Vaikka seurustelen, ja minulla on erinomaiset välit perheeseeni ja läheisiini, tunnen oloni niin yksinäiseksi. Minulla ei ole yhtään todellista ystävää jonka kanssa voisi jakaa asioita ja jutella kaikkea. Suurimman osan ajatuksistani joudun pitämään sisälläni. Minua vaivaa myös poikaystäväni läheiset välit entisiin seurustelukumppaneihinsa ja seksipartnereihinsa. He pitävät edelleen säännöllisesti yhteyttä. Ja tunnen, että poikaystäväni salaa minulta kauheasti asioita. Hän sanoo rakastavansa minua enemmän kuin mitään muuta, mutten voi koskaan olla varma olenko vain yksi kymmenestä jolle hän niin sanoo.. Voisiko joku ystävällisesti laittaa jotain kommenttia tai jos jollakulla olisi vaikka samantapaisia kokemuksia.. Kiitos. :)
Yksin kaikkien keskellä
MiuMiuMiu
8629
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
...
tuota voisi kommentoida?
eihän me voida tietää totuutta sen paremmin kuin sinäkään :)
Mies pitää välit hyvänä exiinsä ja ovet ns. auki, että jos vaikka joltain joskus heruisi. Voi olla että olet vain yksi monien joukossa ja jätkä häippäsee kun löytää paremman. Ole varovainen!
..meillä on ikäeroa aika paljon, muttei se ole mua haitannut, eikä kuulema miestäkään. En vaan nyt oikeen enää tiedä missä mennään. Aina kun yritän puhua asioista, mies kääntää jollain tavalla kaiken mun syyksi, ja väittää etten ole jotenkin mentaalisesti balanssissa.. Kuitenkin olen todella rakastunut häneen, enkä halua luopua hänestä, vaikka tiedän, että ansaitsisin parempaa kohtelua..
No jos mies on se vanhempi osapuoli tässä, niin hän haluaa varmaan treffailla enemmän kypsempiä lähempänä omaa ikäänsä olevia naisia.
Minun on aina vaikea ymmärtää parisuhteessa olevia yksinäisiä. Kaikki ei ole kunnossa. Ja sitä helposti elääkin ns. riippuvuussuhteessa ettei jäisi aivan yksin. Toivoisin että voisit puhua enemmän kumppanisi kanssa ja päästä yksinäisyydestäsi. Kavereitakin pitää olla, mutta ei toimivassa parisuhteessa voi kokea oloansa yksinäiseksi. Tai onko oma elämäsi päämäärätöntä liitoa?
..mun oma elämä on kaikkea muuta kun päämäärätöntä liitoa. Vika voi kyllä olla minussa. Mulla ei ole juurikaan kavereita, joiden kanssa viettää vapaa-aikaa, joten ehkä takerrun sitten liikaa poikaystävääni ja kyttään liikaa hänen tekemisiään. Sitten saan asioista todellisuudesta poikkeavan kuvan.. Olemme kyllä jo hiukan jutelleet asioista, ja kerroimme toisillemme mikä suhteessa nyt mättää. Kummallakin on kyllä opittavaa..
jos on "yksin"äinen, se ei ole "pari"suhde. joku mättää silloin. mutta siitä voi puhua ja siitä voi päästä yli. itse en aikanani tehnyt niin, vieraanuimme ja ero tuli, suuri elämänmuutos ja kaikki levällään edelleen. en kadu enkä sure, mutta elämä olisi voinut mennä toisinkin.