussa. Nuo on aivan oikeita pointteja. Ihan sama onko sun lapset 1vee, kunhan et lipsu omista vakaumuksistas kasvatuksessa. Pidät linjan, niin sillai hyvä tulee. Tietokone on tulevaisuudessa välttämättömyys, joten nuorena oppiminen on paikallaan ja pelailu ja valvotusti selailu ja tutustuminenkin nettiin jne.

Samoin telkkari on hyvä ja kiva rentoutuakkin. Salkkarit mun mielestä on kyllä aika hyvä läpileikkaus erillaisista ihmistyypeistä ja voi jopa kasvattaa lapsia sillai, että hyä näkee erillaisia ihmistyyppejä ja että millaisia ne vaikuttaa ulospäin. Aikuinen omalla käytöksellään luo lisäksi lapselle ajattelumalleja tuomitsemalla jonkun käytöksen, kun itse katsoo siinä samalla niitä.

Ei erillaisia käyttäytymisiä tule mun mielestä piilottaa lapsilta, vaan tuomita sit ne huonot ja kehua niitä hyviä hahmoja siinä salkkareis. Musta siis asia riippuu pitkälti siitä, miten aikuinen on mukana siinä katselussa ja käyttää salkkareitakin tavallaan hyväksi kasvatuksessa.

Kukaan ei ole täydellinen, mutta on mun mielestä hyviäkin tyyppejä siinä. Vähän voi miettiä ikää, että minkä ikäiset voi käsittää mitäkin ja tästä mulla ei ole omaa muistikuvaa ja muutenkin liian vähän perehtynyt, että alkaisin ikärajoja sanomaan.

rehtis kirjoitti:

...Ennen tuota itsesi alentamista tuossa lopussa. Nuo on aivan oikeita pointteja. Ihan sama onko sun lapset 1vee, kunhan et lipsu omista vakaumuksistas kasvatuksessa. Pidät linjan, niin sillai hyvä tulee. Tietokone on tulevaisuudessa välttämättömyys, joten nuorena oppiminen on paikallaan ja pelailu ja valvotusti selailu ja tutustuminenkin nettiin jne.

Samoin telkkari on hyvä ja kiva rentoutuakkin. Salkkarit mun mielestä on kyllä aika hyvä läpileikkaus erillaisista ihmistyypeistä ja voi jopa kasvattaa lapsia sillai, että hyä näkee erillaisia ihmistyyppejä ja että millaisia ne vaikuttaa ulospäin. Aikuinen omalla käytöksellään luo lisäksi lapselle ajattelumalleja tuomitsemalla jonkun käytöksen, kun itse katsoo siinä samalla niitä.

Ei erillaisia käyttäytymisiä tule mun mielestä piilottaa lapsilta, vaan tuomita sit ne huonot ja kehua niitä hyviä hahmoja siinä salkkareis. Musta siis asia riippuu pitkälti siitä, miten aikuinen on mukana siinä katselussa ja käyttää salkkareitakin tavallaan hyväksi kasvatuksessa.

Kukaan ei ole täydellinen, mutta on mun mielestä hyviäkin tyyppejä siinä. Vähän voi miettiä ikää, että minkä ikäiset voi käsittää mitäkin ja tästä mulla ei ole omaa muistikuvaa ja muutenkin liian vähän perehtynyt, että alkaisin ikärajoja sanomaan.

Lue lisää

Tuomitsin jotain siihen kunnolla perehtymättä. Mutta niiden muutamien jaksojen perusteella, mitä olen kyseistä sarjaa katsonut, se ei minusta todellakaan ole "hyvä läpileikkaus erilaisista ihmisistä". Toki siellä on hyvin kuvattu erilaisia perhemalleja ja tapoja olla yhdessä, mutta siltikään en voi kyseistä sarjaa nuorille lapsille suositella. En nyt puhu reilusti teini-ikäisistä, 15-17 vuotiaista, jotka tietävät jo ihmistyypeistä sen verran, että osaavat olla ottamatta sarjan hahmoja kovin vakavasti, vaan lapsista, joiden annetaan herraties miksi seurata tätä sarjaa. Se ei ole lastenohjelma!

Mutta, kuten jo sanottu, mikä minä olen tuomitsemaan. Lapsia on erilaisia ja niin on vanhempiakin. Ja tuskinpa salkkareista mitään niin suuria traumoja jää kellekään, että siitä pitäisi tällä tavalla paasata. Tuli vain suru puseroon kun näin taas sukulaistyttöni käyttävän sarjassa näkemiään ajatus- ja käyttäytymismalleja. Mutta se varmasti on vanhempien, ei sarjan syytä, jos nyt ketään asiasta voi, tai kannattaa syyttää. Kunpa vanhemmat olisivat paremmin valveutuneita median vaikutuksista lapsiin.

Lukeminen sen sijaan on mielestäni loistava harrastus ja sen pariin aijon yrittää saattaa lapsenikin. Se todella avartaa maailmankatsomusta ja elävöittää ajatusmaailmaa. Harmi että minulla nykyisin on niin vähän aikaa rakkaimmalle harrastukselleni. Mutta sitä ehtii sitten kiikkustuolissakin=)

Nuoriäittä kirjoitti:

Tuomitsin jotain siihen kunnolla perehtymättä. Mutta niiden muutamien jaksojen perusteella, mitä olen kyseistä sarjaa katsonut, se ei minusta todellakaan ole "hyvä läpileikkaus erilaisista ihmisistä". Toki siellä on hyvin kuvattu erilaisia perhemalleja ja tapoja olla yhdessä, mutta siltikään en voi kyseistä sarjaa nuorille lapsille suositella. En nyt puhu reilusti teini-ikäisistä, 15-17 vuotiaista, jotka tietävät jo ihmistyypeistä sen verran, että osaavat olla ottamatta sarjan hahmoja kovin vakavasti, vaan lapsista, joiden annetaan herraties miksi seurata tätä sarjaa. Se ei ole lastenohjelma!

Mutta, kuten jo sanottu, mikä minä olen tuomitsemaan. Lapsia on erilaisia ja niin on vanhempiakin. Ja tuskinpa salkkareista mitään niin suuria traumoja jää kellekään, että siitä pitäisi tällä tavalla paasata. Tuli vain suru puseroon kun näin taas sukulaistyttöni käyttävän sarjassa näkemiään ajatus- ja käyttäytymismalleja. Mutta se varmasti on vanhempien, ei sarjan syytä, jos nyt ketään asiasta voi, tai kannattaa syyttää. Kunpa vanhemmat olisivat paremmin valveutuneita median vaikutuksista lapsiin.

Lukeminen sen sijaan on mielestäni loistava harrastus ja sen pariin aijon yrittää saattaa lapsenikin. Se todella avartaa maailmankatsomusta ja elävöittää ajatusmaailmaa. Harmi että minulla nykyisin on niin vähän aikaa rakkaimmalle harrastukselleni. Mutta sitä ehtii sitten kiikkustuolissakin=)

Lue lisää

...ollaan täysin samaa mieltä. Tosin mä kyllä aattelin niin, että kenties yläastelainen saa jo erikäyttäytymismalleja nähdä, mutta aikuisen kanssa yhdessä aluks ja vanhempien reaktiot tiettyyn käytökseen on tärkeitä. Ja korostaa sitä, ettei se ole totta, vaikka se kuvataankin tutuilla seuduilla kuvataankin.

Minusta lapsien on hyvä saada tutustua eri käyttäytymismalleihin turvallisesti kotona ja ymmärtää, että jotkut kieroilee ja ettei sellaisia suvaita ja toisaaltaan että joku taas tarkoittaa hyvää tehdessään jotain. Mun mielestä tuota tosiaan voi käyttää kasvatukseen apuna. Ja jonkun Aaron voi mitätöidä suoraan, että ei tuollaisia ole oikeasti, että ne ketään sitois minneen tai telkeäis kellariin. Kieroja valehtelijoita kyllä on.

rehtis kirjoitti:

...Olla lukenut mun toisen foorumin tekstejä... Mä kun jättäisin tietenkin homoseksuaalisuudesta kertomatta tai ainakin se olisi äärettömän haastavaa mulle. Mua näet etoo miesten homoseksualismi. Naisten lesboilusta voisin hyvinkin kertoa. :)

Jos alunperinkin on kertonut seksistä kuten sen, että miksi sitä todellisuudessa valtaosa harrastetaan, ei ole naisten välinen seksi sen oudompaa. Miesten välinen seksi on sen sijaan luonnotonta. :D Mielihyvän ja läheisyyden takiahan se kuitenkin on.

Toivottavasti mulla ole homopoikaa. Joutuisin psykiatrille varmasti. :D

Lue lisää

Jos joku halusi mielipiteitäsi kuulla tai ottaa neuvojasi vastaan, niin tämän viestin jälkeen varmasti lopetti!

Noinko kovasti kolahti kun piti älähtää? Ei siinä käytännön kokemusta tarvitse olla hiukan vertaa, että saa tuoda julki oman mielipiteensä. Monesti lapseton ihminen ulkopuolisena osaa kasvatusasioita ajatella paljon laajemmin kun lapsellinen, jonka pitää pohtia omia valintojaan ja mahdollisia virheitään. Aivan sama että kuka avaa keskustelun, kunhan keskustelua saadaan aikaiseksi. Tämäkin aihe on jokaiselle vanhemmalle hyvää pohdittavaa ja vaikka aloitus tuli lapsettomalta ihmiseltä niin koittaan vähän nöyrtyä, jookos? Meissä on vikoja ja hyvä että edes joku saa meidät pohtimaan niitä.

Nuoriäittä kirjoitti:

Noinko kovasti kolahti kun piti älähtää? Ei siinä käytännön kokemusta tarvitse olla hiukan vertaa, että saa tuoda julki oman mielipiteensä. Monesti lapseton ihminen ulkopuolisena osaa kasvatusasioita ajatella paljon laajemmin kun lapsellinen, jonka pitää pohtia omia valintojaan ja mahdollisia virheitään. Aivan sama että kuka avaa keskustelun, kunhan keskustelua saadaan aikaiseksi. Tämäkin aihe on jokaiselle vanhemmalle hyvää pohdittavaa ja vaikka aloitus tuli lapsettomalta ihmiseltä niin koittaan vähän nöyrtyä, jookos? Meissä on vikoja ja hyvä että edes joku saa meidät pohtimaan niitä.

Lue lisää

kyllä se nyt vaan on niin että aivan turhaa pullistella jos ei ole kokemusta. Ethän sä nyt voi väittää että oot ihan saatanan hyvä koiran kouluttaja esim jos oot vähän jostain lukassu koiran koulutuksesta. Voi voi. Äidiksi ja vanhemmaksi kasvetaan lasten kautta...ei kirjoista lukemalla. Näin on.

Nuoriäittä kirjoitti:

Noinko kovasti kolahti kun piti älähtää? Ei siinä käytännön kokemusta tarvitse olla hiukan vertaa, että saa tuoda julki oman mielipiteensä. Monesti lapseton ihminen ulkopuolisena osaa kasvatusasioita ajatella paljon laajemmin kun lapsellinen, jonka pitää pohtia omia valintojaan ja mahdollisia virheitään. Aivan sama että kuka avaa keskustelun, kunhan keskustelua saadaan aikaiseksi. Tämäkin aihe on jokaiselle vanhemmalle hyvää pohdittavaa ja vaikka aloitus tuli lapsettomalta ihmiseltä niin koittaan vähän nöyrtyä, jookos? Meissä on vikoja ja hyvä että edes joku saa meidät pohtimaan niitä.

Lue lisää

Älä lankea vastaamaan provoihin. Nuo mun ajatukset ei ole mistään kirjoista vaan tosielämästä... Useiden kertomuksista ja kokemuksista, sitä paskaa, mitä vanhempikaan äittä ei vielä ole kokenut, kun ei ole omat lapsensa vielä sitä täyikää nähnytkään. Nimettömänä provoilee vaan. Jokainen omalla järjellä ajatteleva kyllä tajuaa provoilijan tekstit jostain repäistyltä. Eikä mua juurikaan masenna sen tekstit.

Mä kirjoitin joku aikaa sitten tekstin provoilijoiden ongelmista viitaten koulukiusaamiseen ja muihin kiusaamisen lajeihin. Se on aika usein verrattavissa ja useinkin lapsuudella on oma osuus siihen. Sitten tosiaan tuo kolahtaminen on yks, mutta silti tarvitaan persoonallisuushäiriö, että provoilemiseen alkaa muuten asiallisessa aiheessa.

Oikeasti ei kannata vastata millään tavalla noihin teksteihin. Kiitos kuitenkin ja oikeassa olet.

vanhempiäittä kirjoitti:

kyllä se nyt vaan on niin että aivan turhaa pullistella jos ei ole kokemusta. Ethän sä nyt voi väittää että oot ihan saatanan hyvä koiran kouluttaja esim jos oot vähän jostain lukassu koiran koulutuksesta. Voi voi. Äidiksi ja vanhemmaksi kasvetaan lasten kautta...ei kirjoista lukemalla. Näin on.

Lue lisää

Mistä sinä tiedät tämän henkilön kokemuksista yhtään mitään? Jos vanhemmat ajattelisivat useammin asioita myös järjellä, ei pelkästään tunteella, lasten ja nuorten ongelmat vähentyisivät huomattavasti.

"Ethän sä nyt voi väittää että oot ihan saatanan hyvä koiran kouluttaja esim jos oot vähän jostain lukassu koiran koulutuksesta"

Miten tämä liittyy kyseiseen henkilöön millään tavalla? Mistä olet saanut päähäsi, että hän on jostain vain "lukaissut" lastenkasvatuksesta?

On totta että vanhemmaksi kasvetaan lasten kautta, mutta se ei liity millään tavoin tämän henkilön mielipiteisiin kasvatuksesta. Ota silmä käteen ja lue tämän henkilön tähän ketjuun kirjoittamat viestit, niin huomaat, ettei niillä ole mitään tekemistä vanhempana OLON kanssa.

Kuulasta syyssäätä Sinulle, Vanhempiäittä!

rehtis kirjoitti:

Älä lankea vastaamaan provoihin. Nuo mun ajatukset ei ole mistään kirjoista vaan tosielämästä... Useiden kertomuksista ja kokemuksista, sitä paskaa, mitä vanhempikaan äittä ei vielä ole kokenut, kun ei ole omat lapsensa vielä sitä täyikää nähnytkään. Nimettömänä provoilee vaan. Jokainen omalla järjellä ajatteleva kyllä tajuaa provoilijan tekstit jostain repäistyltä. Eikä mua juurikaan masenna sen tekstit.

Mä kirjoitin joku aikaa sitten tekstin provoilijoiden ongelmista viitaten koulukiusaamiseen ja muihin kiusaamisen lajeihin. Se on aika usein verrattavissa ja useinkin lapsuudella on oma osuus siihen. Sitten tosiaan tuo kolahtaminen on yks, mutta silti tarvitaan persoonallisuushäiriö, että provoilemiseen alkaa muuten asiallisessa aiheessa.

Oikeasti ei kannata vastata millään tavalla noihin teksteihin. Kiitos kuitenkin ja oikeassa olet.

Lue lisää

Totuus kuitenkin on, että minä rakastan väittelyä ja kiistelyä, enkä voinut vastustaa kiusausta päästä rähisemään välillä=)

Hyvää syksynjatkoa Sinulle. Tämä aihe alkaa varmaankin olla tällä palstalla kaluttu loppuun, vaikka minulla puhti vielä riittäisi, joten keksihän pian jotain uutta meidän kasvattajien kiusaksi!

Nuoriäittä kirjoitti:

Totuus kuitenkin on, että minä rakastan väittelyä ja kiistelyä, enkä voinut vastustaa kiusausta päästä rähisemään välillä=)

Hyvää syksynjatkoa Sinulle. Tämä aihe alkaa varmaankin olla tällä palstalla kaluttu loppuun, vaikka minulla puhti vielä riittäisi, joten keksihän pian jotain uutta meidän kasvattajien kiusaksi!

Lue lisää

...Taitaa olla loppuun kaluttu. Tää oli niin kiva aihe mutta joskus on päästettävä irti. :) Mä YRITÄN, mutta emmä tiedä saanko enää itsestäni tällaista suoritusta revittyä. :) Hmm... Olis kyllä yksi lähes jatkoa tälle ja sais kivasti varmaan väittelyä aikaan. :D Pitäisköhän olla sulle mieliks ja laittaa sekin tuonne? :D

No, mä jään sitä miettimään, mutta hyvää syssyä myös sinne. =)

rehtis kirjoitti:

Älä lankea vastaamaan provoihin. Nuo mun ajatukset ei ole mistään kirjoista vaan tosielämästä... Useiden kertomuksista ja kokemuksista, sitä paskaa, mitä vanhempikaan äittä ei vielä ole kokenut, kun ei ole omat lapsensa vielä sitä täyikää nähnytkään. Nimettömänä provoilee vaan. Jokainen omalla järjellä ajatteleva kyllä tajuaa provoilijan tekstit jostain repäistyltä. Eikä mua juurikaan masenna sen tekstit.

Mä kirjoitin joku aikaa sitten tekstin provoilijoiden ongelmista viitaten koulukiusaamiseen ja muihin kiusaamisen lajeihin. Se on aika usein verrattavissa ja useinkin lapsuudella on oma osuus siihen. Sitten tosiaan tuo kolahtaminen on yks, mutta silti tarvitaan persoonallisuushäiriö, että provoilemiseen alkaa muuten asiallisessa aiheessa.

Oikeasti ei kannata vastata millään tavalla noihin teksteihin. Kiitos kuitenkin ja oikeassa olet.

Lue lisää

"Useiden kertomuksista ja kokemuksista, sitä paskaa, mitä vanhempikaan äittä ei vielä ole kokenut, kun ei ole omat lapsensa vielä sitä täyikää nähnytkään."


ootko itse kokenut kenties sen kasvatusvaiheen. Minä olen ja kunnialla läpi sen käynyt. Ja silti olen kanssasi erimieltä.

rehtis kirjoitti:

...Taitaa olla loppuun kaluttu. Tää oli niin kiva aihe mutta joskus on päästettävä irti. :) Mä YRITÄN, mutta emmä tiedä saanko enää itsestäni tällaista suoritusta revittyä. :) Hmm... Olis kyllä yksi lähes jatkoa tälle ja sais kivasti varmaan väittelyä aikaan. :D Pitäisköhän olla sulle mieliks ja laittaa sekin tuonne? :D

No, mä jään sitä miettimään, mutta hyvää syssyä myös sinne. =)

Lue lisää

Pliis ei enää mitään juttuja, säästä meitä.
Eiköhän jätetä vanhemmuus sen ilot ja surut niille joilla niitä lapsia on.
Sieltä ne oikeat kasvatus metodit oikeasti löytyy.
Olet hiukkas itseäsi täynnä ja haluat päteä saralla kuin saralla vaikka et mistään mitään tietäisikään.
Onhan noita, ihan livenäkin tavannut sun laisias eikä niillä oikein toi normaalin elämän hallinta suju, sosiaalisuus puuttuu ja pää leijuu liiaksi pilvissä.
Tsemppiä ja koitahan kerätä itses ja hankkia elämä.