Joskus mulla muistaakseni oli kavereita ja elämä oli ihan mukavaa. Masis ja väsymys tuntuu vaan olevan nykyään melkein jatkuvaa ja usein tuntuu että tässä ei elä enää kauan kun tekee mieli vaan päättää päivänsä lähes jatkuvasti, olla jossain muualla kun tässä maailmassa. Suurimman osan ajasta mikään ei kiinnosta, ei ne ihmissuhteet ja kaveritkaan, ei niitä kyllä olekkaan, mutta ei niitä kiinnosta hankkiakaan, ja mikä se paikka on missä niihin edes törmää, ei ainakaan näissä tavan ruokakaupaan-kotiin-ruokakauppaan-kotiin -ympyröissä.
Ilman lääkitystä mielialat vaihtelee jatkuvasti tosi paljon ja enimmäkseen ne on siellä masennuksen ja toivottomuuden puolella. Lääkitys antaa kuitenkin aika paljon motivaatiota tehdä asioita, esim. harrastaa liikuntaa(parantaa huomattavasti oloa), tai hankkia ihmissuhteita. Mutta niistä tulee sivuvaikutuksia. Lääkityksellä mikään ei pelota, kaikki on vähän helpompaa, myös se itsari. Yksinäisenä väsyneenä masentuneena, vielä jos rahat loppuu mitä siinä on enää tehtävissä muuta kun tappaa itsensä :'( ?
Jos on umpikujassa voi sitä lääkitystä kyllä testata jos se vaikka antais vähän vautia elämään. Testattu on kyllä jo ihan tarpeeksi lääkkeitä ja ilman lääkkeitä. Ja lääkkeitten sivuvaikutuksia ja ilman lääkkeitä olon sivuvaikutuksia, kumpi on parempi?? En tiedä.
Miks ei voi vaan olla hyvä olla. Hyvä olo on vasta kun nukkuu tai on rauhottavissa tai muuten ehkä satunnaisesti jonkun 'sekunnin'. On se elämä niin kivaa.
Tällä hetkellä väsyttää aivan liikaa, jatkuvasti, eikä oo mitään syytä nousta sieltä sängystä ylös nukkumasta, aina kun herää tekis mieli vaan vetää niitä unilääkkeitä uus satsi ja rueta samantien uudelleen nukkumaan. Elämä tuntuu niin tyhjältä, turhalta ja yksinäiseltä. Millään ei ole merkitystä. Lopetin viikko sitten(taas kerran) mielialalääkityksen, mistä myös saattaa tulla niitä sivuvaikutuksia, kohta kuitenkin alotan sen taas uudestaan kun pää räjähtää muuten. Tarviin jotain..toisen ihmisen ja rakkautta..tai jotain..mutta eipä noista ruokakaupoista ketään löydä, baareistako ehkä? Elämässä ei ole tällä hetkellä mitään, elämä ei vaan kiinnosta, ei ole minkäänlaisia tulevaisuuden suunnitelmia. Haluun vaan nukkua ja nukkua. Pitäiskö tehdä joku radikaali ratkaisu(ennen sitä itsaria).. muuttaa ulkomaille (mielellään johonkin trooppiselle tyttösaarelle missä sais nussia jatkuvasti, mutta eihän niitäkään oo kun elokuvissa). fak. en tiedä.
Kirjotin muutaman lauseen mitä päässä liikkuu, jos joku samalla tavalla tunteva yksinäinen vaikka tämän lukisi. :/
Ilman lääkitystä mielialat vaihtelee jatkuvasti tosi paljon ja enimmäkseen ne on siellä masennuksen ja toivottomuuden puolella. Lääkitys antaa kuitenkin aika paljon motivaatiota tehdä asioita, esim. harrastaa liikuntaa(parantaa huomattavasti oloa), tai hankkia ihmissuhteita. Mutta niistä tulee sivuvaikutuksia. Lääkityksellä mikään ei pelota, kaikki on vähän helpompaa, myös se itsari. Yksinäisenä väsyneenä masentuneena, vielä jos rahat loppuu mitä siinä on enää tehtävissä muuta kun tappaa itsensä :'( ?
Jos on umpikujassa voi sitä lääkitystä kyllä testata jos se vaikka antais vähän vautia elämään. Testattu on kyllä jo ihan tarpeeksi lääkkeitä ja ilman lääkkeitä. Ja lääkkeitten sivuvaikutuksia ja ilman lääkkeitä olon sivuvaikutuksia, kumpi on parempi?? En tiedä.
Miks ei voi vaan olla hyvä olla. Hyvä olo on vasta kun nukkuu tai on rauhottavissa tai muuten ehkä satunnaisesti jonkun 'sekunnin'. On se elämä niin kivaa.
Tällä hetkellä väsyttää aivan liikaa, jatkuvasti, eikä oo mitään syytä nousta sieltä sängystä ylös nukkumasta, aina kun herää tekis mieli vaan vetää niitä unilääkkeitä uus satsi ja rueta samantien uudelleen nukkumaan. Elämä tuntuu niin tyhjältä, turhalta ja yksinäiseltä. Millään ei ole merkitystä. Lopetin viikko sitten(taas kerran) mielialalääkityksen, mistä myös saattaa tulla niitä sivuvaikutuksia, kohta kuitenkin alotan sen taas uudestaan kun pää räjähtää muuten. Tarviin jotain..toisen ihmisen ja rakkautta..tai jotain..mutta eipä noista ruokakaupoista ketään löydä, baareistako ehkä? Elämässä ei ole tällä hetkellä mitään, elämä ei vaan kiinnosta, ei ole minkäänlaisia tulevaisuuden suunnitelmia. Haluun vaan nukkua ja nukkua. Pitäiskö tehdä joku radikaali ratkaisu(ennen sitä itsaria).. muuttaa ulkomaille (mielellään johonkin trooppiselle tyttösaarelle missä sais nussia jatkuvasti, mutta eihän niitäkään oo kun elokuvissa). fak. en tiedä.
Kirjotin muutaman lauseen mitä päässä liikkuu, jos joku samalla tavalla tunteva yksinäinen vaikka tämän lukisi. :/
Vastaukset 8
Vanhimmat
psykoosissa. Hakeutukaa välittömästi hoitoon ennen kuin teette jotain peruuttamatonta.
yritä säästää vaikka pari sataa ja lähde käymään halpislennolla turkissa. vaihtelu virkistää. mä voin tulla mukaan :D
Tai jos vaan hakis töitä jostain eu alueelta, Vieläkö työkkäri maksaa? No on mulla vakkari työ ja kaikki hyvin, mut jotain puuttuu...
Ei se vaihtelu auta enää silloin, kun asiat on tietyssä pisteessä.
Niin, toivotaan että tää elämä ei ihan vielä kuitenkaan oo lopussa, vaikka useimmiten tuntuukin että paras ois vaan ampua aivot pellolle. Ehkä joku matka vois olla hyvä, yksin vaan ei monesti kiinnosta lähteä.
Kyllä ne maksaa vissiin jotain köyhyysrahaa (kunhan saan tarvittavat paperit vietyä sinne työkkäriin).
Kannattais varmaan miettiä mistä/mikä sen pahan olon aiheuttaa? Lisäksi lähtee ulos (vaikka pyöräileen... ottaan valokuvia...)? Pura se huono olo johonkin. Jotain muutosta nyt varmaan elämääsi kaipaat. Eikä ne tytöt nyt varmaan pelkästään sitä varten ole? Kaikkee hyvää sulle toivotan.
"Eikä ne tytöt nyt varmaan pelkästään sitä varten ole?"
Ap. kirjoittajan ikä on valehdeltu( varmaan joku 13) ja toi tyttöjuttu oli varmasti vitsi.
Puhut kyllä ihan asiaa. Toivottavasti tälle elämälle on tehtävissä jotain eikä se vielä ole lopussa, niinkuin usein tuntuu.
"Eikä ne tytöt nyt varmaan pelkästään sitä varten ole?"
Jep, tuo oli lähinnä kevennys muuten masentavaan viestiin.
Ei sinun tarvitse häpeillä huoliasi tai esittää mitään, jätä vaan hiiten tollaset loppukevennykset.