Tämä oli ensin rakkaudessa, mutta pistän sen nyt kuitenkin tänne, kun tuntuu että enemmän se tänne kuuluukin.
Olen kynnystä vaille 18-vuotias tyttö, enkä ole ikinä seurustellut 'tosissani'. Yksi juttu on ollut, muttei se ollut seurustelua. Ei minua niinkään tuo ikä ressaa ollenkaan, vaan se, että tuntuu että en kelpaa kenellekkään. Tai jos kelpaan, ne ovat sitten niitä, joille kelpaa kaikki. Näin kamalasti sanottuna.
En tiedä, olenko niin kamalan näköinen tässä pinnallisessa maailmassa, että ajan kaikki miehet pois. En vaan jaksa typeränä kikatella, pukea sellaisia vaatteita joista oksennan ynnä muuta, olen vaan oma itseni ja se siitä puolesta. Kyllähän tietynnäköiset miehet välillä antavat minulle katseensa, mutta nekin jää aina siihen katseluun. En tiedä, pitäisikö vaan rivakasti tarttua herrasta 'kiinni' ja mennä juttelemaan, voin olla sellaiseen liian ujokin.
Sitten on tämä toljottaminen. Pojat eivät sitä tee, suurimmaksi osaksi tytöt sitä tekevät: katsovat päästä varpaisiini, sitten inhoa täydeltä katsovat silmiini. En tiedä mitä tällä hakevat, taidan näyttää sitten niin järkyttävältä, tuskin nyt ihailevatkaan, periaatteessa minulle yksi lysti mutta suhteellisen ärsyttävää ja inhottavaa tuollainen.
Hm, onhan minulla kuten kaikilla kriteereitä miesten suhteen. Tässä pienesti niputettuna: Ulkonäkö on tummanpuhuva (Puhekielellä tunnemme nimellä hevari, ei ole pakko olla sellainenkaan, mutta vaaleanpunainen nyt ei vaan miehille sovi) ei joka viikonloppu, ei edes joka toinen tai kolmas rällästä ympärikännissä menemään, muttei tarvitse absolutistikaan olla. Ei polta, kun en itsekkään. Ei kiroile paljoa, on ulkonäöltänsä kuitenkin suhteellisen _siisti, on ystävällinen suurimpaa osaa ihmisiä kohtaan, OSAA KÄYTTÄYTYÄ. Omaa puhekyvyn ("Joo, ei, ehkä, en tiedä, päätä sä") Eivät monen vastauksen jälkeen ole hyväksyttäviä vastauksia. Kropan muodolla ei ole tuontaivaallista merkitystä.
Ja koko viesti lyhennettynä: Pitääkö minun vaan kiltisti etsiskellen ja odottamalla odottaa itselleni mies (vaikka kriteerini ovat korkealla, ne eivät ole mahdottomat) vai ottaa sellainen, josta en edes oikeasti pidä, mutta olen vain sen takia että on joku.
Siihen en haluaisi ruveta.
Olen kynnystä vaille 18-vuotias tyttö, enkä ole ikinä seurustellut 'tosissani'. Yksi juttu on ollut, muttei se ollut seurustelua. Ei minua niinkään tuo ikä ressaa ollenkaan, vaan se, että tuntuu että en kelpaa kenellekkään. Tai jos kelpaan, ne ovat sitten niitä, joille kelpaa kaikki. Näin kamalasti sanottuna.
En tiedä, olenko niin kamalan näköinen tässä pinnallisessa maailmassa, että ajan kaikki miehet pois. En vaan jaksa typeränä kikatella, pukea sellaisia vaatteita joista oksennan ynnä muuta, olen vaan oma itseni ja se siitä puolesta. Kyllähän tietynnäköiset miehet välillä antavat minulle katseensa, mutta nekin jää aina siihen katseluun. En tiedä, pitäisikö vaan rivakasti tarttua herrasta 'kiinni' ja mennä juttelemaan, voin olla sellaiseen liian ujokin.
Sitten on tämä toljottaminen. Pojat eivät sitä tee, suurimmaksi osaksi tytöt sitä tekevät: katsovat päästä varpaisiini, sitten inhoa täydeltä katsovat silmiini. En tiedä mitä tällä hakevat, taidan näyttää sitten niin järkyttävältä, tuskin nyt ihailevatkaan, periaatteessa minulle yksi lysti mutta suhteellisen ärsyttävää ja inhottavaa tuollainen.
Hm, onhan minulla kuten kaikilla kriteereitä miesten suhteen. Tässä pienesti niputettuna: Ulkonäkö on tummanpuhuva (Puhekielellä tunnemme nimellä hevari, ei ole pakko olla sellainenkaan, mutta vaaleanpunainen nyt ei vaan miehille sovi) ei joka viikonloppu, ei edes joka toinen tai kolmas rällästä ympärikännissä menemään, muttei tarvitse absolutistikaan olla. Ei polta, kun en itsekkään. Ei kiroile paljoa, on ulkonäöltänsä kuitenkin suhteellisen _siisti, on ystävällinen suurimpaa osaa ihmisiä kohtaan, OSAA KÄYTTÄYTYÄ. Omaa puhekyvyn ("Joo, ei, ehkä, en tiedä, päätä sä") Eivät monen vastauksen jälkeen ole hyväksyttäviä vastauksia. Kropan muodolla ei ole tuontaivaallista merkitystä.
Ja koko viesti lyhennettynä: Pitääkö minun vaan kiltisti etsiskellen ja odottamalla odottaa itselleni mies (vaikka kriteerini ovat korkealla, ne eivät ole mahdottomat) vai ottaa sellainen, josta en edes oikeasti pidä, mutta olen vain sen takia että on joku.
Siihen en haluaisi ruveta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kai se on pakko vain odottaa.. :/ Eihän siinä kauheasti oo järkeä ottaa sellasta, josta ei tosiaan pidä! Mä en ainakaan tekis niin.
vielä jotakuta JÄRKEVÄÄ jonka kanssa voisi seurustella ja joka haluaisi seurustella kanssani. Valintaa kaventaa vielä vakaumukseni, olen siis uskossa. (Olen 23 vuotias)
Muuten Kotisatama.fi/net sivustolla kannatta käydä. Äläkä säikähdä uskovaisuusasiaa,osalla sivustolle kirjautuneista uskonto ei ole välttämättä maailman tärkein asia. Kuitenkaan useimmat heistä ei juo,polta tai rellestä....
"jotakuta JÄRKEVÄÄ - - uskossa."
No eipä ihmekään, kun et ole ketään noilla kriteereillä löytänyt. Järkevyys ja sokea uskominen tuhansia vuosia vanhoihin lammaspaimenten iltanuotiosatuihin ovat melkoisessa ristiriidassa.
Sun tilanne on aika sama kuin mulla, en osaa "markkinoida" itseäni. Olen ujo, koht 18-vuotias jätkä. En pidä ryyppy-bileistä, vaik joskus juonkin (en paljoa). Muutenkin kuulostan aika paljon tolta sun "unelma" mieheltäs
Ja mitä erilaisuuten tulee, niin ei mua muut tytöt kiinnostakkaan, kikattelijat on yleensä ärsyttäviä ja pinnallisia. Joten toivoa on vielä. :)
kirjoituksesi oli osin kuin omaa ajatusmaailmaani. :) Itse olen reilu 18 vuotta, eikä minulla ole ollut koskaan ennen mitään seurustelujuttuja. Minuakin jotkut tytöt katsovat päästä varpaisiin nenä pystyssä, koska en vain tykkää pukeutua söpöihin balleriinoihin, leveä vyö vyötärölle, pillit jalkaan, suuret pallohelmet kaulaan, jättisuuret aurinkolasit silmille ja hajuvettä niin että haistaa kilometrinkin päähän, että meidän koulun lissu on kävellyt tästä tunti sitten (tarkoitukseni on saada tällä kuvauksella vahva mielikuva tästä 'mielikuvitus lissusta', ei morkata ketään). Kuitenkin, itse asiaan :D
Omassa mielessänikin alkoi pyöriä jo pikkuhiljaa ajatus, että enkö minä nyt löydä mistään sellaista mielenkiintoista ihmistä, kun kaikki kaksilahkeiset olivat olleet siihen asti kavereita ja kaikki ystäväni alkoivat olla jo pikkuhiljaa seurustelusuhteissa. Enkä minä halua pitää kiirettä tällaisissa asioissa. Aina olen sanont kaikille, että kylle se aikanaan löytyy, ja kaikki ovat hokeneet että kyllä sitä pitää myös etsiä, ei löydy muuten. No sitten se tupsahti vain eräänä päivänä eteeni, kun sitä vähiten odotin. :D Aluksi ajattelin kyseisestä ihmisestä, että onpa idiootti (oli vahvassa humalassa, kun näin ensimmäistä kertaa) :D, mutta tutustuttuani paremmin... :) Tuossa se nyt nukkuu sängylläni ja minä kirjoittelen täällä. :D Eihän sitä tiedä vielä, että tuleeko tästäkää mitään kummosempaa, mutta aika näyttää. :)