Vauva tulee pian 9 kk. Noin 5 kk iästä nukahtanut omaan sänkyyn tai rattaisiin päiväunille itsekseen ja ilman kitinää tai itkua muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Nyt on useampi päivä ollut lähes mahdotonta saada päikkäreille, kitisee ja alkaa itkeä heti kun sänkyyn laitetaan. Olen sitten yrittänyt hyssytellä sylissä ja uudelleen sänkyyn ja ei muuta kun huutaa vaan. Ei auta vaikka istun vieressä ja pidän kättä tytön päällä, kitisee vaan.
Ihan selvästi on väsynyt. On nyt kyllä alkanut pidentämään kovastikin valveillaoloaikaa. Aiemman 2,5 tunnin sijaan jaksaa olla pirteänä neljäkin tuntia. Laitan tytön nukkumaan heti kun huomaan väsymyksen oireita eli alkaa hieromaan silmiään ym. Siltikään ei nukahda ilman kauan kestävää kiukuttelua ja huutoa. Menee sit tietenkin yliväsymyksen puolelle ja sitten on vielä vaikeampi nukahtaa.
Ensin ajattelin, että tämä on nyt sitä eroahdistusta, mutta kun tuntuu ettei äidin läsnäolokaan rauhoita. Viereenkin olen yrittänyt nukuttaa, mutta sama kiukuttelu jatkuu. Syliin ei ole koskaan nukahtanut, paitsi tietty ihan vastasyntyneenä.
Nälkä ei ole, ei kuuma, kylmä eikä käsittääkseni mitään kipuakaan. Itku on mielestäni sellaista protestointi itkua.
Hetki sitten laitoin sänkyyn ja reilun puolen tunnin kitinän ja huudon jälkeen nukahti. Ja kun nukahtaa niin nukkuu vain puolisen suntia, ennen nukkui pidempiäkin pätkiä päivän aikana.
Yöunille nukahtaa kyllä ainakin vielä toistaiseksi hyvin, ehkä vähän yrittää protestoida, mutta nukahtaa kyllä pian.
Alkaahan ne päiväunet ilmeisesti iän mukana lyhenemään ja harvenemaan, mutta tuntuu kuitenkin, ettei tämä neiti saa tarpeeksi päivän aikana unta, koska on kiukkuinen melkein koko ajan.
Onko kenelläkään kokemuksia ja vinkkejä mitä pitäisi tehdä tai mikä mahtaa olla syynä tähän?
Kurjalta tuntuu huudattaa, mutta kun mikään ei auta.
Nyt on useampi päivä ollut lähes mahdotonta saada päikkäreille, kitisee ja alkaa itkeä heti kun sänkyyn laitetaan. Olen sitten yrittänyt hyssytellä sylissä ja uudelleen sänkyyn ja ei muuta kun huutaa vaan. Ei auta vaikka istun vieressä ja pidän kättä tytön päällä, kitisee vaan.
Ihan selvästi on väsynyt. On nyt kyllä alkanut pidentämään kovastikin valveillaoloaikaa. Aiemman 2,5 tunnin sijaan jaksaa olla pirteänä neljäkin tuntia. Laitan tytön nukkumaan heti kun huomaan väsymyksen oireita eli alkaa hieromaan silmiään ym. Siltikään ei nukahda ilman kauan kestävää kiukuttelua ja huutoa. Menee sit tietenkin yliväsymyksen puolelle ja sitten on vielä vaikeampi nukahtaa.
Ensin ajattelin, että tämä on nyt sitä eroahdistusta, mutta kun tuntuu ettei äidin läsnäolokaan rauhoita. Viereenkin olen yrittänyt nukuttaa, mutta sama kiukuttelu jatkuu. Syliin ei ole koskaan nukahtanut, paitsi tietty ihan vastasyntyneenä.
Nälkä ei ole, ei kuuma, kylmä eikä käsittääkseni mitään kipuakaan. Itku on mielestäni sellaista protestointi itkua.
Hetki sitten laitoin sänkyyn ja reilun puolen tunnin kitinän ja huudon jälkeen nukahti. Ja kun nukahtaa niin nukkuu vain puolisen suntia, ennen nukkui pidempiäkin pätkiä päivän aikana.
Yöunille nukahtaa kyllä ainakin vielä toistaiseksi hyvin, ehkä vähän yrittää protestoida, mutta nukahtaa kyllä pian.
Alkaahan ne päiväunet ilmeisesti iän mukana lyhenemään ja harvenemaan, mutta tuntuu kuitenkin, ettei tämä neiti saa tarpeeksi päivän aikana unta, koska on kiukkuinen melkein koko ajan.
Onko kenelläkään kokemuksia ja vinkkejä mitä pitäisi tehdä tai mikä mahtaa olla syynä tähän?
Kurjalta tuntuu huudattaa, mutta kun mikään ei auta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Meidän tytön kanssa ei myöskään ollut mitään ongelmia nukkumisen suhteen ennen kuin täytti 7-8 kk. Ei suostunut enää nukahtamaan itsekseen, oli vaikeata nukahtaa rattaissakaan kun yritti vaan hypätä yli. Oli selvästi väsynyt ja usein huuto tuli äidin/isän sylissä nukkumaan mennessä.
Meillä auttoi nämä kikat:
On ollut selvästi liian kuuma nukkua ulkona, joten nukutettiin päiväunet sisälle. Katso että huoneessa on viileää ja hämärää, se auttaa!
Iltatissin sijaan alettiin antamaan velliä pullosta ja heti perään tutti suuhun. Sitten pidettiin sylissä sängyn reunalla istuen ja hiljaa hyräiltiin, paijattiin poskea. Kun alkoi huutaa ja rimpuilemaan vähillä voimillaan, pidettiin vain lujasti kiinni - annettiin vähän myöten jäykistelyille - teki sitä koska oli yliväsynyt. Siihen nukahti ja sitten omaan sänkyyn.
Kun alkoi nousta omassa sängyssä pystyyn, mentiin aina uudestaan ja laitettiin makaamaan "nyt nukutaan, hyvää yötä jne. ja vähän selän tassuttelua.
Päiväunillekin annettiin välillä velliä jotta oli täydellä vatsalla.
Uuvutuskävelykin on aivan mainio keino; eli ulos vaan tunniksi- puoleksitoista ja rattaisiin kolmen askeleen ohjelma: ensin istuu pystyssä, sitten asteittain alennetaan selkänojaa kunnes lähes makuulla.
Tossa iässä etsii usein uutta rytmiä, meilläkin unien väli nyt ainakin 3 tuntia.