Kerro nyt...

Töiden ohessa tulin taas tänne palstalle haaveilemaan Hänestä.
Täällä kirjoittaminen helpottaa hiukan ikävääni. Jokainen, joka on rakkaastaan
joutunut olemaan erossa tietää varmasti, kuinka pahalta se tuntuu.

Haaveilen siitä mitä tapahtuu, kun kohtaan hänet uudelleen. Tänään vain on realistinen
päivä, joten ne mielikuvat ovat lähinnä koomisia. Luulen, että polveni pettävät ja alan taas kyynelehtimään.
Toivottavasti hänellä on nenäliinoja mukana (paljon) jos satun ne itse unohtamaan.
Sukkahousuja ei voi pukea ylle, koska niihin tulee reikiä silloin, kun
tapaamisesta järkyttyneenä mätkähdän maahan polvien pettäessä.
Romanttisia puolia yritän nyt olla ajattelematta, ettei tule liian ikävä.

tuskaa ja epätoivoa, pientä epäonnistumista, alenmuudentunnetta, osaamattomuutta, kärsimättömyyttä, tietämättömyyttä...
silti mä oon vain mä :)

epämääräinen olotila, pitää sisällään suunnatonta kaipuuta, levottomuutta ja lämpimiä ajatuksia ihastustani kohtaan.
Olen kahden vaiheilla, soittaisinko hänelle vai en ;)

Ajatuksia tuhansia ja unelmia pyörii päässä, tunnustan haaveilevani yli sallitun määrän :)

sekavalta tuntuu. tunnen käsittämätöntä vetoa häneen.. olen häkeltynyt!

kun ei oo ketään ihastuksen kohdetta. Ei oo tarvetta ajatella tai kaivata ketään.

vain haave. Tuntuu tyhjältä.

Jos saisin hänet omakseni,olisin ikionnellinen,mutta ei,hän ei tahdo,halua,voi olla parisuhteessa.

"Minä rakastan hetkeä, jolloin sinä katsot minuun, ja meidän välillämme tapahtuu jotain, johon sanat eivät yllä." -22.8.07-