Olen tässä tilanteessa osaksi toisten ihmisten takia. Niiden, jotka ovat minua satuttaneet. Väkisin. Minusta tuli hyvin tarkkaavainen muita kohtaan ja huono luottamaan. Ja viimein kun uskalsin johonkin tutustua ja edes yrittää luottaa, niin minkätakia niidenkin piti olla kuitenkin sellaisia..jotka käyttivät minua hyväkseen. Luulenpa että en ole sokea enkä hyväuskoinen. Mutta tämä samojen sattumien summa saa mut uskomaan että tyhmähän minä olen, sinisilmäinen ja typerä kuitenkin loppujenlopuksi. Niin sen täytyy olla että pahat ihmiset näkevät sen ja osaavat minua aina satuttaa, pettää, loukata, käytää hyväksi.
Kaikki alkoi kun olin ala-asteella. Sitä kautta 14 vuotiaana koin hyväksikäytön jonka vuoksi ravasin käräjäoikeudesta hovioikeuteen. Sen jälkeen en ole kehenkään tutustunut ujouden vuoksi. Nyttemmin aikuisena kun olen viimein saanut hieman luottamusta ihmisiin, sitä mukaan sitä syödään koko ajan pois kun tapaan vain ihmisiä jotka ovat hyväksikäyttäjiä ja itserakkaita. Olen niin pettynyt itseeni ihmisenä. Yritän sentään töissä käydä ja olinkin siinä hyvä..kunnes väsyin siihenkin ja menetin mielenkiintoni. Väsyttää ja turhauttaa, saan suorastaan ponnistella että saan itseni tekemään töitä. Olen pettynyt siihenkin että näin varhain väsyin. Ei minusta tainnut olla mihinkään. Kaikki vaan miettivät että tuo se ei sitten jaksa tehdä töitä eikä mitään... Lupaan aina alottaa sitä ja sitä, sitten perun. Enpä jaksakkaan. Aina se sama kysmys "Etkö mennytkään..? etkä tehnytkään niin..?" En, en ja EN.
Saanut aikaan mitään.
Ei minua kiinnosta myöskään muiden ihmisten asiat. Ei ystävieni elämä, ei heidän asiansa.. Ahaa, olet ostanut talon hieno homma (mutta ei minua kiinnosta.)
Siispä minulla ei ole mitään tässä elämässä. En aijo tehdä itsemurhaa, se ei tule mieleeni. Mutta tämän viestin kirjoitin osaksi etsiäkseni samassa tilanteessa olevia ihmisiä, joilla..joilla ei vain ole mitään? Siis kun elämässä ei ole mitään? Ei mielenkiintoa, ei kumppania ei sitoutumisia ei projekteja ei työtä ei elämää?
Tänään alkaa ensimmäinen askel kun on aika ottaa rauhassa ja olla myöskään etsimättä sitä jotain. Sillä aina kun koitan etsiä jotain tästä elämästä, takerrun vaan kaikkeen turhaan ja tulen loukatuksi.
Tänään sain masennuslääkkeet jotka estävät masennuksen oireita. Sekä psykologille ajan.
Tsempatkaamme kaikki elämättömät ja muutkin yhdessä...
Kaikki alkoi kun olin ala-asteella. Sitä kautta 14 vuotiaana koin hyväksikäytön jonka vuoksi ravasin käräjäoikeudesta hovioikeuteen. Sen jälkeen en ole kehenkään tutustunut ujouden vuoksi. Nyttemmin aikuisena kun olen viimein saanut hieman luottamusta ihmisiin, sitä mukaan sitä syödään koko ajan pois kun tapaan vain ihmisiä jotka ovat hyväksikäyttäjiä ja itserakkaita. Olen niin pettynyt itseeni ihmisenä. Yritän sentään töissä käydä ja olinkin siinä hyvä..kunnes väsyin siihenkin ja menetin mielenkiintoni. Väsyttää ja turhauttaa, saan suorastaan ponnistella että saan itseni tekemään töitä. Olen pettynyt siihenkin että näin varhain väsyin. Ei minusta tainnut olla mihinkään. Kaikki vaan miettivät että tuo se ei sitten jaksa tehdä töitä eikä mitään... Lupaan aina alottaa sitä ja sitä, sitten perun. Enpä jaksakkaan. Aina se sama kysmys "Etkö mennytkään..? etkä tehnytkään niin..?" En, en ja EN.
Saanut aikaan mitään.
Ei minua kiinnosta myöskään muiden ihmisten asiat. Ei ystävieni elämä, ei heidän asiansa.. Ahaa, olet ostanut talon hieno homma (mutta ei minua kiinnosta.)
Siispä minulla ei ole mitään tässä elämässä. En aijo tehdä itsemurhaa, se ei tule mieleeni. Mutta tämän viestin kirjoitin osaksi etsiäkseni samassa tilanteessa olevia ihmisiä, joilla..joilla ei vain ole mitään? Siis kun elämässä ei ole mitään? Ei mielenkiintoa, ei kumppania ei sitoutumisia ei projekteja ei työtä ei elämää?
Tänään alkaa ensimmäinen askel kun on aika ottaa rauhassa ja olla myöskään etsimättä sitä jotain. Sillä aina kun koitan etsiä jotain tästä elämästä, takerrun vaan kaikkeen turhaan ja tulen loukatuksi.
Tänään sain masennuslääkkeet jotka estävät masennuksen oireita. Sekä psykologille ajan.
Tsempatkaamme kaikki elämättömät ja muutkin yhdessä...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulle on elämä lapioinu paskaa jo 31 vuotta. Tutuilta kuulosti ajatuksesi. Voitas vaik mailata jos haluut...laita osote jos uskallat.
[email protected]
Rustasin sulle juuri.
Olen elänyt hyvin surkean elämän. Ainoita kestäviä "elämäniloja" on ollut kova työ.
Työnarkomaanin palkka on loppuunpalaminen. Rampautumisesta hyötyäkin: on aikaa etsiä itseään.
Murheellinen tyyppi on rasite omaisille ja asuinympäristöllekin.
Nämä sekundatyypit ovat jokaisen länsimaisen yhteiskunnan välttämätön tulos, arat ja hataran itsetunnon omaavat saavat tyytyä murusiin.
Kuitenkin jokainen päivä on mahdollisuus taistella urheasti itsesääliä ja masista vastaan.
Vain karaistuneella, jäntevällä kropalla voi menestyksellisesti taistella itsetuhoa vastaan.
Taistele jätkä, ole mies sanon itselleni. Ja ei kun latautumaan huomisaamua varten.
Olen joskus ollut samanlaisessa harmaassa tunnellissa kuin mitä sinä nyt kuvaat. Ja tartuin viimeisenä oljenkortena psyk.osastohoitoon ja siellä aloitettuun depressiolääkitykseen. Siitä se sitten pikkuhiljaa alkoi se elämäkin taas maistua. Suosittelen lämpimästi!
"Ei minua kiinnosta myöskään muiden ihmisten asiat. Ei ystävieni elämä, ei heidän asiansa.. Ahaa, olet ostanut talon hieno homma (mutta ei minua kiinnosta.)
Siispä minulla ei ole mitään tässä elämässä. En aijo tehdä itsemurhaa, se ei tule mieleeni. Mutta tämän viestin kirjoitin osaksi etsiäkseni samassa tilanteessa olevia ihmisiä, joilla..joilla ei vain ole mitään? Siis kun elämässä ei ole mitään? Ei mielenkiintoa, ei kumppania ei sitoutumisia ei projekteja ei työtä ei elämää?"
Kyllä, täysin samanlaisia tuntemuksia vaikkakin olen vasta 19v. Elämässäni ei olee yhtään mitään, mistä saisin iloa. Ei harrastuksia, ei kavereita, ei koulua, ei työtä, ei mitään.
Syön masennuslääkkeitä ja käyn pyskologilla ja aloitan syksyllä terapian. Lääkket varsinkin tekee olosta tällästä tasasta paskaa, jolloin ei mistään saa mielihyvää, mutta toisaalta ei nyt niin pahaltakaan tunnu. Oon ottanut omaa aikaa, yrittänyt kehittää itseäni, levätä, lukenut kirjoja ym mitä on neuvottu. Kaikki tuo on paskaa, ei mikään noista ole auttanut. Hetken jaksoi yrittää parantaa elämäänsä, mutta sitten taas vaivutaan siihen paskaan olotilaan, jolloin ei jaksa eikä huvita tehdä mitään.