kahlaan hitaasti
silmiesi tummiin meriin
varoen
sielut vangittuina
ihomme löytävät aamun
naarmuisina
sumussa iloiset
silmiesi tummiin meriin
varoen
sielut vangittuina
ihomme löytävät aamun
naarmuisina
sumussa iloiset
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kuten yleensäkkin runosi.
Luen ne aina - harvemmin varmaan olen
kommentoinut. Mutta tässä oli jotain erityistä,
mikä viehätti, vaikka pidänkin kaikista
runoistasi.
Kiitos tästä.
: )
Olen aina pitänyt, ja innolla lukenut runojasi. Minusta ne ovat haastavia ja kauniita, pakottavat ajattelemaan ennen kuin lukijan emootiot saavat mittasuhteiltaan niin hurisevan draivin, ettei enää voi ajatella.
Sitten:
Pieni ja tahaton lukuvirhe sai minut ensin hämmästymään, sitten nauruun räjähtämään, ja lopulta älyämään jotain kieronkaunista kaikkialla sykkivästä kauniista elämästä.
Runostasi tuli sarkastisen lyyrinen tarina torakan rakkaudentunnustuksesta toiselle:
"kahlaan hitaasti
silmiesi tummiin meriin
varoen
sielut vangittuina
ihomme löytävät aamun
naarmuisina
sumussa loiset"
Anteeksi nyt hirveästi että julkaisen typerän ajatelmani.
Kyllä varmaan torakoillakin on tunteet.