Ihan kamalaa tämä elämä, olen käyttänyt Cirpalexia kohta kaksi viikkoa (alussa otin 2,5mg, sitten 5mg), kohtaukset ovat pahentuneet ja jännitystila on koko ajan päällä. Tuntuu ettei uskalla tehdä mitään, illalla toivo palautuu, mutta aamulla on jo poissa.
Sitten lisäksi ruokahalu on mennyt, tai sekin jännittää ettei ruoka maistu, perhana, miten tämä elämä tälläiseksi meni? Aloin saamaan pahempia kohtauksia kesän alussa, olen kyllä jännittänyt monia vuosia erilaisia asioita, tosin jännityshän kuuluu elämään..
Ensi viikolla pitäisi uskaltaa mennä luennoille taas, mutta miten? Ei huvita opiskelukaan, kun koko tämä paniikkihäiriä on ihan uutta ja turhauttavaa.
Minulla kohtauksien pelko on tällä hetkellä se suurin, ja pelkään että pyörryn, oksennan tai ruoka ei maistu ja sitten energia ei riitä mihinkäään, ja sitten se kierre on valmis, pelottaa ettei ruoka maistu, sitten heikottaa ja sitten pyörtyy! Ihan älytöntä, mutta totta.
Ehkä suurin ongelma etten hyväksy, että minulla on tämä sairaus, haaveilen vaan menneestä hyvin alkaneesta alkukeväästä ilman kohtauksia. En pysty ajattelemaan, että tämä on nyt osa minua, haluisin sen heti pois, välittömästi, tuskin se on vain mahdollista.
Voimia kaikille, jotka joutuvat kyseisen sairauden kanssa elämään!!
Sitten lisäksi ruokahalu on mennyt, tai sekin jännittää ettei ruoka maistu, perhana, miten tämä elämä tälläiseksi meni? Aloin saamaan pahempia kohtauksia kesän alussa, olen kyllä jännittänyt monia vuosia erilaisia asioita, tosin jännityshän kuuluu elämään..
Ensi viikolla pitäisi uskaltaa mennä luennoille taas, mutta miten? Ei huvita opiskelukaan, kun koko tämä paniikkihäiriä on ihan uutta ja turhauttavaa.
Minulla kohtauksien pelko on tällä hetkellä se suurin, ja pelkään että pyörryn, oksennan tai ruoka ei maistu ja sitten energia ei riitä mihinkäään, ja sitten se kierre on valmis, pelottaa ettei ruoka maistu, sitten heikottaa ja sitten pyörtyy! Ihan älytöntä, mutta totta.
Ehkä suurin ongelma etten hyväksy, että minulla on tämä sairaus, haaveilen vaan menneestä hyvin alkaneesta alkukeväästä ilman kohtauksia. En pysty ajattelemaan, että tämä on nyt osa minua, haluisin sen heti pois, välittömästi, tuskin se on vain mahdollista.
Voimia kaikille, jotka joutuvat kyseisen sairauden kanssa elämään!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen kärsinyt sos.tilanteiden pelosta ja paniikista 15 v. Ja olen sen verran parantunut,
että olen työkykyinen ja 6v ja 5v lasten äiti.
En olisi ikinä uskonut. Minua on auttanut cipralex, lääkitys on päällä vieläkin, ja hyvä terapia joka jatkuu, aloitin sen v. 1999. Kallista on ollut vaan olen nyt hyvässä kunnossa ja jännitysoireet ovat melkein kokonaan poissa. Siis ensin hyvä lääkäri joka antaa lähetteen terapiaan, kelalta voi hakea tukea!
hankala, itselläni kesti useamman viikon ennenkuin
sivuoireet tasaantu, nyt olen lopettelemassa ja
samat oireet on tullut taas, mutta lievempänä.
Välillä oli monta kuukautta ihan ok.
Jos yhtään lohduttaa, minulla nyt reilu viikko
aloituksesta ja tiedän ihan tasan tarkkaan
miltä se tuntuu. Aamut on pahoja-päivällä
vähän parempi (jos ei väsytä)- illalla ehkä
jonkin asteen normi olo.
Sain jollain apinan raivolla tänään käytyä kirjastossa ja pankissa, se on jo suoritus.
Paniikki tulee ajatuksesta että on tilanteessa
josta ei pääse pois. Ja mulla, ikävä kyllä,
auton ratissa. Pyörryttää, on epätodellinen olo,
kädet "katoaa", ympäristö sumenee, sydän hakkaa.
Kukaan ei voi ymmärtää jollei ole sitä itse kokenut. Auttaako sinua jos yrität keskittyä
silloin ihan johonkin muuhun ? Tai että mietit
etti sinun TARVITSE olla nyt tässä ?
Eikä ole ollenkaan älyttömiä nuo ajatuksesi,
tuttavallani on sama sairaus ja hän saa kohtauksen heti jos ei tiedä missä on lähin vessa. Se on niin yksilöllistä.
Mulla on nyt cipralex toista kertaa käytössä,
oli pakko aloittaa taas vaikka välillä tuntui
etten enää tarvitse, virhe....
Nyt vaan tsemppiä elämään, ei tämä tosiaankaan
ole helppoa mutta meitä kohtalotovereita on.
Mieti vaikka sitä, jos se helpottaisi.
Minusta sulla on aika matala tuo annostus ?
Mulla 15mg. Aloitin joskus 5:llä mutta eipä
tuntunut / auttanut mittään
Siksi aloittelin niin alhaisella annostuksella, koska kuvittelin, että sivuoireet jäisivät vähemmälle :D Tai ei mulle ainakaan kaikkia sivuoireita tullu, siitäkin olen kuullut. Eilen juttelin YTHS:n nuorisopsykiatrin kanssa, joka on hoitanut mua, että voisin pikku hiljaa nostaa 7,5 mg ja sit 10mg. Mä olen niin herkkä erityisesti noille fyysisille sivuoireille, että parempi edetä hitaasti.
Mua kohtauksen alussa auttaa, että ryhdyn hengittää rauhallisesti, ja tosiaan yritän keskittyä johonkin muuhun, enkä enää pelkää niin paljon jo pyörryn, sitten pyörryn, onhan aina joku auttamassa. Olen mä kerran työpaikalla pyörtynytkin, tosin en silloin sairastanut paniikkihäiriötä, sitten vaan ambulanssilla sairaalaan :D ei kai siinä sen ihmeellisempää.
Ja ehkä jos ajattelen, että on muillakin ongelmia, ja muutenkin yritän olla suurentamatta kohtausta, koska kyllähän tervettäkin ihmistä pyörryttää, sydänkin toivottavasti hakkaa ja välillä tulee epätodellinen olo. Mä olen tällä hetkellä lukemassa muutamia opuksia onnellisuudesta ja voimavarojen käytöstä, nekin auttaa.
Mä ainakin olen elänyt jo vuosia liian tiukkaa ja stressitäyteistä elämää, en oikeesti ole osannut relata ja olla huolehtimatta asioista, joten tässä on tulos. Kyllähän sitä pakostikin sairastuu jos perhana ei osaa ottaa edes lomalla rauhallisesti, ja suvussa on samaa taipumusta paniikkiin. Joten keitos on valmis :D
Nyt aion hoitaa itseäni, koska periaatteessa ei kukaan muu mua voi auttaa kun minä itse, minä sen vastuun elämästäni otan.
Toivon itselleni ja muille paniikitonta perjantaita!! :D
jos et ole kovin perso rauhottaville niin määräisin sulle 5 mg diapam 2 kertaa päivässä 2 viikon ajan.
Uskomaton voima noilla bentsoilla on tähän paniikkihäiriön ja ahdistukseen.
Itsemurhan olisin jo tehnyt ellen olisi saanut bentsoja.
eikö sulla mitään tukena ton cipralexin kans niinku esim, xanor tms jännitystä laukaiseva lääke,mulla toimii.