En laittanut tätä NUORET/Keho -teemaan, liekö tämä nyt puhtaimmillaaan äityittäkään, mutta..
Olen jo 50 ja haluan plastiikkakirurgin käsittelyyn. Teen työtä, jossa joudun koko ajan olemaan arvioitavana ja näytillä...
Onko kenelläkään kokemusta kauneusleikkauksista, kyse on nyt vain iän tuomien muutosten korjaamisesta...
Hyvä p-kirusgi, kokemuksia yms.
Olen jo 50 ja haluan plastiikkakirurgin käsittelyyn. Teen työtä, jossa joudun koko ajan olemaan arvioitavana ja näytillä...
Onko kenelläkään kokemusta kauneusleikkauksista, kyse on nyt vain iän tuomien muutosten korjaamisesta...
Hyvä p-kirusgi, kokemuksia yms.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitä vikaa on iän tuomissa muutoksissa? Miksi haluat näyttää nuoremmalta kuin olet? Missä on itsetuntosi aikuisena kypsänä naisena?
Tämä päätös on tehty jo kauan sitten. Se on nyt vain minun tapani elää, jollakin muulla voi olla toinen mielipide.
Eikä se nyt niin paha ole. Nykymaailma vaatii naisiltakin aivan eri asioita kuin jokin aika sitten. Kyllä minä olen ihan SInut itseni kanssa, mutta silti olen tullut tähän tulokseen.
Olen yksinäinen ihminen,en siis ole edes tilivelvollinen rahankäytöstäni kenellekään. (Tämä ei ole loukkaus) näin se vain nyt on, kun et kelpaa koristeeksi, siirry taka-alalle tai venytä vuosiasi plastiikkakirurgian avulla...
ajatuksiasi,olen itse ollut ns:kaunotar aina ja iän mukana kaiken kriisien keskellä kyllä se katoava kauneus masentaa.
"Miksi haluat näyttää nuoremmalta kuin olet?" Vastaanpa tuohon, kun tiedän jo kokemuksesta. Kaikkialla törmää siihen että nuoruutta ihannoidaan ja iän lisääntyessä sinua aletaan syrjiä niin työelämässä kuin sosiaalisissakin tilanteissa. Sinulta odotetaan ikäkaavaan sopivaa käytöstä, pukeutumista jne, yhtäkkiä ITSELLESI YLLÄTYKSENÄ kuulutkin täti-ihmisten ryhmään, joita ei oteta enää ihan todesta...
Itse näytän ikäistäni nuoremmalta eivätkä ihmiset näytä arvaavan ikääni. Usein on käynyt, että jossain vähän nuorempien joukossa olen ollut täysin tasavertaisena, kunnes ikäni on tullut ilmi. Muutos suhtautumisessa on järkyttävä. Toiset melkein jäykistyvät, kaikkea ei puhuta kuulteni, minua ei enää pyydetä mukaan jne.
Vaikka itse hyväksyn itseni aikuisena kypsänä naisena enkä edes haluaisi olla nuorempi kaikkine
nuoruuden tyhmyyksineen, on kurjaa kun ympäristö ei hyväksy aikuista naista tai kun toiset alkavat kuvitella minuun ominaisuuksia joita kliseemäisesti yhdistetään ikään. Vastaavasti iän tuomat muutokset saattavat antaa ihmisestä kuvan "ikälopusta", jollainen hän ei todellakaan tunne olevansa.
Valitettavasti en osaa neuvoa eikä ole kokemuksia, mutta haluan kuitenkin kertoa, että ymmärrän sinua, ja itsekin olen yli 50 v. Ei ole kivaa nähdä peilistä että on muuttunut kun sisällä tuntee olevansa IHAN sama kuin ennen. Ja ennen kaikkea ikävää on huomata että ihmisten suhtautuminen muuttuu!
Ulkonäkö on antanut minulle aina itsevarmuutta, mutta nyt sitä onkin löydyttävä jostain muusta. On täysin hyväksyttävää jos ihminen haluaa korjata piirteitä jotka itseä häiritsevät, oli nuori tai vanha. Itselläni ei siihen ole taloudellisia mahdollisuuksia, joten ajattelen että korvaan nuoruuden hehkeyden kiinnittämällä enemmän huomiota tyyliin ja "sisäisiin arvoihin".
Ihanteenani ovat varsinkin Ranskassa näkemäni monet hyvinkin iäkkäät naiset, jotka rypyistään huolimatta ovat uskomattoman viehättäviä ja tyylikkäitä. Jopa miehet pyörivät heidän ympärillään palvoen ja palvellen - arvostaen. Vastaavasti monet amerikkalaiseen tyyliin "korjatut" ja meikatut, nuoria jäljittelevät vanhat naiset ovat kauhistus. Kauhistus ovat myös suomalaiset ennen aikojaan mummon rooliin tyytyneet näkymättöiksi jättäytyneet naiset. Olen oikein miettinyt näiden ranskattarien viehätyksen salaisuutta ja toivon että joskus tavoitan saman.
(Sopiihan aihe tälle palstalle, kun sama asia tulee kuitenkin eteen kaikille naisille ja äideille)
Mielipidettä minulla ei juuri tähän asiaan ole, mutta nyt kun ajattelen, huomaan, että on kai jokaisen oma asia, mitä ulkonäölleen tekee. Nykymaailma on niin eros-rakkauden uuvuttama, että koko ajan täytyisi ajatella, miltä näyttää, vaikka se kuitenkin elämässä on ihan sivuseikka.
Tiedän yhden, joka kävi plastiikkakirurgilla, hän kävi Eiran sairaalassa muistaakseni jollakulla Antti-nimisellä kirurgilla, en tiedä, onko hän vielä siellä työssä, tarkistapa. - Onnea vain matkaan..