Herään iloisena ja sitten se alkaa pieniki väärä ele mieheltäni ni kiukustun kiukustumistani ja iltapäivällä räjähdän huutoon ja itkuun... ja joka päivä melkee... Ajattelen että ei se välitä(välittää se mut erilailla ku minä)... järki huutaa mulle et lopeta mut tunteet juoksee edelle...
Olen mustasukkainen lähes kaikille naisille hänestä... työkavereille, asiakkaille, tuttaville...
Pelkään miten anoppi liittyy meän elämään kun vauva syntyy ja puhun siitä koko ajan... haittaako tuo jos anoppi yrittää auttaa ehkä vähän liikaa mut...? Jos se on noin tärkeä ihminen ukolleni ni antaa olla...
Jankutan joka asiasta että voin olla varma että kaikki miellyttää häntä... "Haluathan lähtä, varmasti, oletko ihan varma, miksi tommonen ilme???"... Ruuasta, kyläilystä, rahasta...
Välillä ´luulen ja huuan että hän ei rakasta mua, arvosta, kunnioita... itsetunto on kyllä vähä huono mulla mut...
ja vaikka mitä...mm. et hän ei luota et pystyn kasvattamaan meän lapsen...
ja joo puhun puhumistani... kuuntelen, keskustelen ja aina napsahtaa... turhauttavaa...
Kaikki pelottaa, onko elämää ku vaavi tulee (vaikka maailman ihanin asia on et tulee)... tekisin kaiken vaavin puolesta vaikka eroaisin, niimpä nii pystynkö pitää suhteen pystyssä...
apuaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!!!!!!!
Olen mustasukkainen lähes kaikille naisille hänestä... työkavereille, asiakkaille, tuttaville...
Pelkään miten anoppi liittyy meän elämään kun vauva syntyy ja puhun siitä koko ajan... haittaako tuo jos anoppi yrittää auttaa ehkä vähän liikaa mut...? Jos se on noin tärkeä ihminen ukolleni ni antaa olla...
Jankutan joka asiasta että voin olla varma että kaikki miellyttää häntä... "Haluathan lähtä, varmasti, oletko ihan varma, miksi tommonen ilme???"... Ruuasta, kyläilystä, rahasta...
Välillä ´luulen ja huuan että hän ei rakasta mua, arvosta, kunnioita... itsetunto on kyllä vähä huono mulla mut...
ja vaikka mitä...mm. et hän ei luota et pystyn kasvattamaan meän lapsen...
ja joo puhun puhumistani... kuuntelen, keskustelen ja aina napsahtaa... turhauttavaa...
Kaikki pelottaa, onko elämää ku vaavi tulee (vaikka maailman ihanin asia on et tulee)... tekisin kaiken vaavin puolesta vaikka eroaisin, niimpä nii pystynkö pitää suhteen pystyssä...
apuaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!!!!!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä ne tunteet heittää ja sellasta vuoristorataa välillä ettei mitään rajaa..mutta.. Mielestäni me naiset olemme EHKÄ omaksuneet tätä hormoni-juttua liiankin hyvin.
Älkää nyt käsittäkö vääriin..Mutta oma mieheni sanoi että hän kuuntelee, hän tukee, tämä on meidän yhteinen elämää mullistava asia, saan itkeä,saan olla ärsyttävä..tiettyyn rajaan asti. Ja se on kyllä totta. Se mies (jos se on fiksu) kyllä kuuntelee ja ymmärtää mutta ei me saada käyttäytyä IHAN miten vaan. Ja se voi kieltämättä olla aika hankalaa elää tiikerin kanssa 9kk..
No, totta on että yhdessä se vauva saadaan, yhdessä odotetaan. Mutta tosiasia on että mies ei voi millään tavalla (vaikka joskus toivoisinkin) käsittää kunnolla meidän raivarit jos ne kestää loputtomiin ja jos suusta tulee vain sammakoita. Eihän se ukkokaan saa raivota ihan miten vaan.
Mä tein niin kun lopulta ymmärsin että olin täys kusipää että menin ulos kävelylle, tajusin että en voi vaatia ymmärtämään 24/7 että se entinen kulta vaimoke on muuttunut hirviöks. Välillä piti tietenkin huutaa ja itkeä miehellekin..:) Mut tsemiä, tää nyt oli mun stoori mutta jos olet yhtä "villi" kuin minä niin suosittelen just niitä kävelyretkiä luonnossa..rauhoittaa mieltä ja ajatukset kulkee paremmin, esim. tajuaa että kyllä se mies on siellä tukemassa.. =)
Joo tiiän tosiaan itekki et yli menee ja olenhan jo vähän oppinu hillittemäänki itteä... mut se on vaa nii outoa ku se tunne vallittee tai ku itku alkaa ei siis vaa pysty olemaa järissää... Ja yritän kyllä välillä olla mukavaki mussukalle...
Joo, ymmärrän fiilikset..meidän suhteen pelastus oli myös se kun päätin että muksujen ikäero täytyy olla jotain 267 vuotta..en jaksa itseäni raskaana taas. =) eikä varmaan ukkokaan XD JAKSAMISTA..=)(useimmilla se taitaa helpottaa sitten loppua kohti, mulla hieman kun puuhastelin himas, sai levätä ja järjestellä muksun kamppeita.)Mutta myönnän kyllä että jos mies olisi alkanut juosta baareissa jne olisin tod.näk ampunu..=)
Ja niinhän se on että jokaisessa ihmis suhteessa ihminen ottaa niin paljon valtaa itselleen kun sitä toinen/ryhmä vaan antaa. Sama toimii parisuhteessa.
Hieman siis tarkoitan sitä että jos miehesi esim. antaa periksi sulle kun kiukuttelet niin sitä helpommin kiukuttelet koska tiedät saavasi sillä tahdon läpi.
Asiaa voi toki itsekin muuttaa, mutta ensin se pitää tiedostaa ja tarkkailla itseään...