Keskenmeno tuli neljä viikkoa sitten, menossa oli vasta rv7, tajusin olevani raskaana vasta rv5. Näiden kahden viikon aikana ei näkynyt edes yksityisellä alapään ultrassa sydänsykkeitä. Olin siis jo valmistautunut keskenmenoon ennenkuin ehdin totutella ajatukseen raskaudesta... Joten se KM ei ollut mikään sellainen shokki niinkuin se monelle muulle on.
Vuotoa kesti 3 viikkoa ja sen päälle tuli 10 päivän kuukautiset. Olen totta puhuen aika poikki. Nyt on kuvaan hiipinyt masennus, tai sellainen olo kuin olisi aina itku kurkussa. On kaunis kesäpäivä, ihana aviomies, elämä hymyilee ja minä sen kun istun sohvalla itkua nieleskellen.
Tietääkä kukaan kuuluuko tämä kuvioon? Olen miettinyt syyksi voimatonta oloa ja hormoniheilahduksia, sen lisäksi että se keskenmeno vielä kuitenkin painaa taka-ajatuksena. Miten teillä muilla on keskenmenon jälkeinen psyykepuoli pelannut? En siis tarkoita sitä asiaankuuluvaa pettymystä ja surua, missä itkee tietoisesti sitä menetettyä vauvaa. Minulla on sellainen perusmelankolinen ja onneton olo ilman että kohdistan sen ainakaan tietoisesti keskenmenoon. Voiko sellainen synnytyksen jälkeinen masennus tulla myös keskenmenon jälkeen?
Vuotoa kesti 3 viikkoa ja sen päälle tuli 10 päivän kuukautiset. Olen totta puhuen aika poikki. Nyt on kuvaan hiipinyt masennus, tai sellainen olo kuin olisi aina itku kurkussa. On kaunis kesäpäivä, ihana aviomies, elämä hymyilee ja minä sen kun istun sohvalla itkua nieleskellen.
Tietääkä kukaan kuuluuko tämä kuvioon? Olen miettinyt syyksi voimatonta oloa ja hormoniheilahduksia, sen lisäksi että se keskenmeno vielä kuitenkin painaa taka-ajatuksena. Miten teillä muilla on keskenmenon jälkeinen psyykepuoli pelannut? En siis tarkoita sitä asiaankuuluvaa pettymystä ja surua, missä itkee tietoisesti sitä menetettyä vauvaa. Minulla on sellainen perusmelankolinen ja onneton olo ilman että kohdistan sen ainakaan tietoisesti keskenmenoon. Voiko sellainen synnytyksen jälkeinen masennus tulla myös keskenmenon jälkeen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
..KM tuli vkolla 12 ja siitä viikon päästä mahdoton masennus, itkin ja surin ja ihmettelin, töissä, autossa, kotona, aina itku kurkussa...... Yhdistin tämän juuri hormoonitason tipahtamiseen, eli bbluesiin...
,,, oli minullakin,on vieläkin välillä...
sain keskenmenon toukokuussa viikolla 19.
ensin tuli tietenkin tuska ja suru ja raivo,sitä kesti aikansa.
sitten tuli epämääräinen "hälläväliä" olo,itku kurkussa koko ajan ja mikään ei innostanut,koko kesä meni näin kuin sumussa,ruumis hoiti tarpeelliset asiat,mutta mieli olo "jumissa".
uskon kyllä että kyseessä on hormonitason heilahtelut ja sitten ihan se,että on niin suuri tragedia menettää oma lapsensa,että se kertakaikkiaan vain vie aikansa.
vieläkin kun ajattelen tapahtunutta,ja ajattelen sitä päivittäin,suru pyyhkäisee yli,mutta ei aivan yhtä terävänä kuin aiemmin.
olen päättänyt tästä selvitä ja selviän!
tiedän todellakin tuon tunteen,että istuu vain sohvalla apaattisena,pala kurkussa,pystymättä itkemään saati nauramaan,ei nauttimaan mistään.kaikki tuntuu turhalta ja elämä on yhtä suurta huijausta.
on vain uskottava,että kaikki kääntyy parhain päin ja elämällä on vielä paljon hyvääkin sinua varten!
jos olosi ei kuitenkaan pikkuhiljaa ala paranemaan,kannattaa käydä lääkärissä juttelemassa esim.lääkityksestä,ihan vain siksi että pääset normaalin elämään alkuun taas.
toivon sulle kaikkea hyvää ja uskoa huomiseen!
Kiitos teille, tuli "normaalimpi" olo jo pelkästään teidän vastauksia lukiessa :-)