miksi syön?

Hei !Uskon ,että kaikille tulee välillä tilanteita ,että jokin asia tai elämäntilanne ajaa ihmisen lohduttamaan itteään jollakin tavalla.Jotkut alkaa urheilla älyttömästi ja toiset taas lohduttavat itteään ruualla.Olen huomannut itessäni sellasen ,että kun olen hermostunut jostakin niin syön koko ajan jotakin.On niin helppo sanoa toiselle ,että älä syö ! Ei se ole kuitenkaan niin helppoa.
Sanotaan ,että pitäis oikein miettiä minkä takia syö,vaikka ei olisikaan nälkä.Onko lapsuudessa tapahtunut ehkä jotakin,minkä takia lohduttautuu syömällä liikaa? Tiedä siitä sitten !
Kuulemma kun tekee mieli jatkuvasti makeaa niin olisi kromin puutetta.Mieti missä olet hyvä ja ala harrastamaan sitä ,mistä saat itsellesi hyvän olontunteen ,ehkä voit jopa korvata sillä syömisen :)Olen huono antamaan neuvoja.
Hyvää jatkoa sulle.

Kiitos "lohduttavasta" viestistäsi!

Minä entinen sokeriholisti tunnistan tuon olotilan ja voin kertoa oman tarinani lyhennettynä...

Kolmisen vuotta sitten lääkäri varoitteli sokeriarvoista, painoa oli tuolloin yli sadan, hävetti kulkea ihmisten ilmoilla ja mieli oli maassa koko ajan, kiukuttelin ja nukuin paljon, mikään ei jaksanut kiinnostaa... Siihen päälle vielä tuli avioero, olin lyöty kilojeni kanssa. Siinä aikani vielä itsesäälissä rypiessä tajusin että nyt on tehtävä jotain, en voi jäädä yksin läskieni kanssa. Sisuuntuneena päätin kokeilla Atkinssiä, siis minä joka ei päässyt kaupassa suklaalevyn ohi (se syötiin jo autossa kotimatkalla alle 10 min) päätin näyttää exälle ja koko maailmalle.

Hain kirjan ja tajusin että olin hiilihydraatti-koukussa. Otin tavoitteekseni pysyä ruokavaliolla vain kaksi viikkoa, pian olikin mennyt kuukausi, kiloja lähtenyt kymmenen ja mikä hienointa kaapissani oli avaamaton keksipaketti ollut tuon koko ajan.
Puolessa vuodessa sain 20 kiloa pois, fiilis oli mahtava, innostuin vähän kuntoilemaan vaikka ei minusta koskaan mitään urheilijaa tule.

Sitten tuli kesä ja miehet. olin yllättynyt että joku vielä katsookin minuun mutta tajusin että alan näyttämään ihan mukavalta ja olo oli virkeä, iloisempi. Parisen vuotta olen sen jälkeen pysytellyt tuossa painossa ja ruokavaliolla. Tosin laajentanut valikoimaa niin ettei tarvitse miettiä enää niin paljon. Kuukausi sitten päätin karistaa viimeiset 20 kiloa että olisin vihdoin normaalipainoisten kokoluokassa ensi kesään mennessä. 16 lähtemättä mutta alaspäin mennään ja pienin tavoittein (5 kg välein), en edes uskalla ajatella pidemmälle. Niin ja rakkauskin on löytynyt...

Tsemppiä ja suosittelen! Netistä kannattaa googlata sana karppaus niin saa tietoa ja tukea kohtalotovereilta.