Kertokaahan viisaammat onko pelkkä äkillinen pahanolon tunne ennakko-oire lähestyvästä kohtauksesta?
Mulle voi ihan yhtäkkiä tulla todella pahaolo,ei nyt tarvi oksentaa mutta ei kaukana ole,voisko olla kohtaus lähellä vai mikähän mättää?
Sain edellisen kohtauksen 1v3kk sitten,silloin oli ennakko-oireina pahaolo sekä deja vu (vai miten se kirjotetaa)ilmiöitä hetkeä ennen kohtausta.Mun kohtaukset on rajuja tajuttomuuskouristus kohtauksia.
Kirjotelkaa millasia muita ennakko-oireita on olemassa.
Mulle voi ihan yhtäkkiä tulla todella pahaolo,ei nyt tarvi oksentaa mutta ei kaukana ole,voisko olla kohtaus lähellä vai mikähän mättää?
Sain edellisen kohtauksen 1v3kk sitten,silloin oli ennakko-oireina pahaolo sekä deja vu (vai miten se kirjotetaa)ilmiöitä hetkeä ennen kohtausta.Mun kohtaukset on rajuja tajuttomuuskouristus kohtauksia.
Kirjotelkaa millasia muita ennakko-oireita on olemassa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Juuri samanlainen on minun ennakko-oire joka kertoo minulle tulevasta kouristuskohtauksesta. Aina itse en sitä pahaa oloa edes tunne, kun jo läheiseni sanoo että mene lepäilemään. Ihmettelen, että miksi sanoo ja muutaman minuutin päästä tulee paha olo, kuin oksennuttaisi,vaan ei kuitenkaan ja sitten alkaa toinen puoli kehostani sätkyllä ja en saa silmiäni auki, koska olen hirviön näköinen. >En enää ole täällä saanut vastauksia viesteihini, koska täällä ei minua pidetä epileptikkona. Olen kuitenkin eläkkeellä ja taistelen oikeuksieni puolesta ja siitä, että hoitovirheen vuoksi oen tähän tilanteeseen joutunut. Sen on neukun ylilääkäri myöntänyt, mutta eihän heidän tarvitse mistään kantaa vastuuta!!!!!!!. Vertaan tilannettani pahoipitelyyn, väkivaltaiseen, josta pitäisi saada vankeustuomio. Toiselle elinikäisen vamman tuottaminen. Krooninen sairaus.
Itselläni pahoinvointi edeltää kohtausta aika usein, mutta olen vähitellen oppinut erottamaan kohtausta edeltävän pahoinvoinnin muista pahanolontunteista. Kohtausta ennen yleensä myös toinen käteni nykii, joskus näen "vilkkuvaloja" tai salamoita, huimaa, toinen kasvonpuolisko puutuu, ja pahaolo ikään kuin nousee vatsasta rintakehälle ja kurkkuun asti, harvoin kuitenkaan oksennan.
En tiedä auttoiko tämä epämääräinen selitys... ennakkotunteita on kai aika monenlaisia. Pahaolo voi toki johtua muistakin syistä, mutta jos aikaisempia kohtauksiasi on edeltänyt pahoinvointi, kannattaa kaiketi se ottaa varoituksena.
ainakin minun silmilläni luettuna. Olemme ennakkotuntemusten kannalta näköjään kopiot toisistamme. Tosin minun aurani merkitsevät aina oksentamista, mutta paineen tunne, joka lähtee vatsasta kohti rintakehää ja kaulaa on ihan samanlainen. Juuri ennen kohtausta alkaa takaraivossa raivoava suhina.
Joo, meillä taitaa olla hyvinkin samankaltaiset aurat. Muistaakseni aikaisemmin joskus pähkäiltiin, kun molemmilla ikään kuin aurat "jää päälle" pitkäksikin aikaa, joskus johtaa kohtaukseen ja joskus ei. Oletko saanut mitään ns.estolääkitykseksi? Neurologini määräsi loratsepaamia, kun kerroin itsepäisesti myllertävistä ennakkotunteistani. Ainakin minulla on auttanut pahimpiin auroihin.
Luulisi, että minun oireillani neurologi olisi sellaista ehdottanut. Itse en ole älynnyt kysyäkää moisesta mahiksesta. Loratsepaami, missä muodossa se on? Täytyypä ottaa ensi kerralla esille tuo estolääkitysjuttu.
Voisin kuvitella että loratsepaami kuuluu samaan ryhmään kuin diatsepaami jota joskus käytetään epinkin osittaisessa hoidossa, erilaisissa kiputiloissa ja eniten kuitenkin ns rauhoittavana lääkkeenä. Itse söin diatsepaamia leikkaukseni jälkeen (mitä ilmeisimmin kuitenkin epiä estävänä lääkkeenä) kaksi kuukautta aivoleikkaukseni jälkeen. Itse epi-kohtaushan tuli sitten reilut puolitoista vuotta leikkauksen jälkeen ja mahtavana.
Diatsepaamista sanoisin sen verran että ihan vapaaehtoisesti en sitä ainetta enää suuhuni laittaisi: kun viimeinen tabletti oli syöty (annostus 1/päivä milligrammoja nyt en muista) niin sen jälkeen alkoivat käsittämättömät oireet: kylmä hiki nousi ihon pintaan, oli univaikeuksia jne.Vasta myöhemmin tajusin että oireet olivat vähän samankaltaisia kuin huumeidenkäyttäjien vieroitusoireet.Ja näitä oireita kesti pari-kolme viikkoa.Jos lääkkeet ovat sukua keskenään niin miettisin tarkkaan ennenkuin alkaisin niitä käyttämään.Diatsepaami-johdannaisiin sitäpaitsi syntyy aika nopeasti riippuvuuskin joten niitten pitkäaikaista käyttöä ei suositella (itse siis söin 2 kuukautta) ja "vieroitusoireet" olivat sellaiset etten niitä halua uudestaan kokea.
Tiedän että meillä on tavoitteena kohtauksettomuus mutta diatsepaamijohdannaiset luokittelisin jo kähinnä "huumeiksi". (voihan se olla että omatkin lääkkeeni Neurotol ja Keppra voitaisiin tähän kategoriaan laskea mutta siitä minulla ei ole onneksi tietoa - vielä. Olen muutenkin huomannut että monissa asioissa tieto on lisännyt tuskan määrää....
Terveisiä - viileää alkaa olla täällä pääkaupunkiseudullakin.Kävin juuri mäyriäisemme kanssa pienella lenkillä ja se rontti halusi sisälle.
Tosin nuo vieroitusoireet vähenevät, kun vähitellen poistaa annoksen. Jos olet lopettanut diapamin kerralla, niin varmasti siitä on kahden kuukauden kätön jälkeen tullut hirvittävät vierotusoireet. Kertomuksessasi ei oikein kyllä oikein tiedä, että miten olet syönyt diapamia, koska et muista milligramma määrää, se nyt olisi vieroitusoireiden ilmenemisen osalta olennaista. Jos päivässä on syönyt vain noin 1 mg., tuskin vieroitusoireet olisi hirvittävät... tietenkin se on yksilölliistä.
Puhut diapamista, että se hirvittävästi lääkkeenä poikkeaisi muista... no totta, mutta kaikkihan on keskushermostoon vaikuttavia ja siten voitaisiin luokitella myös ns. huumeiksi. Vai? Laki sen määrää sitten, että mikä on lääke ja mikä huume. Ehkä tuo riippuvaiseksi tuleminen on se huumeen luontoiseksi tekevä. Joskus itsekin pohdin, että pitäs oikeastaan kokeilla koko lääkitys ja jos ei tule ilman näitä "huumeita", niin sitten ei. En ole ollenkaan vakuuttunut, että lääkkeistä on mitään hyötyä, niihin on vaan tottunut ja jos niitä yrittää poistaa, niin vieroitusoireet on todellakin ne, mitkä estävät sen. Jos yksittäisen aamulääkkeen unohtaa, ei seurauksena yleensä ole mitään muuta kuin, että ei väsytä ja huomaa, että on ollut päivän energinen.
Diapamiahan käytetään selkeästi lääkkeenä alkoholista vierottamiseen ja siinä määrät voivat olla alussa suuretkin, mutta lopussa tietenkin tarkoitus on, että diapamia eikä alkoholia oteta yhtään. Alkoholisteilla valitettavasti se on yleensä kierrettä ees taas terveyskeskuseen ja siellä vierotuksessa ja takaisin ulos ja juoppoputken päätteeksi takaisin sairaalaan.
Loratsepaami on itsellenikin tuntematon, mutta eiköhän tuossa ole paljolti samoja vaikuttavia aineita... kauppanimi voi olla vain eri. En tiedä ja en ole kuullut koko lääkkeestä, mutta varmasti googlaamalla löytää tai Pharmaca Fennicasta, että mikä se on.
Mäyräkoirallesi pitää laittaa viltti, sillä sehän viistää kylmää maata. Hyvähän meidän ihmisten on kylmälläkin tallustella ulkona.
Tieto varmaan lisää tuskan määrää, mutta ilman tietoa ei varmaan myöskään olisi edes yritystä hoitaa asioita kuntoon. Eikö vain?
Eihän nyt epilepsia kuitenkaan luonteeltaan ole periaatteessa sellainen asia, että tiedon lisääminen, jos sitä vain olisi lisäisi tuskaa. Moni muu asia maailmassa kyllä on ja niistä ei halua kyllä välttämätä tietää.
*Kirjoitettu taasen pitkästi ei ollenkaan tullut katsottua, että mitä höpisin*.
ne lääkeriippuvuudet mitään kivoja ole, ihminen kun on riippuvainen jo muutoinkin ihan tarpeeksi: vesi, ruoka jne ;) Minulle lääkkeet ovat edelleenkin vastenmielinen pakkopulla, olen aina inhonnut kaikenlaisia pillereitä. Nyt on vasta 1,5 vuotta takana tätä epilääkitystä.
Kävin tässä taas sellaisen aurakohtauksen läpi (3 vrk yhtä helvettiä), että luulin jo noutajan tulleen. Tuollaisena hetkenä kyllä mikä tahansa apu kelpaa :(
Minullakin on varsinaisena lääkkeenä Keppra monoterapiana. Aiemmin söin myös Neurotol Slowta. Kun se purettiin ei mitään vieroitusoireita ollut.
Kyllä tosiaankin mittarin mukaan koleahkoa on täällä Hesassakin, en tosin ole päiväkausiin voinut nokkaani ulos pistää. Kiva, että sinulla on seuraa lenilläsi; itse hommaisin koiran, mutta olen valitettavasti allerginen.
Täytyi oikein mennä tarkistamaan että mitä lääkettä tuli 1,5 vuotta sitten popsittua.Eihän se ollut diapamia vaan nimeltään temestaa jota todella söin YHDEN milligramman päivässä ja joka on tuota loratsepaamia...
Tuon yhden mg päivittäisestä annoksesta tuli ne kamalat pari viikkoa kestäneet "vieroitusoireet".
Tarkistin muuten terveyskirjasto Duodecimista - molemmat lääkkeet kuuluvat samaan lääkeaineryhmään eli bentsodiatsepiineihin.(on jo sellainen sanahirviö että toivottavasti sain sen kirjoitettua oikein)
Mäyriäisellemme ei muuten saa puettua "vilttiä" päälle - on sen verran sisukas kaveri pistämään hanttiin.Olisi tietysti pitänyt jo pienestä pitäen totuttaa...Kovalla pakkasella sitten vain lyhentää ulkonaoloaikaa ja nyt ei ole vielä viilenneeseen ilmaan tottunut.No minäkin kaipaan niitaä 20 ja yli ilmoja...
Siinä mielessä kyllä mielestäni tieto lisää tuskaa kun oma epi-historiani alkoi status epilepticuksella ja kahden ja puolen viikon keikauksella Meikussa 3-4 päivän nukutuksella ja sitten jälkeenpäin lueskelin kuinka vaarallinen tila se oli.
Terveisin MLL
Loratsepaami on minulla tablettimuodossa, en tiedä, onko siitä Suomessa muita muotoja.
"Pamien" satunnainen käyttö ei itselleni ole aiheuttanut muuta kuin hirveän auraputken katkeamisen (mikä autuus)ja hieman väsymystä. Netissä on enemmän tietoa diatsepaamin ja loratsepaamin yhtäläisyyksistä/eroista, ne molemmat todella kuuluvat samaan ryhmään ja toimivat melkein samalla tavalla. Jotkut lääkärit tuntuvat suosivan loraa, jotkut diaa. Loraa ilmeisesti käytetään myös lyhytaikaisena hoitona unettomuuteen sekä ahdistustiloihin.
Molemmista varmasti saa vieroitusoireita jos niitä säännöllisesti ja pitkään käyttää, satunnaisesti käytettynä tuskin kuitenkaan. Itse otan mielelläni pillerin silloin tällöin kuin kärsin auramyllerryksestä... ja pelosta, johtavatko aurat isoon kohtaukseen.
Telle, lääkäriltä voi varmaan ihan hyvin kysyä estolääkityksen mahdollisuudesta, jos aurasi tuntuvat sietämättömiltä. Estolääkityksen käyttämisestäkin on varmaan eri lääkäreillä montaa mielipidettä, mutta itselläni ainakin siitä on ollut apua juuri pahimpiin oloihin.
Meidän koira ei pelkää kylmää vaan pikemminkin nauttii siitä -kuono vasten tuulta ja menoksi!
Lähestyvästä kohtauksesta kertova aura on meillä jokaisella ainutlaatuinen, vähän kuin sormenjäljet. Jos se sinulla on pahoinvointi, on hyvä jos sen opit tunnistamaan. Jollain toisella ei välttämättä ole auroja lainkaan, kohtaus iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Itselläni kohtaus tulee yleensä lukiessa, onneksi ei ihan viime aikoina ole ollut yhtään. Aurojen ollessa voimakkaimmillaan on kuin olisi astunut Dalin tauluun, syy-seurausyhteudet katoavat ja fysiikanlait heittävät häränpyllyä. Kaikki aurat liittyvät minulla voimakkaasti näköaistiin, en tunne pahoinvointia tai huimausta. Jollei pelottaisi aurojen kynsissä niin vietävästi, sitä voisi katsella ihan mielenkiinnolla. Ympäristönsä näkee silloin todentotta ihan uudessa valossa.
on järjetön päänsärky ja toinen puoli kasvoista menee tunnottomaksi.
Pienet nykinä kohtaukset tulevat sitten ihan varoittamatta.
Ennen kuin mulla edes tiedettiin, mistä on kysymys, mulla oli voimakasta pahoinvointia tihenevään tahtiin. Nousi yleensä iltapäivällä/illalla. Alkoi hieman pyörryttämään, sitten oksettamaan tosi voimakkaasti. En voinut muuta kuin maata samassa asennossa. Jos lähdin kävelemään, oli pakko päästä pian istumaan ja antaa olon selvitä. Jos yritin kääntää esim. kylkeä, tuntui, että oksennus tulee. Kerran mulla meni puoli tuntia ennen kuin pääsin käveltyä muutaman metrin saunaan. Lopulta kyllästyin ja työnsin sormet kurkkuun ja oksensin. Sitten helpotti. Se oli ensimmäinen ja ainoa kerta kun väkisin oksensin.
Kukaan ei tiennyt, mistä johtui. Ei koulun terkkarikaan, joka kysyi jopa lääkäriltä. Otti vaan verikokeet ja kun ei löytynyt mitään, se oli normaalia, huoh.
Söin silloin jopa matkapahoinvointilääkkeitä, jotta sitä ei tulisi. Otin aina yhden tabletin heti kun tuntui vähänkään siltä, että tulee huono olo.
Että semmosta mulla. Nyt ei ole ollut noita moneen vuoteen kun epilepsia diagnosoitiin ja sain lääkityksen.