Hei,
olen melko tuore "uusperheen" äiti. Itselläni on kaksi lasta, tyttöjä molemmat ja miehellä poika. Ongelmaksi on aiheutunut se että mies ei ole vieläkään kertonut pojalleen että on naimisissa. Hän haluaa pitää toista asuntoa, jossa sitten voi tavata poikaansa aina viikonloppuisin. Kotona mies on viikot. Lapseni suhtautuvat mieheen alkuvaikeuksien jälkeen ihanasti, odottavat jo pojankin tapaamista. Mies on sanonut kertovansa pojalleen meistä, mutta sitten kun aika on sopiva. Nyt ei voi kertoa sen vuoksi koska ajattelee että poika ei haluaisi ehkä tavata häntä enää. Ja suhteemme alussa ei kertonut sen vuoksi, koki minun lasten käytöksen olevan huonoksi hänen pojalleen. Itse pidän lasteni käytöstä täysin normaalina, alun muutosvastarintaa, lapset pelkäsivät ettei huomioni riitä heille enää, ja nyt tilanne on jo parempi. Mikä siis neuvoksi, onko muita saman kokeneita? Miten saada mies kertomaan pojalleen?
olen melko tuore "uusperheen" äiti. Itselläni on kaksi lasta, tyttöjä molemmat ja miehellä poika. Ongelmaksi on aiheutunut se että mies ei ole vieläkään kertonut pojalleen että on naimisissa. Hän haluaa pitää toista asuntoa, jossa sitten voi tavata poikaansa aina viikonloppuisin. Kotona mies on viikot. Lapseni suhtautuvat mieheen alkuvaikeuksien jälkeen ihanasti, odottavat jo pojankin tapaamista. Mies on sanonut kertovansa pojalleen meistä, mutta sitten kun aika on sopiva. Nyt ei voi kertoa sen vuoksi koska ajattelee että poika ei haluaisi ehkä tavata häntä enää. Ja suhteemme alussa ei kertonut sen vuoksi, koki minun lasten käytöksen olevan huonoksi hänen pojalleen. Itse pidän lasteni käytöstä täysin normaalina, alun muutosvastarintaa, lapset pelkäsivät ettei huomioni riitä heille enää, ja nyt tilanne on jo parempi. Mikä siis neuvoksi, onko muita saman kokeneita? Miten saada mies kertomaan pojalleen?
Vastaukset 28
Vanhimmat
outoa, siis miehen poika ei tiedä sinusta mitään, miksi? Minkä ikäinen tämä poika on? Pelkääkö hän poikansa äitiä? Jotenkin nyt kaivelee hirveästi tuo kertomattomuus.
Minä seurustelin yli vuoden miehen kanssa jolla oli lapsia, myöskin hän halusi pitää minut salassa lapsiltaan, mutta hänellä olikin taustalla toive saada ex-puolisonsa takaisin. Kun exänsä lämpeni hänelle niin suhteemme loppui. Mutta tehän olette avioliitossa?
Ihmetyttää suuresti, kysy mieheltä selkeät perustelut toiminnalleen
On kyllä sangen ihmeellistä, jos ei siinä vaiheessa kerrota, kun ollaan jo niin vakavasti sidottu,että ollaan lain silmissä ihan virallinen pari. Jos pystyy olemaan epärehellinen omalle rakkaalle lapselle, niin mikä on suhde puolisoon?
Totuushan on se, että mitä pidempää asiaa salaa, sen vaikeampi on kertoa. Ja kun asia menee lapsen korviin, vaikka vahingossa jonkun muun henkilön toimesta, voi olla, että isä saa sanoa hyvästit lapselle. Ei lapsetkaan hyväksy vanhempiensa epärehellisyyttä. Ja mihin asemaan sinä sitten joudut tai olet joutunut. Varmasti on sinulla paha mieli ja tunne, että toinen ei ole 100 % suhteessa mukana. Ehkä kannattaisi laittaa mies valinnan eteen, joko hän kertoo pojalle tai sitten sinä ilmoitat pojan äidille ja hän voi kertoa pojalle, jos miehessä ei ole miestä sitä kertomaan. Mitä sinulla on siinä hävittävää? Aika kuluu ja lapsi kasvaa, päivä päivältä on kertominen vaikeampaa. Varmasti on jo nyt. Voin kuvitella tilanteen..."tahtoisin kertoa sinulle erään tärkeän asian...minulla on vaimo ja hänellä lapsia ja haluaisin sinun tutustuvan heihin" Ensi sanat järkytyksen jälkeen tulee olemaan "isä, miksi et ole kertonut?"
Niin, kummallistahan tämä on... Poika on yli 10v. Mies oli kyllä kertonut meistä pojalle kun ei vielä oltu naimisissa, noin vuosi sitten, poika oli silloin järkyttynyt, itkenyt, roikkunut lahkeessa ym, oli sanonut ujostelevansa tyttöjäni, mies oli laittamassa juttuamme jo poikki, mutta ymmärsi sitten ettei poika voi päättää tuommoisista asioista. Sen jälkeen hän on sanonut kertovansa pojalle sitten kun minun lapset tottuvat ajatukseen. Tällä hetkellä lapseni ovat sinut asian kanssa, ovat kertoneet kavereilleen ym että heillä on velipuoli, ja suhtautuvat mieheeni tosi hyvin. Luulen että mies ei rohkene kertoa pojalleen meistä, koska pelkää pojan reaktioita ja epäilee ettei poika halua nähdä isäänsä enää. Tuohon en silti oikein usko, koska poika viihtyy selvästi paremmin isänsä luona kuin äitinsä luona. Pojan äidillä ei ole uutta miestä kuvioissa, joten poika saa täyden huomion isältään ja äidiltään. Vaikea tilanne. Mies on sanonut hoitavansa kertomisen itse, omalla tavallaan, eikä halua minun puuttuvan asiaan. En haluaisi haastaa riitaa, mutta aika toivoton kyllä olen.
nössön kanssa olet sitten mennyt naimisiin?
Onnea vaan teidän suhteellenne!
Muuten kaikki tuon ikäisethän ujostelee, pojat tyttöjä, tytöt poikia. Voisihan sen tutustumisen viedä vaikka niin että mies menee pojan kanssa jonnekin puistoon tai museoon tai no joku yleinen paikka, ja sinä sitten tyttöjen kanssa samaan paikkaan. Siinä jäisitte jutteleen toisillenne vähäksi aikaa.
Sillai vähä kerrallaan.
muuten kysyn vain kuka on aikuinen miehesi vai hänen poikansa?
Niin no nössöksi en kyllä voi miestä luokitella vaikka päättäväisyyttä ja rohkeutta näinkin tärkeän asian kertomiseen saisi vähän löytyä lisää. Jokinhan häntä estää kertomasta, onko se sitten epäröinti suhteestamme, pojan menettämisen pelko vai mikä, siitä pitää vielä puhua.
Olen ehdottanut kyllä miehelle juuri tuota että nähtäisi ensimmäisen kerran jossain ulkona, kaikille neutraalissa paikassa, puistossa, ruokapaikassa, vaan jossain kaupassa tai ihan missä vaan... Mutta mies ei huoli ideoitani, haluaa tehdä omalla tavallaan(?).
Varmaan mies on vähän kuin puun ja kuoren välissä, elää tavallaan kaksoiselämää. Ja uskon että haluaa hyvää sekä pojalleen että meille.
..että 10 vuotias lapsi kykenisi "hylkäämään" isänsä. Varmasti hän jotenkin reagoi, mutta tutustuttuaan sinuun ja lapsiisi ja huomattuaan, kuinka tärkeä hän on edelleen isällensä ja myös muulle perheelle, hän varmasti hyväksyy myös teidät. Aikaahan se voi viedä ja mustasukkaisuutta tulee olemaan (lapsi miettii, miksi hän ei saa olla niin paljoa isänsä kanssa ja sinun lapsesi asuvat koko ajan hänen isänsä luona. Pelko, että isä välittää enemmän siskopuolista kuin hänestä)mutta kyllä se siitä. Itsellä on keskimäinen juuri tuon 10 v ja jotain kapinaikää on näkyvissä. Jos ei tapahdu hänen tahtoonsa, tahtoo lapsella ns. "käämit" palaa, mutta kun asiat selittää eikä hypi lapsen sääntöjen mukaan on lapsellakin loppupeleissä parempi olla. Itse kyllä kannatan lapselle kertomista mahd. pian. Hän jopa saattaa nauttia enemmän siitä arjesta isomman perheen kanssa ja ajattele kuinka kivaa hänellä on esim. kesällä kun on sinun lapset mukana kun perheenne kesken teette reissuja vaikka huvipuistoon ja näin talvisin esim. kylpylään, mistä meidän lapset on ainakin nauttineet. Olemme eläneet tällaista uusperheen arkea jo useita vuosia ja välit pojillani ja miehelläni ovat erittäin hyvät, kuten myös pojillani ja heidän äitipuolellaan, jolla myös lapsia ed.liitosta. Tekevät jopa pieniä viikonloppu matkoja niin, ettei oma isä ole matkassa ja kivaa heillä tuntuu olevan.
Kiitos kirjoittaneille... sain uutta vahvuutta jo nakerreltuun ajatukseen onnellisesta uusperhe-elämästä...
Kyllä se tästä, pitää nostaa kissa pöydälle ja käydä selvittämään perinpohjin miten tässä edetään. Aika on vaan kulunut ja viikot vierähtää niin nopeasti, mies tulee sunnuntaina ja lähtee perjantaina, eikä millään haluaisi rikkoa tunnelmaa kun tietää että toinen lähdössä kohta. Mutta kaikkien parhaaksi asiat pitää selvittää. Jo omatkin lapseni ihmettelee miksi he eivät pääse tapaamaan velipuoltaan vaikka ovat tienneet hänestä jo ties miten kauan.
Joskushan asiat hoituu itsestään, joskus taas asiat pitää hoitaa itse, mikäli haluaa päästä tavoittelemaansa.
ja jos tuosta hermostuu niin ehkä olisi parempi miettiä suhdetta uudelleen, miksi mies halusi naimisiin jos ei kuitenkaan voi kertoa lapselleen liitosta?
Tietää esim. miehen vanhemmat avioliitosta?
Kummallista kaksoiselämää, minä en pystyisi luottamaan mieheen joka kykenee valehtelemaan noin taitavasti.
Niin, miehen sukulaiset ja ystävät tietävät kyllä meistä. Kummallista että mies oli poikansa kanssa kesällä pitkän aikaa vanhempiensa luona. Ajattelin että siellä viimeistään kertoo tai asia tulisi muuten selville, mutta ei. Ja ystävienkään aikaan asia ei ole paljastunut, eli ystävät eivät ole vahingossa maininneet meistä pojan kuullen. Ja mies ei yleensä saata vastata puhelimeen pojan aikaan, mikä tietysti ei tunnu kovin mukavalta.
Pitää neuvotella asioista heti kun siihen tulee mahdollisuus..ehkä viikonlopun jälkeen sitten.
Kumman kanssa se miehesi on naimisissa?
Sinun vai poikansa kanssa?
Itse olisin todella loukkaantunut tuollaisesta toiminnasta.
Selkeästi miehesi on osoittanut sinun paikkasi, ja se paikka ei ole hänen vierellään vaan hänen jalkojensa alla.
kaukana pojan jälkeen, mitähän mies kuvittelee voittavansa piilottelemalla sinua ja lapsiasi, ei en voisi hyväksyä tuollaista.
Rehellisyys on se asia joka kantaa, jos ei ole rehellinen, niin voivoi
Ilmeisesti mies rakastaa poikaansa niin paljon, että ei halua sinun tunkeutuvan heidän väliin. Useinhan isän ja lasten suhde loppuu siihen, kun isä esittelee naisensa heille. Ja tämä isä haluaa pitää lapsensa läheisenä, ettei kukaan pääse sitä suhdetta sotkemaan.
En ymmärrä miksi pitäisi kertoa? Eihän sulla ole minkäänlaista sidettä toisen lapsiin.
Jos sun lapset ovat huonokäytöksisiä, niin sehän on aivan ymmärrettävää ettei kukaan halua tutustua sellaisin, joilla saattaa olla huono vaikutus. Ihan järkevä mies, joka ajattelee lapsensa parasta.
Tarkoitin lasten huonokäytöksisyydellä sitä että he alussa suhtautuivat niin varauksella mieheeni, olivat mustasukkaisia äidistään, joten heidän käytös ei ollut parhainta mahdollista, mutta aikuisena tiedän kuitenkin että heidän käyttäytymisellä oli siis syy, he reagoivat perheemme muuttuneeseen tilanteeseen.
Ja heti kun tulivat enemmän tutuiksi mieheni kanssa on kaikki suhtautuminen mennyt parempaan suuntaan. Ja todellakin lapsista ei voi sanoa että olisivat huonokäytöksisiä enää, miehenikin on sanonut että lapset ovat niin erilaisia nyt. Että on suuri muutos. Toisinsanoen ovat oppineet luottamaan mieheeni.
Ja olen sitä mieltä että perhe ei ole täysin "ehjä" jos miehen lapsi pidetään ulkona kuvioista. Mies tapaa kuitenkin poikaansa säännöllisesti viikonloppuisin ja joskus viikollakin. Kuinka mieskään voisi täysillä elää meidän kanssa, kun poika ei ole mukana. Se on totta että mies rakastaa poikaansa. Ja ehkä mieheni pelkää että heidän suhde muuttuu jos minut ja lapseni esitellään pojalle. Itse uskon kuitenkin että poika varmasti reagoisi, mutta aikansa nähtyään hän varmasti sopeutuisi tilanteeseen. Ehkä sopeutuisi viimeistään siinä vaiheessa kun poika oivaltaa että isä rakastaa häntä yhtä paljon kuin aina ennenkin, eikä se heidän side siitä rikkoutuisi, saattaisipa jopa vahvistua kun mieskin voisi elää täysillä kaikkien meidän kanssa.
Ehkei minulla ole vielä sidettä miehen lapseen, mutta tottakai välitän hänestä vaikken ole vielä tavannutkaan, kyselen pojan kuulumisia mieheltä ja osoitan kiinnostukseni pojan hyvinvoinnista. Minusta se on ihan normaalia. Kuuluuhan poika mieheni elämään ja toivottavasti he molemmat minun ja lasten elämään loppuelämämme, joten minun mielestä poikaa ei voi eristää pois elämästämme. No, nyt tuli paljon vuodatusta, mutta näin se vaan on, ehkä aika ja kärsivällisyys sitten kuitenkin auttavat tässäkin tilanteessa.
Siis roosankukka ja kukkatuulia, oon sama hlö
Kysy mieheltäsi, miten pitkään hän itse ajattelee voivansa salata asian. Ja kysy, miten hän voi odottaa jatkossa lapseltaan rehellisyyttä, esim. murkkuikäisinä, ellei itse pysty kertomaan vaikeaksikin kokemiaan asioita lapselleen suoraan. Mun mielestä vanhempien ja lasten välit perustuu rehellisyyteen ja luottamukseen ja aikuisen pitäisi tässäkin näyttää esimerkkiä, vaikka totuus ei aina olekaan helppo sanoa.
suvaitsee sen esittelyn, vai ei ollenkaan. Hän on kuitenkin lasten äiti ja häneltä lupa on myös kysyttävä.
...niin, jos olette "vakavissanne" yhdessä, ei siltä lapsen äidiltä tarvitse kysyä yhtään mitään. Luuleeko miehesi että hänen sanansa painaa, jos/kun äityli päättää esitellä uuden rakkautensa pojalleen?? kamoon aikuiset.
et salaa äidiltä tehdään asioita. Ihan outoa. Jos lapset ei asu isän luona, vaan äidin, niin sehän on selvä että äidiltä lupa kysytään.
Jos kerran miehellä ei ole mitään salattavaa ja hävettävää, niin reilusti kertoo ja kysyy luvan äidiltä.
Ja lapsethan aina kertoo mitä tapahtuu isän luona ja millasta oli, joten kaikki tulee äidin tietoon halusipa mies tai ei.
...lupa äidiltä? kysytään varmaan lupa myös jos mies aikoo kosia toista naista???
tuntunut aikoinaan oudolta, jos exäni olisi minulta kysynyt lupaa siihen että esittelee naisystävänsä (nyk. avovaimonsa) lapsillemme! Herran tähden, enhän minä kuulu enää millään lailla exän elämään!!! Ja sen verran luotan ex-mieheni arvostelukykyyn, että varmasti hän osaa arvioida koska esittelee lapsillemme hänelle tärkeän ihmisen!!!!
ja heidän asiat kuuluvat kaikki äidille.
On päivän selvää, että äidiltä on kysyttävä ja kerrotava, onhan äiti sentään lasten huoltaja.
aivan outoa ja ihmetystä herättävä asia, jos minä en tietäisi mitä lasten elämässä tapahtuu. Minulla on oikeus tietää kaikki.Olenkin siinä hyvässä asemassa,e ttä tiedän. Mölyn pistäisin jos en tietäisi. Meillä ei ole salattu mitään asioita, aina kerrotaan mitä tapahtuu ja lupa kysytään. Jos lupa tulee se on ok, ellei sekin on ok. Aina ei voi olla samaa mieltä, eikä tarvikkaan. Jos ei käy toiselle, sitten se ei käy kummallekaan. Teemme asioita, joista olemme yhtämieltä.
joillain on kontrolloida exänsä elämää? Kysytkö sinä äiti-ihminen lastesi isältä saatko tutustuttaa jonkun naapurin lapsen/tädin/sedän lasten elämään? Yhtälaillahan isällä on oikeus päättää ketä hänen lasten elämään kuuluu, tuskinpa vain kysyt... olet vain yksi exästään mustasukkainen ex-naikkonen joka käytää lapsiaan hyväksi, kontrolloidakseen toisia ihmisiä. Voi tsiisus, mitä kontrolli-friikkejä, kyllä ne lapset tulee kohtaamaan elämässään uusia ihmisiä ja ei siinä sun lupaa kysytä...
kysytä vaan kerrotaan että asia on näin.
Ei aikuinen voi kysyä lupaa tehdä asioita kuin itseltään mutta on fiksua kertaoa että tilanne on näin..
on:
Niin erilaisia me olemme
minusta taas olisi 27.8.2007 klo 16.35
aivan outoa ja ihmetystä herättävä asia, jos minä en tietäisi mitä lasten elämässä tapahtuu. Minulla on OIKEUS tietää kaikki.Olenkin siinä hyvässä asemassa,e ttä tiedän. Mölyn pistäisin jos en tietäisi. Meillä ei ole salattu mitään asioita, aina kerrotaan mitä tapahtuu ja LUPA kysytään. Jos LUPA tulee se on ok, ellei sekin on ok. Aina ei voi olla samaa mieltä, eikä tarvikkaan. Jos EI KÄY toiselle, sitten SE EI KÄY kummallekaan. TEEMME asioita, joista olemme yhtämieltä.
MIKSI olette eronneet????
niin, se ei käy. Jos olen lasten huoltaja, niin oletan että tiedän kaiken, ja niin tiedänkin. Ja olen sanonut oman mielipiteen, sanoin ex miehelle, etten hyväksy sun akkojas lasten lähelle, niin en hyväksy. Ja hän hyväksy se, etten hyväksy. Ei siis mitään ongelmaa. Meillä on aina kunnioitettu toisen tahtoa, ja jos minä en hlaua niitä sotta pyttyjjä lasten elämään, niin se on ollut aina okei. Siksi meillä ei koskaan ole ollutkaan mitään ongelmia.
yksi kontrollifriikki ex... Huoh, voi miesparka!!!