itse sovittiin lasten isän kanssa että molemmat saavat valita omalta "puoleltaan" kummit.
itse valitsin parhaan ystäväni. hän veljensä avovaimonsa kanssa.
alkuvuosina minun ystäväni laittoi postia ja paketteja. mutta vuotta myöhemmin tuli minusta siis hänen poikansa kummi. myöskin minä laittelin kortteja sillon tällöin. asumme eri maissa joten yhteydenpito ei ole kovin tiheää. näimme silloin tällöin.
isäpuolen kummi ei ole oikeastaan ikinä lähettänyt mitään. ei edes joulukorttia. ehkäpä ei edes muista että kummi on.
toisen lapsen kummiksi tuli sisareni ja hänen miehensä. sekä toinen ystäväni ja hänen miehensä.isän puolelta hänen ystävä/kaveri.
minun ystäväni on muistanut aikoinaan kummipoikaansa.
isän ystävä ei koskaan.
siskoni on muistanut aina. jouluna ,synttäreillä , rippijuhlissa jne.
kumminvalinta ei sinäänsä kaduta mutta on ikävää että kummit ei KOSKAAN muista kummilastaan.
kannattaa siis valita kummeiksi ihmiset joitten kanssa luultavasti tulee olemaan tekemisissä. siis sukulaiset.
minä olen kummi siskoni lapselle ja aina olen ollut yhteydessä vaikka en aina lahjoja ole lähettänyt. (huono rahatilanne, stressi jne).
ja myös saamarin huono muisti!!!!
olen myös kummi toisen ystäväni pojalle ja myös häntä ajattelen tosi usein. laitan kortteja jne.
näen ystävääni silloin tällöin. en usein. (asun siis ulkomailla). mutta yritän kuitenkin silloin tällöin muistaa.
itse valitsin parhaan ystäväni. hän veljensä avovaimonsa kanssa.
alkuvuosina minun ystäväni laittoi postia ja paketteja. mutta vuotta myöhemmin tuli minusta siis hänen poikansa kummi. myöskin minä laittelin kortteja sillon tällöin. asumme eri maissa joten yhteydenpito ei ole kovin tiheää. näimme silloin tällöin.
isäpuolen kummi ei ole oikeastaan ikinä lähettänyt mitään. ei edes joulukorttia. ehkäpä ei edes muista että kummi on.
toisen lapsen kummiksi tuli sisareni ja hänen miehensä. sekä toinen ystäväni ja hänen miehensä.isän puolelta hänen ystävä/kaveri.
minun ystäväni on muistanut aikoinaan kummipoikaansa.
isän ystävä ei koskaan.
siskoni on muistanut aina. jouluna ,synttäreillä , rippijuhlissa jne.
kumminvalinta ei sinäänsä kaduta mutta on ikävää että kummit ei KOSKAAN muista kummilastaan.
kannattaa siis valita kummeiksi ihmiset joitten kanssa luultavasti tulee olemaan tekemisissä. siis sukulaiset.
minä olen kummi siskoni lapselle ja aina olen ollut yhteydessä vaikka en aina lahjoja ole lähettänyt. (huono rahatilanne, stressi jne).
ja myös saamarin huono muisti!!!!
olen myös kummi toisen ystäväni pojalle ja myös häntä ajattelen tosi usein. laitan kortteja jne.
näen ystävääni silloin tällöin. en usein. (asun siis ulkomailla). mutta yritän kuitenkin silloin tällöin muistaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
eipä sillä niin väliä ole. Kummisysteemi on aikansa elänyt. Olisi parempi kun ei olisi kummeja ollenkaan kuin kummit jotka ei koskaan muista. Se on minustakin pahinta. Muistaisi edes pienellä kortilla, sekin olisi kiva.
Itse muistan kummilapsiani synttäreinä (annan rahaa) ja jouluna (annan pienen lahjan). En heistä erityisemmin suoraan sanoen pidä enää kun ovat jo melko isoja ja jotenkin vain näin on käynyt, mutta velvollisuudesta muistan kuitenkin.
älä anna miehen valita kummeja! =)
Kyllä vaan harmittaa kummin valinta..Ainakin yhden. Kun poikani sain hän esitti niin ylintä ystävää, että hormonien sekoittaessa pääni tuli pyydettyä häntä kummiksi.
Eipä aikaakaan, kun todellinen luonne alkoi tulla ilmi. Ensin mielisteli mielin määrin, mutta kuka sitäkään jaksaisi ikuisesti-näytellä. Alkoi kadehtiminen. Alkoi meidän lastemme mollaaminen ja vähättely heidän lapsiinsa verrattuna. No, nyt olen saanut tarpeekseni ja tekemisissä ollaan vain pakottavista syistä; lapset ovat kavereita(tuskin kovin kauaa, jos kateus on periytyvää)...
Täytyy siis vain kestää!
Niin tuli virhevalinta meilläkin, ja justiinsa samalla kaavalla. Mielin kielin ensin ja sitten kateus. Harmittaa lapsen kannalta, vaikken omalleni sitä pyri sanomaan kun ikääkin on vielä hänellä vähän.
Surffailin sattuimoisin näillä sivuilla, koska mua pyydettiin tänään ystäväni lapsen kummiksi. Ensimmäinen kummilapseni, hui! :)
Aloin muistella omia kummejani ja millaisia he ovat olleet kummeina. Kummini ovat kahdesta eri sukulaisperheestä (toiset isäni sisko ja hänen miehensä, toiset isäni serkku ja hänen vaimonsa). Isäni sisko ja hänen miehensä ovat pitäneet minuun aina yhteyttä muutenkin kuin kummiuden kautta ja heistä pidän. Sen sijaan toiset kummini jostain syystä lopettivat yhteydenpitonsa minuun ollessani noin 10-vuotias. Perheidemme välit eivät menneet mitenkään poikki, se ei ollut syynä. En myöskään ollut rasittava lapsi, ehkä vähän ujo. Sitä ennen he olivat kuitenkin käyneet aina synttäreilläni ja ostaneet synttärilahjan ja ainakin nimellisesti keskustelivat kanssani. Äitini oli suunnilleen niihin aikoihin sanonut kummitädilleni, että minulle ei enää tarvitse ostaa lahjoja. Siitä lähtien en ole saanut heiltä spontaanisti yhtä ainutta korttia tai muuta yhteydenottoa. Ilmeisesti kummini käsittivät viestin jotenkin väärin tai halusivat tulkita sen noin.
Koska olemme kuitenkin sukulaisia, näemme toisiamme hyvin satunnaisesti sukujuhlissa. Tällöin kummitätini kyselee kohteliaisuudesta kuulumisia, kun taas kummisetäni tervehtii ja pönöttää syrjässä pelästyneen näköisenä. Yo-juhlissani kummitätini kailotti kovaan ääneen "näytäpäs nyt todistustasi kummitädille", kun minä manasin hiljaa katkerana, että enhän edes tunne koko ihmistä, joten miksi hän pitää itseään jotenkin ainutlaatuisena sukulaisteni joukossa. Sain tosin hienon kaulakorun kummitädiltäni ja hänen lähisuvultaan (mistä äitini aina muistaa muistuttaa minua ja mistä minun pitäisi olla sydänjuuriani myöten kiitollinen), mutta voin vakuuttaa, että korut eivät korvaa menetettyjä vuosia. Lapselle kummikontaktin yhtäkkinen tyrehtyminen on todella hämmentävää.
Ehkäpä menetykseni ei ollut kovin suuri, kun ajattelen miten heikosti he pitivät minuun yhteyttä. Tuskinpa olisin saanut heiltä mitään, vaikka kontakti olisikin säilynyt. Itse en halua tehdä samaa virhettä ja aion olla kummilapseni elämässä tavalla tai toisella läsnä. Se on todella paljon tärkeämpää kuin pelkät lahjat. Älkää siis valitko kummeja vain sukulaisuuden tms. perusteella vaan valitkaa ne, jotka haluatte pitää omassa ja lastenne elämässä mukana ja joiden tiedätte haluavan parastanne.
pojallani on kolme kummia ja kaksi niistä on lurjuksia! toinen lurjuksista ei kuulu kirkkoon (eli ei oikea kummi)
meillä oli muutenkin hankala valita kummeja...
kun en halunnut omaa siskoani, kun kokoajan tyrkytti itseään (ja suuttui kun ei otettu kummiksi, vaikka olin kertonut, ettei hänestä kummia tule)
henkilöä, joka nimenomaan halusi kummiksi?
olemme riidoissa jatkuvasti, eikä hänellä ole omaa elämää (aina puuttumassa minun asioihini...)