kun tulee isompi kohtaus.
minä näen ja kuulen kaikki mutta
itse en pysty sanomaan mitäään.
Ääni menee,silmiä en saa kiinni
kädet vispaa ja kuola valuu
Ja kestää vain puoli minuuttia
nämä on uusia juttuja mitä on tullut
nyt noin puolen vuoden aikana.
kun alettiin lääkkeitä vaihtamaan
ps:hirvittikö teitä hesalaisia se ukkonen
minä näen ja kuulen kaikki mutta
itse en pysty sanomaan mitäään.
Ääni menee,silmiä en saa kiinni
kädet vispaa ja kuola valuu
Ja kestää vain puoli minuuttia
nämä on uusia juttuja mitä on tullut
nyt noin puolen vuoden aikana.
kun alettiin lääkkeitä vaihtamaan
ps:hirvittikö teitä hesalaisia se ukkonen
Vastaukset 9
Vanhimmat
Salama iski mun naapuritaloon ja meteli kamala. Kyllä mua pelotti niin että tuli kyyneleet silmiin. Varsinkin se, kun se hälytyssireeni alkoi soida iskun jälkeen, se oli todella aavemaista. Kuin olisi sotaan joutunut. :(
Mietitytti vaan, että miten paljon kaikkia pieniä eläimiä kodeissa ja ulkona mahtoi pelottaa...
Saan 1-2 kohtauspäivää kuussa (kohtausten määrä sinä päivänä vaihtelee) mutta joka tapauksessa nää kohtaukset on AINA sellaisia että tajuan mitä ympärillä tapahtuu ja mitä mulle puhutaan. Omaa käytöstäni/tekemisiäni en vain pysty kontrolloimaan. Itse aina istun ihan paikoillani, silmät tuijottaa jonnekin tyhjyyteen ja maiskutan. Ja n.10 sekunnin päästä se on ohi taas ja pystyn puhumaan.
Olo on kuin vajoaisi johonkin liisteriin tms mutta taju ei koskaan lähde. Itse en tosin maiskutustani huomaa, ja yöllisiin kohtauksiin en useimmiten edes herää mutta kuulen niistä aamulla poikaystävältä.
Ja ukkosia rakastan, paitsi tietenkin jos siitä seuraa harmia jollekin/johonkin.
Heipsan Juulia! Mulla on kohtauksista osa sellaisia, että kuulen ja tiedän noin suurin piirtein mitä ympärilläni tapahtuu, mutta en pysty kontrolloimaan tekemisiäni. Pää retkahtaa (pahimmassa tapauksessa retkahdan kokonaan esim.tipun tuolilta), vasen käsi vispaa, en pysty puhumaan. Kestää yleensä alle minuutin. Joskus "kiristelen" hampaituni julmasti.
Joskus luulen tajuavani/kuulevani mitä mulle puhutaan, mutta jälkikäteen ei ole hajuakaan mitä on puhuttu vai onko puhuttu ollenkaan. Joskus nämä kohtaukset sitten yleistyvät kouristelukohtauksiksi.
Ukkosesta en tiedä, kun olen ollut reissussa... taisi olla aika hurja?
pönttö ihan pimeeksi , kun selviän kohtauksesta pelästyn niin että sydäri ei oo kaukana..tajuan että mitä on tapahtunut mutta sen jälkeen lamppu sammuu uudelleen , enkä siitä ihan heti herää. inhottavaa =(
kohtaus, multa menee taju kokonaan.
Ääni ei mene, mutta puhetta en pysty tuottamaan. Siis on sellaista puuromaista mongerrusta aivan kuin oisin monen promillen humalassa.
elämäni kuuden GM:n kokemuksella voin sanoa, etten ole ikinä kuullut enkä tajunnut yhtään mitään. Muutamasta on parin sekunnin alkumuisto kun pää kääntyy tms., viimeinen oli totaalinen drop-dead. Tiedän kyllä missä vaiheessa on tullut, viimeisin muistikuva oli kynsien kiillottaminen. Yksi valmiina, toisessa alkunaarmut ja siihen jäi:)
No vasta "alalle" siirtymässä kun olen - eli vasta alkanut kohtauksia saada. on vähän vaikea sanoa mikä on kohtaus ja mikä ei.
suuressa "kohtauksessa" menetän puhekykyni, ainakin kerran sellainen ollut. pää heittää taakse, kramppaan koko ihminen. "halvaannun"
kun puhe alkaa palautua mongerran todella pahoin.
muisti menee niin että toistelen samaa tunnin pari ainakin varmuudella ison kohtauksen jälkeen, enkä muista mitä olin edellis lauseessa sanonut. Kuulen kaiken, ainakin vielä, mutta vastaaminen vaikeaa ja hyvin hidasta kuten kaikki muukin tekeminen kohtauksenkin jälkeen. jalat eivät kanna lainkaan. Joutuisin varmaan putkaan jos saisin kohtauksen jossain "kadulla".
Kuulen myös kaiken ja muistan mitä ympärilläni on puhuttu, kun saan kohtauksen,sekä muistan sen kohtauksen jälkeen.
Kohtaukseni ovat aina isoja, tajuuttomuus kouristus kohtauksia ja kesto 2-5 min.
Sekä kohtauksen loppuvaiheilla myös rupean jo hahmottamaan ketä ympärilläni on.