Meillä on jo vuosia suunniteltu sijaisperheeksi alkamista. Olenkin sivusta monesti lueskellut keskesteluja täällä ja olen todella närkästynyt miten hyökkääviä osa biovanhempien sekä sijaisvanhempien kirjoituksista on. Nyt haluankin kysyä sijaisvanhemmilta onko tavallinen arki samanlaista taistelua kotona, kuin täälläkin? Onko tullut kotirauhan häirintää biojen osalta? esim. kännisiä soittoja tai vierailuita joista ei ole aijemmin sovittu? Meillä on yksi oma neljä vuotias tyttö, jota en halua altistaa ns tuntemattomien aikuisten riehunnalle.
Monet huostaan otetut lapset saattavat olla jo pienenä moniongelmaisia ja "häiriintyneitä". Nyt mietinkin onko sijaisvanhemmuus sen arvoista että kannattaa laittaa oma lapsi alttiiksi ns tuntemattomien lasten ongelmille? Onko sijaiperheiden omat lapset alkanut oireilemaan uusien tulokkaiden takia?
Päätös sijaisperheeksi alkamisesta on todella vaikea ja olenkin yrittänyt miettiä asiaa kaikilta mahdollisilta kannoilta.
Jos me joskus päätetään alkaa sijareiksi haluaisin olla lasten omien bio vanhempien kanssa mahd paljon tekemisissä. Koska biot varmasti ikävöivät lapsiaan kovasti ja lapset myös vanhempiaan.
Nyt haluaisinkin kuulla miten yhteistyö on sujunut? Minkälaisia kokemuksia on sijareilla sekä bio vanhemmilla yhteistyöstä?
Mitä bio vanhemmat toivoisivat sijaisperheiltä?
Monet huostaan otetut lapset saattavat olla jo pienenä moniongelmaisia ja "häiriintyneitä". Nyt mietinkin onko sijaisvanhemmuus sen arvoista että kannattaa laittaa oma lapsi alttiiksi ns tuntemattomien lasten ongelmille? Onko sijaiperheiden omat lapset alkanut oireilemaan uusien tulokkaiden takia?
Päätös sijaisperheeksi alkamisesta on todella vaikea ja olenkin yrittänyt miettiä asiaa kaikilta mahdollisilta kannoilta.
Jos me joskus päätetään alkaa sijareiksi haluaisin olla lasten omien bio vanhempien kanssa mahd paljon tekemisissä. Koska biot varmasti ikävöivät lapsiaan kovasti ja lapset myös vanhempiaan.
Nyt haluaisinkin kuulla miten yhteistyö on sujunut? Minkälaisia kokemuksia on sijareilla sekä bio vanhemmilla yhteistyöstä?
Mitä bio vanhemmat toivoisivat sijaisperheiltä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
ei ole oireillu,tosin nuorin oli 11v,kun saimme ekat sisarukset 4 ja 5 vuotiaat.Yleensä vanhempien kanssa menee hyvin,meillä vain yhden lapsen vanhemmat vaikeita.Muilta olemme saaneet kiitosta lapsen hoidosta.Sosiaalityöntekijät ovat auttaneet paljon vanhenpien yhteydenpidossa. Kun itse tietää tekevänsä lapsen parhaaksi kaiken se piisaa.Meillä tiedettiin etukäteen, että vanhempien yhteydenpito on vaikeaa. Ollaan saatu soittoja haukkuja ja kaikkee mahdollista.
Kun lapset ovat vähän aikaa, alkaa näkyä myös tuloksia. Lapset rauhottuvat alkaa normaali käytös ja kiintyvät.Se jos mikä on parasta palkkaa. Positiivistä on paljon enemmän kuin negaa. Päivääkään een vaihda pois.
Haluan itse että lapsella on kiinteä yhteys vanhempiinsa, valitettavasti aina ei onnistu.
tiedossa, jos esim. tulevalla sijaislapsella on jokin diaknotisoitu sairaus.
Näiden kanssa varmaan tie ei ole yhtä suora, sen takiahan heistä kela- maksaa lääkärin C-todistuksella hoitotukeakin.
Mutta kuten sanoin tie heidän kanssaan ei varmasti ole helppo ja suora, eikä vähän vaivaa oleva.
Sitten, vielä kannattaa varmaan kysyä sosiaalilta lapsen mahdollisista kouluvaikeuksista tai käyttäytymishäiriöistä koulussa, sillä jos asiaakin ei sinänsä vielä diaknotisoitu, on sillekin vaikea ja mutkainen tie. On tutkimusjaksoja sairaaloiden kanssa tehtävää yhteistyötä, ja tapaamisia sinne ja tänne. On syrjäytetyiksi tuntevia bioja ja on koulunopettajan kanssa enempi yhteistyön tarvetta, joten varmasti kannattaisi olla katsomassa, millainen lapsi on tulossa ja riittääkö oma jaksaminen sen touhun järjestämiseen, mukana oloon jollaista tämä lapsi ehdottomasti tarvitsee.
Haluan vain valaista tätä näkökantaa asiasta. Aina ei edes sairaalastakaan ei saa lapselle oikeaa diaknoosia, ja asia sen kun vain mutkistuu ennenkuin on itsekin syventynyt kaikenmaailman aivotoiminnan-häiriöistä selvyyteen pääsyyn. Oletko valmis, sille matkalle?
Sinulla on vastuu, kun otat homman hoitaaksesi, ja omat velvoitteet siihen, jotta lapsi tulee saamaan tarvitsemansa hoidon ja huolenpidon.
Jos helpolla luovut ei toiseen tilaisuuteen ehkä anneta enää mahdollisuutta, vaan sinut katsotaan, jotta et ole silloin jaksanut.
Oletko valmis testaamaan sillä kustannuksella itsesi, jotta saat sen kirjoituksen papereihin, mihin sijaishuoltotyösi on päättynyt. Papereilla on aina tapana kulkea mukana. Ties kuinka kauan.
Ja jos sattuu, tämä nyt vain on oletusta, mutta kukapa voi 100% sanoa, ujotta oma elämäsi menee niinkuin omasta mielestäsi olet sen suunnitellut. Ja jos jotain sellaista tulee parisuhteessasi, sinulla voi olla myös jo silloin sosiaalin papereissa merkintä, jaksamattomuudestasi, ja sosiaali kun on kysymyksessä se sitä aivan varmasti säälimättömästi käyttää tietonaan, mikä papereissa on.
Tämä on eräs näkökanta, mutta ei saisi jäädä ilman sinun mietintääsi.
Minun puhelimiini on tullut sijaiskodeista häirintää. Soittoja joissa ei puhuttu mitään ainoastaan lasten ääniä ja musiikkia ja ihmisen hengitystä. Sijaisisän puhelimesta tuli keskellä yötäkin soitto. Ja hän tunkeutui sijoitetun lapseni kanssa pihapiiriinikin ajankohtana kun tiesi etten ole kotona ja oli vaatinut päästä sisälle, mutta sijoitettu lapseni oli kieltänyt sijaisisältä pääsyn kotiini sisälle.
Kun lapsi täytti 18-v. hän pakkasi tavaransa ja lähti kenenkään tietämättä pois sijaiskodista ja soitti minulle lähteneensä nyt, koska olin esittänyt hänelle että heti kun mahdollista niin lähtee. Lähdön piti tapahtua salassa, muutoin sossut ja sijaisvanhemmat olisivat estäneet lähdön. Nyt tämä sijaisisä häiriköi humalassa lapseni puhelimeen useita kertoja päivässä.
Kuulin kerrottavan, että se sijaisisäluikki oli mennyt lomittamaan toista sijaiskotia. Soitin kyseisen paikkakunnan sossujohtajalle ja ilmoitin, että luikin luvat on peruttu ja on alkoholiin menevä ja väkivaltainen. Sossujohtaja kysyi onko minun lapsiani tuossa sijaiskodissa, äänestään jäi tuntemus että jos olisi ollut, olisi mahdolliset minun lapseni laitettu kärsimään ilmoitukseni johdosta. Onneksi ei ollut.
Eli kyllä sijaisvanhemmuuden rötöksien jäljet on hyvin lyhyet, kohta ne huseeraa uudelleen samoissa hommissa. Sijaisvanhemmilla ja sossuilla on pelien pelaamisen taito ja ne jymäyttää useimpia ihmisiä. Pettävät hyväuskoisia ansaitakseen rahaa kun mitään tulospalkkausta ei ole eikä vastuuta kukaan vaadi. Biot leimataan yhteistyökyvyttömiksi, jotka uskaltavat asiaan puuttua.
En kyllä ollut ajatellut asiaa tosiaankaan toiselta kannalta. En voi ymmärtää miksi nuin on käynyt. Tämä kyseinen sijais isukki on kyllä toiminut tosi huonosti ja olen iloinen että lapsesi pääsi pois heidän luotaan. Lapsen parasta ei ole kyllä tämä sijaisisä ajatellut jos on yrittänyt luoksesi lapsesi kanssa. Mitä nyt lapsikin on ajatellut. Varmasti pelännyt kamalasti.Toivottavasti muistat että jokainen sijaisperhe ei ole samanlainen. Kaikki ei onneksi ole yhtä ajattelemattomia. Mutta kiitos kun toit keskusteluun toisenkin puolen.
tosi paljon hyvää asiaa tuossa alussa! Pienellä lapsella ei välttämättä ole diagnoosia, kun kaikkia diagnooseja ei esim. anneta ihan pienille vauvoille tai muuten vain lapsen terveys on jäänyt biologisessa perheessä vähemmälle tarkkailulle, kun on ollut niin paljon muitakin ongelmia.
Eli voi varautua esim. siihen että muihin töihin kodin ulkopuolelle ei voi mennä, vaikka lapsi olisi yli 3 vuotias, jolloin "normaali" lapsi varmasti pärjää päivähoidossa. Kannattaa siis laskea talous tarkkaan, ennen kuin ryhtyy sijaisvanhemmaksi, sillä entiseen työhön ei välttämättä voi palata, jos haluaa hoitaa lasta parhaalla mahdollisella tavalla. Jos ei aikaisemmin ole tottunut käyttämään kirppareita, niin siihen on ainakin opeteltava kaikkien perheen lasten, ellei puoliso ole huipputuloinen ja omia lapsia on useampia.
Biologiset lapset eivät ole meillä kärsineet biologisten vanhempien häirinnästä, kun sellaista ei ole ollut. Omamme ovat ihan todenmukaisesti kehuneet, että kivoja nuo piip ja piip ovat. Ovat siis suhtautuneet kuin keneen tahansa vieraaseen, esitelleet lelujansa jne...Lasten oli ensin hirvittävän vaikea kuvitellakaan, ettei joku vanhempi jaksaisi omaa lastaan hoitaa ja siitä sitten piti keskustella. Ovat myöhemminkin kovasti huolehtineet siitä, että biologinen vanhempi saa kuulla kaikkea mitä sijoitettu on oppinut jne. Ihan ensimmäisenä lapset sanoikin, kun sijoitettu meille tuli, että sillä "äitillä on varmasti hirveä ikävä". Luulen, että biologisten vanhempien jännitystä helpotti siinä alussa eniten se kun lapset ottivat heidät niin luontevasti vastaan.
Sijoitettu lapsi vaan tarvitsee niin paljon huomiota, että siitä on muutaman kerran jouduttu juttelemaan. Onneksi meillä lapset sanovat suoraan ja asiasta on sitten keskusteltu ja yritetty löytää heille enemmän tilaisuuksia olla jomman kumman vanhemman kanssa ihan itsekseen.
Sosiaalityöntekijöillä ei hirveästi aikaa ole, mikä kyllä välillä harmittaa. Kaikki aika tuppaa heillä menemään "normaaliin" asiakastyöhön, mitä se sitten sisällään pitäneekään.
On kumminkin iso ilo nähdä lapsen kehitystä, vaikka toisaalta välillä tuntuu siltä, ettei vammaisen lapsen kehityksestä yleisesti olla niin huolissaan. Riittää kun menee oman ryhmänsä mukana. Itse kun katson, että lapselle kuin lapselle pitäisi diagnooseista huolimatta antaa ne mahdollisuudet, mihin hänellä selvästi löytyy edellytyksiä.
Niin kliseiseltä kuin tämä kuulostaakin, paras palkka on se kun näkee lasten nauttivan elämästä ja sillä tätä joskus tosi rankkaa arkea jaksaakin.
Itse en pelkää merkintöjä sosiaalipuolen papereissa, kun biologisista vanhemmista näen, että he ovat apua juuri sen vuoksi saaneet. Jos he olisivat katkeria niin voisin tietysti ajatella toisinkin, kuka tietää.
En tekisi tätä uudelleen. En silloin, kun omat lapseni ovat pieniä. Haluan tehdä tätä työtä, mutta en omien lasten kustannuksella. Jos olisin tiennyt sen mitä tiedän nyt, niin olisin ryhtynyt tähän "kutsumusammattiin" vasta, kun omat lapset aikuisia ja muuttanut pois kotoolta.
Meidän perheeseemme tuli 9 kk:n ikäinen sijaislapsi kun biologiset lapsemme olivat 3,5 ja 16 vuotta. Sainmme perheeseemme ihanan vauvan, josta kaikki iloitsivat ja johon kaikki kiintyivät nopeasti. Sijoituksesta on kulunut pian viisi vuotta ja yhteistyö biologisten vanhempien kanssa sujuu tosi hyvin. Alussa vanhempien oli vaikea hyväksyä meitä mutta alle kahdessa vuodessa saimme luotua luottamuksellisen suhteen heidän kanssaan. Nykyään he tapaavat lasta säännöllisesti vähintään kerran kuukaudessa aina kun heidän vointinsa sen sallii. Mitään häirikkösoittoja ei ole koskaan tullut ja kerran vuodessa kutsun sekä vanhemmat että isovanhemmat kotiimme syntymäpäiville. Tärkeintä minusta on kunnioittaa biologisia vanhempia juuri sellaisina ihmisinä kuin he ovat ilman syyllistämistä.
Elämme tavallista lapsiperheen arkea eivätkä biologiset lapsemme ole koskaan joutuneet asiasta kärsimään. Päinvastoin.