Luulisin hyvin monen palstalaisen olevan aidosti kiinnostunut aiheesta "omakohtainen usko".
Milloin usko on omakohtaista ja voiko oppinsa erittäin tiukkoihin raameihin kehystäneeseen vl-liikkeeseen kuuluvalla yksittäisellä uskovaisella olla omakohtaista uskoa?
Itseäni tämä kysymys on askarruttanut siitä asti, kun joku taannoin kirjoitti Päivämiehen korostaneen omakohtaisen uskon tärkeyttä. Muistaakseni silloin jäi päällimmäiseksi käsitys, että Päivämiehen kirjoituksessa korostettiinkin itseasiassa sitä, että jokainen huolehtisi omalta kohdaltaan, ettei kuuliaisuus seurakuntaa kohtaan horjuisi.
Jos näin on, on se kyllä ollut tahallinen harhautus eli on käytetty erittäin positiivisia mielikuvia synnyttävää käsitettä täsmälleen päinvastaiseen tarkoitukseen.
Keskustelun höysteeksi esitän yhden omakohtaisiin kokemuksiin perustuvan väittämän:
Mitä tiukemmin ja yksityiskohtasemmin hengellinen yhteisö on raamittanut sääntönsä, sitä kapea-alaisempi yksittäisen jäsenen mailmankuva ja uskonkäsitys on ja sitä vähemmän jää tilaa omakohtaiselle uskolle ja että myöskin sitä suvaitsemattomampi ja tuomitsevampi hän on yhteisön ulkopuolista maailmaa ja ihmisiä kohtaan.
Milloin usko on omakohtaista ja voiko oppinsa erittäin tiukkoihin raameihin kehystäneeseen vl-liikkeeseen kuuluvalla yksittäisellä uskovaisella olla omakohtaista uskoa?
Itseäni tämä kysymys on askarruttanut siitä asti, kun joku taannoin kirjoitti Päivämiehen korostaneen omakohtaisen uskon tärkeyttä. Muistaakseni silloin jäi päällimmäiseksi käsitys, että Päivämiehen kirjoituksessa korostettiinkin itseasiassa sitä, että jokainen huolehtisi omalta kohdaltaan, ettei kuuliaisuus seurakuntaa kohtaan horjuisi.
Jos näin on, on se kyllä ollut tahallinen harhautus eli on käytetty erittäin positiivisia mielikuvia synnyttävää käsitettä täsmälleen päinvastaiseen tarkoitukseen.
Keskustelun höysteeksi esitän yhden omakohtaisiin kokemuksiin perustuvan väittämän:
Mitä tiukemmin ja yksityiskohtasemmin hengellinen yhteisö on raamittanut sääntönsä, sitä kapea-alaisempi yksittäisen jäsenen mailmankuva ja uskonkäsitys on ja sitä vähemmän jää tilaa omakohtaiselle uskolle ja että myöskin sitä suvaitsemattomampi ja tuomitsevampi hän on yhteisön ulkopuolista maailmaa ja ihmisiä kohtaan.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Seppo Lohi puhui iltahartaudessaan radiossa tosi osuvasti ihmiskäskyille alistumisesta ja alistamisesta. Alistamista ei voida hyväksyä varsinkaan jos sitä harjoitetaan uskon varjolla.
Kannattaa kuunnella saarna, linkki ko. hartauteen löytyy tästä ketjusta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000028472881
Tässä on hartaudesta myös kirjoitettu versio:
http://www.evl.fi/kkh/kt/radio/hartausarkisto/2007/iltahartaus_07-08-17_lohi.html
Tunnusmerkithän täsmäävät ihan täysin -jopa vl-saarnaajan kertomat tunnusmerkit. Ehkä Seppo Lohi halusikin kuuntekijoidensa huomata kuinka lähellä farisealaisuus on vl-uskontoa.
Ihan kuin Lohi olisi kuvaillut vl-uskonnon kehittymistä kertoessaa Jeesuksen ajan farisealaisuudesta. Itsekin olen elänyt vl-lain alla ja tiedän mistä puhun.
Itäni todella havahdutti tuo Uljaksen heitto - omatuntuo kasvaa seurakunnassa. Se on kaiken sen vihjalun ja rivienväliin kirjoittamisien jälkeen suora osoitus siitä ettei kolektiivinen omantunnon oppi ole mihinkään kadonnut.
Ole kuuliainen (ajalliselle) seurakunnalle ja sen asenteille. Tuo lause osoitaa pelottavalla tavalla kuinka omakohtaisesta uskosta ja siinä valvomisesta tulee luopua. Omakohtaisessa uskossa valvominen ei ole omakohtaisessa uskossa valvomista vaan yhteistunnossa ja yhteisissä mielipiteissä valvomista.
Ehkä tätä voi olla vaikea nähdä siitä vankilasta käsin jossa moni elää...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000028554062
Tämän viestin jälkeen samoq loistavalla tavalla jatkaa näitä ajatuksia. Ehdottoman kuuliaisuuden vaatiminen ajalliselle seurakunnalle johtaa tilanteseen jossa:
"Mutta mielenvankilan muurit ovat korkeat, ne kohoavat taivaaseen asti. Ne estävät näkemästä, kokemasta, kyseenalaistamasta ja ajattelemasta loppuun asti. Missä on Jumala, mikä on Hänen tahtonsa?"
Ajattelu jossa omatunto kasvaa seurakunnassa johtaa väistämättä myös valtaan ja mielivaltaan. Siihen että ihmiset tuomitsevat toinen toistaan.
Mikään muu ei ole tärkää kuin kulkea ennen uskoneitten lampaitten jäljessä. Tämä ei kuitenkaan ole omakohtaisessa uskossa valvomista vaan nimenomaan joukossa kulkemista.
Pelottavalla tavalla näen että tällä linjalla olemme menossa suoraan kohti sitä tilannetta josta hoitokokoukset 70 luvulla alkoivat. Ja ne lähtivät nimenomaan kuuliaisuuden vaatimisena tietylle osalle ajallista siionia.
Heität ajatuksen että - luulisi monen palstalaisen olevan aidosti kiinostunut omakohtaisesta uskosta. Ja kuitenkin 70 luvulla syntynyt sukupolvi on jo kasvanut ja kasvatettu tuohon kuuliaisuuteen seurakunnalle. Heidät on kasvatettu yhteisöminuuteen.
Ajallisen yhteisön rakkaudessa pysyminen on tärkeämpää kuin Jumalan sanan totuudessa pysyminen.
Kun minua hiljattain "ojennetiin" elämäntapasääntöjen noudattamatta jättämisestä niin kieltäydyin pyörtämästä päätöstäni jättää tämä asia noudattamatta. Ja nimenomaan siksi että jos tälle tielle lähdetään se on loputon suo...
Lähdetään juuri siihen mistä raamattu sanoo näin... 1. kirje Timoteukselle 1:
4.Eikä juttuja tottelisi ja polvilukuja, joilla ei loppua ole, jotka enemmin tutkimiset matkaan saattavat kuin parannuksen Jumalan tykö, joka on uskossa.
Oikein on pyrkiä omantunnon mukaiseen elämään mutta jos ja kun me lähdemme käymään sitä loputonta rajanvetoa joka ikisestä elämäntapa-asisata me myös eksymme pois sen kaikkein kalleimman asian ääreltä - omakohtaisesta uskosta ja siinä valvomisesta. Me eksymme pois sen totuuden ääreltä ettei yksikään tekomme ole täydellinen ja näin olen Jumalalle kelpaava. Ja sen totuuden ääreltä ettei sovitustyön maksuksi ole laitaa yhtään ansiota vaan se tulee otaa vastaan ansiotta.
Meidän tulee seistä Jeesuksen jalkojenjuuressa koko velkakirjan kanssa. Eikä niin että me niistä itse tai toinen toisiltamme ylivedämme rikkomuksiamme.
hyvästä kirjoituksesta!!!
Hyshysin erinomainen kirjoitus käy hyvin vaikkapa tervehenkisestä saarnasta. Toivottavasti mahdollisimman pian saisimme kulla vl-saanajan suusta vastaavanlaita saarnaa. Seppo Lohi on jo tainnut ottaa pitkiä askeleista samaan suuntaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000028624368
Luettuan Joosua sinun aloituksen uudelleen ja vastaukseni siihen yllättävää kyllä näenkin että ajatukset jotka jäivät vaivaaman ja josta tein uuden aloituksen olisivat oikeastaan kuuluneet tähän.
Vl liikettä revitään kahteen suuntaan. Ja kuitenkin huomaan jossain mielessä olevani sille tosiasialle "piitaamaton". Jumalan valtakunta ei romahda vl hajoamiseen mutta monen mailma ja mailmankuva romahtaa.
Tämä kahtia jakoisuus on niin silmiinpistävää ettei sitä voi ohitaa. Ajattelen että hajaanus on jossain mielessä tapahtunut. Riitää että ihmiselle omakohtainen usko ja hekilökohtainen omatunto ja siitä nousevat arkielämän ratkaisut ovat tärkeämpiä kuin yhteisöllisyys/yhteitunto.
Nouseeko toinen laita rivien suoristamiseen?
Arvoisat mahdolliset lukijat!
Avaukseeni sisältyneestä väittämästä unohtui eräs tärkeä sana ja se sana on: "keskimäärin". Lisätkää se sopiviin väleihin kun luette väittämääni, please!
Tarkoitukseni ei suinkaan ollut väittää, että kaikki olisivat sellaisia.
Tällaisia kirjoituksia kirjoittaa täysin sielunvihollisen pimentämä, omavanhurskaudessa elävä ihminen.
Kuka on sinulle antanut vallan tuomita toista? Et edes kerro mitään, mihin käsityksesi lyhyestä puskalaukauksesta perustuu.
Joosua on kertonut omia perusteltuja ajatuksiaan. Luin hänen tekstinsä vielä uudelleen, enkä löytänyt mitään aihetta moiseen tuomioon, minkä kirjoitit.
Millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan, sanoo Raamattu.
Oletko sinä itse nyt sielunvihollisen pimentämä? Omavanhurskaus ainakin on ihan käsin kosketeltavan selvä kirjoituksessasi.---"kiitän siitä, etten ole niin kuin nuo muut, kuten tuo publikaani..."
En halua uskoa, että oikeasti tarkoitat, mitä kirjoitit.
Ajattelen, että haluat keskustella avauksen aiheesta ja heität tiukan vastakkaisen mielipiteen keskustelun virittämiseksi. Jos on näin, olet täysin oikeassa. Eihän keskustelua synny, elleivät käsitykset ja mielipiteet eroa toisistaan. Itsekin kirjoitin avaukseni provosoivasti samasta syystä.
Oletko muuten ajatellut, että mistä syystä ry:llä ei synny keskustelua? Tätähän ovat monet täälläkin valittaneet ja surkutelleet.
voidaan ajatella, että on olemassa kaksi kuvaa siitä, mitä usko on. Toisen kuvan on laatinut ihminen, toisen Jumala.
Nuo ihmismielen "kuvatukset" ovat maallisia ja ovat lajissaan yhtä kirjavia kuin ihmiset ovat omaperäisiä.
Kun ihminen perisynnin vaikutuksesta on taipuvainen kaikkeen syntiin, on hänellä myös mitä suurin viehtymys laatia itsestään ja uskostaan aivan omintakeinen kuva. Kuva, joka ei vastaa todellisuudessa sitä, mistä Jumala sanassaan puhuu.
Yksi tie uskon suhteen on kulkea joukon mukana. Sanoa, kuten se ja se sanoi tai uskoa niinkuin nuo tai nämä uskovat. Vertaamatta omaa uskoa siihen, josta Jumala sanassaan puhuu.
Kun siis Jumala puhuu evankeliumista,joka on tarkoitettu kaikille syntisille, ihminen haluaa asettaa omat ehtonsa Jumalan armolle. Kun Jumala on tarkoittanut pyhän sanansa kaikkien kuultavaksi, ihminen puhuu siitä häpeän puna poskilla. Tai ei puhu siitä niin yhtään mitään. Ja kun Jumala haluaa saarnata synnin synniksi, minulle ja sinulle, minä ja sinä mitä kernaimmin katselemme niitä toisten tekeminä, jne... jne.
Usko, joka nojaa Jumalan ehdottomaan armoon, ei luota mihinkään, mikä on maasta ja maallista. Kristuksen sovitukseen nojaava usko voi turvautua ainoastaan siihen, ettei ihminen itse voi sitä synnyttää, ei ottaa eikä sitä omasta voimastaan kenellekään antaa. Uskon tuleekin olla "Jumalan sormella" ihmissydämeen piirretty. Siis aivan omalla osoitteella ja omakohtaiseksi uskoksi tarkoitettu.
"Sillä ajalla vastasi Jeesus ja sanoi: minä kiitän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, ettäs olet kätkenyt nämät viisailta ja toimellisilta, ja olet ne ilmoittanut pienille." (Matt 11:23)
ainekset? Ovatko ne 1)uskoo Jeesuksen sovitustyön omalle kohdallensa ja 2)haluaa välttää syntiä.
No mitä on se vältettävä synti? Raamatussako se kerrotaan? Kymmenessä käskyssä kai, entä muualla? Jeesuksen opetuksissa?
perimmältään sitä, mitä Jumala antaa. Kun uskon, luotan Jumalaan kaikesta sielustani, kaikesta mielestäni ja kaikesta voimastani.
Ja kuitenkin. Oma liha ja veri ovat aina vastahankaan niin Jumalaa kuin Jumalan tahtoa vastaan. Usko horjuu siksi, että olen syntinen ihminen.
Ilman Jumalan itsensä apua en voi uskoa. En Jumalaan, en syntien sovitukseen enkä mihinkään, mikä on Jumalasta lähtöisin.Ilman Jumlaa olen jumalaton ihminen.
Uskon "ainekset" ovat kuin ovatkin vain siinä, mitä Jumala minulle Sanansa kautta jakaa ja antaa.
"Kun ihminen perisynnin vaikutuksesta on taipuvainen kaikkeen syntiin, on hänellä myös mitä suurin viehtymys laatia itsestään ja uskostaan aivan omintakeinen kuva. Kuva, joka ei vastaa todellisuudessa sitä, mistä Jumala sanassaan puhuu."
Tuo kirjoittamasi ainakin omalla kohdallani tökkii. En millään jaksa uskoa, että kaikki ihmiset olisivat ilman uskoa potentiaalisia synnintekijoitä, murhaajia, huorintekijöitä, varkaita, kateellisia, juoruajia tai muidenkaan Jumalan kymmenen käskyn rikkojia.
Tästä syystä en itse jaksa uskoa koko perisynnin olemassaoloonkaan. Jos ihan rehellinen olet, et itsekään usko kirjoittamaasi. Jos uskot, voitko todistaa tuon todellisen elämän esimerkein?
Kirjoitustasi uskon kuvista ja kuvatuksista en ymmärrä lainkaan. En edes tiedä mitä sellaiset ovat. Vai tarkoitatko kenties ihmisten maailmankuvaa tai uskonkäsitystä? Ettet vaan sekoittaisi käsitteitä?
Voiko ihmisen omakohtainen usko olla koskaan kuva tai kuvatus? Et kai vaan vakavissasi väitä, että muiden kuin esim. veeällien uskot ovat vain kuvia tai kuvatuksia?
Väitän kyllä vakavissani, että jokaisen ihmisen omakohtainen usko on ihan yhtä todellista kuin veeällän uskokin.
ollenkaan kysymykseen, mitä on se synti, jota tulisi välttää. Raamatussako se sanotaan, ja jos, niin missä siellä?
Eihän ole mitään mieltä siinä, että uskoo syntinsä sovitetuiksi ja haluaa silti elää synnissä. Sehän on evankeliumin väärinkäyttämistä. Jos ei halua elää synnissä, täytyy tietysti tietää, mitä on se synti, jota tulisi välttää.
Käsitätkö, että tämä on ydinkysymys, vielä keskeisempi kuin sovitustyön uskominen omalle kohdallensa. Ei voi mitenkään olla uskovainen, jos ei tiedä, mikä on syntiä.
Mikä on kristinuskon mukaan syntiä? Please, älkää vastatko asian vierestä.
niin kuin itseäsi. Tässä on laki ja profeetat. Syntiä on siis rakkauden kaksoiskäskyn rikkominen.
Nykykielellä: Jumalaa emme rakasta silloin, kun emme tyydy hänen armoonsa vaan rakennamme omista töistä tikapuita taivaaseen. Lähimmäistä emme rakasta silloin, kun olemme häntä kohtaan julmia ja armottomia.
sekoitat asioita? Pidät ihmisten nuhteettomuutta jonakin arvona, tai no onhan se sitä tietysti maalliselta kannalta, muttei uskon kannalta. Jos ihmisellä ei ole elävää uskoa, on aivan samantekevää, vaikka hän olisi kuinka hyvä ihminen. Se on Jumalan edessä yhtä tyhjän kanssa. Vain elävä usko Kristukseen pelastaa, eivätkä siinä auta mitkään farisealaiset omat ansiot.
Juuri noista kuvista ja kuvatuksistahan kirjoittaja puhui, ihmisten omatekoisista uskoista ja ihmiskuvista.
En muuten usko, että tuo kirjoittaja olisi vl, tai ei ainakaan tiukemman linjan edustaja. Hänhän kirjoitti juuri sen tiukan linjan vastaisesti eli raikkaasti.
Se on aivan ympäripyöreää. Rakennanko omista töistäni tikapuita taivaaseen, kun yritän huolehtia maallisista työvelvoitteistani? Pitäisikö minun lyödä se kaikki läskiksi ja tyytyä Jumalan armoon ja uskoa, että Hän kyllä minusta huolen pitää, vaikken itse tee mitään?
Tai pitäisikö lakata huolehtimasta terveydestään? Pitäisikö ylipäänsä luopua kaikesta vastuusta ja olla kuin Ellun kana? Eikö se juuri ole sitä evankeliumin väärinkäyttämistä.
Ja mistä tiedän, olenko lähimmäistäni kohtaan julma ja armoton. Hän on ehkä aivan erilainen ihminen kuin minä ja kokee pahana sen, minkä itse kokisin hyvänä.
Olen yrittänyt kysyä, onko raamatussa kerrottu, mitä se vältettävä synti on. Siis kulttuureista riippumaton, yleiskristillinen näkemys.
Tuntuu, että vastauksena on vain jotakin liian ympäripyöreää, ja todellisuudessa sitten pidetään syntinä sitä mitä oma kulttuuriympäristö pitää vääränä tai huonona. Siis: synti näyttää olevan yhtä kuin kulttuurinormit.
Ajatteletko, että esim. kristinusko sisältää lopullisen totuuden?
Uskotko, että Jumala tuomisee hindut, muslimit, buddhalaiset tai alkuperäiskansojen uskovaiset kadotukseen, koska eivät usko kristittyjen Jumalaan ja Jeesukseen siksi, etteivät ole heistä koskaan kuulleetkaan?
keskustellaan asioista kristinuskon kannalta, koska avauksesi koski vanhoillislestadiolaisuutta, joka on kristinuskoa. Jos haluat keskustella yleiseltä kannalta, tee avauksesta sen mukainen, tai jos haluat muuttaa näkökulman yleisuskonnolliseksi, kerro siitä erikseen viestissäsi.
Tuo Hulda Huolettoman kommentti katsoi asiaa täysin kristinuskon kannalta, mutta vastasit siihen, niinkuin se olisi ollut jotakin yleisuskonnollista pohdintaa.
Pysy asiassa! Jos puhutaan kristinuskosta, puhutaan siitä. Jos puhutaan uskonnoista yleensä, puhutaan sitten niistä.
Minäkin vastasin kristinuskon näkökulmasta, koska se oli ymmärtääkseni tämän ketjun aihe.
Kyllä ajattelen, että kristinusko sisältää erittäin syvän totuuden ihmisen psyykestä. Se on siksi mielestäni nerokkain uskonto, mitä on (vaikka, täytyy myöntää, en tunne muita uskontoja tarpeeksi hyvin).
palstalla?
"Ajattelen, että tässä ketjussa keskustellaan asioista kristinuskon kannalta, koska avauksesi koski vanhoillislestadiolaisuutta, joka on kristinuskoa. Jos haluat keskustella yleiseltä kannalta, tee avauksesta sen mukainen, tai jos haluat muuttaa näkökulman yleisuskonnolliseksi, kerro siitä erikseen viestissäsi."
Tämä on minun henkilökohtainen ongelmani. Olet täysin oikeassa siinä, että pitäsi pysyä vähintäänkin kristinuskossa tällä palstalla ja itseasiassa vieläpä vain vanhoillislestadiolaisuudessa. Tämä on minulle vaikeaa, koska itse ajattelen uskomiseenkin liittyviä asioita globaalisina asioina.
Mutta toisaalta uskonasiat ovat aina luojamme ja meidän jokaisen yksittäisen ihmisen välisiä asioita ja tämä perusasetelma on sama uskonnoista riippumatta. Itseäni eniten rassaa se, että kun mennään uskonnoissa ja opetuksissa alemmille tasoille, mukaan tulee aina enemmän ja enemmän ihmisistä lähteviä itsekkäitä vaikutteita, jotka hämärtävät tätä perusasetelmaa. Vanhoillislestadiolaisuudessa tätä on tapahtunut jo niin paljon, että Jumala on jo jäänyt sivuseikaksi.
voi keskustella uskosta ja uskonnoista aivan yleiseltä kannalta, myös ateistiselta. Onhan täällä aina välillä sellaisia keskusteluja. Jos niitä olisi enemmistö, sitten varmaan sefu puuttuisi asiaan.
Kun puhutaan kristinuskosta, keskeisin asia siinä on Jeesuksen sovitustyö, ja kaikkea katsotaan siitä käsin. Tämä sinun täytyy ottaa huomioon, kun keskustelet kristinuskosta. Voit tietysti kritisoida tuon sovitustyön tarpeellisuutta, mutta tee se selvästi, niin että sen ymmärtää. Sinä puhut vain ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta, muuta kun kristityillä on siinä välissä Jeesus (joka tietysti on osa jumaluutta, mutta on, kuten sanottu, Jumalan Poikana ja maailman syntien sovittajana keskeinen tekijä). SRK-linjan vl:iäkin arvostellaan juuri siitä, että heiltä on päässyt Jeesus liiaksi unohtumaan.
Täytyy olla yhteinen kohde, mistä puhutaan. Jos toinen puhuu metsästä ja toinen pellosta, ei siitä tule oikein mitään.
yritin kuvata sanaa usko, huomaan että epäonnistuin sikäli, että en osannut asiaani niin kirjoittaa (kuvata, piirtää, esittää...), että olisit ymmärtänyt, mitä tarkoitin.
Tuumailethan, että "Kirjoitustasi uskon kuvista ja kuvatuksista en ymmärrä lainkaan..."
Siispä selvennykseksi pyydän Sinua ajattelemaan vaikkapa näin: Sinä, Joosua, istut Raamatun äärelle ja käyt lukemaan sitä, mitä Jumala on Pyhän Henkensä kautta sanasta USKO ilmaissut.
Sana USKO on siellä mainittu lukuisia kertoja eri yhteyksissä ja eri puolilta kuvattuna. Siis kuva, joka sanasta USKO Sinulle syntyy, on sellainen, jollaisena Sinä sen haluat nähdä (tai näet).
Tässä palaan aiemmin kirjoittamaani "Uskoa määriteltäessä voidaan ajatella, että on olemassa KAKSI kuvaa siitä, mitä usko (todellisuudessa) on.
Toisen kuvan on laatinut ihminen (joka omin avuin pyrkii muodostamaan edes jonkinmoista kuvaa sanasta usko) ja toisen Jumala (joka on uskoa synnyttävä voima ja siten varmasti "asiantuntija" kyseisen sanan suhteen)
Tuo ilmaukseni siitä, että Jumala on laatinut "kuvan" sanasta usko tarkoittaa siis todellisuudessa sitä, että Jumalan "laatima kuva" uskosta on aivan täydellinen.
Näitä kahta kuvaa siis pyydän vertailemaan keskenään =)
tarkoittaa aiheena käsitellä USKOA, joka on omakohtainen.
Esität aiheeseen mielestäsi liittyvän kysymyksen, "mitä on se synti, jota tulisi välttää. Raamatussako se sanotaan, ja jos, niin missä siellä? Eihän ole mitään mieltä siinä, että uskoo syntinsä sovitetuksi ja haluaa silti elää synnissä."
Kun Raamattu puhuu uskosta, tarkoitetaan sillä uskoa, joka on Jumalan itsensä valmistama ja siis Jumalasta kotoisin. Sellainen usko puolestaan, joka ei ole kotoisin Jumalasta (koskien ihmisen kuolematonta sielua), on ihmisen itsensä "veikkaus siitä, miten hän kelpaa Jumalalle". Voidaan siis kysyä, mikä on syntinen (Jumalan tahtoa ja lähimäistään vastaan rikkonut ihminen)lukemaan itse itselleen vaputtavan tuomion?
Ihminen (olkoot omasta mielestään kuinka pyhä ja nuhteeton tahansa) ei, jos on rehellinen, voi elää niin, ettei ajattele, sano tai toimi väärin suhteessa Jumalaan ja lähimäisiinsä. Ihminen ei siis voi elää niin, ettei joudu syntiin. Vaikka kuinka sitä välttelisi.
Kun kysyt,"mitä on se synti, jota tulisi välttää,"
on Raamatun mukaan kaikki se, mikä ei ole uskosta, syntiä.(Room 14:23) Ennen kaikkea ihmisen tulisi uskoa niinkuin Raamattu "Jumala suuna" opettaa.
Tästä näkökulmasta katsoen vain oikea, Jumalan lahjoittama usko voi olla syy iankakkiseen elämään. Oikea usko puolestaan uskoo sen, mitä Jumala puhuu ja opettaa. Jumala sanoihin ja tahtoon mitään lisäämättä tai noista pyhistä sanoista mitään pois ottamatta.
Viimeisten viikkojen aikana on koko ajan vahvemmin ja vahvemmin tuntunut siltä, ettei minulla enää ole enää mitään sanottavaa. Viimeisenkin henkisen siteen vl-liikkeeseen huomaan vähitellen katkenneen, mikä johtuu siitä, että itse olen kulkeutunut ajatuksineni koko ajan etäämmälle vanhoillislestadiolaisesta uskonkäsityksestä.
Tämä runsaan vuoden melko aktiivinen palstan seuraaminen on selkeyttänyt ja vahvistanut omaa uskonkäsitystäni. Tästä suuret kiitokset heille, joiden kanssa olen saanut käydä avartavia ja kiinnostavia dialogeja uskomiseen liittyvistä asioista.
Seurailen varmaan keskustelujanne jatkossakin ainakin satunnaisesti lähinnä siinä mielessä, että kiinnostaa nähdä, pääseekö yhteisönne vapautumaan 60-80-luvun ihmisoppien tuomista kahleista. Tätä niin kovasti toivoisin.
Kiitos ja hyvää jatkoa kaikille palstalaisille ja Jumalan siunausta teille jokaiselle!
Ps. Jätän teille t'män avauksen ohella perinnöksi erään linkin, jonka kautta avautuu hieman erilainen näkökulma uskomisen asioihin.
http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=57
Sinä olet kai nuorempi kuin minä ja nikistäsi päätellen mies, joten olet irronnut "koukusta" nopeammin. Minun täytyy jatkaa kiemurtelua. Toivottavasti joskus minäkin koen luonnollisen irtoamisen.
Kiitos terapeuttisesta kommunikoinnista Sinulle!
ja sain sen käsityksen, että se on suunnattu fundamentalistista kristinuskon tulkintaa vastaan. Ymmärtääkseni Joosua ei hyväksy kristinuskoa ei-fundamentalistisessakaan muodossa, koska se kuitenkin edellyttää perisynnin olemassaolon, siis sen, että ihminen ei kelpaa sellaisenaan Jumalalle, vaan kelpaa vain Kristuksen työn ansiosta. Jos tämä tekijä jätetään pois, ei ole enää kysymys kristinuskosta ollenkaan.
jonka kirkkoisä Augustinus muotoili.
Jeesuksen opetuksesta kylläkin. Jeesushan ei puhunut perisynnistä paitsi fariseusten osalta kun sanoi heidän olevan isästä perkeleestä ja kyykäärmeen sikiöitä.
kuitenkin sydämesäni kytee toive vaihtaa ajatuksia kanssasi jos ei täällä niin muualla....
Vl liike ei tule koskaan pääsemään noista kahleista ilman Jumalan ihmettä.. Se ei näe eikä se kuule. Jolla on korvat kuulkoon mitä henki seurakunnalle sanoo...
Ellei kukaan muu nosta tuota linkiä etusivulle nostan sen sinne aikanaan.
Kuitenkin ennen sitä nostan sinne erään toisen keskustelun avauksen...
Kiitos, Leena viestistäsi! Minusta tuntui mukavalta, että noteerasit minut, vaikka viimeaikoina ei olla palstalla kohdattukaan.
Ymmärrän sinun tilanteesi olevan paljonkin vaikeampi kuin omani, koska olet kiinteämmin sitein sidottu vl-liikkeeseen ja olet myös kokenut siltä puolelta erittäin loukkaavaa kohtelua, jota on varmasti vaikea unohtaa.
Tuon linkin takana oleva tukimuksellinen näkökulma auttoi ainakin minua suhteuttamaan asioita aivan uudella tavalla ja katsomaan kristillisyyttä ja myös vanhollislestadiolaisuuta ikäänkuin etäämpää kuin aiemmin, lähes ulkopuolisena. Sinulle se ei ehkä anna niin paljon kuin itselleni, mutta olen sitä mieltä, että kannattaa lukea koko aineisto.
Kannattaisi riviveeällienkin ennakkoluulottomasti uskaltautua lukemaan linkin laaja aineisto, koska se voisi antaa heille paljonkin ajattelemisen aihetta.
En osaa antaa sinun kiemurteluusi muuta ohjetta kuin sen, että yrittäisit saada vl-liikkeeseen lisää etäisyyttä tavalla tai toisella. Luulen kyllä, että se on sinulle, niinkuin yleensäkin naisille, vaikeampaa kuin meille miehille, koska teillä naisilla on aina myös tunnepuolta mukana enemmän kuin meillä miehillä. Näin arvelen.
Kiitos Sinulle kaikesta siitä, mitä paltalaisille olet antanut kertomalla avoimesti kokemuksistasi! Ne ovat olleet meille kaikille terapiaa.
Jumalan siunausta ja voimia Sinulle!
Samoja tunnelmia on täälläkin! Mutta en vielä itse ole kirjoittamassa jäähyväisiä palstaystäville.
Kommentointini on kyllä vähentynyt entisestään ja olo tuntuu tyhjältä. Ehkä olen oman osuuteni pian tehnyt täällä? En tiedä, enkä osaa ennustaa. Mutta aika näyttää.
Muutaman kerran olen ollut kanssasi 'nokikkain'. Enempäänkin olisi ollut aihetta ja halua! Hyvä näinkin. En valita. Ajatuksesi ovat tuntuneet läheisiltä ja melkein omiltani. Se on harvinaista herkkua! Jäi mukava kuva keskusteluista.
Kaikkea hyvää sinulle!
Jumala varjelkoon ja siunatkoon meitä!
Kuinka ihmeessä te kaikki minulle läheisimmät palstaystävät löysittekin tänne? Sinäkin, hyhys.
Sinä olet täällä edustanut minulle ennenkaikkea rohkeutta, rehelisyyttä ja oikeudenmukaisuutta.
"Vl liike ei tule koskaan pääsemään noista kahleista ilman Jumalan ihmettä."
Itse ainakin uskon Jumalan ihmeeseen tässäkin asiassa. Sinua pidänkin Jumalan lähettiläänä, jonka hän on lähettänyt tänne avaamaan ihmisten silmiä ja korvia näkemään ja kuulemaan, mitkä asiat ovat Jumalasta ja mitkä ihmisestä lähteviä.
Tuon liittämäni linkin sain tässä taannoin eräältä palstalaiselta johokin aiheeseen liittyen. Kiitos hänelle, jos vaikka hän sattuisi tämän viestin lukemaan. Silloin se jäi kai useimmilta palstalaisilta huomaamatta.
Tuon linkin takaa löytyneet teksit ratkaisivat omalta kohdaltani monia kysymyksiä. Oikein hämästyin niitä lueskellessani, kuinka sieltä tipahteli vastauksia niihin kysymyksiin, joita itsekin olin pähkäillyt ja vahvistivat samalla omia käsityksiäni. En ole tarkemmin perehtynyt tekstien kirjoittajien taustoihin, mutta minulle sillä asialla ei ole niin suurta merkitystä. Jokatapauksessa mielenkiintoisen näkökulman ne uskonasioihin antavat.
Sinulta olen saanut palstan kautta erittäin paljon uskonvahvistusta ja kirjoituksesi ovat vastanneet lähes poikkeuksetta omiakin näkemyksiäni asioista.
Jumalan siunasta ja jaksamista Sinulle!
En tiedä, onko Jumalan johdatusta, että te kaikki minulle läheisimmät palstaystävät tipahtelette tänne yksitellen muiden avausten alle hautautumassa olevaan ketjuun. ;-)
"Muutaman kerran olen ollut kanssasi 'nokikkain'. Enempäänkin olisi ollut aihetta ja halua! Hyvä näinkin. En valita. Ajatuksesi ovat tuntuneet läheisiltä ja melkein omiltani. Se on harvinaista herkkua! Jäi mukava kuva keskusteluista."
Samat sanat minunkin puoleltani. Kaikki kirjoituksesi ovat "vastanneet henkeen". Minulla ei kertakaikkiaan ole ollut mitään lisättävää eikä pois otettavaa kirjoituksiisi liittyen. Eihän oikeastaan ole mitään mieltä toistella olevansa samaa mieltä. ;-)
Kiitän toivotuksistasi!Toivotan kaikkea hyvää Sinulle ja sinun sanoihisi yhtyen:
Jumala varjelkoon ja siunatkoon meitä!
Me kokeneet palstailijat olaan myös kokeneita löytämään täältä yhtä ja toista.Olen oppinut löytämään "sinut" ja sinun ajatuksesi täältä.
En minä Joousua ole itsestäni mitään. En minä olisi ilman sinua ja teitä kaikkia pystynyt ja voinut työstää ajatuksiani siihen missä nyt ollaan.
Jos ajatellaan sitä määrää jonka olen kirjoittanut niin ei minusta olisi ollut niitä kirjoitamaan jos en samaanaikaan olisi saanut "käytööni" suurta joukoa ihmisä jotka työstävät niitä samoja asioita. Autavat minua yksi askel kerrallaan eteenpäin. Avaavat näkökulmia ja antavat ajatuksia.
Minä olen samalainen "hyväksikäyttäjä" kuin sinäkin. Minä olen tarvinnut sinua kasvaakseni ihmisenä. Nähdäkseni ja ymmärtääkseni.
Mikä lienee Jumalan ihme, yhdenlainen "armolahja" kai se on tämä sanomisen ja kysymisen lahjakin. Vaikka olekin nurjamielinen ja toivoisin että voisin joskus (usein) olla hiljaa. Ihailen nöyryyttäsi jankata kanssani samaa asiaa. Pahentumatta ja suuttumatta.
Ja nyt teen sen aloituksen jossa "joudun" taas lainaamaan toisten (sinun) ajatuksia :)
Jää Jumalan rauhaan. Sinä olet kulkenut poluillani eikä rankasadekaan jälkiäsi katoamaan onhan ne panuneet ja kovettunee betoniin.
Kaikista kirjoituksistasi.
Mielestäni sinä olet löytänyt syvemmän merkityksen - olemuksen ihmisenä olemisena ja Jumalasta ja se näkyi kirjoituksistasi.
Joskus on aika jatkaa matkaa, vaikka he jotka jäävät jälkeesi jäävät ikävöimään sekä kaipaamaan.
Jumalan siunaamaa rauhaa ja iloa Sinulle!
Samoin kaikille muillekin.
Kiitän Sinua lämpimistä sanoistasi, tuntematon ystävä!
Melkein itkuun pillahdin lukiessasi vistisi. On liikuttavaa havaita, että joku on voinut kokea kirjoitukseni noin syvällisinä. Omia pohdiskelujahan ne enimmäkseen ovat vain olleet ilman sen kummempia "viisauksia". Rehellisyyteen olen kyllä mielipiteissäni aina pyrkinyt.
Rehellisyyden kyllä aina erottaa kirjoituksesta jostakin kumman syysta, kuten tästä sinunkin viestistäsi. En epäile yhtään, ettetkö tarkoita sitä mitä kirjoitit.
"Joskus on aika jatkaa matkaa, vaikka he jotka jäävät jälkeesi jäävät ikävöimään sekä kaipaamaan."
Näinhän se on, mutta kyllä se ikävä ja kaipaus on aina molemminpuolista.
Jumalan siunaamaa rauhaa ja iloa myös Sinulle!
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että tauko tekee ainoastaan hyvää. Silloin kun tulee juuri tuollainen olo kuin sinulla nyt, oikeastaan ainut keino päästä sen yli on ottaa time-out.
Sitten kun saatat, käy ainakin lukemassa. Lue etenkin niitä nikkejä, joiden kanssa olet aiemmin ollut eri mieltä. Kun ei koko ajan tunne, että itsellä on tavallaan velvollisuus tuoda sitä toista näkökulmaa esille vastineeksi heille, voi lukea tyynesti ja toisen asemaan paneutuen ne omista poikkeavat mielipiteet. Se laajentaa kummasti ajattelua ja vähentää mustan ja valkoisen kontrastia. Tosin sinä olet tainnut kyetä tähän jo tähänkin asti!
Uuden syntyminen vaatii syntymisen rauhaa. Sitä rauhaa sinulle ja toivon että joskus, jossakin, sinut voi tunnistaa ja ilahtua kuin ainakin vanhan, hyvän ystävän tapaamisesta: kas, sinähän siinä! Varjelusta tiellesi, toivoo JIA
Näköjään sinäkin olet löytänyt tiesi tänne niinkuin useat muutkin vanhat palstaystävät.
Muistan sinun raikkaat ja tervehenkiset kirjoituksesi varmaankin jo noin vuoden takaa. Olen toki huomannut sinun silloin tällöin piipahtaneen Mopin palstalla.
Kiitos hyvästä vinkistä ja kun sanot sen vielä oman kokemuksesi tuomalla viisaudella, pakkohan minun on tuo uskoa.
Sellaisen asian voisin sinulle todeta, että omasta luonteestani (kai?) johtuen, myös suhtautumiseni uskonasioihin on eräällä tavalla järkiperäistä ja analyyttistä. Tästä syystä näen vanhoillislestadiolaisuuden ja jopa kristinuskonkin minulle sopimattomana, koska en yksinkertaisesti voi heittäytyä "lapsenkaltaisen" uskon varaan. Jokin minussa vaatii muunlaisia vastauksia.
Erään palstalaisen heittämästä linkkisivustosta, jossa tutkaillaan näitä ikuisuuskysymyksiä luonteeni mukaisella tavalla ja sivustolta löysin omille ajatuksilleni ja omalle henkisyydelleni paljon tukea ja selkeyttä. Eräs asia, joka oli oikeastaan itselleni iso asia, oli se, että Jumalan luokse voi löytää useita teitä pitkin ja ettei ainoa tie kulje yksistään jonkun tietyn uskonsuunnan kautta.
"Sitten kun saatat, käy ainakin lukemassa. Lue etenkin niitä nikkejä, joiden kanssa olet aiemmin ollut eri mieltä. Kun ei koko ajan tunne, että itsellä on tavallaan velvollisuus tuoda sitä toista näkökulmaa esille vastineeksi heille, voi lukea tyynesti ja toisen asemaan paneutuen ne omista poikkeavat mielipiteet. Se laajentaa kummasti ajattelua ja vähentää mustan ja valkoisen kontrastia."
Tämän voin sinulle luvata, mutta toivon, että vastavuoroisesti lukisit alla olevan linkin tekstin ja vaikkapa koko aineiston, koska sekin laajentaa kummasti ajattelua ja vähentää mustan ja valkoisen kontrastia. ;-)
Kaikkea hyvää Sinulle ja Jumalan siunausta!
http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=142
SRK:lla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. SRK:lla on valta tuomita eläviä ja kuolleita. Miksi emme siis noudattaisi SRK:n kaskyjä?