Kyseessä 2,5 vuotias sakemanni narttu. Ongelmana siis noudot. Koira ei koskaan ole mielellään ottanut mitään suuhun, ei siis kanneskele keppejä, eikä muutakaan.Noutokapulan luo menee, mutta ei ota sitä suuhun. Jos kapulan laittaa suuhun ja jättää istumaan tuo sen kyllä hyvin eikä tiputa, mutta millä ihmeellä sen saa ottamaan se maasta?????Tuntuu et kaikki konstit on kokeiltu, tällä hetkellä koitan ruoan kanssa, eli ruoka tulee vain jos tuo kapulan. Ollut kohta viikon syömättä, ja tasan varmasti tietää mitä pitää tehdä, ottaa oikein sellaisen ilmeen kun menee kapulalle, Että"luuletko että tuon".
Pakko noutoa en kokeile, koska koira on pehmeä ,eikä oikein kestä muutenkaan pakotteita normaalissakaan koulutus tilanteissa.
Nyt siis otettais 10 pisteen vinkkejä vastaan...
Pakko noutoa en kokeile, koska koira on pehmeä ,eikä oikein kestä muutenkaan pakotteita normaalissakaan koulutus tilanteissa.
Nyt siis otettais 10 pisteen vinkkejä vastaan...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Älä pahastu otsikkoa. Työtä se vaatii saada koira hyvin noutamaan.
Koirasi on aivan tavallinen oppilas, jonka saa noutamaan kunhan viitsii tehdä työtä sen kanssa.
Pakkonoudolla kai tarkoitat piikkarilla tapahtuvaa pakottamista?
Lyhyesti ja ytimekkäästi:
Ota koira sivulle, laita kapula sen suuhun niin monta kertaa, että se tajuaa homman, siis sen, että käskystä kapula on otettava.
Seuraavaksi koiran on otettava kapula hieman alempaa, taas alempaa, ja vihdoin maasta.
No siinähän se nouto sitten on?
Näin lyhyellä oppimäärällä. Mutta työtä joudut tekemään. Jos olet ensikertalainen työn määrä on väh. kymmenkertainen siihen verrattuna, että olet opettanut jo vaikkapa kymmenen koiraa noutamaan. Mutta sitkeys palkitaan.
Pakkonouto:
Paljon puhuttanut ja eriäviä mielipiteitä herättävä on ns. pakkonouto. Nimensä perusteella se mielletään usein, asiaa tuntemattomien (”ystävällisten”) harrastajien toimesta jonkinlaiseksi ”koiran pahoinpitelyksi”. Tosiasiassa pakkonouto tarkoittaa sitä, että koiralta vaaditaan kapulan ottaminen, pitäminen ja edelleen koko noutosuoritus, jolloin muuta vaihtoehtoa ei anneta. Tällöinkin valta käytettäviin pakotteiden määrään on jokaisella kouluttajalla itsellään, omissa käsissään. Pakotteiden määrän vaihtelu eri kouluttajilla riippuu heidän tavoitteistaan ja osaamisestaan, kuten valitettavasti myös osaamattomuudestakin, jolloin lopputuloksena on noudon epäonnistuminen ja koiralla pelko noutokapulaan.
harjoitella ensin vaikka motivaatiokapulalla? elikä härnäät koiran innostumaan motskusta ja otat motskun aina pois kun se alkaa siittä kiinnostumaan. Pikkuhiljaa sen jälkeen harjoittelet ensin sillä motskulla niitä noutoja. Itselläni oli aika flegu narttu jonka sain koulutettua näin noutoihin. ja ainahan koiran suussa voi olla joku kipeä hammas tai vastaavaa..
Anna nyt sile vaan sitä ruokaa.
Miksi sen pitäisi hakea sulle leppi?
Vanhojen sakemannien ongelmana on usein se, että niillä on huonot hampaat keppejen ja kivien pureskelusta.
siis 2,5 vuotias, eli ei vanha. Ja hampaat on hyvät, koska ei ole kanneskellut suussaan kiviä tai keppejä...
Noudot pitäisi saada siksi, koska halu olis kova kilpailla palveluskoira puolella.
Keinoja tietnkin on monia.
Itse olen katsonut tuon, että opetetaan koira ottamaan käskystä, pitämään käskystä, irrottamaan käskystä, tuomaan, ja vaikkapa viemään käskystä kaikkein parhaimmpana menetelmänä.
Opetusvaiheessa en käytä mitään houkuttimia, palkkioita. Vai suullinen kehu. Opetus on mustavalkoista. Ota- "hyvä" irti "hyvä". jne...
tai voisithan liittyä viestijoukkueeseen.
koitas iteolla pari viikkoo syömättä.
Onko hyvä mieli kun purat itseäsi ja tietämättömyyttäsi typeriin "vitseihin".
Olisit neuvonut oman menetelmäsi millä koiran saisi noutamaan.
Taitaa syy olla selvillä miksi et?
Labbariin ei tarvitse peruskantamista pakottaa täytyy esineen luovuttaminen ja paikkallaan olo opettaa.
Lapukan ja sakemannin välillä. Jos lapukalle ei opeta perusnoutoa, on se kisoissa aina arpapeliä, tuoko, eikötuo, tuoko, useimmiten ei tuo.
Vinkkejä on tullut jo ja ihan hyviä. Minä olen, kantapään kautta viisastuneena, opettanut koirille noutamisen takaperin, lopusta alkuun. Liike lähtee siis siitä, että koira pitää kapulaa rauhallisesti suussaan ja irrottaa käskystä, saa siitä palkan. Kun koira osaa tämän (ottaa kapulan suuhunsa pakottamatta ja pitää sitä, kunnes saa irrotuskäskyn), kapula laitetaan maahan ja siitä samalla käskyllä (tuo, pidä - mikä se nyt teillä onkaan) pyydetään koiraa taas ottamaan kapula suuhun ja pitämään sitä kunnes irrotuskäsky tulee. Minun mielestäni tässä menetelmässä on moniakin etuja. Koira ei mällää noutoesineellä ja pitää sitä rauhallisesti, oikeassa asennossa suussaan sekä, mikä tärkeintä, oikeassa paikassa. Koiran pitää (minun mielestäni) osata istua ohjaajan eteen tiiviisti, ennen kuin noutoa kannattaa ruveta opettamaan. Näin koiralle opetetaan samalla myös oikea esineen luovutuspaikka.
Omalle kohdalle on kerran sattunut narttu, jolle noudon opettaminen oli työtä ja tuskaa. Aikaakin meni, ja harjoituskertoja, ja makkaraa, todella paljon. Kyseinen yksilö nyt vaan oli melkoisen vietitön tapaus. Mutta tottista se teki tarkasti, vaikkei niin järjettömän vietikkäästi koskaan. Sille jouduin aluksi pakottamalla työntämään kapulan suuhun ja pitämään sitä suussa, kunnes se pitkällisen harjoittelun jälkene tajusi, että palkkaa tulee kapulan pitämisestä.
Kun koirasi nyt kuitenkin menee kapulalle, niin tarkasta varmuuden vuoksi sen suu, ettei löytyisi mitään syytä siihen, miksei se halua noutoesinettä ottaa. Kahta mieltä ollaan tunnetusti tästäkin, mutta pitämistä suussa voi vahvistaa myös taistelemalla noutoesineestä koiran kanssa, jos koiralla taistelutahtoa on. Edellyttää luonnollisesti hallintaa.