?
Tekeekö ne silloin virheen? Kun eivät auta ihmistä? Joka pyytää apua, pyytää päästä hoitoon, mutta ei päästetä. Jonka seurauksena yrittää itsemurhaa. Niin kenen on vastuu? Kun henkilö on täysi-ikäinen. Tietääkseni pakkohoitoonkin voidaan ottaa mikäli ihminen ei halua, jos hän on haitaksi itselleen, ja jos pyytää hoitoa, eikä sitä saa, niin kenen on vastuu? Miten yleensä tälläinen tilanne päättyy? saako korvauksia että ei ole autettu? ja jos niitä saa, niin ovatko niin pieniä summia yleensä että ei saa juuri mitään?
Kaikista asiaan liittyvistä kokemuksista olisi minulle apua.
Tekeekö ne silloin virheen? Kun eivät auta ihmistä? Joka pyytää apua, pyytää päästä hoitoon, mutta ei päästetä. Jonka seurauksena yrittää itsemurhaa. Niin kenen on vastuu? Kun henkilö on täysi-ikäinen. Tietääkseni pakkohoitoonkin voidaan ottaa mikäli ihminen ei halua, jos hän on haitaksi itselleen, ja jos pyytää hoitoa, eikä sitä saa, niin kenen on vastuu? Miten yleensä tälläinen tilanne päättyy? saako korvauksia että ei ole autettu? ja jos niitä saa, niin ovatko niin pieniä summia yleensä että ei saa juuri mitään?
Kaikista asiaan liittyvistä kokemuksista olisi minulle apua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ottaa sisään, vaikka kuinka ja paljon sinne pyytelisi, kun ei mahdu niin ei mahdu.
Voi toki pyytää kirjallisena sen, ettei ole otettu hoitoon.
Kenenkö on vastuu suiciditilanteessa?! Tekijän, kukaan kun ei siihen pakota eikä sitä kukaan ulkopuolinen voi tehdä.
Millaisella diagnoosilla sinne hoitoon on pyritty? Onko sitten tarjottu avohoitoa?
Nämä korvausasiat voi unohtaa ihan ensimmäiseksi, emme elä Jenkeissä.
paikkoja vai ei. Vaan sanottu että sinä et hoitoa tarvitse. Käsketty menemään kotiin ja sanottu että sinä olet hyvässä kunnossa ja mikä sinua muka vaivaa.
Kyseessä siis vakava masennus joka oli todettu, ja lisäksi kaksisuuntainen mielialahäiriö, jota ei ollut vielä todettu. Mutta joka olisi varmasti huomattu, jos asiaa olisi tutkittu ja osastolle haluttu edes ottaa. Eli sairaus on nyt todettu kun myöhemmin pääsin hoitoon.
"Kenenkö on vastuu suiciditilanteessa?! Tekijän, kukaan kun ei siihen pakota eikä sitä kukaan ulkopuolinen voi tehdä." Se ei kyllä ollut minun vika, vaan olosuhteiden vika. Epätoivoinen tilanne johti epätoivoiseen tilanteeseen. Jos olisin lääkkeet ja terapiaa saanut(entisellä persoonallisuushäiriö taustallani)niin ehkä olisin tältä säästynyt. Joten en kuuntele yhtään tollasia puheita että muka mun vika! Sairaalassa siis esim.sosiaalityöntekijäni ja lääkärini näistä tiesivät mutta asia ei heitä hetkauttanut. Kyllä jos psykiatrikin minua tapasi niin hänen olisi pitänyt tämä tutkia eikä vaan ajatella että ihan sama mulle jos tuolla ei oo kaikki kunnossa.
Ihmisethän tunnetusti huvikseen hyppelee katolta alas, sitäkö ajoit takaa?
Pakkohoitoon ei voida määrätä ketään ihan noin vain: se, että joku määrätään tahdosta riippumattomaan hoitoon tarkoittaa sitä, että henkilön henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja vapauteen puututaan. Pakkohoitoon määrättäessä kun saatetaan joutua käyttämään myös väkivaltaisia keinoja, ja lain mukaan varsinaisesti väkivaltaa saa käyttää (rauhan aikana) vain poliisi, ainoastaan poliisilla on virkaan sidottu oikeus (ja useissa tapauksissa myös velvollisuuskin) turvautua voimakeinoihin ja loukata ihmisen perustuslaillista fyysistä koskemattomuutta. Esim. poliisi epäillessään liikennejuopumusta ja henkilön kieltäytyessä puhaltamasta alkometriin ajaessaan autoa, saa raastaa ajoneuvon kuljettajan väkivalloin ja väkisin voimakeinoja käyttäen lääkärin arvioon kuljettajan tilasta: onko humalassa/päihtynyt vai ei. Samaten jos/kun lääkäri tekee virka-apupyynnön poliisille ottaa kunnan alueella oleva mielisairaaksi tiedetty tai vahvoin perustein epäilty henkilö, niin poliisi hakee vaikka kotoa voimakeinoin tälläisen henkilön lääkärin arvioon. Siihen poliisilla on velvollisuus ja tässä tehtävässä oikeus käyttää voimakeinoja tarvittaessa.
Koska näissä asioissa puututaan ihmisten fyysiseen koskemattomuuteen ja perustuslailliseen oikeuteen eli vapauteen, niin asiasta on olemassa tarkat säädökset:
Mielenterveyslain mukaiseen pakkohoitoon voidaan määrätä täysi-ikäinen henkilö vain ja ainoastaan:
1)jos hänen todetaan olevan mielisairas
JA
2)
jos hän mielisairautensa vuoksi on hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen mielisairauttaan
TAI hoitoon toimittamatta jättäminen
vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta
JA LISÄKSI
3)jos mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi tai ovat riittämättömiä.
Nämä kaikki kohdat pitää lääkärin perustella laittamalla lomakkeeseen rastit ruutuun edellä mainittujen toteamuksien kohdalle lain edellyttämällä tavalla, muutoin pakkohoidon lainmukaiset perusteet eivät täyty ja henkilöä ei saada lain mukaan väkisin ottaa hoitoon mielisairaalaan vastoin hänen tahtoaan.
Eli KÄYTÄNNÖSSÄ lääkäri laatii ns. TARKKAILULÄHETTEEN, jonka allekirjoittamalla lääkäri vahvistaa lähetteen lainvoimaisuuden, tämän jälkeen henkilö on menettänyt perustuslaillisen vapautensa toistaiseksi (enintään 3 vuorokaudeksi). Tämä tarkkailulähete on siis käytännössä määräys tahdosta riippumattoman hoidon aloitukseen, eli potilas viedään vastoin tahtoa ja väkisin mielisairaalaan suljetulle osastolle lukkojen taakse.
"Sen selvittämiseksi, ovatko edellytykset henkilön hoitoon määräämiseen hänen tahdostaan riippumatta olemassa, hänet voidaan ottaa tarkkailuun sairaalaan.
Tarkkailuun lähettämistä varten lääkärin on tutkittava potilas ja, jos hän pitää potilaan hoitoon määräämistä välttämättömänä, laadittava hänestä kirjallinen lääkärinlausunto (tarkkailulähete). Tarkkailulähetteen tulee sisältää perusteltu kannanotto siitä, ovatko edellytykset hoitoon määräämiseen todennäköisesti olemassa."
Siis koska varsinaista mielisairautta ei aina voida noin vain todeta, niin riittää se, että lääkäri epäilee potilaan olevan TODENNÄKÖISESTI mielisairas.
"Viimeistään neljäntenä päivänä tarkkailuun ottamispäivän jälkeen tarkkailusta vastaavan lääkärin on annettava tarkkailuun otetusta kirjallinen tarkkailulausunto. Jos tarkkailusta vastaava lääkäri on esteellinen tai estynyt, lausunnon antaa sairaalan muu lääkäri. Tarkkailulausunnon tulee sisältää perusteltu kannanotto siitä, ovatko edellytykset hoitoon määräämiseen tahdosta riippumatta olemassa.
Jos tarkkailuaikana ilmenee, että edellytyksiä tarkkailuun otetun hoitoon määräämiseen ei ole, hänen pitämisestään tarkkailussa on heti luovuttava ja hänet poistettava sairaalasta hänen sitä halutessaan."
"Ennen hoitoon määräämistä on selvitettävä tarkkailuun otetun oma mielipide. Alaikäisen tarkkailuun otetun vanhemmille, huoltajille sekä henkilölle, jonka hoidossa ja kasvatuksessa alaikäinen on ollut välittömästi ennen tarkkailuun ottamista, on mahdollisuuksien mukaan varattava tilaisuus tulla joko suullisesti tai kirjallisesti kuulluksi.
Päätöksen tarkkailuun otetun määräämisestä hoitoon hänen tahdostaan riippumatta tekee sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaava ylilääkäri tai, jos hän on esteellinen tai estynyt, muu tehtävään määrätty ensisijaisesti psykiatrian erikoislääkäri. Päätös on tehtävä tarkkailulähetteen, tarkkailulausunnon ja sairauskertomuksen perusteella kirjallisesti viimeistään neljäntenä päivänä tarkkailuun ottamispäivän jälkeen. Päätöksen tulee sisältää perusteltu kannanotto siitä, ovatko edellytykset hoitoon määräämiseen tahdosta riippumatta olemassa. Päätös on annettava potilaalle tiedoksi viipymättä.
Jos hoitoon määrätty on alaikäinen, päätös on heti alistettava lääninoikeuden vahvistettavaksi."
Alaikäisten kohdalla kriteerit ovat lievemmät ja "liipaisukynnyksen" tulee olla muutenkin herkemmässä:
lain mukaan alaikäisen potilaan kohdalla ei välttämnättä edellytetä varsinaista mielisairautta:
"Alaikäinen voidaan määrätä tahdostaan riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon myös, jos hän on vakavan mielenterveydenhäiriön vuoksi hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen sairauttaan tai vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta ja jos mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi. Tämän momentin nojalla hoidossa olevaa alaikäistä saadaan pitää ainoastaan alaikäisille tarkoitetulla osastolla."
MIELISAIRAUDELLA tässä laissa tarkoitetaan (kuten lääketieteellisesti virallinen ja oikea termi kuuluu) VARSINAISTA MIELISAIRAUTTA, ELI PSYKOOTTISUUTTA, johon kuuluu vakava todellisuuden tajun hämärtyminen, eli harha-aistuimukset, harha-ajatukset jne. Eli käytännössä kyseeseen tulevat useimmiten SKITSOFRENIA ERI MUOTOINEEN ja MAANIS-DEPRESSIIVISYYS, sekä sitten on olemassa tietysti psykoottistasoisesti oireilevia mielenterveyde häiriöitä, joissa todella todellisuuden taju hämärtyy ja kyseessä voidaan katsoa olevan todellinen psykoosi.
Psykoosi tarkoittaa todellisuudentajun pettämistä. Mikäli psykoosi näkyy ulospäin tai haittaa ihmisen elämää se voidaan useimmiten luokitella psykiatrisen luokittelukäsikirjan ICD-10 mukaan. Tunnettuja psykoottisia häiriöitä - sairauksia ovat skitsofrenia, maanis-depressiivisyys ja Delirium Tremens - juoppohulluus - tärisyttävä sekavuus. Psykoottinen ihminen ei täysin erota mikä on oman mielen ja aivojen tuottamaa ja mikä on itsen ulkopuolista todellisuutta. Termiä psykoosi käytetään joskus synonyyminä termille mielisairaus. Psykoosit ovat yksi ryhmä monien psykiatristen sairauksien joukossa. Puhekielessä mielisairauksilla voidaan joskus tarkoittaa myös laajemmin psykiatrisia sairauksia. Psykoottisuus voi johtua myös somaattisesta sairaudesta (orgaaniset psykoosit).
Lääkäreiden välinpitämättömyys on kyllä tuttu juttu. Että kun pieni ihminen menee pyytämään apua ongelmiinsa, jotka ovat vaivanneet vuosikausia ja vasta nyt on saanut rohkeutta kysyä apua, lääkärisetä tuskin vilkaisee ja sekin on hyvin ylimielinen katse ja tulee hyviä neuvoja: "Täällä mitään unilääkkeitä määrätä. Nuoret harrastaa liikuntaa."
Ymmärrän kyllä sen, että terveyskeskuslääkärillä on paljon työtä ja monet valittavat oloaan, eihän sellaista jaksa kuunnella. Mutta sitten pitäisi ymmärtää, mihin tuollainen välinpitämättömyys ja kylmyys johtaa. Se pieni ihminen, joka on muuttunut vielä pienemmäksi tuon kohtelun seurauksena menee kotiinsa todettuaan, ettei apua todellakaan ole saatavilla. Että ongelmat on itse jaksettava kantaa, yksin. Ja kun ei enää jaksa, on pakko yrittää lopettaa se kaikki. Todennäköisesti sekään ei onnistu ja sama paska jatkuu vain.
...kyse edes terveyskeskuslääkäristä, vaan yksityisen firman lääkärillä ja lisäksi psykiatrilla kävin.
symbaltat o aika hyviä vaikkei ne poista yksinäisyyden tuomia murheita. Ehkä jonain päivänä saan oman tähtien tytön ja rakastan häntä niinkuin ainutta aarretta maan päällä. Siihen asti odotan ja odotan että näen tummien hiuksien lomasta tummat tähtisilmät ja tiedän että olen vihdoin kotona. Voimia kaikille leskeksi jääneille.Helppoa ei ole mutta elämä jatkuu. Toivottavasti