Heips!
Poikamme (1v) on ollut aina itsenäinen. Aamulla kun päästää sängystä vapauteen niin viuhahdus vaan käy ja poitsu on omissa leikeissään. Äitiä tai isiä ei kaivata. Olenkin päässyt melkosen helpolla, mitä nyt olen lukenut jostain ns. omien mm. taloustöiden vaikeudesta, kun lapsi tahtoo vaan olla sylissä tms.
Nimeä huutaessa kyllä vastaa ja taapertaa paikalle mm ruoka-aikoina ym, mutta ei tosiaan ole mikään sylivaava, väsyneenä ehkä saattaa olla hetken paikoillaan mutta virkeänä ilman hyppyytystä sylissä hän ei pysy.
Nyt onkin niin että olen alkanut kaipaamaan kamalasti sitä läheisyyden tuntua kun imetin ja poika nukkui imetysajan äipän ja isin vieressä (n.3kk)sen jälkeen on nukkunut omassa sängyssään. Uskaltaisinko nyt ottaa silloin tällöin vauvaa, (tai no taaperohan hän jo on:D) viereen (osaa jo tulla itsenäisesti sängystä alas) Toisaalta pelkään että poika sitten tottuu siihen eikä nuku enää omassa sängyssä lainkaan :/
Leikkimisestä pojan kanssa ei vaan saa sitä samaa läheisyyttä kun siitä että tuhisisi mun kainalossa pidempäänkin kun sen sekunnin:D
Tavallaan olen vähän kateellinen teille äideille joilla on "takertuva" lapsonen, olisi kiva itse tuntea että on kaikki kaikessa, eikä se betoni-auto joka tuututtaa mennessään:D
Minkälaisia kokemuksia teillä on nukkumisjärjestelyasioista??
Poikamme (1v) on ollut aina itsenäinen. Aamulla kun päästää sängystä vapauteen niin viuhahdus vaan käy ja poitsu on omissa leikeissään. Äitiä tai isiä ei kaivata. Olenkin päässyt melkosen helpolla, mitä nyt olen lukenut jostain ns. omien mm. taloustöiden vaikeudesta, kun lapsi tahtoo vaan olla sylissä tms.
Nimeä huutaessa kyllä vastaa ja taapertaa paikalle mm ruoka-aikoina ym, mutta ei tosiaan ole mikään sylivaava, väsyneenä ehkä saattaa olla hetken paikoillaan mutta virkeänä ilman hyppyytystä sylissä hän ei pysy.
Nyt onkin niin että olen alkanut kaipaamaan kamalasti sitä läheisyyden tuntua kun imetin ja poika nukkui imetysajan äipän ja isin vieressä (n.3kk)sen jälkeen on nukkunut omassa sängyssään. Uskaltaisinko nyt ottaa silloin tällöin vauvaa, (tai no taaperohan hän jo on:D) viereen (osaa jo tulla itsenäisesti sängystä alas) Toisaalta pelkään että poika sitten tottuu siihen eikä nuku enää omassa sängyssä lainkaan :/
Leikkimisestä pojan kanssa ei vaan saa sitä samaa läheisyyttä kun siitä että tuhisisi mun kainalossa pidempäänkin kun sen sekunnin:D
Tavallaan olen vähän kateellinen teille äideille joilla on "takertuva" lapsonen, olisi kiva itse tuntea että on kaikki kaikessa, eikä se betoni-auto joka tuututtaa mennessään:D
Minkälaisia kokemuksia teillä on nukkumisjärjestelyasioista??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meillä oli toiseksi vanhin lapsi samanlainen viipottaja;
ei viihtynyt sylissä, eikä vieressä.
En kuitenkaan ottanut häntä takasiin viereen nukkumaan,
koska niin somasti nukkui omassa sängyssään, ja vieläpä mielellään.
Voithan yrittää totuttaa häntä siihen, että esim. katselisitte kirjaa, hän sinun sylissäsi.
, jos lapsi siinä tykkää olla? Meillä on 1,9 v tyttö, joka pääsääntöisesti nukkuu omassa sängyssä, mutta tulee joskus aamuyöstä isän ja äidin viereen. Tätä tapahtuu ehkä kerran pari viikossa, muuten nukkuu aamuun asti omassa sängyssä. Minusta se on ihan kiva, kun aamulla herätessä on tuhiseva lapsi viereisellä tyynyllä :). Ei ole haitannut mitenkään omassa sängyssä nukkumista tuo meillä, menee mielellään omaan sänkyyn unille eikä muualle halua nukahtaakaan kuin sinne.
Meidän lapsi alkoi nukkumaan omassa huoneessa yönsä jo 6kk iässä. Reilu vuoden ikäisenä sai korvatulehduksia ja sairasteli muutenkin...jotenka me otimme hänet meidän sänkyyn keskelle nukkumaan mieheni kanssa.Nyt lapsi on kolme vuotias ja mielellään nukkuisi aina meidän kanssamme. Menee kyllä omaan sänkyynsä nukkumaan,mutta aina yöllä kömpii äidin ja isin viereen:) Ja sairaana ollessa edelleenkin tietenkin saa tulla koko yöksi keskelle nukkumaan.
Meidän lapsi (1.5v tyttö) nukkuu yl. omassa sängyssä,mutta yöllä joskus en saa häntä nukahtamaan heti, silloin otan viereen, joka hankalaa sikäli,että pyörii ja potkii vanhempia:)ja sitten aamulla, kun iskä jo töihin lähtenyt pelottaa,että putoaa sängystä.
Muuten tietty kiva nukkun lapsi viekussa.
Muutamana yönä nukuimme yhdessä lapsen kanssa lattialla patjoilla,kun en viitsinyt sänkyyn ottaa (putoamisvaara) ja jatkuvasti omassa sängyssään heräili,niin oli halpompi siinä lattialla antaa se tutti suuhun ja lapsi nukkuikin suht hyvin,pelkäsin vaan,että mitenköhän tottuuko nyt nukkumaan jatkuvasti äipän kanssa,mutta kyllä taas omakin sänky kelpaa.
Toinen juttu,meidän tyttö taas kovasti kaipaa seuraa (äidin kanssa päivät kotona)!
En juuri pysty kotihommia tekemään ja jos juon kupin kahvia, tyttö saattaa jo mennä huoneeseen ja unnuttaa, joten surettaa,että osoittaako näin pahaa oloa tms.ettei äippä ole seurana. Mutta tokihan perusasiat on hoidettava ja äipänkin saatava pieni huilitauko.Läheisyyttä,haleja ym. kyllä annan lapselle, mutta jostain tuo unnutus taas voimakkaana esillä!?
Että jokaisella asialla omat hyvät ja huonot puolensa.
Ihanaa, että lapsi on seurallinen, mutta harmittaa, jos en pysty olemaan "TARPEEKSI" seurallinen ja kekseliäs, että viihtyisi hyvin äipän kanssa.