Saapa edes jonnekkin purettua tätä patoutunutta vihaa ku ei kehtaa läheisillekkään raivota..
Kaikki vittuttaa, koulu,elämä,minä itse,poikakaveri..
Kulta.Sehän ei pitäis olla ongelma mutta mulle on.
Minkä takia en voi kunnolla panostaa tähänkään suhteeseen?
Annan vaan kaiken hyvän kadota elämästäni.Joteki ei kiinnostais ja ero pyörii omassa mielessäni ja ärsytän häntä tahallani.
Miksi? Siihen jos tietäisinkin syyn. Ehkä se johtuu välimatkasta,ehkä ikäerostamme (ikäeroa 14 vuotta).
Hukkaanko elämäni parhaat nuoruus vuodet tämän kanssa, jonka kanssa en ees pakosti halua ajatella yhteistä tulevaisuutta? Mitä jos en teekkään oikeita valintoja, mistä tiedän että valintani ovat vääriä,kaduttavia ja loppu elämääni leimattavia?
Haenko vain isähahmoa, joka löytyy kyllä kotontakin?
Vai johtuuko epävarmuus vain ikävästä ja siitä ettei toinen ole läsnä silloin ku sitä eniten haluais? Paljon kysymyksiä,vähän vastauksia..Ei niitä tiedä kukaan.Et sinä enkä minä. Miksi elämässä ei voisi olla valmiita ratkaisuja ja valintoja? Onko kaikki virheet käytävä itse läpi ennen kuin ne oppii?
Minkä takia en voisi olla vahva ihminen niin henkisesti ja fyysesti? Minkä takia elämä koettelee toisia enemmän? Eikö minun kohdalta voisi koettelemukset jo loppua,eikö riitä jo syömishäiriö,masennukset ja muut paskat asiat.
Ei,ei saa vaipua itsesääliin.Se ei auta ketään ja vähiten itseäni. Onko mahdollista löytää joskus se kuuluisa "sisäinen rauha" vai onko se vaan harhaa? Mihinkään muuhun kuin itseeni en usko. Aina vaan pitäisi päivä kerrallaan elää, mutta joskus ei vaan jaksa.Ehkä huomenna kaikki on paremmin,ehkä ei.
Tulevaisuudessa on kaikkein parasta se,että se tulee päivä kerrallaan ja huomisesta ei koskaan tiedä
Kaikki vittuttaa, koulu,elämä,minä itse,poikakaveri..
Kulta.Sehän ei pitäis olla ongelma mutta mulle on.
Minkä takia en voi kunnolla panostaa tähänkään suhteeseen?
Annan vaan kaiken hyvän kadota elämästäni.Joteki ei kiinnostais ja ero pyörii omassa mielessäni ja ärsytän häntä tahallani.
Miksi? Siihen jos tietäisinkin syyn. Ehkä se johtuu välimatkasta,ehkä ikäerostamme (ikäeroa 14 vuotta).
Hukkaanko elämäni parhaat nuoruus vuodet tämän kanssa, jonka kanssa en ees pakosti halua ajatella yhteistä tulevaisuutta? Mitä jos en teekkään oikeita valintoja, mistä tiedän että valintani ovat vääriä,kaduttavia ja loppu elämääni leimattavia?
Haenko vain isähahmoa, joka löytyy kyllä kotontakin?
Vai johtuuko epävarmuus vain ikävästä ja siitä ettei toinen ole läsnä silloin ku sitä eniten haluais? Paljon kysymyksiä,vähän vastauksia..Ei niitä tiedä kukaan.Et sinä enkä minä. Miksi elämässä ei voisi olla valmiita ratkaisuja ja valintoja? Onko kaikki virheet käytävä itse läpi ennen kuin ne oppii?
Minkä takia en voisi olla vahva ihminen niin henkisesti ja fyysesti? Minkä takia elämä koettelee toisia enemmän? Eikö minun kohdalta voisi koettelemukset jo loppua,eikö riitä jo syömishäiriö,masennukset ja muut paskat asiat.
Ei,ei saa vaipua itsesääliin.Se ei auta ketään ja vähiten itseäni. Onko mahdollista löytää joskus se kuuluisa "sisäinen rauha" vai onko se vaan harhaa? Mihinkään muuhun kuin itseeni en usko. Aina vaan pitäisi päivä kerrallaan elää, mutta joskus ei vaan jaksa.Ehkä huomenna kaikki on paremmin,ehkä ei.
Tulevaisuudessa on kaikkein parasta se,että se tulee päivä kerrallaan ja huomisesta ei koskaan tiedä
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.