Vastaanpa otsakkeeseeni, kyllä, olen ruma!
Koko elämä on mennyt pilalle siitä syystä että olen syntynyt rumaksi. Olen 23v poika. En ole ikinä seurustellut, käynyt treffeillä, suudellut, pitänyt tyttöä edes kädestä... Tytöt ovat täysin vieraita olentoja minulle, ulkonäköni on niin kuvottava että en tule ikinä seurustelemaan.
Minulla on:
- Yli hilseilevät hiukset
- Mustat silmänalukset (perinnölliset)
- Verestävät, "kuivat" silmät
- Mustapäitä täynnä oleva nenä
- Finnejä, aknearpia ja punaisia läikkiä naamassa
- Pieni mutta huomattava kyttyrä selässä
- Finninen selkä
- Kolme nänniä
- Finninen perse
- Löysät ja lonksuvat polvet ja nivelet
- Löllyvät/muhkuraiset selluliitti reidet
- Raskausarpia siellä täällä
- Iso läski pömppö maha
Ottakaas oikein hetki ja ajatelkaa miltä henkilö jolla on nämä ominaisuudet näyttää!? Kyllä, OLEN RUMA! TIEDÄN!
Nuorena ennen yläastetta olin sosiaalinen ja iloinen pikku rumilus, mutta yläasteella kun aloin ymmärtämään miten maailma toimii ja sen kasti järjestelmä.... kaikki muuttui.
Olen jäänyt kaikesta ilman tässä maailmassa koska olen ruma. Ja olen vielä syntynyt köyhään perheeseen. Jos olisin edes rikas niin likkoja vielä ehkä saisi mutta ei...Niin, ja se nyt ei ole mikään yllätys että olen sairastanut masennusta jo 9 vuotta.
Olen luotu tänne maailmaan vain siksi että toisille ihmisille tulee parempi olo. He voivat katsoa minua ja ajatella että "no onneksi mun asiat ei ole noin huonosti!". Vain kauniit ihmiset voivat löytää tässä maailmassa oikeaa onnea. Kaltaiseni rupisammakot on tehty tänne muiden haukuttaviksi ja alistettaviksi.
Olen ruma, köyhä ja masentunut.... Onneksi minun ei tarvitse enää kauaan tästä kärsiä. Suunnittelin tässä tappavani itseni uutena vuonna. Ajattelin hypätä läheiseltä sillalta jäätävään jokeen ja kuolla kylmyyteen/hukkua.
Loppuvuoden ajan kirjoitan todella pitkän kirjeen ajatuksistani ja jätän sen asuntooni löydettäväksi.
Myyn myös kaikki tavarani ja omaisuuteni ja annan rahat äidilleni. Toivotan äidilleni parasta elämässä ja jos vain voin niin suojelen häntä rajan tuolta puolen kaikin tavoin kunnes tapaamme jälleen.
Koko elämä on mennyt pilalle siitä syystä että olen syntynyt rumaksi. Olen 23v poika. En ole ikinä seurustellut, käynyt treffeillä, suudellut, pitänyt tyttöä edes kädestä... Tytöt ovat täysin vieraita olentoja minulle, ulkonäköni on niin kuvottava että en tule ikinä seurustelemaan.
Minulla on:
- Yli hilseilevät hiukset
- Mustat silmänalukset (perinnölliset)
- Verestävät, "kuivat" silmät
- Mustapäitä täynnä oleva nenä
- Finnejä, aknearpia ja punaisia läikkiä naamassa
- Pieni mutta huomattava kyttyrä selässä
- Finninen selkä
- Kolme nänniä
- Finninen perse
- Löysät ja lonksuvat polvet ja nivelet
- Löllyvät/muhkuraiset selluliitti reidet
- Raskausarpia siellä täällä
- Iso läski pömppö maha
Ottakaas oikein hetki ja ajatelkaa miltä henkilö jolla on nämä ominaisuudet näyttää!? Kyllä, OLEN RUMA! TIEDÄN!
Nuorena ennen yläastetta olin sosiaalinen ja iloinen pikku rumilus, mutta yläasteella kun aloin ymmärtämään miten maailma toimii ja sen kasti järjestelmä.... kaikki muuttui.
Olen jäänyt kaikesta ilman tässä maailmassa koska olen ruma. Ja olen vielä syntynyt köyhään perheeseen. Jos olisin edes rikas niin likkoja vielä ehkä saisi mutta ei...Niin, ja se nyt ei ole mikään yllätys että olen sairastanut masennusta jo 9 vuotta.
Olen luotu tänne maailmaan vain siksi että toisille ihmisille tulee parempi olo. He voivat katsoa minua ja ajatella että "no onneksi mun asiat ei ole noin huonosti!". Vain kauniit ihmiset voivat löytää tässä maailmassa oikeaa onnea. Kaltaiseni rupisammakot on tehty tänne muiden haukuttaviksi ja alistettaviksi.
Olen ruma, köyhä ja masentunut.... Onneksi minun ei tarvitse enää kauaan tästä kärsiä. Suunnittelin tässä tappavani itseni uutena vuonna. Ajattelin hypätä läheiseltä sillalta jäätävään jokeen ja kuolla kylmyyteen/hukkua.
Loppuvuoden ajan kirjoitan todella pitkän kirjeen ajatuksistani ja jätän sen asuntooni löydettäväksi.
Myyn myös kaikki tavarani ja omaisuuteni ja annan rahat äidilleni. Toivotan äidilleni parasta elämässä ja jos vain voin niin suojelen häntä rajan tuolta puolen kaikin tavoin kunnes tapaamme jälleen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Vähän samoja tuntemuksia minullakin. Olen 24-vuotias mies (tai poika) eikä ole yhtikäs mitään kokemuksia naisten suhteen. Eikä se mikään suuri ongelma minulle ole ollut, vaikka silloin tällöin masentaakin.
Olen oppinut, että et voi pitää itsestäsi ennenkuin teet jotain itsesi puolesta. Nuo luettelemasi miinukset eivät voi olla merkittäviä syitä masennukseesi, sillä lähes jokaiselle niille voit tehdä jotain (tiedät varmasti kyllä miten!). Tarvitset vain sen alkukipinän jostain.
En silti ole ikinä seurustellut.
En minäkään ole ikinä seurustellut, ja voin vannoa että minä olen äärimmäisen komea mies.
Saan paljon katseita ja flirttiä naisilta, mutta olen niin ujo että en uskalla lähestyä naisia.
Ehkä ujo on liian kliseinen sana- enemminkin minusta on helpompi puhua miesten kanssa kuin naisten siksi, että naiset luulevat että haluan vain sänkyyn heidän kanssaan.
Ei ihme ettet ole koskaan seurustellut... Kuka tuollaisen ihmisen kanssa haluaisi ollakaan! Ja sinäkään et varmasti kykene osoittamaan rakkautta ketää kohtaan!
Toisaalta SB on ollut useammankin naisen kanssa (ainakin kommenttiensa mukaan) eli "Kuka tuollaisen ihmisen kanssa haluaisi ollakaan!". Tämmöiset kommentit jättäisin omaan arvoonsa. Yleensä myös väkivaltaiset naistenhakkaajatkin saavat kumppanin ja monet eivät halua lähteäkkään parisuhteesta. Vedoten sitten mihin tahansa asiaan...
Kuten jo aiemmin tuossa mainittiin, pystyt tekemään noille asioille vaikka mitä. Vedä nyt hyvä nuori mies syvään henkisesti henkeä, anna vähän pahan olon tulla ulos, ja eikun nokka pystyyn ja hyökkäys suunnaten kohti tulevaisuutta.
Elämäsi ei ole pilalla, se on vasta aluillaan - tylsä ja korni klisee, sori vaan mutta totta se on suurella osalla sun iässä.
Kukaan ei ole täydellinen. Itseänsä me yleensä katsomme vain todella vahvan suurennuslasin läpi, ja muut näemme aivan toisella tavalla.
Me tytöt/naiset emme myöskään ole laji, joka kokee viehätystä vain ja ainoastaan tietyn tyylisiin ja näköisiin miehiin. Ei ole mitään tarvetta kokea olevansa ruma jos ei sovi siihen mattimainosmallimuottiin.
Ja loppujen lopuksi, toinen klisee mutta yleensä tosi on myös se, että se kuori kantaa vain ns. alkumetrien yli... sitten täytyykin jo sisältä löytyä "se jokin" jotta ihastus ynnä muu johtaa pitkälle.
Ei ole mitenkään vieras tai outo asia, ettei ole kokemusta kertynyt tytöistä tuossa iässä. Sille ei ole takarajaa, eikä sinullekaan "viimeistä käyttöpäivää" tuolla saralla... se on varmaankin noita miehenä olemisen ihania puolia, ettei tarvitse ajatella biologisen kellon tikittävän kolmikymppisenä ja ajan olevan ohi ennen kuin ehtii löytää jonkun. Koko elämä sulla on tässä aikaa kokea asioita, reuhata iloisesti vauhkona ja vaikka mitä, eikä sitä elämää pitäisi käyttää loppunsa valmisteluun.
Masennus ei auta yleensä ollenkaan iho-ongelmiin, joten mahdollista on, että nyt sinun pitäisi vain ottaa se ensimmäinen nykäisy itseäsi hihasta ja vetäistä itsesi (olkoon sitten oman tahtosi mukaan väkisin, puoliväkisin tai vapaaehtoisesti) uuteen suuntaan. Se, että otat tehtäväksi hankkiutua eroon niistä asioista jotka häiritsevät ulkonäössäsi (ja en halua kuulostaa pinnalliselta, mutta jos nämä asiat oikeasti pistävät sinut totaalisiin pohjatunteisiin, niille on tehtävä jotain), yksi asia kerrallaan.
On vaikea uskoa, ettet saisi voimia siitä kun pääset jostain häiritsevästä tekijästä eroon - veikkaanpa että saat siitä voimia ennemminkin.
Ja nimenomaan niitä toivotan sinnepäin ja rutkasti, mutta kiltti kiltti, älä riko äitisi ja muiden ihmisten sydäntä lopullisesti peruuttamattomilla teoilla, kun ongelmiesi suhteen parannuskeinot eivät ole mahdottomuuksia. :)
"Me tytöt/naiset emme myöskään ole laji, joka kokee viehätystä vain ja ainoastaan tietyn tyylisiin ja näköisiin miehiin."
Te kuitenkin laitatte varakkuuden ylhäälle vaatimuksissanne.
"se on varmaankin noita miehenä olemisen ihania puolia, ettei tarvitse ajatella biologisen kellon tikittävän kolmikymppisenä ja ajan olevan ohi ennen kuin ehtii löytää jonkun."
Valehtelette. Naiset saavat helpommin parisuhteen kuin miehet.
"Masennus ei auta yleensä ollenkaan iho-ongelmiin, joten mahdollista on, että nyt sinun pitäisi vain ottaa se ensimmäinen nykäisy itseäsi hihasta ja vetäistä itsesi (olkoon sitten oman tahtosi mukaan väkisin, puoliväkisin tai vapaaehtoisesti) uuteen suuntaan."
Hän tarvitsee akuuttia hoitoa koska on vaaraksi itselleen. Hän tarvitsee terapia kontaktin ja lääkkeitä. Miksi te potkitte työhevosta perseille ?
"Se, että otat tehtäväksi hankkiutua eroon niistä asioista jotka häiritsevät ulkonäössäsi (ja en halua kuulostaa pinnalliselta, mutta jos nämä asiat oikeasti pistävät sinut totaalisiin pohjatunteisiin, niille on tehtävä jotain), yksi asia kerrallaan."
Hänen pitäisi oppia rakastamaan itseään.
gersh'in kirjoitus oli erittäin hyvä ja kannustava ketjun aloittajalle, joten mielestäni lähdit aivan turhaan sitä polkemaan...
Poikkeuksia löytyy AINA, mutta tietty voi mennä sille linjalle että naiset ajattelevat vain ja ainoastaan rahaa ja kuorta. Mitä siellä toisen ihmisen sisällä tapahtuu ja mitä sieltä löytyy, ei tietenkään kiinnosta meitä ollenkaan. Meillä naisilla kun on niin hirveän hyvä kyky muutenkin sietää koko elämä vaikka minkälaista junttia, kunhan siltä vain lapsen saa, ja se näyttää hyvältä ja se tuo ruokaa pöytään. EI poikkeuksia, me naiset olemme kaikki sellaisia. *hekotus*
Kiesus sentään, sehän on selvä että itsensä kanssa tulisi olla hyvissä suhteissa eikä vihata itseään. Se on sen verran iso homma aika monille, että käytännön "pienemmistä" asioista on helpompi aloittaa ja siirtyä sinnepäin pikkuhiljaa.
Sen verran ulkonäkökeskeisessä maailmassa eletään, että kerta kaikkiaan helpompi on suoriutua jokapäiväisestä elämästä, jos ei tarvitsisi koko ajan miettiä katsooko kaikkia että on ruma joidenkin tiettyjen asioiden takia.
Ja varmaan kuka tahansa saa parisuhteen jos ottaa vastaan ihan ja aivan kenet vaan, olkoot mitenmoista sontaa ihmisenä tahansa. Haluaako joku olla vapaaehtoisesti sellaisessa asetelmassa pitkän aikaa?
Yritin ilman sitä "rakasta itseäsi"-puhetta (joka on tietenkin totta mutta olen sellaisissakin älyttömän huono) kirjoituksessani sanoa, että noille asioille voi tehdä jotain muutakin, kuin ratkaista ne vain sillä yhdellä tavalla. Olen siellä ollut.
Minullakin on ollut itsetuhoisia ajatuksia ja tekoja naisten suhteen. Se on ehkä jokin reviirivietti, että kun ns. "häviää" toisille uroksille, niin sitten on hyödytön.
Älä kuitenkaan ikinä luovuta.
Hilseileviin hiuksiin saa apteekista hoitoshampoota (ne on myös usein rasvaiset), samoin kuin clearasilia saa finnien puhdistukseen, välttää rasvaista ruokaa ja suklaata. Sisällyttää ravintoon vitamiinipitoista ruokaa. Nukkuu ja lenkkeilee säännöllisesti. Jos on vaikeita ongelmia, käy lääkärin kanssa juttelemassa, Sun hyvinvointi on tärkeää!!! Tiedän erään, joka loogisesti ei ole mitään, mutta hän on kasvanut itsetuntoiseksi ja tyttöjä hänellä on ollut jo 14-vuotiaasta, koska hän ei välitä muiden mielipiteistä, hän on saanut kannustusta ongelmiin ja hänellä todettiin vahvuus, joka päihittää toiset! Ajattelepa, missä olisit hyvä ja voisitko toteuttaa jossakin asiassa itseäsi. Älä tuijota puutteisiin, vaan suuntaa katseesi siihen, miten voit hyödyntää taitojasi. ONNEA ja MENESTYSTÄ YRITYKSELLE!!!
Oksettavan rumalta kuulostat :D Mutta ehkä syy on sinun itsesi kuvailutavassa? Tai olen muutenkin ihmisvihaaja, joten ei ihme jos en epäröi kutsua sinua rumaksi. Ehkä et ole jonkun mielestä ruma? Jonkun ruman?... Mäkin olen omasta mielestäni ruma vaikka mua sanotaan -joskus- kauniiksi, mutta sarkasmia yhtä kaikki kuitenkin. :/ Vihaan...
rumentaa. Itsevarmuus on seksikästä. Jos et koko ajan ajattelisi olevansi ruma, niin itsensä kehittämiselle jäisi enemmän tilaa. Onhan niitä "rumiakin" mutta äärimmäisen itsevarmoja ihmisiä, joilla menee hyvin?!
Itsetunnosta se on kiinni, mutta "rumien" on sitä todellisuudessa vaikeampi kehittää, valitettavasti. Itsetunnon pohjalle tarvitaan jotakin muuta kuin ulkoiset avut.
Kannattaisi löytää elämän tarkoitus muusta kuin seuran etsinnästä. Se että olisit hyvännäköinen ei takaisi sen paremmin seuraa kuin huono ulkonäkökään (toki se edistäisi asiaa mutta ei silti takaisi sitä).
Minä en ole koskaan tavannut rumaa ihmistä. Vain ihmisiä, joilla on huono itsetunto, rumat vaatteet tai ei lainkaan suunnitelmia elämän varalle/ uskoa itseensä. Myönnän suht hyvännäköisenä naisena, että sinulle, joka et luonnostasi näytä orlando bloomilta, voi olla vaikeaa löytää se varmuus. Siinäpä juuri ongelma. Nimittäin et ole ruma, olet vain henkisesti liian heikko ollaksesi vahva ja sillä ei ole mitään tekemistä ulkonäön kanssa. On helppo piiloutua rumuuden taakse vaikka todellinen ongelmasi on vain huono itsetunto ja heikkous.
Taidat olla kaiken lisäksi vielä taiteilija, ei kukaan muu pysty dramatisoimaan elämäänsä noin.. vai että oikein "punaiset ja kuivat silmät". On nämä aikoja mitä kauniit kasvoni pääsevät todistamaan..valitettavasti.
"Nimittäin et ole ruma, olet vain henkisesti liian heikko ollaksesi vahva ja sillä ei ole mitään tekemistä ulkonäön kanssa."
Suoraa puhetta, anteeksipyytelemättä ja kovalla itseluottamuksella lauottua. Helvetin hyvin sanottu! Olen ylpeä sinusta.
Minusta tuo kuulosti aika kehittymättömältä
Ja sinä taas voit ottaa ruskean kielesi pois perseestäni. Mielipiteesi ei kiinnosta tuon taivaallista.
Sinä olet yksi säälittävä tapaus muiden joukossa.
"Minä en ole koskaan tavannut rumaa ihmistä."
Tuon nyt uskoo jokainen... Toisaalta jos tapaisit "ruman" ihmisen, niin todennäköisesti hän ei kelpaisi muiden syiden takia esim. huonon itsetunnon (vaikka hänellä olisikin hyvä itsetunto).
Rumia ihmisiä on olemassa aivan yhtä lailla kuin kauniitakin. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Ulkonäön perusteella monet valitsevat kumppaninsa, vaikka toki vaakakupissa painaa raha ja muutkin seikat.
Miehille ulkonäkö on melkein ykköskriteeri. Naisille se voi olla tärkeä, mutta ei tule ensimmäisenä.
Sen takia olisikin mielestäni vaikeampaa olla ruma nainen kuin mies, sillä naisten kohdalla seurustelukin on paljon tärkeämmässä asemassa kuin miesten.
Hyvin harvoin ulkonäkö kyllä estää saamasta kumppania. Monilla rumillakin ihmisillä on hyvännäköiset kumppanit. Tämä johtuu toki siitäkin, että heidän asiansa ovat muuten kunnossa.
Olen kyllä sitä mieltä, että aina pitäisi yrittää ensin tulla toimeen ja keksiä uutta tekemistä ja yrittää kaikkea ennen kuin rupeaa mihinkään ratkaisevaan toimenpiteeseen. Tilanne kun voi muuttua paljonkin vuodessakin, jos vain itse pyrkii tekemään tilannettaan paremmaksi.