Itkin, kun luin emeritusrikostutkija Jorma Palon teosta, varsinkin kohdassa, jossa hän kertoi siitä, kun Gustafsson määrättiin matkustuskieltoon pidätyksen päättyessä. Kas näin:
"Matkustuskiellon vuoksi Nils ei päässyt käymään myöskään surmattujen ystäviensä haudaoilla Helsingin pitäjän eli Pyhän Laurin kirkolla kesäkuun alussa, kun heidän kuolemastaan tuli kuluneeksi 44 vuotta. Hän oli käynyt siellä joka vuosi helluntain tienoilla ja laskenut haudoille pienet kukkakimput. Saman hän oli tehnyt myös joulunpyhinä, mutta aina yksin.
-----------
(Nyyh!) Perkele, kyllä on raakaa väkeä nuo Suomen poliisit. Ja yhtä raakoja on nekin, jotka väittävät ilkeyksissään, ettei haudoilla ole mitään kukkakimppuja näkynyt...
Kyllä niin on, että minkäänlainen rahasumma ei riitä korvaamaan Gustafssonin kokemaa kärsimystä ja niin edelleen.
"Matkustuskiellon vuoksi Nils ei päässyt käymään myöskään surmattujen ystäviensä haudaoilla Helsingin pitäjän eli Pyhän Laurin kirkolla kesäkuun alussa, kun heidän kuolemastaan tuli kuluneeksi 44 vuotta. Hän oli käynyt siellä joka vuosi helluntain tienoilla ja laskenut haudoille pienet kukkakimput. Saman hän oli tehnyt myös joulunpyhinä, mutta aina yksin.
-----------
(Nyyh!) Perkele, kyllä on raakaa väkeä nuo Suomen poliisit. Ja yhtä raakoja on nekin, jotka väittävät ilkeyksissään, ettei haudoilla ole mitään kukkakimppuja näkynyt...
Kyllä niin on, että minkäänlainen rahasumma ei riitä korvaamaan Gustafssonin kokemaa kärsimystä ja niin edelleen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
siihen mihin se sinulla parhaaseen tarpeeseen tulee....olet ihan sairas, olet nyt hommannut tuon Palon kirjan viimeisillä centeilläsi, luet sitä ja toistelet täällä kyynelten läpi...ei se kannata, anna mennä..... kjäh nuija.
Suomen poliiseissa. Ajatelkaa nyt vaikka sitäkin, että Nils ja hänen ihastuttava vaimonsa joutuivat puhumaan suomeksi keskustellessaan! Nils, ja hänen ihastuttava vaimonsa, jotka tuskin osaavat suomen sanaa...! Jumal'auta, kyllä on härskiä meininkiä. Eikö millään ole mitään rajaa?
Liekö perää siinä, että Nils sanoikin tarmokkaasti sille Tuomiselle, että "Haiste sine, haiste sine... mikä helvete se taas oli, mikä piti haiste...?"
Jos sanoi, niin hyvä! Sen se ansaitsikin, mokoma.
Henkinen kärsimys on aina otettava vakavasti, ehkä vakavamminkin kuin ruumiillinen.
Mielestäni nämä kyseiset poliisit ja tämä kyseinen kärsijä puolisoineen olisi ohjattava kriisiapuun ja tunnepatoutumien purkautumisleirille - suosittelen lämpimästi viikonloppuna telttaretkeä Bodom-järvellä.
Puhuisivat siellä asiat halki ja sillä sipuli, sitten terapeuttisia seuraleikkejä, vaikka ongintaa, vettä kengässä, makkaran paistoa ja puu-ukkojen vuolemista.
Tavaroiden piilotteleminen on oiva liikunnallinen ilta-aktion ennen aamun valkenemista ja sen myötä nukkumaanmenoa tietenkin teltan päälle.
Ehdottomasti hyvä ajatus. Ja jotta touhuun saataisiin vähän erikoisempaa liikunnallista lisäystä, onginta rannassa tapahtuu nimen omaan 10 senttisellä tikulla.
Pieni huiske ja siimasoppa se antaa säväyksen vanhoille luille, ja saattaapa herättää muistikuvia muinaselta keijukaisten huviretkeltä, jonka iso paha peikko pilasi.
Mutta viinaa, pirun alkoholia, vain määrätipat!