näköjään tässä käy hyvin sijaisperheen ongelmat.
joskus kun ajattelee. että onkohan oikein että lapsi yleensäkkin sijoitettiin huostaan.
kuten on tapauksia käynyt. että huostaan otettua lasta on pahoinpidelty. ruotsissa tuli juttua. että lapsia oli jopa käytetty sijaiskodeissa seksuallisesti hyväkseen.
esim minut on pienenä huostaan otettu. joka johtui vaan siitä että vanhempien eron takia mut huostaan otettiin vanhempien riitojen vuoksi. koskaan mua ei kotona hakattu jne. ongelmat tuli vaan siitä että vanhempani aina tappeli. jonka takia olin aika syrjään vetäytyvä. joka johti siihen että jouduin sijaiskotiin. erinäisten syiden takia. jotka selvisi vasta sitten kun olin aikuinen. mutta en koskaan tullut sijaisvanhempien kanssa toimeen. kun ne koitti pakottaa mut määrättyyn muottiin. ihan kuin olisi koittanut tunkea neliskulmaista palikkaa pyöreeseen reikään. ja silti paikka katsottiin minulle paremmaksi. koin vaan että sijaisperheessä pärjää omat biologiset lapset, ja sitten ne jotka tulevat toimeen sijaisvanhempien kanssa.
äitini itki aina kun kävi katsomassa mua, kun itkin joka kerta vaan kun se kävi katsomassa mua.
olo parani vasta sitten kun olin täysi ikäinen.
mutta tämän jälkeen minusta ei ollut enää miksikään työn tekijäksi. vaan suoraan eläkkeelle.
omaa isääni en halua tavata koskaan. kun se piti mun äitiä hellan ja nyrkin välissä vuosia. niin sitten kun äitini masentui. niin homam meni siihen että mut otettiin huostaan.
öitini on ymmärtänyt mun oikkuja lapsesta asti joka liittyy mun sairauteen. mitä koskaan sijarini ei koskaan ymmärtäneet. koska he ovat paljon parempia kasvattajia. js siksi olin siellä.
olen koittanut nyt ottaa aikuisena takaisin sitä aikaa mikä mulla jäi äitini kanssa saamatta.
mielestäni osa sijais otoista on todella tarpeellisia. mutta suomessa on paljon huostaan ottoja. jossa ajatellaan vaan lasta. eikä sitä että miten vanhemmat voivat.
esim vanhemmat ei saa töitä rahasta tiukkaa jne.
jne. joka tekee sitten sen että hermot kiristyy.
ja sit tapahtuu jotain ikäviä juttuja.
jonka takia otetaan huostaan.
esim lapsella on eritys ongelmia "adhd/asperger/down/autistinen/mbd"
jne. asioihin ei yleensä puututa miten on pärjännyt lapsen kaa kotona jne. meni neuvoja tai tarha täti tajuaa olla tuollaisen kanssa?
millaista on elää lapsen kanssa 24t/7päivänä viikossa.
monilla sosku tädeillä ei ole edes omia lapsia.
niin helppohan on niiden sanoa miten pärjätä lapsen kanssa. kun itse ei tarvii sietää kuin 8t päivässä.
itse kokisin että olisin paremmassa asemassa. jos äitiäni olisi tuettu enemmän ja kuunneltu.
jälkeen päin kun olen kiertänyt tuttuja paikkoja läpi jossa olen ollut. niin ensimmäiseksi tulee kysymys ai mikä "piip" se sulla on? miten se vaikuttaa sun elämiseen, vaikka siitä silloin jo kaikki kerrottiin jne. niin nyt vasta pyytelevät anteeksi mutta suurin osa sanoo siihen että ei heillä ole nyt aikaa jutella. tuu toiste.
joskus kun ajattelee. että onkohan oikein että lapsi yleensäkkin sijoitettiin huostaan.
kuten on tapauksia käynyt. että huostaan otettua lasta on pahoinpidelty. ruotsissa tuli juttua. että lapsia oli jopa käytetty sijaiskodeissa seksuallisesti hyväkseen.
esim minut on pienenä huostaan otettu. joka johtui vaan siitä että vanhempien eron takia mut huostaan otettiin vanhempien riitojen vuoksi. koskaan mua ei kotona hakattu jne. ongelmat tuli vaan siitä että vanhempani aina tappeli. jonka takia olin aika syrjään vetäytyvä. joka johti siihen että jouduin sijaiskotiin. erinäisten syiden takia. jotka selvisi vasta sitten kun olin aikuinen. mutta en koskaan tullut sijaisvanhempien kanssa toimeen. kun ne koitti pakottaa mut määrättyyn muottiin. ihan kuin olisi koittanut tunkea neliskulmaista palikkaa pyöreeseen reikään. ja silti paikka katsottiin minulle paremmaksi. koin vaan että sijaisperheessä pärjää omat biologiset lapset, ja sitten ne jotka tulevat toimeen sijaisvanhempien kanssa.
äitini itki aina kun kävi katsomassa mua, kun itkin joka kerta vaan kun se kävi katsomassa mua.
olo parani vasta sitten kun olin täysi ikäinen.
mutta tämän jälkeen minusta ei ollut enää miksikään työn tekijäksi. vaan suoraan eläkkeelle.
omaa isääni en halua tavata koskaan. kun se piti mun äitiä hellan ja nyrkin välissä vuosia. niin sitten kun äitini masentui. niin homam meni siihen että mut otettiin huostaan.
öitini on ymmärtänyt mun oikkuja lapsesta asti joka liittyy mun sairauteen. mitä koskaan sijarini ei koskaan ymmärtäneet. koska he ovat paljon parempia kasvattajia. js siksi olin siellä.
olen koittanut nyt ottaa aikuisena takaisin sitä aikaa mikä mulla jäi äitini kanssa saamatta.
mielestäni osa sijais otoista on todella tarpeellisia. mutta suomessa on paljon huostaan ottoja. jossa ajatellaan vaan lasta. eikä sitä että miten vanhemmat voivat.
esim vanhemmat ei saa töitä rahasta tiukkaa jne.
jne. joka tekee sitten sen että hermot kiristyy.
ja sit tapahtuu jotain ikäviä juttuja.
jonka takia otetaan huostaan.
esim lapsella on eritys ongelmia "adhd/asperger/down/autistinen/mbd"
jne. asioihin ei yleensä puututa miten on pärjännyt lapsen kaa kotona jne. meni neuvoja tai tarha täti tajuaa olla tuollaisen kanssa?
millaista on elää lapsen kanssa 24t/7päivänä viikossa.
monilla sosku tädeillä ei ole edes omia lapsia.
niin helppohan on niiden sanoa miten pärjätä lapsen kanssa. kun itse ei tarvii sietää kuin 8t päivässä.
itse kokisin että olisin paremmassa asemassa. jos äitiäni olisi tuettu enemmän ja kuunneltu.
jälkeen päin kun olen kiertänyt tuttuja paikkoja läpi jossa olen ollut. niin ensimmäiseksi tulee kysymys ai mikä "piip" se sulla on? miten se vaikuttaa sun elämiseen, vaikka siitä silloin jo kaikki kerrottiin jne. niin nyt vasta pyytelevät anteeksi mutta suurin osa sanoo siihen että ei heillä ole nyt aikaa jutella. tuu toiste.
Vastaukset 9
Vanhimmat
olisi hyvä opetella meidän kaikkien. Etkö ole käynyt koulua, vai miksi tekstisi kertoo ettet hallitse kirjoittamista.
ilmeisestikin sen ymmärsit.
Paljon suurempi ongelma mielestäni on se, että sosiaaliviranomainen ei osaa kirjoittaa edes huoltosuunnitelmia vaikka laki sitä edellyttää. Tota, noin, se on paljon suurempi ongelma kuin se, että joku lastensuojelumme uhriksi joutunut ihminen ei kirjoita nettiin, niin että tota noinkin ymmärtäisi. Minä ainakin sain selvää kaikesta, mitä hän kirjoitti. Sensijaan kansalaiset hyvin usein joutuvat tilanteeseen, jossa viranomaisen kirjallisesta hengentuotteesta ei saa mitään tolkkua. Kannattaisi, tota noin, sinne viranomaisiin päin esittää vaatimuksia kirjoitustaidosta, jos niihin haluaa takertua todellisen, konkreettisen lastensuojelussa ilmenneen uhrin kärsimykset sivuuttaen. Tuo lillukanvarsiin takertuminen oikeat, räikeät ja väärät lastensuojelukäytännöt sivuuttaen on opittu varmaan jossain, mutta missä, kerro tota noin. Missä tollasen lähestymistavan olet oppinut.
.kauhiaa luettavvaa!
(Mitähän ihimettä tuokin kirjoittaja yritti ajjaa takkaa...? Turhaa vaan tulle tänne höpöttelleen!)
kirjoittajan kohtalo?
lastensuojelussa sellaiseen asiaan kuin että sijaishuollossa olevat lapset eivät ole olleet minkään koulun kirjoilla! Eli suomeksi sanottuna eivät käy/ole käyneet koulua!
Jospa tämä ap. kirjoittaja on kokenut samanlaisen kohtalon sijoitettuna ollessaan. Ettei ole saanut käydä kouluja ollessaan lastensuojeluviranomaisten sijoitettamana suomalaisessa sijaishuollossa.
arvostelemalla kirjoitusta,vai onko tarkoituskin vaientaa hänet
vai onko tarkoituskin vaientaa hänet?
Kun joku sijoitettu ilmaisee kaivatun kokemusperäisen mielipiteensä koko lastensuojelurumban parhaimpana asiantuntijana, ja koko rumban kohteena, niin hänet vaiennetaan. Tämä on kyllä havaittu ennenkin. Kirjoitustyylistä mollaaja mokas vielä siinä, että katsoo sijoitettujen lasten jäävän perusopetusta vaille. Eihän niin saisi olla. Kukaan sijari ei nyt ole ottanut mitään kantaa siihen, että entinen sijoitettu olisi toivonut enemmän tukea omalle äidilleen, jotta hän ja äiti olisivat saaneet elää yhdessä erottamisen sijaan. Olen tästä täysin samaa mieltä aloittajan kanssa enkä voi tajuta, miksi vierasta naista tuetaan ja oma äiti hylätään täysin lastensuojelussa. Toivon, ettei keskustelu tästä tyrehdy vaikka toi yksi nipottaja sitä yrittää. Miksi heikkoon ja avuttomaan asemaan joutunut äiti on viranomaisten mielestä huono ja kelvoton äiti lapselleen. Miksi heikkoon ja avuttomaan asemaan joutunutta äitiä ei auteta, jotta hän voisi jatkaa elämäänsä yhdessä lapsensa kanssa. Mielummin siedetään lapsen kyyneleitä ja äidin kyyneleitä heidän ikävöidessään. Nyt pyydän, että unohdatte alkoholistit, vaan puhutaan nyt kerrankin niistä heikkoon ja avuttomaan asemaan joutuneista äideistä, joilla ei ole alkoholiongelmaa. Heitähän suurin osa huosta-äideistä ainakin tilastollisesti on.
asia.Lapsen ja äidin tunteista viis,sossuilla on omat visiot.